Motivaatiosta - tai lähinnä sen puutteesta

Hei taas. Pitkästä aikaa...  On vähän ollut monenlaista motivaatio-ongelmaa ja alavirettä...

Se vaan on niin, että keskeyttäminen Forssassa oli enemmän perseestä, kun mitä itse osasin edes kuvitella. Sitä tuntee itsensä niin perin epäonnistuneeksi luuseriksi (mitä toki onkin), että ylipääseminen on ollut - ja on yhä - työn ja tuskan takana.  Nyt kuitenkin jotain randomkuulumisia.

niobe haastoi jokin hetki sitten kertomaan / kuvailemaan yhden erityisominaisuuden blogaamisaiheiden ulkopuolelta, joka bloggaajalla on. En keksinyt yhtään mitään. Ei mulla ole erityisominaisuuksia tai taitoja. Niobe ehdotti, että voisin kertoa erityisominaisuudekseni sen, että osaan remontoida. Olkoon erikoistaitoni sitten sen. Alkuvuodesta vasaran alle päätyi meidän wc, sitten makuuhuone ja nyt tuulikaappi.

Remonteista en tokikaan voi ottaa koko kunniaa yksin itselleni. Onhan ne mieheni ja minun yhteistyön tulos. Yhdessä suunnitellaan isot linjat, yksityiskohdat ja hienosäätö jää mun vastuulle. Samoin kuin materiaali ja kalustehankinnat.  Pääsääntöisesti  työnjako on mennyt kuitenkin niin, että mies purkaa, minä rakennan uutta pintaa tilalle (maalaan, tapetoin ja laatoitan) ja yhdessä kootaan ja asennetaan uudet kalusteet paikalleen. Vesi- ja sähkökytkennät on toki ammattilaisten heiniä.

Ohjeen mukaan haaste pitäisi heittää eteenpäin viidelle. En nyt jaksa keksiä viittä, mutta lupaan palata asiaan lähipäivinä. 

Forssan DNF:n jälkeen siis aloitettiin tuo tuulikaappiprojekti. Sen kanssa meni koko seuraava viikko, yöunet jäi 4-5h, koska remppaa tehtiin n. klo 1 asti töiden lisäksi lähes joka yö. Juhannusaattona sain tuulikaappiin tavarat paikoilleen ja siivottua remonttirojut pois. Pääsin nukkumaan klo 1:30.  Juhannuspäivänä ajoin Jyväskylään aamuvuoron jälkeen, juoksin veljen vaimon kanssa 7km lenkin. Kävin kaverin kanssa muutamalla. Nukuin 5½h. Juhlin veljentytön synttärit, ajoin Joutsan kautta kotiin, olin perillä myöhään.  Väsytti. Nukuin 5h ja menin aamuvuoroon. 

Kulunut viikko on siis mennyt erittäin väsyneissä ja alavireississä tunnelmissa. Maanantaina töissä 7-15, tiistaina 7-20:15, jonka jälkeen luin lääkehoidon tenttiin klo 2 asti yöllä. Keskiviikkona menin lääkehoidon tenttiin ja iltavuoroon, torstaina aamuun. Vapaapäiviä on ollut yksi. Perjantai. Sillon siivosin etupihan terassia, leikkasin nurmikon, kävin kaupassa ja siivosin kotona. Eilen töissä aamussa, tänään illassa. Viikkoon on kertynyt työtunteja n.54. Treenitunteja nolla. En ole juossut. En käynyt salilla. En vaan ole jaksanut. Sen sijaan olen nukkunut - viime yönä 11h - ja syönyt mitä sattuu. Useana päivänä olen torkahtanut aamuvuoron jälkeen sohvalle ja ollut ihan valmista kauraa sänkyyn heti heräämisen jälkeen.

En tiedä mistä tämä kaikki johtuu. Onko laiskamato ottanut vallan ja perse juurtunut kiinni sohvaan vai ilmoittaako kroppa nyt vaan ylikuormittumistaan kaikesta univelasta ja muusta touhusta? Ennen Forssaa oli jo kevyempää treeniä ja sen jälkeenkin treenien osalta kevyempää, joten ylikunnosta ei voi olla kyse. Motivaatio salille lähtöön on ollut pakkasen puolella - tai motivaatiota ehkä onkin, muttei energiaa. Sama juttu juoksemisen kanssa. Periaatteessa mieli tekee lenkille, mutta kroppa ei jaksa. Vai onko se mieli?  Pelkäänkö liikaa? Pelkäänkö lähteä lenkille, koska pelkään etten pysty. Pelkäänkö aurinkoisella ilmalla mennä juoksemaan, jos tulee samanlainen olo kuin Forssassa. Pelkäänkö toista epäonnistumista.  Jotenkin pitäisi nyt päästä tästä keskeytysasiasta yli - en vain tiedä miten. Varmaan juoksemalla? Juoksuohjelma on aivan loistava - ainoa vaan, että en ole koko viikkoon noudattanut sitä. Saliohjelma on aivan loistava. En ole noudattanut sitä useampaan viikkoon. Ruokavalio on toimiva ja yksinkertainen. En ole noudattanut sitä ties kuinka pitkään aikaan.

Tiedän, että raahautuminen lenkille tai salille toisi energiaa, mutta jotenkin tällä viikolla olen silti vielä halunnut kuunnella suklaata ja mässyä huutavaa kroppaa ja levännyt. Ja lihonnut.  Huomisesta alkaen vaiennan sen äänen, joka kiljuu suklaata ja saa takapuolen pysymään sohvannurkassa kiinni.

Nyt. Todellakin. Saa. Lepo. Riittää.

Sitä ennen sauna ja hyvät yöunet.

Huomenna. Uusi viikko. Uusi kuukausi. Kohta (viikon päästä) alkaa uusi, kolmaskymmenestoinen vuosi elämästäni.

Miten te taltutatte motivaatiopulan?

DNF Forssassa ja arvonnan voittaja

Niinhän siinä sitten kävi, että puolimaraton Forssassa vaihtui noloon floppiin. Tai näin yön yli pureskelun jälkeen mietin jo, että olisi ehkä ollut nolompaa jatkaa voinnista huolimatta ja flopata jossain suuremmilla kilometreillä riskeeraten samalla oma terveys.

Tavattiin nioben kanssa Riihimäellä, josta ajettiin Forssaan. Kisanumeroiden noudon jälkeen pyörähdettiin Intersportin tapahtumamyynnissä, jossa oli ihan kauhea ryysis. Ei siinä jaksanut paljon katsella. Mentiin pukuhuoneeseen vaihtamaan vaatteet ja kiinnittämään numerot, käytiin pari kertaa vessassa ja lähdettiin ulos odottelemaan lähtöä. Odotteluaika meni sujuvasti Bajamajajonoissa, jossa yritettiin käydä tiristelemässä rakko tyhjäksi. Keli oli lämmin ja melko aurinkoinen. Sateesta ei tietoakaan. Yksi blogibongauskin mahtui mukaan, kun oltiin nioben kanssa kävelemässä lähtöpaikalle. Inka siellä oli juoksemassa ensimäistään ja hienosti juoksikin!

Lähtöpamauksesta liikkeelle massan mukana. Oltiin sovittu tavoitetahdiksi pitää 6:10 vauhtia yllä. Muutaman sadan metrin jälkeen oltiinkin jo tavoitevauhdissa. Vauhti tuntui mukavalta, juoksu rullasi ja nioben kanssa jonkin verran juteltiinkin välillä.

Jossain 7km kohdalla yhtäkkiä katsoin, että syke on 188. Yllätyin, koska se ei yhtään tuntunut siltä. Juttelin niobelle ja pystyin puhumaan ihan suht ok, aavistuksen hengästyneesti tosin. Hetki sen jälkeen (n. 8km kohdalla) tuli palelu ja menin ihan kananlihalle. Mainitsin tästäkin niobelle. Hämeenlinnan kaupunkimaratonin kympillä viime vuonna koin samaa ja päättelin sen taas nestevajauksen oireeksi. Sanoin niobelle, että mun on pysähdyttävä tankkaamaan nestettä seuraavalle huoltopisteelle. Niobe kysyi saako mennä menojaan. Totta kai. Pysähdyin 8km jälkeen olleelle huoltopisteelle, join pari mukia Dexalia ja pari mukia vettä ja jatkoin matkaa. Tarkoituksella hidastin vauhtia, josko kevyempi tahti olisi palauttanut olon paremmaksi. Vauhdin hidastumisesta huolimatta olo senkun paheni. Iho oli kauttaaltaan kananlihalla, tuntuman mukaan myös naamasta ja tuntui, että täytyisi yrittää pysyä keskellä housuja, kun kangas kananlihalla olevaa ihoa vasten tuntui ikävältä. Hankalampi homma juoksutrikoissa, voin kertoa. Juomisen jälkeen alkoi myös vääntämään vatsaa. Vajaan kympin kohdalla näin ea-pisteen ja kurvasin sinne. Kerroin oireet, sain vahvistuksen sille, ettei hyvältä kuulosta. Jatkamista ei suositeltu. Tilattiin autokyyti kisapaikalle. Istuin viltin alle kietoutuneena ja olin yhä kananlihalla. Useamman minuutin istumisen jälkeen syke oli edelleen 125-130. Sain suolaa ja join vissiin 7-8mukillista vettä. Autokyyti tuli ja matkalla Tammelan rajoilta Forssaan join vielä pullollisen vettä.

Kisahallissa söin, join ja join lisää. Olo alkoi olla kohtuullinen eikä enää palellut niin paljoa. Kellosta katsoin, että pian voi alkaa odottelemaan niobea maaliin ja menin kannustamaan. Hetken odoteltuani, sieltä se tulikin sitten. Ja voi hitto mitä vauhtia! Kentälle kääntyessä niobe ohitti ihan mieletöntä vauhtia useamman juoksijan. Yritin tallentaa kiriä kuviin, mutta vauhti oli niin järkyttävä, ettei puhelin millään ehtinyt mukaan. Kiriä riitti vielä maalisuoralle astikin.

  

Nioben maaliintulo pisti kyllä pahimman keskeytysketutuksen sivuun vähäksi aikaa. Spontaanit onnenkyyneleet ystävän loistavan suorituksen puolesta valui poskille ja kohta olikin halaamassa kyynelehtivää puolimaratoninjuoksikaa. Loppuaika oli 2:04:12 ja ihan varmasti olisi mennyt alle 2h, jos olisi uskaltanut alusta asti juosta omaa tasoansa. Mahtavaa niobe!  

Oma DNF sen sijaan vielä enimmäkseen ottaa päähän, mutta ammatillisesti ja järjellä ajateltuna ratkaisu oli ainoa oikea. Kisoja tulee ja menee. Seuraavalla kerralla ehkä muistan tankata nesteitä jo edeltävästi. Mulla on yleisestikin ongelma, että juon liian vähän. Olin siis varmasti jo lähtökohtaisesti kuiva. Keskeyttämisen jälkeen join n. 4000-4500ml nesteitä ja mikäli tällä sairaanhoidollisella kokemuksella virtsan väriä arvioin, niin se kaikki  ja vähän yli meni ihan tarpeeseen.

***

Arvonnassa kukaan ei uskaltanut veikata DNF:ää, joten päätin arpoa juomapullovyön + geelit ja patukat kaikkien osallistuneiden kesken. Laskenta osoitti osallistujia olleen 15, joten ne lukemat syötettiin rangom.org:n randomgeneraattoriin. 

Ja voittajaksi selviytyi kommentti numero 3!

Onnea siis Emilia! Voittajaa pyydetään lähestymään sähköpostitse osoitteeseen turtleontherunblogi (at) gmail.com osoitetietojen saamiseksi.

Nyt vaan viestiä etävalmentajalle ja tarkennusta ensi viikon juoksuohjelmaan.

DNF

Arvotaan palkinto kaikkien kesken kunhan selviän pahimmasta vitutuksesta. 

Huomenna!

Forssan Suvi-illan lähtölaukaus pamahtaa huomenna klo 16. Kaikenmoisien mutkien jälkeen näyttää siltä, että startataan ja juostaan yhdessä hyvän ystävän kanssa. niobe !

Etävalmentajan ohjeiden mukaan suunnilleen on treenattu. Tosi kevyesti siis jo tällä viikolla.  Viikon salitreenit jätin suosiolla väliin, koska en halua olla jumissa lauantaina mistään. Keskiviikkona oltiin työporukan kanssa seinäkiipeilemässä ja se oli kyllä melko kokonaisvaltainen lihaskuntotreeni sekin. Ainakin kädet, yläselkä ja vatsat tuntuu yhä jonkin verran.

Sää Forssassa näyttää ilmatieteenlaitoksen mukaan ihan kohtuulliselta.

McMillan arveli laskurinsa mukaan vitosen ajan perusteella tällaista loppuaikaa: Vitonen on tosin hyvin lyhyt matka arvioida loppuaikaa, mutta melko lähelle McMillan muistaakseni aiempinakin kertoina osui.

Ja 2:10 rannekke lähtee mukaan. Varmuuden vuoksi taskuun sujahtanee myös 2:05 ja 2:15 rannekkeet.  Katsotaan sitten, mihin rahkeet riittää, vai tuleeko nolo floppi. Voi aivan hyvin tulla!

Kesän muista suunnitelmista on varmistunut sen verran, että reilukerho (eli minä ja veljen vaimon pikkusisko) ilmoitti ilman lupaa veljen vaimon Finlandia Marathonin puolikkaalle syyskuussa.  Ensijärkytyksen jälkeen veljen vaimo kaivoi esiin puolimaraton läpi - ohjelman ja alkoi treenaamaan. Tasapuolisuuden nimissä lupasin lähteä itsekin. Lisäksi käydään samaisen veljen vaimon kanssa testaamassa Oulun Extreme Run.

Huomenna siis juostaan. Lähtövalmistelut on aivan vaiheessa. En edes ole miettinyt missä vaatteissa juoksen. Nestetankkausta varten ostin vähän mehua ja kivennäisvettä (mun ongelma on, että juon yleensä vettä liian vähän ja liian paljon kahvia) ja hiilareita tankkasin tänä aamuna tupla-patukalla. Niinkuin nyt puolikkaalle pitäisi erikseen tankata hiilareita kovin paljoa, saati sitten tuplalla. Hyvä tekosyy nyt kuitenkin. :)  Tänään iltavuoro, runsaasti juomista, illalla kevyet venytykset, hyvät yöunet, hyvä puuroaamiainen ja huomenna pastalounas ja niillä mennään.

Vielä ehtii hyvin veikata loppuaikaa ja osallistua arvontaan! TÄÄLLÄ
Ja ihan hirmusesti saa jättää kommenttiboksiin kannustusviestejä. Josko niillä tulisi oma ennätys ja huippuparannus viime vuoteen. :)

Juoksuohjelmasta, sääristä ja vähän muustakin

Päätin nyt ottaa Runner's High Oy:ltä kuitenkin alustavasti 3kk paketin etävalmennusta, tarpeen mukaan sitten jatkoa. Näillä eväin tavoitellaan siis parannusta aikaan Jyväskylän Finlandimaratonilla 14.9.2013. Matkana puolimaraton. Kai.

Etävalmentajanani toimii Heidi Pappila ja ensimäisent treeniohjeet kolahtivat postiin perjantaina.

Tälläisin saatesanoin alkoi etävalmennus:

Tervetuloa etävalmukseen! Tässä saat nyt ensimmäisen harjoitusohjelmasi, jonka olen laatinut antamiisi ennakkotietoihin pohjautuen. Jos mieleen tulee vielä jotain lisätietoja, niin otan tällaiset tiedot mielelläni vastaan, jotta pystyn jatkossa laatimaan harjoitusohjelman entistäkin paremmin sinulle sopivaksi.

Harjoituksiesi päiviä voit ohjelmasta muuttaa sinulle parhaiten sopiviksi muiden menojen mukaan, mutta pidä huolta ettei raskaita harjoituksia osu peräkkäisille päiville, vaan väliin tulee aina kevyitä/palauttavia päiviä.

Ohjelmassa on monessa kohtaa merkintä "Vapaa/Omaa liikuntaa", joissa voit tuntemuksiesi mukaan käydä tekemässä hyötyliikuntaa tai kuntosaliharjoituksen tai mitä ikinä mieleen tuleekaan. Muista kuitenkin, että kehitys tapahtuu levossa, joten välillä on hyväksi ottaa ihan täysiä lepopäiviä, jotta jaksaa taas seuraavina päivinä harjoitella.

Suurin osa harjoittelusta tulisi olla peruskestävyysalueella tehtävää matalatehoista harjoittelua, joten kiinnitä huomiota siihen, että juokset omat lenkkisi riittävän alhaisilla tehoilla/sykkeillä. Viikoittain mukana on myös tehokkaampaa harjoittelua, jossa kehitetään vauhtikestävyys- ja maksimikestävyystasoja. Onkin hyvä, että kävit tekemässä tasotestin, niin saadaan niitä tietoja hyödynnettyä nyt ohjelman avulla.

Nyt kun puolikas on jo näin lähellä, ei enää kannata tehdä mitään erityisen raskaita tai pitkiä harjoituksia, vaan antaa kropan palautua, jotta se olisi mahdollisimman hyvässä iskussa sitten kisapäivänä. Myös puolikkaan jälkeen on hyvä ottaa parisen viikkoa kevyesti ja palautua kovasta suorituksesta ja tämän jälkeen voi harjoittelua alkaa pikkuhiljaa lisäämään.

Kun harjoitusohjelmasi lähestyy loppuaan, niin voit lähettää minulle sähköpostia ja kertoa kuinka harjoittelu on sujunut sekä tiedottaa mahdollisista pakollisista menoista, jotka vaikuttavat harjoitteluusi seuraavan parin viikon aikana. Jos jotain kysyttävää tulee, niin voit olla yhteydessä sähköpostitse koska tahansa ja kysellä vinkkejä ja lisäohjeita!

Eilen ohjelmassa oli kevyt juoksulenkki, 45-50min, tavoitesykealue 130-160. Lopputulos näytti TÄLTÄ. Ihan ei annettuun kestoaikaan osunut, mutta sentään pysyin paria lyöntiä lukuunottamatta annetulla sykealueella ja keskisykekin jäi alle 150bpm, eikä nippa nappa rimaa hipoen alle 160. Pieni moka oli, että lönköttelin salilta kotiin ja gps ei millään löytänyt signaalia. Kävelin siis alkumatkasta aika pitkään, sen lisäksi olin jotenkin tavannut ohjelmasta, että luvassa olisi ollut 30-40min, joten kotiovella kuvittelin  sen riittäneen. Nyt jäi siis treeni 10min vajaaksi. Höh. 

Eilen tosiaan rintaa-olkapäitä ja ojentajia ja tänään, rantsua, pihahommia ja selkää. 

Etualalla mun rantaleijona

Suklaajäätelöä syödään koko naamalla.

Byäääh! Ne on rikki!

Ja tää on hikinen ja räjähtänyt

Ja tässä sitten sitä selkää...

Ja  värillisessä näkyy vähän punoitusta tuliaisena rannalta...

Rantsusta tulikin mieleen sileät kesäsääret. Jokin aika sitten pääsin Buzzaamaan Veet:n ihokarvanpoistotuotteita. Veet:n uusin innovaatio lupaa kauneussalongin vahauslopputuloksen kotikonstein. Lisätietoja VEET.

Intopiukeana kasvattelin säärikarvojani ja pidin salilla pitkiä trikoita ja taisinpa kerran pari heilua karvasääret paljaanakin. Vahaus kun toimii parhaiten, kun säärikarvat on yli 2mm, mieluitenk kuitenkin yli 4mm mittaisia.  Vahauslaite lämpiämään ja hommiin.

Härvelit

Lämminvaha

Testiin ja kavereille testattavaksi jaettavaksi tullut kylmävahaliuska

Karvaa kyllä lähti...

Parin tunnin tusaamisen jälkeen sääret oli pälvisileät. Paikoin irtosi ihan vallan mallikkaasti ja paikoin sitten ei. Jatkossa siis, jos haluatte salonkisileät sääret - suosittelen menemään salonkiin. 

Tai toki voi olla, että vika oli myös käyttäjässä. Ei silti kestä hermo. Mulla.Buzzaamisesta voitte lukea lisää Buzzador-tagin alta vanhemmista postauksista. 

Huomenna taas töihin, iltavuoroon. Edessä onkin kuuden työpäivän putki, joka huipentuu Forssan puolikkaaseen. Siihen on enää viikko. Treenien suhteen mennään kevennellen. Jalkoja ei uskalla nyt tehdä juurikaan, ettei vedä taas aivan tuhannenjumiin. Ohjelman mukaan huomenna  ja ensi viikolla on määrä tehdä seuraavanlaiset jumppaliikkeet: 

Huomenna 15min verryttelyä (kevyttä hölkkää) + venyttelyä + 20min rennonreipasta juoksua (syke 155-170 välillä) + 10min loppuverryttelyä (kevyttä hölkkää)

10.6. - 16.6.

Ma     Vapaa/Omaa liikuntaa (Kevennetty jalkapuntti?tTai lepo)

Ti      Kevyt lenkki n. 30-40min, syke alle 150 + venyttelyä

Ke      Vapaa/Omaa liikuntaa (rinta-ojentaja-olkapää?)

To      Kevyttä hölkkää n. 20min + kevyet venyttelyt + 2-3 RENTOA kiihdytysjuoksua n. 80m (palautus n. 1min kävelyä) + muutama minuutti loppuverryttelyä (+ selkä ja vatsat?)

Pe      Vapaa/Omaa liikuntaa (LEPO!!)

La      Forssan puolikas - Tsemppiä!

Su      Kevyttä jaloittelua, esim. kävelylenkki

Vielä ehtii muuten osallistua toiseen arvontaan.  KLIK!! Ja vaikkei juomapullovyötä haluakaan, niin veikatkaa nyt loppuaikaa silti. :)

Viikon viivat

- Helteet on vapaapäivinä erityisen kivoja. Makasin rannalla su-ma yhteensä kai kuusi tuntia. Luin hömppää ja söin eväitä.

Rantaleijonaemo & Rantaleijona

Valas ja valaanpoikanen

Semiterveelliset eväät.

Ja ei niin terveelliset eväät.

- Työpäivinä  lämmin sää ei ole niin kiva, mutta ihana silti, ettei tarvi topata miljoonaa kerrosta vaatetta päälle.

- Maanantaina blogi täytti vuosia ja  ekan palkinnon voitti Anneli. Olen ollut loppuviikon niin kiireinen/väsynyt, etten ole vieläkään saanut palkintoa postiin. Julkiset pahoittelut siitä voittajalle. Toiseen blogiarvontaan ehtii vielä osallistumaan.

- Maanantaina suuntasin junalla myös kohti Helsinki Rock Cityä. Hartwall-areenalla esiintyi KISS - jota en edes kovin paljoa kuuntele - mutta jonka keikat on aina sen sorttisia elämyksiä, että ei voi kuvitella. Täytyy kokea. Mä koin nyt kolmannen kerran ja varmasti menen taas, jos tulevat.

Junailija

 - Musiikillisen ja etenkin visuaalisen elämyksen lisäksi tein keikalla muutaman tärkeän havainnon:
      * Permantopaikka melko lähellä lavaa = pari-kolmetuntinen elämys testosteronihienhajun keskellä, kun noin 190+ cm ja 100+ kg tosifanit rokkaa.
      * Onneksi villi rokkaaminen ja runsas määrä pyrotekniikkaa lavalla takasi sen, että myös minun antiperspiranttiani koeteltiin. Yritin silti hikoilla naisellisesti ja tuoksuin ehkä kieloilta.Tai laventelilta.
       * Kun villisti rokkaa kädet ilmassa on erittäin miellyttävää huomata, ettei allit enää ihan kauheasti hölsky.
       *Sen verran sentään vielä, ettei tässä luule olevansa kovin timmi rokkimimmi.
       * Jalkapuntti keikkapäivän aamuna tekee höpöä kun hytkyy paikallaan pari-kolme tuntia. 

- Tiistaina edessä olikin sitten iltavuoro. Näitä sairaalan portaita arvostaa erityisen vähän jalkapunttipäivien jälkeen:

- Keskiviikkona väsytti.

- Torstaina ummetti. Ei jumppaliikkeitä.

- Perjantaina sähköpostiin kolahti etävalmennuksen ensimmäinen juoksuohjelma. Sillä mennään seuraavat 2½viikkoa. Melko keveissä merkeissä  nyt ennen Forssaa ja sen jälkeen. Ohjelma vaikutti silti hyvältä. Huippuhyvältä!

- Tänään käytiin mun äidin kanssa uittamassa veljentyttäriä ja mun omaa vesipetoa Serenassa. Vajaa kolme tuntia plutaamista ja vesiliukuja. Uh.

- Illalla salilla rinta-ojentaja-olkapää ja ohjelman mukainen kevyt hölkkä kotiin (35min).

- Huomenna vielä vapaa ja suunnitteilla ainakin selkätreeni.

- Sunnuntaina seuraava ohjelman mukainen juoksu. <3

Aurinkoista viikonloppua!

Onnea Turtle on the run!

Nopeasti rantsusta kännykällä:   Random.org arpoi päivän voittajaksi kommentin numero 5. (mun omia ei tietty laskettu)

Eli mun laskujen mukaan onnea Anneli!! Laita Anneli vaikka viestiä tuohon sähköpostiosoitteeseen, niin saadaan pinkki Karrimorin juomapullo uuteen kotiin. 

Palaan kotikoneelta asiaan.

Melkein midnightrun ja aavistus kehitystä

Moooi vaan.

Edellinen postaus herättikin kovasti kiinnostusta ja taitaa olla tällä hetkellä tämän blogin toiseksi luetuin postaus. Aihe on näemmä pinnalla ja voidaan pureutua siihen uudestaan joskus, mutta ei nyt.

Palataan ajassa muutama päivä taakse päin. Keskiviikkona oli siinä mielessä merkittävä päivä, että raahauduin palauttelemaan maanantain jalkatreenistä aivan tukkoon menneitä takareisiä salille ja spinningiin. 1:22 oli spinnaamisen kesto ja hämmästyttävää kyllä, pk-sykkeillä. *taputtaa itseään olalle*

Torstaina olin reipas ja menin suoraan töistä tekemään rinta-ojentaja-olkapäätreeniä. Ainoa vaan, ettei homma mennyt ihan putkeen. Tuntia ennen heräämistä klo 6 jälkeen kun pakkaa treenikassia, voi sieltä salilla löytää mitä vaan. Mä löysin pitkähihaisen juoksupaidan, 2 peruspuuvillaista toppia, mutta jotain puuttui...

  

 Eikä siinä vielä kaikki, treenitrikoiden lisäksi kotiin oli unohtunut urheiluliviit. Tositreenaaja vetää treenin läpi vaikka farkkucapreissa. Joo-o! No, ei se niin kivaa ollut, että tavaksi ei tee mieli ottaa. Kyllä trikoot on huomattavasti miellyttävämmät, sitäpaitsi treenatessa kaikki tuijotti. Iltasella taas oli suuri hetki siinä mielessä, että sain lenkkiseuraa perheemme sisältä.

 Nuori mies uhkasi, että juoksee kovempaa kuin äiti. Se nyt ei sinänsä ole edes paljoa vaadittu, mutta noin ekalta juoksulenkiltä kuitenkin liikaa. Eka kilometri mentiin yhtämatkaa ja otettiin välissä lyhtypylväänvälin mittainen juoksukisa. (Voitin!) Toisella kilometrillä pikkumies alkoi puutumaan, jäi kävelemään jälkeen, mä hölkkäilin hissukseen ja välillä odotin. Vajaa 1,5km kohdalta pikkumies kääntyi kotiinpäin, mä saatoin vähän matkaa ja jatkoin sitten omaa lenkkiäni. Tein 8km pk-lenkin, keskisykkeellä 151bpm. Ehkä loppukesästä lenkkiseuralaisen kanssa voi tehdä jo rauhallisen vitosen lenkin?

Juoksuintoinen nuorimies

 Perjantaina harrastin taas ihmisrääkkäystä. Että voi olla nuorelle mieshenkilölle vastenmielistä lähtee kauppaan ostamaan sekä kevätjuhlakauluspaitaa että kesäsandaaleita!  Kostoksi kierrätin kolme rättikauppaa sekä citymarketin kenkäosastoineen ja ruokaostoksineen.

Iloinen shoppailija?

Tänään sitten oli vuorossa koulun kevätjuhla itkuvirsineen. Meillä ahkera ekaluokkalainen palkittiin näin, mites teillä?

Siivouspäivä.

Illan viiletessä ja to do-listan lyhennyttyä vielä lenkille. Kello oli jo melkein yksitoista illalla. Lupasin pyhästi niobelle, etten ennen huomista pitkistä juokse kuin korkeintaan vitosen.

No en juossut kuin vitosen, mutta ihan suunnitelman mukaan se ei mennyt. Tuli vitosen ennätys. 5,01km/28:16 joka tekee 5:39min/km.

Syke suunnilleen sama, tuntuma ja fiilis tällä kertaa helpompi ja parannusta  viime vuoteen 15sek/km. Ei se paljon ole, mutta sentään jonkinverran!

Ja sitten märkä nainen on märkä. Ihan aavistuksen hiki virtasi lenkin jälkeen.

Ja niin. Onnea Tukholmassa startanneille ja maaliin päässeille! Mahtavaa, että Mission Stockholmin Leevi veti 42,2km parempaan kilometriaikaan kuin minä vitosen. Huh ja arvostan!

Huomenna sitten rantsuhommia, jos kelit sallii, nuoren miehen uimakoulun päätöskerta, selkätreeni ja kevyt ja hidas pitkis. Siinähän sitä yhdelle päivälle onkin puuhaa.