lauantai 29. joulukuuta 2012

Paljon penkki?

Niin. Paljon penkki? Se perinteinen kysymys, joka esiintyy erityisesti nuorten miesten keskuudessa. Tähän mennessä olen saanut vastata aina, että korkeintaan oma perse nousee penkistä. Lokakuussa saliohjelman aloittamisen aikaan penkistä alkoi nousemaan tanko ja nyt ihan hiljattain on tangon päihin lisätty hellyyttävän pienet minipainot. Liikuttavaa kerrassaan.

Isot tytöt on kertoneet tangon painavan 20kg. Molempiin päätyihin kun lisää 2,5kg levypainon ja 1,25kg miniminilevypainon niin penkistä nousee tällä hetkellä 27,5kg , KAHDEKSAN KERTAA! Ja pienen lepuutuksen jälkeen vielä toisetkin kahdeksan kertaa. Voi että! :D

Ei näillä vielä lähdetä röyhistelemään teinipoikien keskelle, mutta hitto. Nousee penkistä edes jotain, sen oman perseen lisäksi. Ei sillä, että mulla mitään tavoitteita olisi, mutta oishan se kiva nostaa penkistä sen verran, ettei hävetä tunnustaa. Nyt vielä vähän aika paljon nolottaa. :) Ja in my opinion, tärkeintä on painojen sijaan se, että se oma perse tosiaan nousee siitä penkistä, ja menee sinne salille tekemään, edes jotain!

Terveiset uskolliselle lukijalleni Katrille näiden kuvien muodossa. Todistusaineistoa!



Rohkeasti vaan levypainoa tangon päätyihin, kyllä se siitä!

***
Ja asiasta kukkaruukkuun.

Eräänä päivänä, noin puolitoista viikkoa  sitten, salilla käydessä kyllä hävetti. Väänsin habaa mutkatangolla minipainot (sillon taisi olla 3,75kg) tangon molemmissa päissä. Vieressä oli 3-4 kanssatreenaajamiestä ja 1 nainen. Heistä jokainen "palautteli" sillä välin, kun minä tein omaa sarjaa. Tunsin jatkuvan tuijotuksen ja se häiritsi. Tai ei se nyt häirinnyt, mutta kiinnitin asiaan huomiota. Jäin miettimään oliko mun tekniikka ihan pielessä? Onko joku kirjoittamaton sääntö, että sarjat tehdään yhtä aikaa? Oliko housut väärinpäin (ei ollut, tarkistin!)? Oliko mussa jotain muuta erittäin perustavanlaatuista vikaa? Kenties pipo (koska huono tukkapäivä)? Vai katsoiko jokainen vain säälien minipainoilla habaa pumppaavaa pulkannarukättä?

Tänään väänsin habaa mutkatangolla, 5kg levypainot oli molemmissa päissä. Patti kasvoi niin, että kohisi ja kohta olen ihan hirveä kaappi. Juuri se vaara siinä piilee, kun alkaa naisihminen nostaa rautaa salilla. Eikö?  Siinähän tuijotatte, arvon kanssatreenaajat.  Teen silti omaa juttuani, omalla tasollani. Pipo päässä tai ilman.

***
Edit. Näkyy olevan 100. postaus tässä blogissa! Hiphurraa! Onnea, vaikken tiedä kenelle sitä pitäisi toivottaa. Itselleni vai teille, jotka luette. Onnea nyt silti, vaikka meille kaikille :) 

perjantai 28. joulukuuta 2012

Aleshoppailua, hyvää treeniä ja selkävamma

Hiphei.

Ruokavalion suhteen ollaan jo lähes normaalissa. Aamu alkoi puurolla ja hesehoukutukset kuittasin kahvilla ja proteiinipatukalla.  Eilinen päivä oli treenistä lepoa, koska vietin klo 14-18 ideaparkissa shoppaillen. Ideaparkissa olin oman lapsen, miehen lapsien ja kummitytön kanssa. Neljä lasta + minä ja lopputulos oli tämä:


Hermot ei mennyt kellään, rahat sen sijaan meni kaikilla. Onneksi myös muilla, kuin mulla. Aika lelukauppa ja urheilukauppapainotteinen oli meidän ostoskärryn sisältö.

Budget Sportista löytyi 3/4 lahkeiset Adidaksen Climalite-treenihousut miehelle, Stadiumista mulle treenivaatetta. Ostoskärryyn eksyi mm. nämä:

Näiden lisäksi ostin myös Niken "lörpän" pitkähihaisen ja  Socin keltaisen aletopin. Treenirytkyt tuli tänään myös testattua aikataulun vuoksi vähän vajaaksi jääneellä jalkarääkkitreenillä ja uudella sh'bamillä.
Uusi sh'bam vaikutti (ainakin jalkatreenin perään)melkoisen  sekavalta. Eiköhän se siitä taas selkene, kunhan käy muutaman kerran.


Ennen salille menoa kävin tekemässä mäkivetoja pulkkamäessä.


Niinhän siinä sitten kävi, että...

Huomenna yritän ehtiä jossain välissä yläkroppatreenin kimppuun salille. Sikäli mikäli selkä sallii. Se on nimittäin K I P E Ä! Edellä olevan kuvan pompun jälkeen laskeuduin suoraan selälleni pulkan takareunan päälle. Nyt on vasen puoli selästä kipeä, alhaalta ylös asti. Koitan hoitaa sitä nyt ensin saunalla ja venytyksillä, sitten kylmägeelillä ja levolla. Ehkä yksi särkylääke voisi kanssa tehdä hyvää.

Minisuksiakin testasin ihan näin paljon. Ja se riitti.


Normi murtsikkasukset pitäisi kaivaa varastosta ja käydä testaamassa, mitenkä suksi tänä vuonna luistaa. Toissavuonna se luisti yhteensä 17km verran. Viime vuoden ainoa hiihtolenkki pyrki (maaliskuussa!) ylittämään edellisvuoden kokonaissaldon ja kertarykäisyllä lykittiin 15km. Ihan ei tavoitteeseen päästy, mutta rakkulat molemmissa kantapäissä oli komiat ja vasemman jalan isovarpaan kynnestä on vasta juuri äskettäin kasvanut hiihtolenkin tuliaisina tullut musta alue pois. :)

Kovin paljoa ei siis tarvitsisi tehdä, että päästäisiin ylittämään kahden edellisvuoden hiihtosaldot. Se tavoitteeksi tälle kaudelle?

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Porsaita äidin oomme kaikki! KAIKKI!

Yh. Örh.

Siinä päivän tunnelmat.

Vaikka joulu on mennyt töitä tehdessä, on silti tullut mätettyä oikein perinteinen laatikkoähky, kinkkuähky ja  kanelileipä-ähky. Suklaaähkystä nyt puhumattakaan. Aattoilta töissä oli kyllä oikeastaan aika miellyttävä ja jostain syystä tonttuhoitajapose kuusen äärellä - kuva kirvoitti facebookiin ennätysmäärän tykkäyksiä!


Salille on sentään tullut raahauduttua, vaikka ruokavaliota on noudatettu - ööö - ei ollenkaan. Aatonaaton jalkatreeni meni kohteeseensa niin hyvin, että tänään on eka päivä, kun wc-istuimen renkaan päälle istuminen ei pakota irvistämään ja kiroilemaan. Eilen sulateltiin kinkkuja työkaverin kanssa puoli tuntia spinningsalissa polkemalla ja yläkroppatreenillä. Penkistä nousee nykyään tangon lisäksi jo jotkut minipainotkin (taitaa olla ihan kuule 2,5kg /pää :D). Heijee!

Tänään, tapanina kävin myös salilla. Jalkatreeniin ei vielä koivet taivu, joten juoksin reilu 5km juoksumatolla (paikallaan juokseminen on muuten ehdottomasti typerintä, mitä tiedän!) ja sen jälkeen vajaa puolisen tuntia vielä spinnaten jälleen tyhjässä spinningsalissa, vaikka yksin paikallaan polkeminen tuntui lähes yhtä typerältä. Ja myös näytti.



Salilla tuli havaittua ainakin sellainen tosiseikka, että juoksulenkille olisi mentävä, jos meinaa ensi vuonna taas puolikasta yrittää edes. Hiihtämään kanssa, koska lunta on. Paljon.

Sitä ennen aion palata ruokavalion suhteen ruotuun. Tämä pöhöturvotus on jotain aivan kamalaa! Ja  mennä huomenna ideaparkkiin shoppailemaan. Ostoslistalle nyt ainakin niitä hiertämättömiä alushousuja. Tai ainakin isompia alushousuja, mulle on nimittäin vahingossa päässyt kasvamaan p*rse! Jäätelöpallopakarat on varmasti enää jossain sadantuhannen  sadanmiljoonan askelkyykkykävelyn päässä.


maanantai 24. joulukuuta 2012

Jouluiloa!

Blogi on ollut joulukuussa aivan hunningolla työkiireiden ja jatkuvan räkäisyyden ja puolikuntoisuuden vuoksi. Treenattu on, mutta työt ja lievä räkäisyys on vienyt mehut niin, ettei ole jaksanut kirjoitella. Korjataan asia heti joulun jälkeen taas.

Nyt kuitenkin kaikille lukijoille erittäin mukavaa, rauhallista tai hauskaa joulua. Kuka millaisestakin tykkää ja ainakin Annalle Dubaihin toivon erittäin aurinkoisia pyhiä. :D

 Oma jouluni on työntäyteinen ja joulutunnelmaan pääsee kaikkina joulunpyhinä omalla työmaalla, niiden ihanien vanhusten kanssa.


Nauttikaa joulusta ja herkutellaa. Kinkunsulatusvinkit sitten käyttöön taas heti välipäivinä!



sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Tauti nujerrettu?

Eilen aamulla heräsin hymyillen. Olin juuri nähnyt unta (kyllä, luitte aivan oikein!) salilla olemisesta ja yläkroppatreenin tekemisestä. Päätin lähteä kokeilemaan, miltä treeni oikeasti tuntuisi VIIKON salitauon jälkeen ja neljän päivän makaamisen jälkeen, vaikka nenä olikin vielä tukkoinen.Vähän dopingia ( = reseptinuhalääkettä, sisältää pseudoefedriiniä) naamariin ja menoksi.

Tässä kohtaa huomautan, että voitte jättää paasaamatta sydänlihastulehduksesta ja muista kamalista jälkitaudeista. Tiedän kyllä riskit. Olin perjantaina lääkärissä, jossa todettiin korvien olevan ok, nielun olevan siisti, poskionteloiden olevan puhtaat ja keuhkoistakin kuului siistit hengitysäänet. Tauti oli siis normaalia virustautia ja menossa jo pois JA treenasin kevyesti. Kevyet lämmöt, pienemmillä painoilla ja kevyemmin kuin yleensä.

Treeni tuntui hyvältä, ehkä paremmalta kuin aikoihin? Kaikki kulki, mutta maltoin silti pitää treenin kevyempänä ja fiilis sen jälkeen oli aivan mahtava. Siis olin aivan lapsellisen onnellinen siitä, että pääsin ja jaksoin tehdä.

Ruokavalion noudattaminen oli vähän haasteellista flunssan aikana enkä siinä kyllä ihan pysynyt. En ihan läheskään. Ihan rehellisiä jos ollaan, niin karkkia meni ateriankorvikkeena aikamoinen läjä. Paino oli kuitenkin eilen jotain -2,5kg miinuksen puolella, mutta luultavammin kysessä oli joku hetkellinen häiriö ja makaamisen aiheuttama lihaskato. Aamulla oltiinkin sitten sellaisissa karkkihöttölukemissa, jonka syyllistä voidaan hakea peilistä...

Nyt kuitenkin paluu normaalielämään. Yhdestä en silti tinkinyt sairastaessanikaan, ja se on aamupuuro. Siitä on tullut ihan suosikki ja aamupuuro alkaa jopa näyttämään nykyään hyvältä! Joojoo!  Kattokaa vaikka!

100g marjoja


Päälle saman verran raejuustoa ja puuro jossa 50g kaurahiutaleita, 1 rkl pellavansiemenrouhetta (+ mustikkaa) ja 5g lesitiiniä. 
Koko sotku sekaisin ja tarvittaessa päälle tippa-pari steviaa. Namslurps! Nautitaan yhdessä parin-kolmen öljykapselin, monivitamiinin ja d-vitamiinin kanssa.
Ensi viikko tulee silti väkisinkin otettua kevyemmin, sillä kalenterissa lukee kaksi koulutuspäivää Helsingissä. Treenaamaan ehtii siis maanantain lisäksi aikaisintaan perjantaina (torstaina iltavuoro, enkä reissun jälkeen varmaan kykene aamu(päivä)salille?). Loppuviikosta saan ihanan vieraan ja hänen kanssa luvassa on varmasti myös yhteistä treeniäkin. <3

Muuten viikonvaihde on mennyt vähän kaikenlaisen extran parissa. Työpaikan pikkujoulut jäi sairastamisen takia väliin (sinänsä ei harmita, eipä tullut tissuteltuakaan!), mutta vein eilen lapset katsomaan Robin-elokuvaa. Lippa vinossa mentiin Robinia fanittamaan kahden pienimmän kanssa siis. Onhan se, äidinkin mielestä, ihan erilutunen nuori mies.

Tänään luvassa onkin nuorimman ja tuoreimman kummilapsen ristiäiset. Ihan näillä näppäimillä täytyykin alkaa valmistautumaan. Pitkät hiukset työllistää, vaikka muuten tykkäänkin näistä ihan sikana paljon. Muutama teippiosio (kaikki niitä "ylimääräisiä", jotka sain tekijältä) on irronnut, mutta kaikki tukkukauneutta.comista tilaamani hiustupsut teippeineen on pysyneet kuin tauti, vaikka välillä harjaan aika rajuin ottein... Tilasin kyseisestä liikkeestä lisää teippiä ja eilen kiinnitin irronneet osiot takaisin. On kyllä vaan tosi näppärää, vaikka vähän piti kouluttaa 10-vuotiasta tyttöä takaraivon osioihin auttelemaan. Muistattehan myös alekoodin tukkukauneutta.comiin!

Uusia jäseniäkin oli ilmaantunut. Kiitos kiitos! Kymppitonnin klikkauksien kunniaksi äänestettiin myös uutta ulkoasua. Lupaan 30 jäsenen jälkeen uudistaa ulkoasua, joten nyt vaihtelunhaluiset anonyymilukijat, klikatkaahan jäseneksi. :)

torstai 6. joulukuuta 2012

Treenejä tähän mennessä - nolla!


Viikko on siis jatkunut siihen samaan malliin, kun se alkoikin. Pää on täynnä räkää, aivastelen ja yskin tauotta, eikä mikään määrä nuhalääkettä, kuumaa juomaa ja vitamiiniä tunnu auttavan. Testiin on otettu myös kuuluisa flunssannujertaja, ö-vitamiini (suklaa), joka on myös tähän tautiin tehottomaksi osoitettu. Korkkaan kohta pullon vodkaa ja terästän sillä glögiä, pe*kele!

Tämä olo, viltti ja sohvannurkka on jo niin nähty. Mä haluan salille, töihin ja kuntoon! Tänään olisi ollut in body- kehonkoostumusmittaus. No. Tällä hetkellä koostun 99%:sti limasta ja olen täynnä räkää, joten se jäi väliin. Huomenna olisi ollut työpaikan pikkujoulut, jotka jää nyt nekin väliin.

Huomenna on herättävä klo 7 jälkeen pommittamaan työterveyden ajanvarausta, josko joku lääkiksen käynyt keksisi jonkun taikakeinon levon ja oireenmukaisen hoidon lisäksi, jolla saataisiin nainen kuntoon.

Sunnuntaina on tuoreen kummipikkuisen ristiäiset ja siihen mennessä on PAKKO OLLA kondiksessa. Viikon treenisaldo jääneekin nollille tällä menolla, koska tauti ei ole antanut pienintäkään viitettä helpottamisesta. :(


tiistai 4. joulukuuta 2012

Treenitaukoa!! OMG!

Viikonlopun hyväntuulisen flown jälkeen pudotus oli kamala, kun sunnuntai-iltana havainnoin pientä karheutta kurkussa.  Sunnuntaina ehdin yli 5h autossa istumisen lisäksi kuitenkin 45min venyttelytunnille, joka tuli taas todellakin tarpeeseen.

Maanantai aamuna heräsin kurkku kipeänä. Edessä oli iltavuoro, joten torkuskelin koko aamupäivän ja keräilin voimia. Iltavuoro oli yhtä hässäkkää ja loppuillasta alko nousta lämpö. Olo ei ollut kovin kaksinen. Paine selviytyä seuraavana päivänä töihin oli kova, koska miehityksessä oli vajausta jo muutenkin. Vaan ei se auttanut. Tauti kaatoi sänkyyn. Kurkku ei enää ole niin kipeä, mutta nyt riesana on pään täydeltä räkää, hakkaavaa yskää ja aivastelua sekä kuumetta. Lepoa ja oireenmukaista hoitoa siis.

Päivä onkin mennyt näissä merkeissä:


Päivän ainoa piristys tuli tekstiviestistä, joka kertoi tilaamieni uusien farkkujen (-50%!!) saapuneen. Farkut oli ehkä aavistuksen reilummat, kuin muut samankokoiset ja saman merkkiset, mutta toisaalta, kiva ettei ihan kaikki farkut soi päälle laitettaessa.  Myös jokin aika sitten tilattu G-starin takki on päässyt tulikasteeseensa, nyt kun saatiin talvi ja kunnon pakkaset. Aivan mahtava. Ei kyllä palele se takki päällä. <3
Seuraavan postauksen piti kertoa ruokavaliosta ja sen vaikutuksita, mutta vähän valittamisen puolellehan tämä postaus meni. Varsinkin kun tänään en aamupuuroa lukuunottamatta ole saanut mitään muuta ruokavalioon kuuluvaa alas. Tuloksiakin on syntynyt. Puolessatoista viikossa höttöä on hävinnyt 1½kg verran ja turvamarginaalia kriisipainorajaan on jo lähes saman verran. Fiilis on ollut hyvä, jaksannut treenata ja tehdä, eikä lipsuminen ole käynyt mielessänikään. Ennen tätä tautia. Sunnuntai-illan kokkaushetki muistutti etäisesti saarioisten liukuhihnaa... Onneksi pöperöt maistuvat kuitenkin noin 150% paremmalta, kuin esikuvansa valmistamat einekset. 

Ruokavalio menee jotakuinkin näin, sen tarkempia määriä paljastamatta.  

Aamupuuro: Kaurahiutaleita, pellavarouhetta, raejuustoa, marjoja

Lounas: Kasviksia, riisiä/täysjyväpastaa/quinoaa, broilerinfilettä, salaattia

Välipala: Rahkaa / marjoja tai raejuustoa ja marjoja

Päivällinen: (syödään treenipäivinä vasta treenin jälkeen) vähän isompi setti samaa tavaraa, kuin lounaalla

Iltapala: Munakas (4valkuaista + 1 kananmuna) + keittokinkkua tai raejuustoa + marjoja

Treenipäivinä lisäksi proteiinia + banaani. 

Lisäksi lisäravinteita, vitamiinit, sinkit, magnesiumit, öljyt jne...


En tiedä, onko tämä nyt kropan keino reagoida muuttuvaan ruokavalioon, kun tauti kaatoi sänkyyn, mutta toisaalta tämä on minulle myös hyvin tyypillistä. Saan flunssan aina, kun teen jonkinlaisen elämäntapamuutoksen. Aloitan tupakoinnin, lopetan tupakoinnin, laihdutan, lihotan, treenaan, pidän lepopäiviä, you name it. Aina iskee tauti. Viime talvena niitä oli kuukauden välein ja asiaa tutkittiin myös yksityisellä lääkäriasemalla. Lepoa ja oireenmukaista hoitoa siis. Toivottavasti menee pian ohi!

Marraskuun yhteissaldo oli n. 28treenituntia ja 32toimintoa. Ihan ok kuukausi! 

Nyt voi sitten jättää paranemissäteitä ja tsemppejä nopeaan toipumiseen ihan hurjasti. En jaksais millään sairastaa kovin montaa päivää!

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Off Topic - postaus vol. 2: Keikkaa pukkaa

Huh. Viikonloppu on ollut aika menontäyteinen. Töiden jälkeen perjantaina lapsi hoitoon, kotiin syömään ja laittautumaan ja menoksi.

Eilen lähdin siis kaverin kanssa uhmaamaan tuulta ja tuiverrusta ja ajoin Hyvinkäälle katsomaan Patajätkä-yhtyeen keikkaa. Mies soittaa siis rumpuja kyseisessä yhtyeessä ja pääsin pitkästä, pitkästä aikaa mukaan keikalle. Tästä puolison harrastuksesta mukana elämisestä onkin jo jossain aiemmassa postauksessa mainittu. Rumpuja en vieläkään soita, mutta kamera tuli mukaan, ja muutama (huono) kuva tuli pojista otettua. Vika oli kuvaajan lisäksi myös valaistuksessa, joten silkkaa sutta ja sekundaa syntyi. Onneksi kuvaaja oli sentään aivanperhananhyvännäköinenmuija. :D - Laitetaan nyt silti nuo omakuvat pienimpinä, vaikka uudesta tukasta tykkäänkin ihan älypaljon. :)

Vasemmalta: Kalle Saarelma (basso), Miikka Henriksson (kitara, laulu) Pasi Kuitunen (rummut) ja Karo von Rutenhjelm (koskettimet, taustalaulu)



Patajätkä koostuu siis neljästä nuoresta (?), komeasta ja taitavasta muusikosta. Soitto sujuu tanssimusiikista bilemusiikkiin ja taipuu pojilta vaikka rockimpikin setti. Vaikka vedänkin nyt armottomasti kotiinpäin, niin lämpimästi suosittelen silti. Soittotaidon lisäksi pojat on erittäin mukavia. Vahvinta mitä keikan aikana näin juotavan taisi olla ravintolassa ties kuinka monta tuntia seisonut kahvi. Liittäisin riemuksenne videonkin, mutta tekniikka ja minä ei taaskaan olla väleissä. Ehkä video tupsahtaa siten, kun tähtipölyn määrä ilmassa vakiintuu optimaaliseen ja tuuli tuivertaa täsmällisesti oikeasta suunnasta ja kaikki taivaankappaleet ovat kompensaatiossa keskenään. Patajätkä löytyy myös fb:stä, jos joku haluaa tarkemmin tutkiskella.Siellä voi ehkä toimia videotkin. Ehkä.  Bändin kotisivut on päivityksen alla.

Hah! Sain videon ladattua Youtubeen! Kuvan- ja äänenlaatu suoraan Canon 500D:n ja tärinä johtui allekirjoittaneen heikoista käsivoimista kannatella kameraa vakaasti paikallaan. 

Tänään leikin aamupäivällä olevani yhä taitava parturi-kampaaja. No. En ole, mutta uskalias kaveri sai kuitenkin kätteni jäljiltä pikkujoulukampauksen. Hiusten näperteminen on toisinaan kyllä tosi hauskaa, ihan harrasteena. Sen jälkeen ruuanlaitto ja lauantaisali ihanasti yhdessä miehen kanssa. Vähän kiireellä kotiin, saunaan ja taas naama nätiksi ja kohti Fresnoa ja Verkatehdasta. Fresnossa syötiin hyvin (ja joinkin, ihan yhden kuivan omenasiiderin! Aatella!) ja Verkatehtaalla viimeisteltiin vatsalihastreeni nauramalla Sami Hedbergin stand up- keikalla.

Takana on siis ollut paljon mukavaa tekemistä yhdessä puolison kanssa ihan kahden. Huomenna treenataan istumalihaksia ja haetaan pikkumies hoitopaikastaan Joutsasta. Varmaan pitää illalla yrittää ehtiä salille jonkinlaiseen jumppaan, koska maanantaina ja tiistaina on iltavuorot ja aamutunnit on rajallisia. Huomenna lupaan tehdä enemmän treenistä ja uudesta ruokavaliosta ja sen fiiliksistä kertovamman postauksen. Tämä on ollut nyt ihan asian vierestä tämän viikon. Oon silti käynyt treenaamassakin. Joku roti sentään. :D

Ja tämä joulukuun eka oli muuten historian ensimmäinen, etten avannut omaa suklaista joulukalenteriani. Mukava yksityiskohta suhteistani suklaakalentereihin on myös se, että ensimmäisen kerran onnistuin avaamaan kalenterin luukku kerrallaan ollessani kypsässä 17-vuoden iässä. Minä olen siis esimerkki malttavaisuudesta ja kärsivällisyydestä. Ja nyt. 30-vuotiaana, suhteemme suklaakalenterin kanssa on katkennut!

Postaus on nyt melkoinen sillisalaatti. Välillä elämä on muutakin kuin jumppatrikoita ja sykelukemia. Hyvä niin. Näissä sekavissa merkeissä mentiin tämä viikko ja ensi viikolla taas tutummat, joskin varmasti yhtä sekavat  kujeet. Ja muuten.  Inbody- kehonkoostumusmittauskin!

Kuinkas teidän viikonloppu on sujunut?