Kolmekymppinen!

Nyt ollaan neljännellä kymmenennellä jo kolmatta päivää. Ei tunnu miltään. Oikeastaan aika hitsin hienoa olla yli kolmekymppinen.

Syntymäpäivä meni tosiaan töissä. Alkoi vähän huonosti, pommiin nukkumisella, heräsin 7:15, kun töissä piti olla 7:00. Nukuin edellisen yön huonosti, koska särki säärtä ja polvea, jotka loukkasin perjantaina vetämällä lipat fillarilla. Väsytti.

Fiilis parani kuitenkin kummasti, kun katsoin aamupäivällä omatoimisesti talon salille menneen yli 100-vuotiaan asiakkaan polkevan kuntopyörää. Teki mieli mennä ottamaan kuva, mutta ajattelin ettei se taida olla ammatillisesti ok.

Tuli sellainen olo, että jos yli 100-vuotias menee muuten vaan polkemaan kuntopyörää, niin 30-vuotiaana olen elämäni kunnossa ja mulla on mahdollisuudet vielä ihan mihin vaan! Ilta meni ihan hyvin 21:30 saakka ja pääsin vihdoin kotiin. Sunnuntain normaali aamuvuoro tuntui jopa lyhyeltä.

Tiivis loppuviikon ja viikonvaihteen työputki on takana.  Se näkyi kyllä viikon liikuntasaldossakin. Yhteistuntimäärä jäi 4:40 ja viikkotavoitteet (5:25) jäi saavuttamatta. Polarin mukaan treeniviikko oli kuitenkin hyvä, tällä viikolla pitää harjoitella vähemmän sykealueella kolme.

Nyt on vapaapäivä. Pitää siivota, käydä syntymäpäiväjuhlia varten ostoksilla ja ehtiä vähän relaamaankin. Illalla aion mennä Prospinningiin, joten viikon maksimikestävyystreeni onkin sitten siinä. Loppuviikosta edessä on iltavuoro + 3 x aamuvuoro. Paljon tekemistä, vähän aikaa. Saa nähdä miten käy tämän viikon treenien, miten ehtii muiden velvollisuuksien alta salille. Perjantaina pitää käydä Tampereella hakemassa miehen lapset ja saan ihanan ystävän jo perjantaina kylään. Lauantaina onkin jännä päivä. Tapahtuu kaksi superihanaa juttua, joista kerron kyllä myöhemmin lisää.