Syyskuun yhteenveto

Järkyttävää, että huomenna on jo lokakuun eka päivä! Kohta on talvi ja kylmä ja ja ja... Yhyy!

Syyskuu ei ole ollut kyllä niin hyvä treenikuukausi, kuin mitä olisin toivonut. Ekalla viikolla spinningiä, kahvakuulaa ja juoksua.

Tokalla viikolla spinningiä, body pumpia ja sh'bamia ja juoksua. Mukaan on mahtui myös syysflunssa, joka vaikutti vielä syyskuun kolmannellakin viikolla. Kolmannella viikolla sh'bamia, body pumpia ja juoksua. Neljännellä viikolla oli matka ja lepoa ennen kisaa ja viidennen viikon alku palauttelua kisan jälkeen.  Työt on myös haitanneet harrastuksia, niin kuin aina. Onneksi yövuoroja ei ole ollut. Ensi kuussa onkin taas zombihoitajalla uudet koettelemukset edessä, kun yritetään keksiä mitä voi harrastaa yövuorojen välissä/ jälkeen ilman, että keneltäkään lähtee henki. Muistaakseni yövuoroja on luvassa kolmin kappalen toisella lokakuun viikolla.

Tänään ennen iltavuoroa oli lepoa, koska kodin siisteys (tai siis siivottomuus) oli päässyt lipsahtamaan jo kriittisesti p*skaisuuden epäjärjestyksen puolelle. Oli pakko antaa vähän tekohengitystä ja hätäensiapua imurin ja pölyrätin kanssa. Kuukauden saldot näyttää tältä:

 Lokakuussa alkakoon  kuitenkin uusi elämä. Safkat kaunistelematta kiloklubiin (eli paluu ruotuun) ja reippaasti salille myös iltavuoropäivinä, nyt kun ei enää voi verhoutua sen tekosyyn varaan, ettei ole mitään järkevää ohjattua ryhmäpompintaa, kun saan oman saliohjelman. Huomenna se tekosyy vielä pätee, koska saliohjelman ohjaus on vasta keskiviikkona.

Vko 42 on lomaa ja silloin pitää ehkä lähteä vähän reissun päälle. En vaan vielä ihan tarkkaan tiedä, mitä kautta ja minne vai menenkö minnekään. Onko teillä syyslomasuunnitelmia?

Syyskuun toiminnot

Rautakankin taipuu ja rasvahan keluu veden pinnalla

Ajattelin aloittaa lauantain lempeästi joogalla. Kehon (ja mielen) huolto jää aina hävettävän vähiin ja toisinaan tuntuu että alkuvuoden Fustra-metodin PT-tuntien avulla saavutettu liikkuvuus on mennyttä (onkin!) ja (siinäkin) asiassa olisi ryhtiliikkeen paikka. Miten se onkin niin vaikeaa mennä omatoimisesti salille tekemään dynaamisia venytyksiä kepin kanssa!

Joogaa olen siis aiemmin kokeillut jokusen kerran. Alun alkaen mammajoogan parissa raskausaikana, mutta koska joogassa keskityttiin niin kovin kohdussa oleilevaan pienokaiseen, niin joogan jälkeen HM:n vauvanvaateosasto veti minua magneetin lailla puoleensa ennen kotiinpäin menevän bussin lähtöä. Kallis harrastus tuo mammajooga. Se jäi muutamaan kertaan, vaikka olinkin valmistautunut täydellisesti. Minullakin oli nimittäin Marimekon raitapaita vatsakumpuni peittona, niin kuin lähes kaikilla kahdellakymmenellä muullakin mammajoogaajalla.

Noniin. Nykyisen salijäsenyyden aikana olen käynyt muutaman kerran Body Balancessa, joka on Les Millsin käsitys joogan, tai chi: n ja pilateksen yhdistämisestä sekä pari kertaa ihan joogassa. En siis voi sanoa harrastavani joogaa, tai edes olevani aloittelija, mutta jokin siinä viehättää. Minuakin, vaikka olen muuten vannoutunut tekemään liian kovaa ja liian usein ja jollei meinaa kuolo korjata kesken treenin, niin tunti on ollut huono. Kaikkia edellisiä joogakokemuksia yhdisti se, että en millään saanut hengitystä kulkemaan liikkeiden mukaan, mutta tänään se tuntui jotenkin todella helpolta. Liekö asiaan vaikuttanut se, että fengshuit ja jingit ja jangit meni sekaisin jo heti alkuunsa, kun en osannut pukea sukkia oikeisiin jalkoihin edes. Kas. Lauantai aamu.

Left Right Right Left!

Jooga nyt ei luonnollisestikaan tuonut hikeä erityisemmin pintaan, eikä ainakaan rasittanut aerobisesti. Kunhan kävin toteamassa olevani rento kuin rautakanki ja todella liikkuvuusharjoittelun tarpeessa. Sen lisäksi alla olevasta kuvasta voidaan todeta minun olevan myös peitevoiteen tarpeessa.

Yoga Flow

Joogan jälkeen vähän välipalaa nassuun ja kohti uimahallia. Tarkoitus oli hyödyntää työsuhde-etua joka on 2 x viikossa veloitukseton uimahallin käyttö. Pikkumiehen pitäisi treenata uimataitoaan ja huonosti sitä koiraa uidaan kuivalla maalla. Tai no, vähän niin ja näin se meni kyllä vedessäkin. Hätäisesti 25m yhteen menoon menee eri alkeistyylien sekoituksella ja sitä tosiaan täytyisi nyt porukalla petrata. Uimisen suhteen olen tiikeriäiti. Se pitää osata ja hyvin, koska sen on loppujenlopuksi aika halpa henkivakuutus, kun kuitenkin vesileikeistä tykkää. Itse olin virittänyt Polarin ympärilleni, koska halusin ihan huvikseni nähdä mihin lukemiin tuollaisella vajaan tunnin epämääräisellä plutraamisella pääsee. Saldo oli 190kcal, josta sykealueella I ja II yhteensä n. 21min. Keskisyke 100 ja max. 146. Uin kylläkin parissa eri pätkässä mummorintaa (oli teknisiä vaikeuksia uimalasien + piilolinssien kombon kanssa) yhteensä n. 700m verran. Enimmäkseen silti kelluin lastenaltaassa ja uin koiraa pikkumiehen rinnalla tai lojuin poreissa.

Uimahallin saunassa keskustelin parin ikäisekseen erittäin hyvin säilyneen naisen kanssa, joista toinen kertoi kysyneensä lääkäriltä, että onko jotain haittaa siitä, että joka päivä 67-vuotiaana seisoo päällään, niin kuin on tehnty tähän asti koko elämänsä? Lääkäri ei ollut osannut vastata vaan oli sen sijaan purskahtanut nauruun. Nainen kertoi olevansa entinen Jooga-opettaja ja minä jäin miettimään mistä tämä jooga nyt yhtäkkiä työntää elämääni ovista ja ikkunoista?

Kaupan kautta mäkkäriin ja kana-caesarsalaatit kainalossa kotiin. Kainalossa oli salaatin lisäksi leseitä, steviajauhetta ja uutta stevialla makeutettua reilun kaupan suklaata sekä kaurahiutaleita ja voita sitä varten, että päätin herkkupäivän kunniaksi tehdä kauraomenapaistosta oman puun omenoista, jotka ennakko-odotuksistani poiketen onkin aivan mielettömän hyviä!


Miehen vein viettämään iltavapaata, joten pikkumiehen kanssa vietetään laatuaikaa. Parasta antia AMK-opiskelujen harjoitteluissa oli oppia taas Skipbo-pelin jalo taito.

Iltapalaksi terveellistä ja vähäkalorista omenapaistosta. Kilokaloreita ehkä jotain kahdeksanmiljoonaa. Per annos.

Tämän omenakaurapaistoksen jälkeen onkin hyvä todeta, että ensi viikolle on varattu nyt aluksi tiistaille tunnin spinning ja tunnin body balance. Keskiviikkona 10:15 on treffit Pian kanssa saliohjelman ohjauksen merkeissä (kerron siitä lisää, kunhan saan sen) ja illalle varauksessa on vielä puolen tunnin spinning ja body pump. Sunnuntai menee pakosti levätessä, ellen rutista vatsoja tai tee jotain muuta kotitreeniä ennen iltavuoroa (todennäköisesti en, sillä pitäisi oikeasti siivota...) ja maanantaina on myös iltavuoro. Lisäksi  lupaan pitää seuraavan kuukauden kiloklubiin kirjaa päivän syömisistä ja palata ruokavalioruotuun. Kävin tänä aamulla nimittäin vaa'alla. Fläsää on tullut ja paino oli enää vain marginaalisesti sillä kymmenluvulla jolla sen on PAKKO  olla, ainakin niin kauan, kun lihasmassan määrä on olematon suhteessa fläsän määrään. Saliohjelman lisäksi aion joskus lähiaikoina uskaltaessani käydä uusimassa myös kehonkoostumusmittauksen.

what doesn't kill you makes you stronger

To do!

...lauloi Kelly Clarkson uuden Body Pumpin haukkaribiisissä. En kuollut spinningpyörän selkään enkä menettänyt myöskään henkeäni Body Pumpin parissa, joten logiikan mukaan olen ainakin vahvempi. Kädet tuntuu lähinnä makaronilta, mutta eikös se ole tarkoituskin hyvän treenin jälkeen?

Bloggaaja salilla - Kamera kourassa.

Tänään tuli siis tyypattua Body Pump 83. Tauon jälkeen tein toki pienemmillä painoilla kuin yleensä ja muutenkin yritin malttaa keventää, koska palautuminen on vielä vähän vaiheessa (ja en kyllä aavistuksen huomasi). Kävin töiden jälkeen siis polkemassa reilu 40min kevyesti spinningiä. Ihan en malttanut olla revittämättä, mutta enimmäkseen kyllä. Kaloreita meni 267kcal ja keskisyke jäi 129bpm. Maksimi tosin karkasi 176bpm saakka, koska ei vaan voinut olla lisäämättä vastusta. Siinä vastusnappulassa oli magneetti. OliOli!

Spinningin jälkeen oli reidet sopivasti  hapoilla lämmenneet, joten jatkoin Body Pumpiin tyyppaamaan uuden ohjelman. En osaa suoriltaan heittää yhtä syväluotaavaa analyysiä, kuin Marnie blogissaan, mutta olen kyllä melkolailla samaa mieltä. Tänään tein pumpissa lämmittelyt kevyemmin kuin yleensä, kyykkyihin latasin vain 8,5kg/pää ja säälin vähän tuntemuksia tuottavaa polveani kyykkäämällä vähän vähemmän antaumuksella, kuin mitä juoksun turmelemat pakarani vaatisivat. Rintalihakset meni vitosella/pää, ojentajat 4,5kg/pää (= hiukan liikaa), hauikset 4,5kg/pää (voisi lisätä!), selkäbiisin kevensin kanssa (4,5kg/pää), samoin askelkyykyt (4,5kg/pää ja hypyt jätin enimmäkseen hyppäämättä) ja olkapäät tein 3kg käsipainoilla ja viimeisen setin punnerrukset melkein kaikki niin kuin isot pojat. Vatsalihaksissa oli (mulle) uusia liikkeitä ja sainkin ihan mukavan poltteen keskivartaloon! Uuden ohjelman ensimmäinen kerta on aina vähän hakemista, mutta 299kcal keskisykkeellä 113bpm oli  tämänkertaisen Body Pumpin saldo.  Parasta kaikessa oli se, että olin aivan hymy pyllyssä koko sen ajan, kun olin salilla ja itseasiassa jo sitä ennen. Aivan mahtava fiilis ennen ja jälkeen!

After. Raukea fiilis,  jäätävät silmäpussit ja kaksari. Yh.

Sellainenkin jännä juttu tässä pääsi äskettäin, hyvän fiiliksen voimalla tapahtumaan, että vihdoin otin yhteyttä paikalliseen PT-palveluita tuottavaan naisyrittäjään, Pia Ali-Rekolaan. Pia valikoitui suositusten perusteella ja luotto on kova.  Piakkoin Pia laatii mulle tavoitteideni mukaisen saliohjelman ja ohjaa ensimmäisellä kerralla, että hommat tulee tehtyä oikein. Pääsen vihdoin ja viimein ryhmäliikuntatuntien lisäksi myös ihan kuntosalin puolellekin ihmettelemään. Mä oon siellä niiiiin pihalla!

Huomiselle on varattuna jooga ja sen jälkeen suuntaamme koko perheen kanssa uimahalliin. Jos muistaisi ottaa uimalasit mukaan, niin voisi kokeilla vähän ihan uidakin, ainakin käsipohjaa poreissa.

Nyt saa taukoilu tauota!

Nyt alkaa sen verran pipoa kiristämään, että huomiseksi varasin 35min spinningin (cardio) jonka pyhästi lupaan ottaa kevyesti. Käsi sydämellä vannon myös, etten revitä seisaallaan jokaista pätkää, joita ohjaaja piiskaa. Lisäksi menen tyyppaamaan Body Pump 83:n ja sama käsi sydämellä vannon tekeväni jalat ihan kevyillä painoilla vaan. Lupaan!

Lauantaille varasin joogan ja sen jälkeen ajattelin, että voisi viedä lapsen uimaan ja lillua itse samalla vähän poreissa. Oisko tässä hyvä setti palautumiseen, että uskaltaa kevyesti, fiiliksiä kuunnellen mennä jo salille? Mikään lihas ei ole enää kipeä mistään ja totaalilepoa sohvannurkassa on nyt vietetty ma-to, ainoastaan töissä juokseminen on sykettä nostattanut.

Se, mitä tässä nyt pitää tehdä, on ryhtiliike syömisten kanssa. Olen ihan oikeasti lihonnut ja löysä. Yöks.

Pipo päivässä pitää pöpiyden loitolla

Nonni. Sunnuntaista on palauduttu nyt muutama  päivä  täysin leväten pipojen kimpussa. Saldona pipo päivässä ja kyllä muuten kohta alkaa pipo kiristää, ellei kevyesti jotain mene tekemään.

Tämä pipo ei kiristä. Ainakaan nallen päätä. En tiedä, miten se istuu Annalle, jonka pitäisi lähettää mulle jotain foorumia myöten osoite, jotta fuksianpunainen myssypipo saavuttaisi kohteensa ja lämmittäisi syysmetsässä rämpivää suunnistajaa.

 

Mites te muut saatte aikanne kulumaan, silloin kun ei pysty/kannata/ voi kovaa treenata?

Pipaa pukkaa!

Sotkeuduin lankoihin, jotta maltan pysyä kotona ja palautua. Pipaa pukkaa nyt urakalla sitten.

Eilinen tekele on jo valmis ja uutta putkeen vaan...

Harmi, että olen ihan surkea käsitöissä. Näistä vois muuten jopa olla jotain iloakin jollekulle.

Palauttelupipoa pukkaa!

Hellurei!

Eilisestä koitoksesta on toivuttu jo aikasta hyvin. Nyt jälkeenpäin kun ajattelee, niin oikeastaan kelikään ei ollut pöllömpi ja vastatuuli toi mukavaa lisähaastetta. Ei vaan. Keli oli ja on yhä edelleen kamala, sateinen ja harmaa. Yök.

Jalat oli eilen tönköt, polvia särki. Mun polvethan on jo lähtökohtaisesti aivan paskana vähän huonosti juoksuun soveltuvat. Venyttelyt unohdin taas, vaikka lupasin itselleni ne tehdä. Nukkumaan mennessä lotrasin kylmägeeliä sääriin, pohkeisiin ja polviin.Aamulla bongasin verta oikean jalan 3. varpaasta kynnen sivusta, mutta nyt illalla siinäkään ei enää mitään silminnähtävää vahinkoa ole havaittavissa.  Tänään aamusta sattui enää polviin ja päivällä kotiin tulon jälkeen sekin oli hellittänyt.

Mieli alkoi jo janoamaan salille, mutta järki huutaa, että kroppa tarvii nyt palautumista. Jos oikein tunnustelee ja kuulostelee, niin ehkä hienoista väsymystä on reisissä ja lonkankoukistajissa, mutta korkeintaan saman verran kuin viimeisimmän pitkän ja hitaan lenkin jälkeen.

Onko tämä sitten tyyntä myrskyn edellä ja joka paikka vetää jumiin huomenna, mutta nyt tuntuu käsittämättömän hyvältä siihen nähden, että eilen taivallettiin 21,1km mulle ihan hyvää tahtia juosten. Vai onko viime vuoteen verrattuna huomattavasti nopeampi palautuminen lisääntyneen aerobisen harjoittelun (vaikka juoksua onkin ollut  selvästi viime vuotta vähemmän) ja Duramaxin vaikutusta? Yritän silti malttaa mieleni palautumisen suhteen, ettei tulisi isompia ongelmia ja kävin ostamassa lankaa.

Syksyisin mulle aina tulee hinku ostaa lankaa ja neuloa. Melkein joka vuosi se iskee. Yleensä inspiraatio kestää päivän-pari tai korkeintaan muutaman ja usein lähes aina tekeleet jää reippaan alun jälkeen koriin odottamaan seuraavaa syksyä. Nyt on taas muutama kerä uutta lankaa ja uusi pipon tekele puikoilla ja ennen en salille mene, ennen kuin pipo on valmiina. Tekele tosin näyttää vähän pieneltä. Voi olla, että kohta pipoa kiristää! Vaiheessa on myös toissa syksynä aloittamani vihertävänkirjavat pitkävartiset villasukat, saisikohan nekin tänä syksynä valmiiksi asti? Lisäksi Monnann venyttelypostauksen jälkeen tajusin, että mä TARVIIN säärystimiä lisää.

Pakko varmaan tunnustaa, että vähän silmäilin jo salin tuntikalenteria. Jos sama hyvä flow jatkuu, niin keskiviikkona voisin käydä korkkaamassa uuden pumpin ja tehdä jalat vielä vähän kevennettynä ja jatkaa siitä kevyen 45min zumban. Ja oikeesti mietin myös, että olisko lähiseudulla vielä joku muu loppusyksyn puolimaratontapahtuma, jossa voisi haastaa itsensä tuulen ja veden lisäksi myös juoksemalla vain muutamassa asteessa räntäsateessa? Täytyy olla vissiin hieman hullu...

Vesijuoksua @ Espoon Rantamaraton 2012

Huhheijaa. Tulipahan harrastettua vesijuoksua!

Lähdin siis lauantaina aamuvuoron jälkeen kotoa Hämeenlinnasta kohti Helsinkiä. Suunnitelmana oli yöpyä ystäväni ja pikkuserkkuni Marin luona, koska Otaniemessä piti olla jättämässä omia juomia aamulla klo 9.

Illalla Marin kanssa viime hetken paniikkihössäykset, aamun suunnitelman laatiminen, hyvä iltapala, sauna ja nukkumaan. Aamulla herätys oli tarkoitus olla klo 7, mutta noustiin vasta hieman ennen puolta kahdeksaa, kun Marin Lumia oli päättänyt kääntää kelloa tunnin taaksepäin. Oltiin kyllä kumpikin hereillä se aika klo 7 eteenpäin, eli valvottiin pommiin. Shillälailla.

Aamupalat huiviin, sotkettiin valmiiksi annokset Duramaxia, juoksuvaatteet alle ja kohti Otaniemeä. Keli oli kamala. Tuulta ja vesisadetta, koko ajan! Otaniemessä oltiin niin hyvissä ajoin, ettei ollut minkäänlaista ruuhkaa. Jätettiin omat juomat niille varattuihin koreihin ja haettiin numerot. Hetkeä myöhemmin niobe saapui paikalle ja sain puolet omaisuudestani vietyä nioben autoon jo valmiiksi.

Juotiin Duramaxia, käytiin vessassa, laitettiin vaatteet ja numerolaput, teipattiin kuulokkeet ja viriteltiin soittimet ja sykevyöt paikalleen. Istuttiin vielä hetki hallin katsomossa ja otettiin muutamat "ennen" kuvat ja päivitettiin tietty viime hetken tunnelmat facebookiin.

Tavaroiden vieminen narikkaan ja viimeinen vessareissu meni sen verran täpärälle, että lähtöryhmä 1 lähtölaukaus taisi pamahtaa vessassa istuskellessa. Vessareissun jälkeen haettiin niobelta kertakäyttöiset sadetakit suojaksi ja lähdetiin hytkymään lähtöpaikalle.

Pamauksesta viivan ylitykseen meni aikaa taas noin minuutti, mutta onneksi oli tiedossa, että otetaan nettoaikaa, niin ei ollut kiire. Teknisiä ongelmia oli. Garminin kanssa kävi "vanhanaikaisesti" ja se asetti itsensä virransäästötilaan siinä odotellessa. Käynnistin sen siis vasta lähtöviivan ylityksen jälkeen ja hetki meni ennen gps-signaalin löytymistä... Samoin mp3-soitin oli mennyt virransäästötilaan...  Ekat kilometrit juostiin vielä sadetakit päällä, ne paiskattiin menemään sitten kun oman kehon tuottama lämpö alkoi tuntua tukalalta muovipussin sisällä. Fiilis oli aika rento ja kiva. Mentiin melko tasaisesti alle tai hieman yli 6:40 tahdissa, joka oli 2:20 aikatavoiterannekkeen min/km tavoite. Ensimäisellä juomapisteellä kostutin suuta vedellä, toisella  oli odottamassa oma Duramax pullo. Varsinaisesti en kovin paljoa juonut. Kympin jälkeen juomapisteellä otin suuhun palan suolakurkkua ja huikan vettä. Puolimatkan väliaika oli 1:10:21.

Noin 12km paikkeilla näin Elen kannustamassa sisartensa kanssa reitin laitamilla. Naiset kannusti niin vimmatusti, että hymyilytti ihan hurjasti. Tässä Elen ikuistama kuva:

Matka jatkui tasaisesti. Oltiin Marin kanssa puhuttu etukäteen, että vedetään toisiamme perässä. 10km kohdalla vedettiin ylävitoset sen kunniaksi ja muutenkin aina välillä vaihdettiin fiiliksiä. Tässä vaiheessa vielä mä olin "vedossa" ja Mari pysytteli kannoilla. Aavistus pissahätää oli jo ehtinyt tulla, mutta luotto lantionpohjanlihaksiin oli kova ja 14km huoltopisteellä oleva Bajamaja ohitettiin sujuvasti. 18km huoltopisteellä taas joku huusi, ettei ole enää paljoa jäljellä. Marilla ilmeisesti oli vielä aika paljon jäljellä, koska muija pisti ihan mielettömän turbovauhdin päälle. Peränpitäjän paikka vaihtui ja Mari alkoi vetämään mua perässään kohti maalia. Tässä välissä sihistiin, ettei tässä paskasäässä olla minuuttiakaan pidempään, kuin on pakko ja päästeltiin muutamat vittuperkeleet. Samaan aikaan turbovauhdin kanssa tuli ehkä reitin epämiellyttävimmät ylämäet ja jumalaton vastatuuli. Yhdistelmään nähden vedettiin viimeiset 3km ihan mielettömän hyvin. 19. km meni aikaan 5:56, 20. km 6:17 ja viimeinen kilometri 5:54. Puolikkaan jälkimmäinen puolisko taittui ajassa 1:08:03.

Ele oli kameran kanssa jälleen 20km kohdalla. Hymyilyttihän se!

Maaliin päästiin! Marin kanssa sovittiin, että vedetään ihan rinta rinnan maaliin, joten käsi kädessä ylitettiin maaliviiva. Marista on tässä yhteydessä sanottava sen verran, että ollaan siis tunnettu aivan syntymästämme asti ja oltu (etenkin lapsuudessa) aina "hyvä tiimi". Meidän tiimi veti hyvin tänäänkin!

Maalissa vastassa oli jälleen ihana Ele ja ihana niobe myös!

 

Maalissa Gainomaxit ja mitalit kouraan, pikaiset halaukset Elen ja nioben kanssa ja kohti narikkaa ja suihkuja, ennen kuin tulee kylmä. Pukuhuoneessa en meinannut saada treenikassia auki, kun kädet oli kyynärpäitä myöten ihan kohmeessa. Muuten asu oli juuri sopiva ja tulipahan Espoon Rantamaraton 2012 kisapaitakin heti käyttöön. Sade ei reitillä muuten haitannut, mutta täynnä vettä litisevät lenkkarit on aika inhan tuntuiset ja tuntuu raskaalta. Kuiva tossu nousisi kevyemmin. Samoin vähän tuolla reitillä piti himmailla kun juostiin kaarevalla kalliolla ja liukkailla puusilloilla. Paikoin polut oli myös sellaista kuravelliä, että luulin osallistuneeni sittenkin suojuoksuun. Urhoolliset Pegasukseni luulevat näin epäilemättä yhä... 

Yhteenvetona voisi todeta, että keli olisi voinut olla parempikin, mutta kyllä tässäkin nyt selvisi. Juoksu oli ekat 18km rentoa ja mukavaa, vauhdinjako onnistui paremmin kuin ennen. Seura oli erittäin ensiluokkaista ja kannustajat sitä samaa ykköslaatua. Tavoite täyttyi, vaikka toki parempikin aika olisi ollut tervetullut. Toisaalta, tällä treenaamisella ei voi sen parempaa odottaa. Juoksukilsoja on nippanappa 200km huhtikuun alun jälkeen.  Kehitys olisi varmaan juoksussa parempaa, jos treenais juoksemista. Tähän voisi tietenkin toivoa, että ottaisin jotain opikseni. Osaisinkohan? 

Nyt kuitenkin painotus taas enemmän juoksun lisäksi lihaskuntoon ja spinningiä mukaan. Keväällä taas jonkun juoksuohjelman kimppuun ja tavoitteeksi alittaa 2:10. Alustavasti sovittiin kaverin kanssa osallistumisesta Extreme Runille (18km vähän haastavampaa juoksua) toukokuussa ja Forssan Suvi-iltaanhan mulla on maksettu osallistuminen puolikkaalle ensi vuodelle. Siinähän sitä on juoksutavoitetta ensi kaudelle. 

Loppuun vielä datapläjäykset: 

Espoon Rantamaraton, puolimaraton 

Vertailu viime vuotiseen:

 

2:18:24

Järkyttävä keli, mutta tavoite alittaa 2:20 täyttyi!

Rapsaa myöhemmin. Kiitos tsempeistä ja livekannustuksesta Elina & kumppanit sekä ihana Niobe.  Olikohan siellä muita tuttuja kanssa?!

Juoksuseura erityisesti ansaitsee kanssa kiitokset. Rakkaan Marin kanssa ylitettiin maaliviiva yhdessä. Yes! Ja Marilla upeasti vedetty eka puolikas!

Ylihuomenna! IIK!

Tässä alkaa pikkuhiljaa iskeä pienoinen paniikki ja kisajännitys. Junalippu huomiselle on ostettu, että pääsen Helsinkiin, josta siirryn sitten ystäväiseni kanssa kohti Espoota anivarhain sunnuntaiaamuna. Mä sain tosiaan juoksukaveriksi houkuteltua rakkaan Marin, pikkuserkkuni, joka täytti tiistaina 30-vuotta ja lähtee nyt vähän painostettuna yllytettynä kokeilemaan ensimmäistä puolikastaan. Oikeasti Mari on paremmassa juoksukunnossa kuin minä, ei vaan itse tiedä sitä!

Muistettavien asioiden lista tuntuu loputtomalta. Biisilistat on miettimättä, enkä mä edes tiedä, otanko soittimeksi mukaan mp3-soitimen vai puhelimen. Eka on pieni, mutta parhaat biisit on spotifyssa. Mutta mihin mä ujutan puhelimen? Rannekkeet tulostamatta. En tiedä mitä laitan päälle. Minkähän värinen on tän vuoden kisapaita, voisiko sen tyrkätä pitkähihaisen Craftin paidan päälle? Sataakohan vai paistaakohan? Onkohan Garmin ladattu täyteen? Pitäiskö ostaa mukaan pari geeliä, vai mennäänkö ihan Duramaxeilla? Tavaraa pitää pakata mukaan varuiksi enemmänkin, jos satun siirtymään Espoosta ehkä Jyväskylään sunnuntaina. Gainomaxit pitää muistaa ottaa mukaan.

Viimeisen lenkin tein eilen Duramaxin voimalla, reilu 4km, alle 30min. 10min verkat alkuun ja loppuun ja välissä 3x2min 2min palautuksilla "kisavauhtia". Mun vauhdinarviointi meni vähän pieneen, kun Garmin laskee kai kilometrin keskinopeutta...  Että tuli sitten juostua vähän turhan kovaa... En ajatellut vetä puolikkaalla alle 5min/km tai edes alle 6min/km. :D Duramax vaikutti ihan pätevältä, vaikkei se nyt mitään turbobuustia lenkille tarjonnutkaan. Vai meniköhän mun vauhdinarviointi pieleen Duramaxin vuoksi?

Nyt sitten vaan psyykeen tankkausta ja reilua juomista. Hyvänä päivänä uskon, että juoksukunnossa on tapahtunut kehitystä vuoden takaiseen. Ihan varmasti on, jos vuosi sitten ainoa pitkis meni 9min/km nopeudelle ja sunnuntaina pitkis meni 7:30min/km. Pahin pelko kuitenkin on, etten kykene parantamaan aikaa yhtään, kipitän samaa vauhtia tai päädyn keskeyttämään jonkin ongelman vuoksi.

Hirvee hinku olis salille. Edes vähän tehdä ojentajia, hauista ja rintaa, mutta onneksi ei ehdi. Tänään ilta, huomenna aamu ja siinä välissä ennen junan lähtöä pari tuntia aikaa hoitaa ylläoleva lista kuntoon...

Kotona!

Reissussa oli aivan ihanaa, mutta vielä parempaa olla kotona.


Matkarapsa tulee tässä:

Meillä oli siis varattu kahden yön / kolmen päivän pikavisiitti Latvian Riikaan. Luvassa oli laatuaikaa aviopuolison kanssa mummon tullessa hoitamaan jälkikasvua. Lähtö oli Helsinki-Vantaalta maanantaina 9:30 ja perillä oltiin hieman ennen klo 11. Lentokentältä taksilla vanhan kaupungin nurkille aikaa tappamaan, koska hotellihuoneen sai vasta klo 13.  Mentiin istumaan puistoon, jossa on myös "Rakastavaisten silta", johon avio-/kihlaparit laittavat liittonsa symboliksi riippulukon, lemmenlukon.  Me ei laitettu lemmenlukkoa, vaan yritettiin kuumeisesti selvittää missä ollaan ja minne menossa. Onneksi kartanlukutaitoni on... No.... Auttava.

Hilppastiin matkatavaroinemme hotellille, joka ei onneksi ollut ihan hirmuisen matkan päässä keskustasta. Tai siis ei olisi ollut, ellei oltaisi kierretty varmaan kilometriä paria ylimääräistä. Hotelli oli Art Hotel Laine. Hotellin kriteerina oli lähinnä sijainti ja edullinen hinta (koko reissu yhteensä matkoineen oli meiltä molemmilta reilusti alle 400€), mutta hintaansa nähden hotelli olikin yllättävän siisti, ainakin verrattuna siihen murjuun hotelliin, jossa Krakovassa oltiin. Huoneessa oli parisänky ja boonuksena vielä iso kylpyamme, jota hyödynnettiin molempina iltoina. Kollaasin keskimmäisessä kuvassa on muuten Freedom Monument, joka oli aika näyttävä.

Hotellilla otettiin pienet päiväunet, koska relaamaan ja rentoutumaan sinne oli tultu. Päiväunien jälkeen lähdettiin vanhaan kaupunkiin, istuttiin ravintolassa, syötiin epäterveellisesti ja juotiin herkkukahveja. Myöhemmin illalla käytiin vielä paikallisessa juottolassa siidereillä/bisseillä ja naureskeltiin viettävämme yhteistä aikaa. Molemmat omien tabletiensa takana dataamassa...
Käytiin shoppaamassa vähän naposteltavaa hotellihuoneeseen sekä matkan tärkein ostos. Tuliaiset pikkumiehelle. BeyBladien kanssa tyytyväisenä hotelliin kylpyyn nauttimaan rentona oleilusta.

Tiistaina syötiin aamiainen hotellilla ja lähdettiin suunnistamaan kohti Riga Zoota. Googletettiin koordinaatit ja järkevin lähestymistapa ja suunnistettiin etsimään pysäkkiä, josta päästäisiin oikeaan suuntaan menevään raitiovaunuun. Löydettiin ihmeen helpolla. Olin laittanut päälle ylävasemmassa kuvassa olevan t-paidan ja farkkujen lisäksi nahkatakin ja se oli aivan liikaa. Riiassa paistoi aurinko ja t-paidalla tarkeni aivan mainiosti! Eläintarhassa ihmetellessä meni muutama tunti vallan rattoisasti. Tuli nähtyä lajitoverini virtahepojen lisäksi liuta muita enemmän ja vähemmän eksoottisia eläimiä ja hyönteisiä. Kyllä. Myös kammottavia jättitorakoita, jotka onneksi oli visusti lasiterraarioissaan. Kyllä. Siellä oli myös järkyttäviä karvaisia hämähäkkejä ja iljettävän rumia sammakkoeläimiä. Yh.

Eläintarhan jälkeen syömään ja sen jälkeen eksyttiin isoon ostoskeskukseen, jossa oli vaatekauppoja ja kenkätaivaita toinen toisensa jälkeen. Ostoskeskuksen kolmannessa kerroksessa oli muutama sport outlet-myymälä JA NIKE OUTLET. Siellä oli aivan mielettömiä herkkuja hyllymetreittäin. Sääli, että budjetti ei ollut rajaton, vaan itseasiassa hyvinkin niukka. Yhden topin ostin silti. Muuten pidättäydyin ihmeen hyvin shoppailusta. Ostin itseasiassa vain kahdet puolimittaiset lököstelypöksyt ja uuden käsilaukun ja t-paidan, jossa oli teksti " TOO LATE TO DIE YOUNG". Yep.

Shoppailun jälkeen kohti hotellia. Matkalla pysähdyttiin vielä iltapalalle ja "home made" - limonadille (kollaasin ylävasen) joka oli mielettömän ihanaa. Siis vettä, joka oli maustettu hedelmillä, mintunlehdillä ja jollain makusiirapilla. Ihanan raikasta ja lähti jano. Kuvassa EI siis ole mitään sangriakannua, luulitte kuitenkin. Lähtöpäivänä oltiin hotellilla huoneen luovutukseen asti, jonka jälkeen taas kerran chillailtiin kahviloissa ja nautittiin herkkuruokia ja herkkukahveja...

Kaupunkina Riika oli tosi kiva. Pieni, mutta silti juuri sopivan kokoinen lyhyelle visiitille. Tekemistä riitti ( ja olisi ollut enemmänkin, jos olisi jaksanut mennä museoihin), eläintarha oli kiva ja shoppailumahdollisuuksiakin on sen verran, että rahoistaan pääsee kyllä eroon, jos haluaa. Hintataso tosin ei enää mikään huippuedullinen, vaikka ravintolassa melko edullisesti söikin. Harmitti, ettei Jurmalassa sijaitseva Akvaparks ollut nyt auki, sinne olisin halunnut päästä.

Terveellistä?! Not.

Vanhasta kaupungista

Ortodoksikirkko

Kirkon torni ja Riian vanhaa kaupunkia

Ainiin. Se outlet ostos. Sen te halusitte kuitenkin nähdä.

Nike Outlet!!

Hellou ja terveiset aurinkoisesta Riikasta (Riiasta, whatever!) !

Täällä on aivan mahtavaa, aurinkoista, ihanan näköistä ja seura on hyvää. Tänään tapasin lajitoverini, rouva (tai herra?) virtahevon Riga Zoo:ssa, näin kaveri kirahvin ja monta muuta enemmän tai vähemmän eksoottista eläintä. Ollaan lojuttu kahviloissa juoden herkkukahveja, lönkötelty pitkin katuja ristiin ja rastiin. On syöty hyvin ja nautittu.

Tänäänkin eksyttiin vailla päämäärää isoon ostoskeskukseen. Rättikauppoja ja kenkätaivaita toinen toisen jälkeen. Kolmannessa kerroksessa oli taivas, paratiisi tai mikä nyt kenenkin vakaumukseen sopii. Pari random Sport Outletia ja Niken oma Outlet! Sääli, että budjetti on niin rajallinen... Kotiin lähti vain yksi uusi treenitoppi, mutta aijai, mitä namuja siellä olis ollut!

Jalat tuntuvat palautuneen hyvin, kävelyä on tullut harrastettua kilometrikaupalla ja voi olla reissutennareiden terveisinä parit rakotkin kotiin viemisinä. Toivottavasti ei haittaa juoksua sunnuntaina. Nyt kylpyyn, nukkumaan ja huomenna päivällä kotia kohti.

Ja jos joku tietää miten bloggerin android-sovelluksen tabletissa saa liittämään kuvia oikeinpäin, niin kertokaa toki. Nyt en viirsi kuvia liittää, kun kääntyy poikittain kaikki...

18,39km silkkaa rakkautta

Tänään raahauduin väsyneenä työpäivän, lapsen harrastuksiin kuskaamisen ja vatsanvääntelyiden jälkeen kuitenkin lenkille. Kannatti.

Kaikkia ennakko-odotuksia vastaan, lenkki kulki hyvin. Sykkeet pysyi hämmästyttävän matalalla (keskisyke 155) ja juoksu kulki hyvin ja ihmeen lujaakin, noille sykkeille ja tuolle matkalle. Keskitahti oli 7:41 ja aika liikkeellä 2:17.

Ekat 10km mulla oli huikean hyvää lenkkiseuraakin. 7-vuotias poikaseni fillaroi vierellä mukisematta tosi reippaasti. Saatoin pojan kotipihaan asti (oli jo melko pimeää) ja kotipihassa oli hieman teknisiä vaikeuksia lukon kanssa, joten parin minuutin tauko tuli siinä 10km tietämillä. Jatkoin siitä vielä itsekseni matkaa reilu 8km verran.

Datat täällä.

Vähän saattoi olla aineenvaihdunta käynnissä...Varsinainen Mrs Wet T- Shirt!

Alkuviikko levätään, palautellaan ja tankataan hyvässä seurassa, koska tämä Rouva lentää huomisaamuna klo 9:30 koneella Riikaan ja nautiskelee siellä olostaan 2 yötä ja 3 päivää kaksin ihanan aviomiehen kanssa. Paluulento on takaisin Helsingissä keskiviikkona alkuillasta ja torstaina kutsuukin jo työt.

Nyt pitänee tehdä jotain muuta kuin päivittää blogia. Vaihtoehtona lienee pakata tai nukkua. Kamerakin on lataamatta. Passi on sentään jo etsitty ja löydetty.

Vapari = tevari, motari, citari, tiimari, mäkkäri, foreveri ja siideri.

Ylläoleva otsikko oli tänään Facebookin tilapäivityksenä. Otsikko kuvaa tätä päivää, mutta melko paljon touhua, säpinää ja sydämentykytyksiä on näihin muihinkin päiviin mahtunut.

Tiistaista lähtien olen  siis ollut töissä. Treenaamaan uskaltauduin vasta torstaina, vaikka flunssa ei juurikaan enää vaivaakaan. Syynä tosin se, etten tiistaina ehtinyt, koska oli vähän aika paljon muuta draamaa elämässä, mutta ei siitä tässä yhteydessä sen enempää. Keskiviikkona suunnittelin aamupäivällä kevyttä lenkkiä ennen iltavuoroon menoa, mutta satoi vettä aivan kaatamalla. En uskaltanut mennä kastelemaan itseäni, ettei tauti pahene uudelleen. Eilen raahasin itseni kympin lenkille. Vaikeuksien kautta, väsyneenä ja vasta klo 21.

Väsymyksestä huolimatta lenkki kulki aivan törkeän hyvin ekat 5km, hetken salaa jo toivoin vihdoin onnistuvani alittamaan tunnin kympillä. No, ei tänäkään kesänä. Vitosen jälkeen jalat meni ihan veteläksi, sykkeet laski ja tuntui, että energiat loppui ihan tyystin. Ei ihme. Siinä vaiheessa muistin syöneeni viimeksi töissä lounaalla. Ei näin. 1:04:55 meni sitten lopulta aikaa kymmenessä kilometrissä. Ei ehkä aamuvuoron jälkeen (herätys viimeistään klo 6) ihan optimaalisin lenkkeilyaika, varsinkaan syömättä.

Viikon aikana sain  myös haettua  tilaamani G-Starin mustat farkut. En äkkiseltään keksi mitään sen parempaa, luovat ihastuttavan illuusion hyvin muotoutuneesta perssiistä ja kapeasta vyötäröstä. Aivan mahtavat.  Lisäksi sain muunlaista kirjepostia. Todellisen rakkauskirjeen. Jaa nämä elämäni tähtihetket kanssanne kuvakollaasin muodossa.
Tänään vietin siis ansaittua vapaapäivää töistä ja päivä on mennyt asioita hoidellessa ja ostoksilla. Imuri / Hooveri olisi kanssa sopinut litanian jatkoksi, mutta siirtynee huomiselle. Tevarista (paikallinen musaliike) kävin ostamassa rumpukapuloita, motarista (Motonet) spraymaaleja (Don't ask...), Citymarketista (eli citarista) hain 9prk Gainomaxia, (oli hyvä tarjous, 2,99€/3prk!), tiimarista askartelutarvikkeita (Don't ask toisen kerran!), mäkkäristä kanasalaatti ja illan kruunuksi vielä Foreverille. Kävin pitkästi aikaa pumpissa ja sh'bamissa. Pumpissa oli kyllä lihasvoimat hukassa, vaikka tein taas viikon tauon vuoksi pienemmillä painoilla kuin yleensä. Tietty tuo aerobisen lisääntyminen nyt varmasti vaikuttaa kanssa ja ehkä vielä tautikin painaa. Otin salille testiin saamani näytteen High5 Zero - tabletista, joka liuotetaan 750ml vettä. Myyntipuheen mukaan pitäisi parantaa vaikka ja mitä.

"This drink has a pleasant taste and is ideal for low-carb training. It provides your body optimally with all necessary electrolytes, so that a better lipid metabolism is guaranteed during medium intensive workouts than with a normal sports drink. Moreover, the risk of dehydration is banned."

Yhden tabletin kokeilun perusteella en menisi kehumaan. En huomannut mitään vaikutusta missään, paitsi siinä, että janontunne ei lähtenyt mihinkään. Hörpin koko 750ml nestettä viimeistä pisaraa myöten Pumpin ja Sh'Bamin aikana ja olin suu kuivana tunnin loppuosan. Ei vakuuttanut. Ensi viikolla testiin pääsee kehuttu Dura Max- aminohappovalmiste, jota toivon kykeneväni ottamaan mukaan myös Espooseen.

Nyt kuitenkin kuvasaastetta a'la Devis. Olkaa hyvät.

Kuvassa takkatuli, g-star arse x 2, rakkauskirje, treenilook tältä päivältä ja myös kaupunkireissun look.


Nyt. Vielä. Se. Siideri.

Elämä voittaa?

Lauantain pitkän lenkin jälkeen sain sitten itseni kunnolla flunssaisen tuntuiseksi. Paleli ja kurkku tuli kipeämmäksi. Sunnuntai aamuna heräsin kuumeisena (tai siis oli lämpöä, mulle harvoin nousee kunnolla kuume, vaikka melko usein olenkin jossakin hyppykupassa...) ja kurkku kipeänä. Soitin suosiolla töihin ja ilmoitin sairastavani sunnuntai iltavuoron ja maanantai aamuvuoron. Eilen päivällä/illalla oli pahin olo, join mukikaupalla omatekoista viinimarjamehua ja teetä. Mitään ei jaksanut ja mikään ei maistunut. Illalla surautin aamun mannapuuroa varten sulatetuista mansikoista ja vähän tummuneista banaaneista smoothien ja kiskoin monivitamiinia ja d-vitamiinia kaksin käsin.

Mentiin ajoissa nukkumaan ja aamulla laitoin pojan kouluun. Ensin järkyttävä mutina, kun pakotin julmasti pukemaan ohuiden collegehousujen päälle ulkohousut ja ohuen pitkähihaisen päälle välikausitakin. Kruunasin kärsimyksen pakottamalla vielä kevyen trikoopipon päähän ja puuvillasormikkaat sormiin. Mulle murjotettiin, kuten kuvasta näkee...

Juniori lähti muina miehinä polkemaan ilman pyöräilykypärää kouluun. Housut jalkaan, takki päälle ja perään. Vaistomaisesti lähdin juoksemaan, täysiä tietenkin. Huono idea. Tuntui, että henki salpautuu ja koittaa kuolema. Ei koittanut. Kuten ei vielä meidän 13½-vuotiaalle koirallekkaan, joka käpertyi melko tarkasti isännän kylpytakin päälle  makuuhuoneeseen oleskelemaan flegmaattisena mun seurana, kun venyin sängyssä peiton alla koko aamupäivän. Pahus, kun luvattiin ystäväni Erikan kanssa viime maaliskuussa, että koiran silloinen trimmaus olisi varmaaankin koiralle viimeinen kärsimys sitä laatua. Pahasti vaikuttaisi siltä, että vielä yksi pitää kärsiä..

Kuolemasta puheenollen. Näin yöllä unta lapseni isästä. Aamulla mietin, etten olekaan pitkään aikaan nähnyt hänestä unta ja tajusin, että tänään tuli kuluneeksi tasan 7-vuotta siitä, kun tahdoin rakastaa, kunnes kuolema meidät erottaa. Ja se erotti. 

Iltapäivällä kuitenkin heräsin lauantai-iltana alkaneesta koomasta ja luovuin melkein päälleni kasvaneista Davidin velourhousuista, Reebokin kulahtaneesta collegehupparista ja villasukista. Kävin suihkussa, kampasin naaman ja kävin lähikaupassa. Pyöräytin pari koneellista pyykkiä, pesin jääkaapin ja tein ruokaa. Ja tein vielä valmiiksi ruuan huomisellekin! Nyt iltateet ja vielä pyykit kuivumaan.  Huomenna töihin. Ja jos töissä jaksaa olla hyvin, kurkkukipu on historiaa eikä mikään tunnu miltään, niin sehän meinaa sitä, että ihan kevyesti voi treenata. Eikö?

Hidas ja pitkä maisemalenkki

Eilen kävin juoksuohjelman mukaisella hitaalla ja pitkällä lenkillä. Lähdin klo 15 jälkeen lenkille ja mielessäni ajattelin lämmöllä kaikkia Finlandiassa startanneita. (Ja hienoja tuloksia siellä tulikin. Onnea teille!)

Koko aamupäivän sade ja auringonpaiste oli vuorotellut, joten pahoin pelkäsin kastuvani. Puin päälleni lämpötrikoopaidan, pitkälahkeiset juoksutrikoot, kompressiosukat ja Craftin harmaan juoksutakin, jossa on taskut. Olin katsonut kartasta valmiiksi n. 15km mittaisen lenkin ja sinne lähdin. Tavoistani poiketen otin mukaan puhelimen, koska kurkku tuntui vähän karhealta ja aavistuksen oli tuntua siitä, että tauti olisi iskemässä päälle. Ajattelin, että jos voimat loppuu kesken, niin soitan miehen hakemaan. Sidoin lanteilleni myös juomapullovyön, johon tein Dexalin appelsiinilightia ja toiseen taskuun työnsin yhden Dexalin geelin. Alla oli vain aamupala + banaani.

Tiesin juoksevani Hämeen Linnan liepeiltä ja maisemien olevan katselun arvoisia. Koska puhelin oli sattunut mukaan, jaan ne maisemat nyt myös teille. Ei voi olla tämän parempia lenkkimaisemia!

Puolivälissä lenkkiä sade yllätti. Kastuin.

Lopputulos oli kuitenkin 16km, 2:08. Garminin datat näytti tältä.

Se mikä on positiivista, on vertailu viime kesän pisimpään lenkkiin.

Keskisyke on sama, mutta melkein minuutti / km on lähtenyt hitailla lenkeillä  ajasta pois. Hidashan siis toki olen yhä, mutta suunta on oikea!

Nyt vaan sitten ilmeisesti kastumisen seurauksena orastava flunssa sai uutta pontta ja nosti lämmöt. Ilmoitin töihin jo olevani kuumeessa, yritän nyt pyhästi levätä pari päivää, josko tauti sillä talttuisi. Edellisen kerran sairastin flunssaa juuri  pari viikkoa ennen Suvi-iltaa, joka piti sen vuoksi siirtää ensi vuodelle. Tsempatkaa nyt, että parenen pian ja pääsen Espooseen juoksemaan hyvässä kunnossa!

Edit. Ylläolevan taulukon mukaan mä kuitenkin treenaan ihan oikealla sykealueella, vaikka olen kuvitellut vetäväni aivan liian kovilla sykkeillä. WTF? Yks taulukko sanoo toista, kolmas jotain muuta. Oma fiilis ei ole missään linjassa minkään kirjoitetun kanssa, eikä varsinkaan mikään laskuri päde. Mä tulen hulluksi.

Olen kofeiinibanaani!

Kuvapostaus "olen mitä syön"- hengessä voitti äänestyksen ylivoimaisesti, vaikka ihmeen paljon ääniä riitti "hoitotyön tähtihetkillekin".  Ehkä kerron työstäni silti, joskus ja jossain vaiheessa.

Nyt kuitenkin saatte sitä, mitä tilasitte.

Näiden kuvien perusteella ei passaa yhtään ihmetellä, miksi turvottaa koko ajan ja jatkuvasti. Ne kirotut hiilarit!  Kahvi  toki toistuu pitkin päivää, etenkin työpäivien aikana. Uutena tulokkaana sentään on tullut vihreä tee, jota olen opetellut juomaan vasta ihan hiljattain, kiitos nioben.

Uusi ulkoasu!

En ole mikään tekniikan ihmelapsi ja geeneistäni puuttuu yhä se nörttigeeni, mutta sen mitä Picasalla, Paintilla ja Bloggerilla ja näillä taidoilla sai aikaiseksi, niin sen tein.

Antakaahan palautetta, jos sivut uuden taustan ja fonttien myötä on hankalaa luettavaa ja aiheuttaa migreeniä. Tai jos jokin muu osa-alue kaipaa vielä mielestänne viilaamista. Otan mielelläni ideoita vastaan.

Tunnustus!

Ihana Monna oli saanut blogiinsa tunnustuksen ja tunnustuksen sääntöjen mukaan laittoi sen myös eteenpäin.Minulle!  Monna kirjoitti blogissaan näin: "Deviksen blogi Turtle on the run on uusimpia tuttavuuksiani blogimaailmassa. Jo blogin nimi ja kuva on sellaiset joista tykkään! :D Myös Deviksen oma tyyli kirjoittamisessa on ihana ja nykyään odottelen aina myös hänen päivityksiään."

Monnalle hurjasti kiitoksia! Lämmitti kovasti mieltä.

 

Tunnustuksiin liittyy aina myös "edelleenjakamis-sääntö", ja se menee tällä kertaa näin:

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen. 

2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.

3. Kopioi Post it -lappu ja liitä se blogiisi.

4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post it -lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Viisi omaa lempiblogiani tulee tässä:

1. Niobiumia on suosikkiblogi jo vuoden takaa. Rakastan sitä tarmoa, sinnikkyyttä ja sitoutumista millä niobe ryhtyy kaikkeen siihen, mihin ikinä päättää ryhtyäkään. Niobelle ei KOSKAAN kävisi niin kuin minulle, että havahdun 3 viikkoa ennen puolikasta siihen, että olen tehnyt kaikkea muuta, paitsi sitä mitä olisi pitänyt. Niobe on juoksumentorini, esikuvani ja idolini. Luv ya!

2. Ässän käkenä tätä blogia vaan ei voi lukea purskauttamatta kahveja näppikselle. Hervottoman hauska kirjoittaja ja hauskat kirjoitukset! Arvostan.

3. Hyvän olon metsästäjä Marnie tuli tutuksi Niobiumin kautta. Marnien terve tapa suhtautua liikuntaan, laihduttamiseen ja kokonaisvaltaiseen, kestävään elämäntapamuutokseen on asia, jota ihannoin.

4. Endorfiinikoukussa on kestosuosikki aikojen takaa. Ele on esikuva terveestä suhtautumisesta treeniin, perheeseen ja ravintoon. Ele on nainen, joka tekee mahdottoman mahdolliseksi ja osoittaa meille muille, että nainen voi olla yhtä aikaa täydellinen kodinhengetär, huippuäiti ja huippuvaimo, aktiivinen liikunnanharrastaja ja vielä älyttömän hyvännäköinenkin!

5. Katoa läski katoa on itselleni melko uusi blogituttavuus. Jälleen yksi esimerkki terveestä suhtautumisesta treenaamiseen.

***

Postausehdotuksia tuli vähän niukanlaisesti, mutta heräsin silti itsekin miettimään asiaa.

Monna toivoi ravintoaiheista postausta. En ole ravitsemusguru, joten voisin tehdä "olet mitä syöt" - henkisen kuvapostauksen päivän ruuista mitään kaunistelematta. Lisäksi ajattelin esitellä ehkä aavistuksen sarkastiseen tyyliin(i) omat suosikkilajini ja kertoa hieman siitä, miten olen kyseisen lajin harrastajien sekaan eksynyt, ehkä joskus voisin raottaa myös arkeani ja kertoa työstäni, joka ei ole kovinkaan mediaseksikästä.

Te saatte päättää mikä aiheista on eka. Aikaa päättää on... Huomiseen!
 (Jos osaan tehdä kyselyn sivupalkkiin...)

Intervallikympin datapläjäys

Ohjelmassa luki 15min lämmittelyn jälkeen 3-5 x 1000m 80-90% max. sykkeellä, välissä 2-3min palautus ja loppuun 15min jäähdyttely.

Tältä se näytti...

...kartalla...

 ...sykekäppyrässä...

 ...minuuttia / kilometri...

 ...ja verrattuna viime vuoteen...

Huh ja oh. Otti koville. Varsinkin kun alla oli eilisen päivän spinning, pump ja sh'bam ja tämän päivän 7-16:30 työpäivä.

Lenkki itsessään oli vähän, miten sen nyt sanois. Ei tahmea, mutta ei juuri rullannutkaan. Lähdin liikkeelle asenteella, että juoksen kympin reitin ja teen sen aikana intervalleja niin monta kuin jaksan tai ehdin, siten että tulee n. 15min lämmittely ja jäähdyttely.  Ehdin tehdä vaaditut viisi ja palautusta mahtui väliin 3min verran. Sykkeet pysytteli tapansa mukaan korkealla. Palautuksissakin oltiin 80% max. - tasolla.

Sykkeet on mulla jotain niin käsittämätöntä avaruustiedettä, etten kertakaikkiaan ota niistä mitään tolkkua. Kävellen saan sykkeet max. 100bpm, juosten ne ei käytännössä pysy lainkaan alle 150bpm. Uskokaa vaan, olen yrittänyt. Olen yrittänyt juosta rentoja, hitaita lönköttelyjä ja silti sykemittari paukuttaa 145-155 välisiä lukemia. Yhtä aikaa Garmin näyttää tahdin olevan 9,5min/km ja sauvakävelijämummot menee ohituskaistaa ohi. Ei. Ei kestä hermo.

Treenaa tässä sitten sykealueella 55-60% max niin kuin ohjelma vaatisi. Harvoin pystyn lenkkiin edes 60-70% max sykealueella, vaikka yritän, oi yritän kyllä!  Kuvan vertailussa olleissa lenkeissä keskisyke  oli 162-164, eli melko sama. Tämänvuotisessa lenkissä tein intervalleja, viime vuotisessa lenkissä pyrkimys oli tasavauhtiseen lenkkiin, joten sinänsä vertailua näiden kahden välillä on huono tehdä. Vertaan niitä silti. Maksimi tänä vuonna oli 187, viime vuonna 179. Siinä ehkä hiuksenhieno ero, joka selittynee sillä intervalli vs. tasavauhtilenkki - erolla.

Olen yrittänyt kohottaa peruskestävyyskuntoa spinningillä ja sh'bamilla, jotta sykkeet tippuisi ja vauhti vihdoin kasvaisi myös juoksussa, mutta ei. Tuntuu, että juoksukunto, varsinkin kauan ja "kovaa" juostessa senkun huononee. Vuosi sitten juoksin Espoossa puolimaratonin 2:27 ja risat keskisykkeen ollessa 181bpm. Nyt en varmasti pysty juoksemaan 2:27 samoilla sykelukemilla...  Tuorein maksimisyke on kellottunut Hämeenlinnan kaupunkimaratonin kympin maalisuoralla, 201bpm. Leposyke on 52-57bpm. Auttakaa nyt! Miten mun pitäisi treenata nyt seuraavat 2 viikkoa, että pääsen hengissä maaliin Espoossa? (Ja mielellään nopeampaa, kuin edellisvuonna.) Entä mikä saattaisi olla realistinen aikatavoite?

Pitäisi varmaankin mennä  kunnolliseen tasotestiin (mihin?) tai edes polkupyöräergometritestiin Aulangolle. Mutta ei ennen Espoota.

Blogin tulevaisuudensuunnitelmat

Turtle on the run on ollut olemassa nyt kesän ajan ja kauden päätavoite (se puolikas) lähestyy vääjäämättä. Myös kesän toinen tavoite, täyttää 30-vuotta on jo autuaasti takana päin. Säännöllisiä lukijoita ilmeisesti klikkauksista päätellen on jonkin verran, mutta enemmänkin saisi olla. Toki se vaatisi sitä, että itsekin blogaamiseen vähän enemmän panostaisin ja lupaan näin jatkossa tehdäkin, jos lukijakuntaa on.

Siksipä toivoisinkin nyt, että sinä, JUURI SINÄ,  joka juuri nyt luet tätä, klikkaat itsesi lukijaksi JA jätät postausehdotuksn kommenttilaatikkoon. Tai jos et halua klikata itseäsi lukijaksi, niin jätä ainakin postausehdotus tai muuta rakentavaa palautetta. Tykkään bloggailla ja olisi hirmu kiva tehdä sitä niin, että joku muukin siitä nauttisi. Blogia saa toki myös suositella kaverille, jos kokee sen aiheelliseksi.

Lähitulevaisuudessa lupaan vastapalveluksena teille ainakin uudistaa blogin ulkoasua enemmän itseni näköiseksi ja panostaa kirjoituksiin enemmän. Enemmän harkitumpia kokonaisuuksia, vähemmän sillisalaattia.  Ja oikoluku. Sen otan kanssa tavaksi.