Esittelyssä viikon urheiluväline

Tittidittidiii!! Kyynärsauvat!

Tylsää on. Ulkona on ollut tänään mielettömän kaunis, tammikuinen pakkasilma. Ulkovarastossa aivan liian vähän hiihdetyt murtomaasukset ja vaatehuoneeseen nostettu olohuoneen lattialta upouudet lasketteluvälineet. Mä katson ikkunasta ja mietin, mitä voisi tehdä jalkapuolena neljän seinän sisällä? Kaipuu ulos, lenkille, ladulle ja rinteeseen on mieletön.

Tänään ompelin turkoosista jämäkankaasta pötkylän ulko-oven eteen kynnykselle, koska kukaan ei muistanut heinäkuussa, että tiivisteet pitäisi uusia. Tammikuussa sieltä tulee aika paljon kylmää ilmaa, huomaan...  Lisäksi raivasin tilaa vaatehuoneeseen sen verran, että lasketteluvälineet saatiin sivuun olohuoneesta... Sielläpähän odottelevat... ehkä ensi talvea? Onneksi kämppä on täynnä lipastoja ja laatikoita, ja kaappeja joiden sisältöä kukaan ei ole perannut vuosiin kunnolla. Sitä pystyy tekemään istualleenkin. Pyykkikonekin laulaa - kirjaimellisesti.

Ei vaivuta silti synkkyyteen. Pohjola oli huippunopea ja maksusitoumus mri-tutkimukseen on saatu. Magneettitutkimukseen on aika ensi maanantaina ja ensi viikolle pitää varata myös soittoaika ortopedille. Sitten tiedetään enemmän. Tänään meinasin jo, että lähden tekemään yläkroppatreeniä keppien kanssa salille, mutta kurkku tuntuu jonkin verran karhealta, joten enpä menekään. Korvakuumemittari näytti hiukan yli 37, joten ehkäpä tässä menee kauden influenssa samoilla saikuilla?

Ravinto-ohjauskin päättyy. 2kk aikana olen ainakin nähnyt, mitä kunnon ruokavalion noudattaminen saa aikaan treenissä ja kropassa ja sitä samaa aion ehdottomasti jatkaa.  Sitä suuremmalla syyllä nyt, kun ei pääse treenaamaankaan. Kunhan olen taas iskussa, sovin Pian kanssa uusista suunnitelmista.

Polven suhteen fiilikset vaihtelee välinpitämättömyydestä epätoivoon. Välillä en usko, että siinä mitään tärähdystä ihmeempää vikaa on ja tekisi mieli mennä vaivoista huolimatta rinteeseen, spinnuun, lenkille, hiihtämään... Välillä taas olen aivan varma, että tästä alkaa uusi monen vuoden polviongelmapainajainen (edellinen kesti v. 1993-2000) ja kaikki tulevaisuuden juoksusuunnitelmat saa haudata. Ei se ole suunnattoman kipeä. Sitä kestää kyllä taivutella. Mutta ei se ole kunnossakaan. Välillä se nitkahtaa , vihlaisee ja pettää alta, välillä jokin tietty kiertoliike raajassa vihlaisee niin, että silmissä sumenee ja naama vääntyy irvistykseen. Epätietoisuus tässä on raastavinta.

Ehkä etsin netistä jonkin aivot narikkaan - sarjan jota alan tuijottamaan sitä. Ehkä kaivan laatikosta puikot ja lankaa ja alan kutomaan pipoa, joka sopisi uusien turkoosien lasketteluhanskojeni kaveriksi? Ehkä heitän pään tyynyyn ja käperryn miehen kainaloon päiväunille.