Zombihoitajan treenikirous

(Otsikosta huolimatta en hoida zombeja, vaan haahuilen itse zombina yön toisensa jälkeen.)

Siinähän se ongelman ydin tulikin. Yövuorot (3kpl) on menoillaan ja muutenkin  pari viimeistä työviikkoa on ollut aika rankkaa. Tuntuu melkein, että olen ollut pari viikkoa töissä joka päivä, koska välissä on ollut vain yhden päivän vapaita. Ne menee niin nopeasti, ettei niitä huomaa olevankaan. Lisäksi tein tuossa keskiviikkona tuplavuoron, joka venähti vielä parikymmentä minuuttia ylitöiden puolelle ja koko päivä oli yhtä hässäkkää. Vastuuvuorossa 7-21:35 vei mehut aika lailla.  Vaikka  hoitotyöstäni tykkäänkin niin silti nyt tuntuu, että yövuorojen jälkeiset vapaat tulee niin tarpeeseen!

Yövuorot on sen sijaan asia, joista en enää tahdo selvitä millään, vaikka muuten vuorotyöstä tykkäänkin. En varsinkaan, jos öitä on enemmän kuin kaksi. En tiedä mikä on tullut, onko syynä ikä vai perheellisyys, mutta kroppa reagoi yön valvomiseen aivan eri tavalla, kuin vielä 6-7 vuotta sitten. Silloin, ei mitään ongelmaa. Nukuin yövuorojen välissä, kuin pieni porsas, sain yövuoron jälkeen helposti rytmin käännettyä normaaliksi.

Nyt yövuoroja ennen ei osaa nukkua. Yövuorojen välissä ei osaa nukkua ja yövuorojen jälkeen taas nukkuisi kyllä rytmin viimeistään ihan sekaisin.  Yövuorojen välissä fyysinen olo on jännä.Ei välttämättä huono, muttei normaalikaan. Vatsa menee usein sekaisin ja tuntuu että sydän takoo levossakin eri tavalla kuin yleensä.  Turvottaa.  Päätä särkee. Tulee syötyä huonosti, mikään ei oikein maistu, mutta kuitenkin tekee mieli pupeltaa koko ajan jotain. Yleensä tulee sitten napsittua jotain herkkua (ja  aina vieläpä liian paljon)  ja väärin (aivan liikaa hiilareita), kuten äsken aamupalaksi kahvin kanssa kaksi täytemuffinia. Tulee  (aiheellinen!) läskiporsasolo ja se alkaa lisäksi vielä vituttamaan.

Eilen kävin lapsen pyöräillessä vieressä 5km lenkillä. Sykkeet pysyi suhteellisen hyvin PK-alueella ja vauhti (tai hitaus) oli sitä mitä se yleensä sellaisilla sykkeillä nyt on tupannut olemaan. Himpun alle 8min/km. Silti lenkki tuntui tahmaiselta ja takkuavalta, tuntui siltä, ettei kroppa oikein herännyt ollenkaan.Alunperin piti mennä potkupalloilemaan, mutta koska en ehtinyt aiemmin päivällä yhtään nukkua ja heräsin aamulla liian aikaisin, niin otinkin sen sijaan päiväunet (ja ihme kyllä torkuinkin)  ja menin lenkille vasta niiden jälkeen.

Nyt on takana ensimmäinen yö ja vielä kaksi edessä. Tällä hetkellä olo on höntti. Päätä särkee ja vatsa on semisti sekainen. Aion silti mennä Body Pumpiin kokeilemaan, kestäisikö kroppa lihaskuntotreeniä yövuorojen välissä. Se on jo aiemmin koettu, että juoksulenkit ja muu aerobinen liikunta näiden öiden välissä tuntuu hetkenä minä hyvänsä koittavalta kuolemalta. Elättelen toiveita, että saisin vielä pienet unetkin ennen seuraavaa yötä. Nyt tuli nukuttua parin ennenaikaisen heräämisen säestämänä n. 8:30-13:30.

Fiilis on jotain tätä luokkaa:

Kuva täältä.

Reeniä horo, reeniä!

Vapaapäivä.

 Olin varannut aamutarjonnasta salilta spinningin ja pumpin, mutta aamu-unisuuteni tuntien peruin ne jo eilen. Ajattelin, että sinne kyllä mahtuu jos jaksan herätä ajoissa.

Ihme tapahtui ja heräsinkin, mutta jostain syystä jäin miettimään juoksulenkin / spinningin ja pumpin välille. Sitten en enää olisi spinningiin ehtinytkään. Päädyin jättämään pumpinkin väliin. Ei jaksanut lähteä. Alkoi orastava hedarikin, johon ensiavuksi suunnittelin nappia ja kahvia.

Otinkin levytangon ja laitoin siihen painot. Ei saa nauraa.

Iso levytanko näytti hellyyttävältä päässään pienenpienet painot. Ensimmäisen kuvan tangossa oli painoa yhteensä 10,2kg, kakkoskuvassa 11,7kg. Kolmoskuvassa painoa oli 21,7kg.

Olen pumpissa tehnyt sarjat  (muistaakseni) seuraavanlaisilla painoilla:

Lämmittely 5kg x 2
Kyykyt: 10kg x2
Rinta 5kg x2
Ojentajat 5kg x2 tai 5kg levypaino
Selkä 7,5kg x 2
Olkapää 5kg x 2 tai 6kg x 2, käsipainot 2kg x2 (viimeksi se 4kg, mutta se oli liikaa, niinkuin todettiin... :D)

Pumpissa tanko ei paina 8-9kg, niin kuin kotona, joten lämmittelyt ja rintalihakset tein 11,7kg levytangolla ja kyykkyihin latasin tuon 21,7kg. Selkälihaksissa oli tangon lisäksi 2,5kg x 2 ja jotain muuta. Ehkä 1,25kg x2, eli yhteensä 16,2kg.

Kyykkää, kyykkää! Pomppaa äiti vieläkin korkeammalle!

Punnerra ja purista! Dippaa, rutista ja käännä!

Näinkin voi käydä, kun tosissaan yrittää...

Kotikutoinen Body Pump 82. 1:08, kaloreita meni 285kcal ja keskisyke 112. Kuvat 7-vuotiaan pikkumiehen näkövinkkelistä ja biisilistan Pumppailuun löysin täältä.

Tarviin: Salihanskat ja uudet silmät. Nii. Ja enemmän lihaksia. Ja sen päänsärkynapin. Ja kahvia.

Tähtihetkiä

Lauantaina lenkillä ekaa kertaa ikinä takaa tuleva auto tööttäili ja niiden ohittaessa apukuskin ikkunasta kurkisti minuun päin joku ehkä 18-vuotias teiniviiksi. Näytän vissiin paremmalta takaapäin!? Toivottavasti ei parka säikähtänyt naaman nähdessään.

Kävin juoksemassa siis PK-kasin, jossa välissä noin kilometrin pätkä 5:30-5:40 min/ km. Keskitahti oli 7:54min/km ja keskisyke 152.  Se on noin 40sek/km nopeampaa kuin sama lenkki samoilla sykkeillä viime vuonna. Yeah!

Eilinen päivä meni töissä ja taas kerran HML-JKL-HML välillä ratin ja penkin välissä. Periaatteessa tykkään ajaa, mutta on se  vaan puuduttavaa. Kävin veljentytön 7-vuotissyntymäpäivillä ja hain oman pikkumiehen mummolareissulta kotiin. Koko matkan satoi vettä. Oli järkyttävä paluuruuhka, ei onneksi siihen suuntaan mihin minä olin menossa.

Tänään myöhempään (vasta klo 15:00)  iltavuoroon. Huomenna vapaa!

Polar sentään palkitsi tänä aamuna:

Juhannusaaton loppusuora

Tänä juhannuksena minä:

• Kävin juhannuksen ruoka-ja juomaostoksilla ilman ruuhkaa ja tyhjiä hyllyjä.
• Olin töissä
• Raivasin lapsen huoneen
• Makasin aurinkotuolissa nauttimassa lämmöstä ja pidin tarpeellisen lepopäivän liikunnasta
• Pesin kiireettömästi 4 koneellista pyykkiä ja nautin puhtaan pyykin tuoksusta
• Mikrolämmitin eilisiä uusia perunoita ja grillitassuja ja silti nautin juhannuksen ateriastani
• Söin 120g sirkusaakkosia ja puoli pussia Dracula Pillereitä. Ja jäätelön.
• Join 3 (kolme!) siideriä / lonkeroa
• Viikkasin kaksi kopallista puhtaita pyykkejä kaappeihin
• Lauloin Singstaria vaikken vieläkään osaa laulaa
• Soitin juhannustoivotukset läheisimmille ystävilleni ja juorus keskustelin kiireettömästi minulle tärkeiden ihmisten kanssa
• Kävin saunassa
• Rentouduin
• Menin nukkumaan puhtaisiin juuri vaihdettuihin lakanoihin

Tänä juhannuksena minä EN:

• Stressaantunut hypermarketin ruuhkahelvetissä
• Kantanut kotiin järkyttävää määrää ruokaa juhannusta varten
• Vittuuntunut ruuhkasta tien päällä (tosin, ehdin kyllä vielä!)
• Riidellyt kenenkään kanssa
• Potenut krapulaa

HYVÄÄ JUHANNUSTA! 

Juhannus - keskikesän juhlista jaloin!

Juhannus tulla tupsahtaa tänäkin vuonna.

Perusluonteeni ollessa pessimistisyyteen taipuvainen, joskin ollen kuitenkin melko empaattinen ihmisolento, niin toivoin tänäkin vuonna a) huonoa keliä (= vähemmän hukkujia) ja b) itselleni töitä kaikiksi juhannuspäiviksi (= vähemmän vitutusta sekä mulle että kanssaeläjilleni).

 Juhannusta viettäköön  mökeillä ja festareilla ne, ketkä siitä nauttii. Mä nautin juhannustunnelmasta enemmän töissä keski-iältään 90 vuoden nurkilla olevien ikäihmisten parissa. (Ja kerrytän samalla vähän extraa muuten niin ohueen hoitajan tilipussiin.)

Eilisessä postauksessa uhkasin roudaavani miehen kahvakuulatunnille. No. Se saattoi kariutua alkuunsa. Ei hänellä ole enää sisäliikuntaan sopivia kenkiä! Hitto. Just nyt olis ollut hyvä sauma, kun lapsikin mökkeilee. Mietin jo, että lähden plaraamaan Hämeenlinnan urheiluliikkeiden (niitä on ehkä kaksi.) alelaarit, josko löytyisi edulliset sisäliikuntakengät miehelle. Ehkä sen vielä toteutankin. Tunti alkaa vasta 18:40.

Sisäliikuntakengistä puheen ollen, hain eilen postista StartFitnessin paketin, joka ei pettänyt taaskaan. nioben toivomuksesta, luvassa kuvapostaus uusista kuteista. Laitoin mukaan myös muutaman puhelimen uumenista löytyneen palloilukuvan ja pullistelukuvan. Pullistelukuva on lähinnä vertailukohdaksi sille, jos se haba joskus erehtyy kasvamaan. :D  Olkaa hyvä.

Eikai tässä sitten muuta. Pitäisi kai vapaapäivänä siivota, mutta ei huvita, enkä taida jaksaa. Ehtii kai sitä juhannuksena töiden jälkeenkin siivota.

Palloilua, irvikuvazumbaa ja häsellyspump

Alkuviikko on ollut treenien osalta aktiivinen ja monipuolinen, vaikka juoksulenkillä en taaskaan ole käynyt.

Maanantaina tosiaan testattiin uudet jalkapallovarusteet. Säärisuojia kokeillessa ihmettelin suuresti, miten ne muka kokotaulukon mukaan pitäisi olla sopivat noin 160cm pitkälle potkupalloilijalle. Säärisuoja yletti säären keskiosalle sekä pituus että leveyssuunnassa, vaikka uudemman kerrankin tarkistin kokotaulukosta, että 160cm suojat ja koko M täsmäsi niin taulukkoon kuin pakkaukseenkin. Purnasin aiheesta myös facebookiin, jolloin kaveri vuosien takaa lohkaisi tilapäivityksen alle kommenttiin termin  "FC Kinkkupohkeet".

Sehän se, mimmifutisryhmän nimi. FC Kinkkupohkeet! Tietenkin! Kiitos Artsi!

No. Pallot potkittiin siis ilman säärisuojia. Nappikset istui jalkaan ja jokunen potkukin meni maalia kohti. Reilu tunnin verran potkuteltiin. Osallistujajoukko ei ollut suurensuuri (kaksi naista + Jeremias), mutta kivaa meillä oli. Kentällä ollessa tuntui, ettei se missään tunnu, vähän palloa potkia. Tiistaina tuntui.

                                                                FC Kinkkupohkeet

Tiistaina olikin sitten lihakset, lähinnä etureidet, pakarat ja lonkan koukustajat eritavalla kipeät, kuin yleensä. Päädyin palauttelemaan niitä salille.

Varasin salilta Flowride Basicin ja Zumban. Ensimmäinen ei petä koskaan, sykkeet pysyi hyvin pk-tasolla, mikä oli tarkoitus ja jälkimmäinen oli vain jokin kaamea Zumban nimeä kantava sekamelska tanssiliikuntaa.

Ohjaaja oli ärsyttävä ja huono eikä kyllä noudattanut Zumban periaatteita, askelkuviot oli monimutkaisia ja niitä hinkattiin ilman musiikkia. Tunnin Zumbassa kului 285kcal, syke laski jatkuvasti alle sykealue 1. En tykännyt. En mene toiste. Zumbassa pitänee luottaa jatkossakin Evataren tarjoamiin tunteihin. Ne vaan on parhaita, niissä on paras meininki, hiki roiskuu ja kaloreita menee lähes joka kerta +/- 500kcal ja syke pysyy vähintään pk-tasolla tunnin alusta loppuun asti.

Tänään oli lyhyen työpäivän jälkeen edessä 400km mittainen roadtrip Jyväskylään ja takaisin. Aikataulu oli tiukka, mutta olin päättänyt ehtiä 19:30 alkavaan Body Pumpiin, koska juhannuksen vuoksi jää moni tunti puuttumaan. Kiire tuli, mutta ehdin. Syöksyin saliin minuuttia ennen tunnin alkua kengännauhat auki. Hätäsesti keräsin tavarat kasaan, nappasin käsipainot laatikosta ja lämmittelyyn. En ehtinyt ennen tuntia vaihtaa treenitoppia. En ehtinyt vaihtaa laseja piilareiksi. Myös juomapullo ja salikortti oli jäänyt aamulla kotiin.

Alku oli juuri niin lupaava, kuin miten tunti jatkuikin. Kiireellä saliin ryntäämisen jälkeen keskittyminen ei ollut ihan täydessä iskussa, eikä ihan sinne päinkään. Tipuin useaan otteeseen rytmistä, tein väärää liikettä ja säädin ja sähelsin kaikkea muutakin. Silmälasit valui koko ajan nenälle ja niitä joutui korjaamaan koko ajan. Unohdin laittaa sykemittarin päälle. Dippejä varten en saanut penkkiä korotettua. Hauiskappaleessa oli pakko vähentää tauon aikana painoja, koska hartiat olivat ajamisesta niin jännittyneenä, että niihin sattui. Olkapäissä hoksasin käsipainojeni olevan 4kg. Yleensä olen tehnyt 2kg painoilla, jotta saan puhtaammat sarjat. Tarkoitus oli painoa kyllä lähiaikoina lisätä, mutta EI tuplata sentään. Olkapää-biisissä ohjaaja katsoi pitkään ähisemistäni. Mulla alkoi naurattamaan ja tunnin jälkeen ohjaaja kysyi, että oliko vahingossa liian isot painot. Joo oli. Sain kuitenkin kannustusta, että hyvinhän se kuitenkin meni... No joo. Ensi kerralla vois vaikka kokeilla sitä 3kg ja vaikka kokeilla keskittymistäkin.

Huomenna onkin vapaapäivä, ohjelmassa siivousta ja asioiden hoitoa. Olen yrittänyt houkutella miestä Girya, eli kahvakuulatunnille. Mikäli siellä huomenna on tilaa (epäilen, että on), niin taidetaan mennä sinne.

Juhannus tuleekin vietettyä töissä. Edessä perjantai, lauantai ja sunnuntai aamuvuorot ja sunnuntain kruunuksi vielä samanlainen roadtrip Jyväskylään ja takaisin,  kuin tänäänkin. 

Hyvä harjoitusviikko T: Polar

Perinteisesti maanantaiaamu alkoi taas Polarin lähettämää viestiä lukemalla.
Viime viikon saldona loppujenlopuksi oli:

Aika: 7:05:08 (tavoite: 4:40:00)
2634 kcal (tavoite 1950kcal)
Harjoitusten lukumäärä: 8
Saavutettu aika sykealueittain:
Sykealue 1 (121-131bpm):  1:50:34  ( 100% tavoitteesta)
Sykealue 2 (132-161bpm):  3:10:16  ( 146% tavoitteesta)
Sykealue 3 (162-192bpm):  1:07:04  ( 167% tavoitteesta)

Polarin mukaan harjoitusviikko oli hyvä. Tällä viikolla pitäisi (yllättäen) harjoitella vähemmän sykealueella 3. Viime viikko sisälsi 3 x Body Pumpin, 3 x 35min Spinningin, Sh'bamin ja kävelyä/hölkkää. Itse olen viikkoon tyytyväinen, vaikka ehkä kevyemminkin olisi tauon jälkeen voinut taas aloittaa.

Tällä viikolla aion menettää jalkapalloneitsyyteni (tänään!) ja käydä ainakin spinningissä, Body Pumpissa ja ehkä kahvakuulatunnilla. Juhannuksena salilla ei ole ryhmäliikuntaa, joten silloin täytyy juosta tai nostella painoja kotona, jos meinaa jotain tehdä. 

Sen lisäksi olen miettinyt myös punnerrushaasteen aloittamista, jossa tarkoituksena on ohjelman kuluessa päästä siihen kuntoon, että jaksaa tehdä 100 punnerrusta putkeen. Tällä hetkellä oikeita, polvet ilmassa tehtäviä punnerruksia menee muutaman lämmittelypunnerruksen jälkeen putkeen VIISI. Hiphei. Ainakin niobe on kyseisen punnerrushaasteen suorittanut.

Ai hitsi. Tässähän täytyy alkaa kaivamaan shortseja kaapista jalkapallottelua varten. Reilu tunnin päästä jo potkitaan!

Jalkapallohuligaani

Jalkapallo on nyt kova sana parhaillaan meneillään olevien EM-kisojenkin vuoksi. Meillä ja minulla jalkapallo on ollut jo vuosikausia enimmäkseen kirosana, heti siinä veen ja peen jälkeen yksi pahimmista. No, elämä muuttuu ja muuttaa.

Tiedätte varmasti sen painokkaan äänensävyn, millä äidit vannoo, ettei meidän mikkopetteri koskaan syö kaupan soseita tai muuta vastaavaa. No. Minä olen samalla äänenpainolla vannonut, että minä EN KOSKAAN tule seisomaan jalkapallokentän laidalla kullannuppuani kannustamassa. MINUN lapseni EI ala koskaan futaamaan. No. Kyllähän te tiedätte, mitä näistä yleensä seuraa.

Nyt seisotaan kentän laidalla jo kolmatta kesää.

Suurieleinen jalkapalloangstini saavutti romahtamispisteensä viimeistään tänään, kuin nappiskaupassa ostin uudet nappikset poikani lisäksi myös itselleni. Lisäksi shoppasin säärisuojat, aikuisten kokoisen pallon ja sukat. Nyt on varusteet, enää ei ole tekosyitä olla osallistumatta.

Hämeenlinnassa yritetään kerätä kokeneempia ja kokemattomampia mimmejä yhteen pelaamaan, muuten vaan. Huvin ja urheilun vuoksi. Aion olla yksi niistä. Oikeasti. Se voi olla ihan kivaakin!

Urheiluvälineitä ja välineurheilua

Tänään pääsin pitkästä aikaa laittamaan juoksulenkkarit jalkaan ja kävin lenkillä. Koska olen välineurheilija (ja ylpeänä tunnustan syntini), niin laitoin vasempaan ranteeseen Polarin ja oikeaan Garminin Forerunner satakympin. Koska kumpikaan sykevyö ei kommunikoi molempien kellojen kanssa, oli ympärilläni myös molempien laitteiden sykevyöt. Eikö kuulosta melko hullulta?  Ehkä, mutta kaikelle on looginen selitys, ainakin omasta mielestäni. Haluan saada treenin kirjautumaan Polarin harjoitusohjelmaan sekä sykekäppyröiden piirtyvän Garmin Connectiin käppyröiden tarkastelua varten. Se ei onnistu ilman tuplavyötä ja tuplakelloa, joten niillä mennään.

Jalkaan laitoin jo monta sataa kilometriä juosseet Niken Pegasokset, jotka sopii parhaiten penikkavaivaan taipuvaisille säärilleni. Kaapista löytyy myös Niken Vomerot, joihin yritän edelleen hiljalleen jalkojani totuttaa, jotta voisin joskus siirtyä niihin. Talvijuoksua varten on Asicsin maastojuoksulenkkarit. Juoksuvaatteiksi valikoitui kesän suosikkini, Run Wild- t-paita sekä 3/4 mittaiset Adidaksen trikoot. Ja hei, sillä todellakin on väliä, millä vaatteilla juoksee! Hyvännäköiset, istuvat ja teknistä materiaalia olevat hengittävät treenivaatteet tekevät harjoittelusta mukavampaa ja kaikin puolin kivempaa - väitän, että vaikutusta siinä mielessä on myös suorituskykyyn, jos treenaaminen on mukavampaa ja aktiivisempaa siksi, että varusteet on kunnossa.

Tämän oivalluksen kunniaksi tänään pienen pienen tilauksen tein Startfitnessille. Olen älyttömän hyvä luomaan itselleni erilaisia tarpeita. Olen jo aiemmin todennut pikaisesti alkuvuodesta ostamani salikengät huonoiksi, niissä kipeytyvät päkiät. Tarvitsin uudet. Tilasin Asicsin Gel  Kaedat ,jotka joissain yhteyksissä oli sisäliikuntakenkinä (joilta ne minusta näyttää) ja joissakin yhteyksissä  mainittu kevyinä juoksukenkinä. Maksoivat alle 25£, eiköhän niitä hintansa edestä käytä. Lisäksi halusin tarvitsin uuden hupparin vedettäväksi treenin jälkeen päälle. Reebokin harmaa alle 15£. Vanhat urheilurintsikatkin alkoivat olla jo harmaita. Tarvitsin uudet ja Nikeltä uudet maksoivatkin vain alle 13£. Viime vuonna ostamani Craftin juoksushortsit kinnaa hivenen pakarasta. Tarvitsin uudet, tilasin Asicsin Ayamit, alle 10£. Kesä ja kuuma, silloin tarvitsee shortsit! Tarvitsee! Se mitä EI tarvitse, niin kukaan EI laske noita summia yhteen. Eihän?

Henkilökohtaisesti luulen, että minun olisi kuulunut syntyä insinööriksi tai ammattimaiseksi shoppaajaksi. Sen sijaan opiskelin sairaanhoitajaksi ja olen nyt äärimmäisen viehättynyt seuraamaan sykekäyriä ja vertaamaan harjoituksia keskenään, eikä sairaanhoitajan palkalla paljoa tarvitsisi shoppailla. Shoppailen silti. Välillä tutkin niitä sykekäyriä siksi, että havaitsisin pienen pientä kehitystä tapahtuneen, mutta yleensä tuijotan niitä vain todetakseni, miten hitaasti juoksen ja miten paljon liian kovilla sykkeillä. Näin myös tänään.

Lenkki itsessään oli aivan sieltä ja syvältä. Mp3-soitinkin oli kuollut juoksutauon aikana. AARGH! En tiedä, onko se rikki vai onko tyhjentänyt akkunsa itsestään, mutta käynnistynyt se ei ollenkaan.

Lenkillä syke nousi liikaa, jalat painoivat ja hengitys oli työlästä. En pystynyt juoksemaan kuin pätkittäin, koska halusin pitää sykkeen Polarin tehoalueella 2, jonka Polarin kuntotesti on määritellyt  olemaan 132-161. Välillä sitten kävelin pätkiä, annoin sykkeen laskea ja taas hölkkäsin. 5,55km lenkkiin tuhraantui aikaa 47min. Sanoinkos minä jotain siitä kilpikonnasta? Hyvä juttu oli, että sykkeet laski myös nopeasti ja muuten fiilis juosta oli hyvä. Kyllä tästä taas noustaan.

Nielu tuntuu yhä hivenen limaiselta ja nenä aavistuksen tukkoiselta, kipeä olo ei  silti missään tapauksessa ole. Pyysin töissä silti lääkäriltä todistuksen Forssaan ja siirsin osallistumiseni ensi vuodelle. Se päätös on nyt tehty. Harmittaa.

Endorfiinejä!

Tulin juuri 35min Basic Spinningistä ja Body Pump-tunnilta. Spinningissä huomasi, että limaisuus vähän haittasi ja tauko oli tehnyt sykkeille temput. Millään ei meinannut pysyä pk-alueella, eikä kyllä malttanut pitkän tauon jälkeen keventääkään.

Flowride Basic 35'
290kcal
36:18
avg 155bpm
max 183bpm

Body Pump 82 oli sitä mitä jo uuden ohjelman tyypanneet tytöt oli luvanneetkin. Paljon punnerruksia ja ehkä edelliseen verrattuna vähän kevyempi kokonaisuus. Painot pidin tauon jälkeen suunnilleen samoissa, kuin edellisessä ohjelmassakin.

Body Pump 82
342kcal
54:39 (unohdin käynnistää sykemittarin heti alusta)
avg 136 bpm
max 224 bpm

Body Pumpin sykelukemista voidaan päätellä, että on varmaan taas aika antaa Polarin sykelähettimen neppareille fairypesua ja kynsiharjaa. Mun syke ei takuulla ollut missään vaiheessa 224, eikä keskisyke myöskään 136.

Mutta ah. Tämä fiilis! Mahtava!

Ja taas toisaalta ei. Spinnig osoitti sen, että mä en todellakaan ole juoksukunnossa lauantaina.

Nyt suihku, ruokaa ja töihin.

Takaisin normaalielämään?

Jos  viime viikkoa edeltänyt viikko oli treenitön treeniviikko, niin sitä seuraava viikko sitä vasta olikin. Polarin viikkoyhteenveto näytti  eilen aamulla pyöreätä nollaa. Olo tuntuu niin löysältä, että valun varmaan viemäristä  alas.

Ei vaan ehtinyt eikä kyennyt.

Maanantai meni Ikeassa ja kotona siivotessa, tiistai - keskiviikko töissä, iltavuoroissa. Lisäksi alkuviikosta vielä vaivasi se hakkaava keuhkoputkiin sattuva yskä. Torstaina piti hakea serkku Tampereelta ja perjantaina oli juhlahumua ja piti ajaa Jyväskylään. Viikonloppu meni niissä samoissa kuohuvan huuruisissa merkeissä Jyväskylässä, mutta nyt se on virallisesti ohi. Opiskelut on takana ja minä olen virallinen Sairaanhoitaja AMK. 

Eilinen aamupäivä meni vielä viikonlopusta toipuessa. Kotona oltiin sunnuntaina vasta melko myöhään ja aina reissatessa väsähtää. Tänään yritän palata takaisin normaaliin viikkorytmiin ja klo 10 kutsuu  35min spinning ja heti perään menen testaamaan, millainen on Body Pump 82, josko sitä tästä saisi taas endorfiinierityksen ja tasapainon kohdalleen ja pääsisi kiinni normaaliin viikkorytmiin. Ehkä nielun pohjalta viimeiset sitkeät limatkin saa kyytiä ja ymmärtäisivät vihdoin häipyä?

Lauantaina pitäisi juosta Forssassa. Nielu on edelleen hieman limaisen tuntuinen, ehdottomasti pitäisi matka vaihtaa ainakin kympiksi, puolikkaan kunnossa en missään tapauksessa ole. Voi olla, että sopivan sauman tullen pyydän lääkäriltä todistuksen ja siirrän osallistumisen ensi vuoteen, tai sitten se vaan jää käymättä. Ei tämä nyt hyvää lupaa.

Loppuun kuvakollaasi viikonlopun juhlahumusta.

Treenitön treeniviikko?

Eilen aamuna herätessäni katsoin tapani mukaan Polarin harjoitusohjelman palautetta. "Harjoitusviikko vajaa". No niin oli. En viime viikolla ehtinyt käydä kuin maanantaina Pumpissa ja Pro Spinningissä, tiistain remontoin lapsen huonetta ja keskiviikko, torstai meni iltavuoroissa ja aamupäivät remontin aiheuttamaa kaaosta raivatessa. Perjantaina tulin kuumeeseen ja se vaiva jatkuu yhä.

Viime viikon saldo on siis 2:14, keskisyke 126 bpm, max 179bpm, kcal 749. Polarin asettama tavoite on jotain 4:40 ja pari tuhatta kcal. Surkea treeniviikko.

Eikä tästä viikosta lupaa tulla yhtään sen parempi. Flunssa vaivaa edelleen. Kuumetta ei enää ole, mutta nenä on tukkoinen ja yskä lähtee syvältä keuhkoputkista, sattuu. En uskalla lähteä rasittamaan itseäni vielä. Tänään on sitä paitsi vuorossa iltavuoro, samoin huomenna. Torstaina aamuvuoron jälkeen ehtisi ehkäpä juoksemaan / jumpalle, mutta meille tulee vieras. Vieras joutuu ehkä lähtemään mukaan...

Serkkuni tulee siis torstaina meille tullakseen kanssani HAMK:in valmistujaisjuhlaan pokkaamaan tutkintotodistusta. Tällä viikolla se siis vihdoin koittaa. Valmistuminen sairaanhoitajaksi. Valmistujaisjuhlamekko tuli postista maanantaina ja ai hitsi, se on hieno! Perjantain ohjelmassa on siis kuivaa juhlahumua ja siitä lähdetäänkin kohti Jyväskylää, jossa juhlitaan lauantaina sukulaisten kesken. Sunnuntaina takaisin kotiin ja siinä se viikko sitten onkin. Noh, maailma ei onneksi yhteen tai kahteenkaan heikompaan treeniviikkoon kaadu, mutta ihmislapsen se tekee hulluksi ja saa tuntemaan itsensä löysäksi. Hyi.

Täytynee yrittää repiä positiivisuutta, että sitä on saanut jotain muuta hyödyllistä aikaiseksi. Ainakin täydellisen muodonmuutoksen kahteen huoneeseen ja kai se jotain liikuntaa on hyötyliikunta huonekalujen siirtelyn parissa. Vasemmalla olevat kuvat ennen- tilanteesta.

Kilpailuhenkisyyttä ilman kisakuntoa

Hei vaan taas.

Nyt tulee sitten tekstiä enemmän, kuin ehditte lukea. Salapoliisityöllä selvitin, että blogia on klikattu päivän aikana yli 100kertaa! Huikeaa! Kiitos ja kumarrus. Vielä kun avaisitte kommentointihanat, niin saisin jonkinlaista järkeä näihin postauksiin.
Mistä haluatte kirjoituksia? Haluatteko ennemmin, että en kirjoita? Kirjoitanko spinningneitsyyden menetyksestä? Entä haluatteko tietää miltä tuntui maaninen ryhmäpompinta? Entäpä kuvauksen siitä, miltä tuntuu mennä ensimmäistä kertaa Body Pump-tunnille, kun kaverit on puhuneet siitä jo vuosia? Haluatteko pohdintaa siitä, miksi hiilareita vähentävä sokerihiiri päätyy aina keräämään jättimäisen hiilaripöhön kiskomalla kaksin käsin pullaa, karkkia ja jätskiä? No, suurimmasta osasta edellämainittuja kirjoitan joka tapauksessa. Halusitte tai ette.

Sitä varmaan moni mielessänsä pohtii, mikä saa ihmisen osallistumaan juoksutapahtumaan, vaikkei edellytyksiä ole kärkisijoille, eikä edes lähelle. Eikä edes ensimmäisen kahdensadan joukkoon, hyvä jos ei aivan hännänhuipuksi jää. Forssan suvi-illassa sijoitukseni oli siinä puolivälin tuntumassa, 201/ 419 ja Espoossa "sijoitus" 566/661. Minun ja viimeisen juoksijan ajassa oli eroa melkein tunti ja väliin mahtui alle 100 juoksijaa. Niobe juoksi noin 33min minua kovempaa ja väliin mahtui 300 juoksijaa. Puolikkaan matkoilla siinä kahden tunnin kieppeillä on mieletön ruuhka.

Sitä pohdin minäkin, mikä pistää ihmisen juoksemaan numerolappu rinnassa niin kovaa kuin pääsee, vaikkei mikään pakko olisi. Ja vielä maksaa siitä osallistumismaksun, matkakulut + kisavaatteet, jotka totta kai pitää olla uudet joka tapahtumaan. Mahdollisesti niitä jopa pitää ostaa kahdet, toiset varalle. Ennen kisapäivää tuusataan soittolistat kondikseen, ladataan uudet musiikit nettikaupasta. Parhaassa tapauksessa kauden päätapahtumaa varten uusitaan juoksutossut ja sykemittarikin. Mp3-soitin ei myöskään välttämättä sovi trikoiden sävyyn, se pitää kai kanssa hankkia!? Ennen puolikasta ostetaan tankkausjuomat, mukaan pakataan energiageelit ja kisan jälkeen palautumisjuomat. Mitä hiton järkeä tässä on? No okei. Ehkä voisi juosta ilman uusia kisavaatteitakin ja pärjätä vanhoilla soittolistoillakin, tapoihini joskus kuuluu pieni (?!) liioittelu, mutta ehkä puolet totta silti tässäkin. 

Sitä järjettömyyttä tai järjellisyyttä pohdin myös Espoossa eräänä syyskuisena päivänä. Kuin myös Forssassa muutamaa kuukautta aiemmin. Taisin ajatuksen lomassa käyttää muutamaa voimasanaakin. Vedenpitävää vastausta en keksinyt, mutta kai se kisajännityksen tuoma endorfiinipölläys nostaa suorituskykyä sen verran, että tekee parhaansa + 50% yli, jolloin voittaa itsensä ainakin puolitoistakertaisesti.  Onhan se sitäpaitsi näyttävämpää rojahtaa maaliviivalle kontilleen kaikkensa antaneena kisatapahtumassa, jossa läsnä katsomassa on kymmeniä tai satoja ihmisiä, kuin vetää itsensä äärimmilleen kotiseutulenkkeilyllä ja kaatua kotiovelle vain perheen ihmeteltäväksi.

Isona tekijänä myös massajuoksutapahtuman tunnelma ja kaikkia kannustavat kannustajat reitin varrella sen lisäksi, että jokainen osallistuja yleensä voittaa itsensä lisäksi joko ruman t-paidan, mitalin tai parhaassa tapauksessa molemmat ja usein kaupan päälle vielä sponsoreiden tarjoaman tuotepakkauksen, jossa voi olla kahvinporojen lisäksi jopa yksi kalamiehen kaverikin! Ei sillä. Onhan ne kivoja kisamuistoja, rumat paidatkin. Äitini varmasti ajattelee mökillä Suvi-ilta teepparissaan savunhajussa itikoita huitoessaan lämmöllä sitä 10km juoksurutistusta, jonka tytär on paidan eteen temponut. Not. Espoosta sentään saatiin teknistä matskua oleva vihreä Rantamaraton 2011 t-paita muistoksi. Sitä olen pitänyt juoksulenkilläkin päällä. Kerran.

Kisaamaan ei siis lähdetä kylkiäisten vuoksi. Itse ilmoittaudun juoksutapahtumiin siksi, että saan asetettua itselleni jonkin päivämäärän, jota kohti treenaan tavoitteellisemmin. Varsinkin, kun kaikessa tekemisissäni olen tiivissä yhteistyössä kaverini Viime Tingan kanssa. Teistäkin joku saattaa hänet tuntea. Mahtava tyyppi, saa aikaan mielettömiä suorituksia toisinaan!

Lisäksi suurena kimmokkeena juoksutapahtumiin osallistumisena on ollut juoksuseura. Mulla on käynyt niin hyvä tuuri, että olen saanut juoksuseurakseni tapahtumiin nioben, jonka kanssa olimme sekä Forssassa että Espoossa. Hän on kisakonkari minuun verrattuna, mutta roikuttaa silti mukanaan hidasta juoksijaa tapahtumasta toiseen. Tänä vuonna oli tarkoitus mennä yhdessä Forssaan.  Nioben maratonille ja minun puolikkaalle, mutta se taitaa kariutua loukkaantumisen vuoksi. Ehkä pääsemme yhdessä taas Espooseen? Minun ilmoittautuminen on edelleen voimassa Forssaan puolimaratonille ja nyt päällä oleva flunssa näyttää, täytyykö se vielä viime tingassa muuttaa vain kympiksi. Vai mennäänkö juoksemaan puolikas käytännössä kylmiltään, ilman yhtään pitkää lenkkiä?

Oli miten oli. Tänä kesänä laitetaan taas numerolappu rintaan ja mennään.

Kuvakollaasissa suosikkilenkkimaisemat ja kuvamuisteloita viime vuoden Forssasta ja Espoosta.

Espoon kuvien (alarivin kaksi oikeanpuoleista) copyright Max Edin ja Forssan kuvan (alarivi vasemmalla Johanna Kuusi.

Juoksuharrastuksen lähihistoria

Kaikki alkoi kai vuonna 2010, helmikuussa. Istuin lääkärin vastaanotolla ja kuulin mitä todennäköisimmin sairastaneeni edelliskesänä aivoinfarktin ja näin myös epikriisiin diagnoosin kohdalle kirjoitettiin. Olin tuolloin ollut juuri ja juuri 27-vuotias. Riskitekijöiksi keksittiin tupakointi ja  migreenitaipumus, sekä hyvin lievänä tekijänä hormonikierukka. Näistä kolmesta ainoa, johon saatoin itse vaikuttaa oli tuo tupakoinnin lopettaminen ja kieltämättä muutenkin aivoinfarkti kannusti elämäntaparemonttiin. Lopetin tupakoinnin ja samoihin aikoihin Hämeenlinnaan rantautui myös Zumba. Aloin käydä työkavereiden kanssa Zumbaamassa ja innostuin. Kunto kasvoi, ja lumien sulaessa aloin miettimään, että jos kestän tunnin-pari zumbaa, niin ehkä voisin aloittaa myös jonkinlaisen juoksukoulun jolla tavoitella 5km yhtäjaksoista juoksemista. Aikatavoitteeksi asetin vitosen puoleen tuntiin.

Ostin elämäni ekat juoksulenkkarit ja vähän sen jälkeen myös sykemittarin (Polar FT60). Aloin juosta. Juoksin lyhtypylvään välin, juoksin kaksi ja niin edelleen. HeiaHeian ensimmäinen juoksumerkintä on 18.5.2010 ja statistiikassa 2,4km ja aikaa oli mennyt 20min. 11.6.2010 olen kirjannut juosseeni 7km tunnissa. Heinäkuussa 2010 muutin  ja nyrjäytin muutossa nilkkani. Tämä vastoinkäyminen aiheutti aikamoisen takapakin ja myös juoksutauon. Jossain vaiheessa kesää jaksoin juosta sen 5km, mutta puoli tuntia ei ollut lähelläkään. Syksyllä jaksoin juosta 7km yhteen menoon 53minuuttiin. Se tuntui todella pitkältä lenkiltä jo se!

Talvella eksyin taas tupakkanaisten seuraan. Liikuntaharrastuskin vähän jäi ja joku hyvä tekosyykin sille varmasti oli. Heiaheia on täysin vailla merkintöjä koko talven ajan. Kevään alkaessa sulattaa lumia pois asfaltia alkoi taas juoksuvarvas kutiamaan. Huhtikuulta 2011 löytyy seuraavat merkinnät, jolloin 5km on taittunut tämän mukaan 35min. Muistan heittäneeni tuon ajan vähän hatusta, koska jotain ongelmaa oli ajanoton kanssa. Uskon, että todellinen aika oli lähempänä 40min tuossa vaiheessa talven venymisen jälkeen. Lopetin taas tupakoinnin ja otin tavoitteeksi juosta 10km putkeen numerolappu rinnassa. Sen tein Forssan suvi-illassa 2011 aikaan 1:09:03. Elämäni ensimmäisen 10km lenkin juoksin treenin vuoksi vain muutamaa päivää ennen. Lenkin jälkeen itkien soitin ystäville ja ilmoitin: "Minä. Juoksin. 10km. " Ehkä yksi elämäni suurimmista itseni voittamisen hetkistä.

Kympin suorittamisen jälkeen päätin juosta puolimaratonin syksyllä. Kesän treenit meni ensin ihan hyvin. Juoksin yhä liian kovilla sykkeillä ja liian usein. Viisaammathan jo tietää mitä siitä seuraa. Minäkin tiedän nyt. Siitä tulee rasitusvammat eli penikkaongelmat. Niiden kanssa taistellessa kesän juokseminen oli vähän sellaista sun tällaista. Samoin oli hankalaa pysytellä erossa tupakkakääryleistä. Jos juoksin, en polttanut. Jos en pystynyt juoksemaan, aloin polttamaan.

Syksyyn mennessä sain nippa nappa 200km juostuja kilometrejä alle ja osallistuin Espoon Rantamaratonin puolikkaalle. Puolikkaalle treenaaminen oli ollut tosiaan vähän epäjohdonmukaista ja tupakansavun höystämää, mutta osallistuin silti puolikkaalle, vaikka tiesin olevani ehkä jopa huonommassa kunnossa, kuin kesäkuussa Forssassa. Juoksin kuin juoksinkin ystäväni nioben kanssa puolimaratonin. Aika oli 2:27 ja risat, mutta juoksin sen. Niobe ehti oman maaliintulonsa jälkeen käydä suihkussa ja vaihtamassa vaatteet, ennen kuin tuli urheilukentälle minua kannustamaan. Hieman juostaan eri sarjoissa ja siksi niobe onkin ehdottomasti oma juoksuesikuvani.

Puolimaratonin jälkeen oli taas varmasti hyviä tekosyitä paljon, koska seuraavan kerran sain juoksutossut jalkaan vasta marraskuussa. Talven ajan kuitenkin yritin jollain tavalla juosta koko talven. Välillä aktiivisemmin, välillä vähemmän aktiiviesti. Käännekohta liikuntaharrastukseen tuli kuitenkin hieman ennen joulua, kun miehen siskon houkuttelemana kävin tutustumassa läheiseen kuntokeskukseen ja otin jäsenyyden sinne.

Kuntokeskusjäsenyyden jälkeen menetin sekä body pump että spinning-neitsyyteni, otin 10 kerran Fustra PT-paketin ja tein tuttavuutta Zumban kaltaisen Sh'bamin kanssa. Käynyt olen satunnaisesti myös Body Balancessa, Joogassa, Combatissa ja jopa Body Attackissa (joka oli mielestäni enimmäkseen maanista ryhmäpompintaa...). Olen myös syvävenytellyt, kahvakuulaillut, työmatkapyöräillyt ja juossut. Yhteensä tänä vuonna 107h edestä ja siitä juoksua on ollut vain vajaa viidesosa, reilu 20h ja noin 100km.  Treenejä häiritsi melko paljon huhti-toukokuussa opintojen loppurutistus, johon mahtui opinnäytetyön lisäksi kaikki muut viimehetken rästihommat.

Juoksussa on silti tapahtunut kehitystä, vaikka kilometrejä on tullutkin nihkeästi. Sain pari viikkoa sitten vihdoin vuonna 2010 asetetun tavoitteen täytettyä. Juoksin 5km alle puoleen tuntiin. Tarkalleen 29:32.

Myös normilenkin vertailussa voi havaita sekä "vauhdin" kasvaneen että sykkeiden laskeneen. Kyseinen vertailu on siis täsmälleen saman 8km lenkin kiertämisestä, täysin samaan suuntaan, vaikka Garmin haluaakin mitata korkeudet joka kerta eri tavalla.Turtle on the run ei todellakaan ole edes liiottelua.

Tästä siis jatketaan historiani kolmatta juoksukesää eteenpäin. Seuraava tavoite piti olla 16.6.2012 Forssassa juostava puolikas, mutta tulin kamalaan flunssaan, joten se lienee kariutuu siihen. Ehkä vaihdan osallistumisen vain kympiksi. Syksyllä haluaisin taas mennä Espooseen, koska reitti oli maisemallisesti todella kaunis. Jostain syystä tykkään ihan pöhkönä juosta veden äärellä. Mikä lie siinäkin sitten.

Tiivistän loppuun kuvamuotoon vielä treenilookkia joka lähtöön: