Don't give up, never give up, we won't stop giving all we got

...lauloi Eagle - Eye Cherry eilen Hämeenlinnan kaupunkimaratonin kympillä noin kahdeksan kilometrin kohdalla. En antanut periksi, vaikka mieli teki.

Eilen siis kävin vähän ex-tempore juoksemassa Hämeenlinnan kaupunkimaratonilla kympin.

Ilmoittauduin edellispäivänä vaikka nioben kanssa oli suunniteltu sitä vuosi, ainakin. Garminin mukaan edellinen juoksulenkki oli 4.7.12, jonka jälkeen kaaduin pyörällä ja loukkasin säärtä. Ja sitten on tässä ollut kaikenlaista muuta ohjelmaa, joten ei ole tullut juostua. Muutenkin kevään juoksukilsat on hävettävän vähiin jäänyt, siihen nähden miten paljon muuten on liikuntaa tullut. 1.4. - 27.7. Garminin yhteenvedon mukaan 88km. Lisäksi keliksi oli luvattu paahtavankuumaa hellettä.

Edellisiltana valkkasin vaatteet kassiin ja latasin mp3-soittimeen pykälää raskaammat juoksumusiikit + muutaman jokeribiisin.  Koska keli oli kuuma, oli pakko laittaa lyhyet shortsit, jotka on oikeasti lyhyet. Siis  todellakin LYHYET. Alle juoksuliivitoppi ja päälle treenitoppi. Nikeä päästä varpaisiin taas koko tyttö, paitsi sukat oli Craftilta. Kengät valkkasin varman päälle, joten Pegasokset jalkaan.

Olin kisapäivänä aamuvuorossa, joten vaihdoin juoksukamat päälle työpaikan pukkarissa. Jännitys alkoi tiivistymään töissä jossain lounaan ja kahvitauon välissä ja työkavereilta tuli hillittömät tsempit mukaan. Tiesin, ettei juoksulta voi odottaa kovin suuria koska a) olin ilta-aamusta väsynyt b) en ole juurikaan treenannut juoksua tänä kesänä c) keli oli paahtava ja se ei sovi mulle d) en ollut ylipäänsä juossut yli kolmeen viikkoon.

Niobe oli kannustamassa ja otti kuvankin lähtöpaikalla. Fiilis oli lähinnä "tästä ei voi tulla mitään". Niobe kyseli, mihin aikaan kannattaa odotella maalisuoralle. Realistisena ehdottelin suunnilleen samaa aikaa kuin vuosi sitten Forssassa. 

Vielä bajamajaan pissalle ja lähtöpaikalle odottelemaan. Virittelin mp3 soittimen aloitamaan musisoinnin tällä:

Lähtölaukaus pamahti ja niin kuin aina, lähdin lujempaa kuin oli tarkoitus. Ekat 3km mentiin alle 6min/km, jonka jälkeen kirosin taas, että mikä ihme pistää ihmisen juoksemaan henkensä kaupalla, ja ihan ilman mitään hyvää syytä.

Jossain likimain 3km kohdalla oli mies ja poika kannustamassa. Sieltäkin on kuvatodisteita olemassa.

Toisenkin kuvan mies otti. Se kuva todistaa lähinnä sen, miten H E L V E T I S T I voi ihmisellä olla selluliittia perseessä/reisissä. En julkaise.

Ensimmäinen juomapiste oli uimahallin hoodeilla. Urheilujuomana oli oksennuksen makuista Gutzyä. Otin mukillisen, mutta en pystynyt juomaan. Otin märän sienen, jonka puristin päälleni. Ehkä paras fiilis  koko juoksussa oli siinä, kun viileää vettä valui päälle.

Normilenkeilläkin kilometrit 3-6 on aina ne raskaimmat. Niin oli nytkin. Vauhti hidastui, porukkaa meni ohi ja Garminin mukaan vajottiin 7min/km vauhtiin. Purin hammasta yhteen ja päätin, että kyllä mä nyt edes vähän parannan aikaa, ja yritin pitää vauhdin alle 7min/km. Syke oli koko ajan 185+. Niin se oli Forssassa ja Espoossakin.

Linnanpuiston kulmalla keski-ikäinen mies pyrki ohi. Ja menikin. Kannustaja reitin varrelta huusi, että "plikat, nyt ette päästä kyllä tuota miestä karkaamaan", joten kipaisin rinnalle. Tämän miehen kanssa taivallettiin rinta rinnan melkein koko loppumatka. 8km kohdalla avasin keskustelun ja juteltiin jotain. Tässä kohtaa mp3:ssa soi tuo Eagle-Eye Cherryn Don't give up- biisi.  Kerroin miehelle välillä, että enää 1,5km ja vielä 500m matkaa ja sanoin jossain vaiheessa, kauan oli aikaa mennyt. Juteltiin myös, että juoksu on kelin vuoksi raskas eikä varmaan irtoa juuri loppukiriä. Loppua kohti kuitenkin vauhti kasvoi.  Kentälle tultaessa mies jäi taakse. Edessä juoksi nainen, joka oli jossain 3km jälkeen ohittanut minut. Juoksin naisen kiinni nioben kannustaessa kentän laidalla. Nainen kiristi tahtia ja minä myös.

(Kuva: Niobe)


Juuri ja juuri sain naisen jätettyä taakseni ja ohitin maaliviivan sekunnin ennemmin. Sain elämää rumemman mitalin ja chippi otettiin pois. Pari mukia vettä mukaan ja vessaan.

Loppuaika oli 1:05:50 brutto ja 1:05:41 netto. Viime vuonna Forssassa juoksin kympin 1:09:03 brutto, joten parannusta tuli reilu 3min. Parempaankin olisin pystynyt JOS olisin treenannut. Koska en ole, niin tähän on oltava tyytyväinen. Garminin datat näkee täältä.

Se, mitä juoksusta hain, niin sen myös sain. Hain motivaatiota treenata ja innon taas ottaa jonkin kisan tavoitteeksi, jota kohti mennään ja jossa itseänsä ylitetään. Koska kymppi on jo juostu, niin varmaan se olisi sitten puolikas juostava seuraavaksi? Mutta milloin ja missä ja kenen kanssa, kas siinäpä pulma. Seuraneidille tai herralle paikka auki!

Lopuksi vielä biisilista:

1. Risto Räppääjä: Kaikki kuntopiiriin vaan
2. Turisas: Supernaut
3. Before The Dawn: Faithless
4. In Flames: Darker Times
5. Sentenced: Trooper
6. Dragonforce: StormingTthe  Building Fields
7. Gene Simmons: Asshole
8. Megadeth: Blood of Heroes
9. Megadeth: A tout le monde
10. Kotiteollisuus: Satu peikoista (live)
11. Dragonforce: Through The Fire and Flames
12. Eagle-Eye Cherry: Don't give up
13. Lapko: Bad Boy
14. Sonata Arctica: The Cage
15. Reckless Love: Hot
16. In Flames: Sounds of a Playground Fading
17. In Flames: Liberation
18. The Offspring: Can't repeat
19. Trapt: Wasteland

Luulen, että maalissa oltiin 16. biisin kohdalla, koska viimeisimmistä ei ole minkäänlaista muistijälkeä ainakaan. Loppuun vielä ehdottomasti eilisiä fiiliksiä parhaiten kuvastava biisi.