Ruumiita, treeniä ja suunnatonta sokeririippuvaisuutta

Heippa vaan taas.

Eipä sitten ollutkaan perjantaina vapaapäivän kunniaksi jalkajumppapäivä. Olikin auton katsastuspäivä ja vähän yllättäen ja etukäteen sen suuremmin suunnittelematta myös Heurekan katsastuspäivä. Kävin siis vihdoin tutustumassa Body Worlds - näyttelyyn, joka oli siis aivan mahtava, upeasti ihmisen anatomiaa ja elimistön toimintaa havainnollistava, eikä yhtään ällö. Suosittelen, ellette ole vielä käyneet.

Kuva: www.heureka.fi

Lauantaina sitten töiden jälkeen jalkapuntille - pitkästä aikaa!

sellarireiska

 

 

Jalkapuntti oli tietty ihana, eli aivan kamala. Lämmöt otin juoksumatolla sitten etureiskaa ja takareiskaa superina, prässiä, sjmv, sitten taas superina pakarapotkua ja lantionnostoa. Lopuksi pohkeita ja vatsat lisäpainolla. Joo-o. Vähän on takajalkapainotteinen ja sen takakäpälissään tuntee vielä kolmantena jalkapuntin jälkeisenä päivänäkin.  Ai hitto, eli silkkaa rakkautta. <3
Käppyränä tämä rakkaus näyttää tältä:

Sunnuntaina sitten kaverin kanssa aamulenkille. Tähtien asento oli nyt jotenkin epäsuotuisa, koska ei kyllä kulkenut ilman aamupalaa yhtään, pakarat oli jumissa ja takareidet vasta menossa jumiin. Syke oli pilvissä ja jotta treeni olisi pysynyt edes sinne päin pk-treeninä / palauttavana, niin välillä oli ihan pakko himmata kävellen. Juoksukunto ei siis ole vielä löytynyt...

Eilen sitten pidin lepopäivän. Pidettiin vakavahenkinen perhepalaveri koululaisen kanssa, lisättiin naperon kotitöitä ja keskusteltiin harrastuksista seuraavana lukuvuonna. Koska palaveri esityslistoineen oli niin kovin virallinen, niin pitihän se leipoa palaveripullat. Tai tässä tapauksessa palaveripiirakat.

Tuon tuhdin marjapiirakan vuoksi vyötärölleni päätyneistä plussakaloreista kävin salilla sulattamassa tänään ehkä viidenneksen. Ohjelmassa oli palautella reisiä spinningillä ja käydä tekemässä rinta-olka-ojentajatreeni. Suunnitelma piti. Aijaijai, lisää silkkaa rakkautta. Spinning meni enimmäkseen pk-tasolla, vaikka cardiospinnu olikin, mutta tuli siellä vähän reviteltyäkin.

Pinkit

No just...

 Salin jälkeen pulahdus viileään veteen ja ah mikä ihana raukeus!

Treenit on siis löytäneet uomansa, mutta millähän saataisiin sokerihimo kuriin? Saatan oikeasti sujuvasti vetää 400g Candy Kingin karkkilaarista kerralla eikä tunnu missään, ellei puristavaa housunvyötäröä lasketa. Siinä kyllä tuntuu. Ja viimeistään parin päivän päästä tuntuu taas aivan hirveä jäytävä karkkihampaankolotus. Eilen sain kesken työpäivän mieleeni mansikkamattopalan ihanan esanssisen maun, eikä se tuska helpottanut ennen kuin 200g sokeriin liuotettua mansikkaesanssia oli pirteän värisessä Candy King-pussissa ja heti siitä sitten suussa ja todistusaineistot piilotettuna auton keskikonsolin kyynärtukeen. Ja jättimäisestä piirakkapellistä on jäljellä enää reilu puolet. Ei varmaan tarvi kertoa, missä loput on...?  Oikeasti, tässä on nyt pahemman luokan riippuvaisuuden oireita. Helpommin pääsin eroon tupakasta, hitto vie! Millä helvetillä tästä pääsee eroon? Tahdonvoima ei näemmä nyt riitä. Kromia? Joku poppakonsti?

Huomiselle sitten suunnitteilla juoksulenkki. 50min kevyttä, alle 160 sykkeelä. Justjootaas. Ihavvarmaanniin!