Myrskyn silmässä...

Huh mikä puolitoistaviikkoa takana.

Palasin työelämänsyrjään kiinni tosiaan lähes pari viikkoa sitten ja edellisessä postauksessa mainitsinkin, että tulevat puolitoista viikkoa on yhtä lentoa. Väliin on mahtunut lapsen syntymäpäiväjuhlat x 2, työhaastattelu, koulutusreissu Tampereelle, suksienhaku Espoosta ja useampi iltavuoro.

Nyt en tiedä mistä tämänkin postauksen kirjoittamisen aloittaisi... Keskiviikkona edellisen postauksen jälkeen menin iltavuoroon. Mulla paloi hermo. Koska olen toiminnan nainen, oli torstaina iltavuoroon mennessä jo 4 työhakemusta sisässä, erinäisiin yksiköihin tällä alueella. Yhteen olin laittanut sähköpostia jo aiemmin, koska kyseessä on erittäin kiinnostava tilaisuus.

Torstaina sainkin jo puhelun paikallisesta saattohoitokodista. Haluavat minut haastatteluun maanantaina. Perjantaina työpäivän jälkeen hain lapsen, kävin kaupasta ostamassa synttäriherkkuja ja järjestettiin pojan 8v. syntymäpäivät.

Synttärit järkättiin toiminnallisissa merkeissä työpaikkani tiloissa Varattuna oli kabinetti, jumppasali ja allasosasto. Tilaisuus alkoi kokoontumalla kabinettiin, jossa revittiin lahjat auki ja herkuteltiin. Sitten siirryttiin jumppasaliin, jossa leikittiin "kuka pelkää synttärisankaria" -hippaa sekä jorattiin " tanssi ja stoppaa" Gangnam Stylen tahtiin. Toisista otetiin mittaa rengaspelissä ja tasapainoa harjoiteltiin kävelemällä hernepussi pään päällä. Desibelit nousi välillä infernaalisiin lukemiin, mutta onneksi yläkerrassa oli enimmäkseen huonokuuloisia ikäihmisiä...  Vähän kaupan mutakakkua ja jäätelöä väliin ja loppuhuipennuksena UIMAAN!

8v. ja melkein 58v. mummo

Joo-o! 14 poikaa ja 2 tyttöä!

Kakkospäivän bileet.

Muuten vaan "chillaillaan" kasiveenä kaverin kanssa.

Kakkospäivän bileet oli huomattavasti rauhallisemmat. Ennen bileitä mun oli tarkoitus käydä polkemassa maratonspinningiä 3h, mutta edellisen illan kauppakassiraijaamisesta oli polvi sen verran kipeä, että se oli jätettävä väliin.  Vieraina kävi kummitäti perheineen ja mun yksi ystävä. Tietty serkkutytöt ja mummo oli kanssa juhlassa mukana ja pari pojan kaveria tuli myös herkuille.

Sunnuntaina mun pitikin taas rientää iltavuoroon töihin, maanantaina aamuvuoron jälkeen työhaastatteluun ja siitä se viikko taas alkoi. Maanantaina olin työhaastattelun jälkeen niiin väsynyt, että vakaasta aikomuksestani huolimatta. En. Jaksanut. Mennä. Salille.

Tiistaina suoraan työpäivän päälle Hämeenmaan sydänpiirin koulutukseen Tampereelle opiskelemaan vapaaehtoistyönä suoritettavaa kokonaiskolesterolin mittausta ja keskiviikkona taas iltavuoroon.

Keskiviikko aamuna sain puhelun, että mut haluttaisiin töihin vuoden määräaikaan paikalliseen saattohoitokotiin. Saattohoitotyö on ollut mun haave 5 vuoden takaa, mutta nyt pitää miettiä. Montaa asiaa. Vakituinen työsuhde vs. määräaika? Oman pään kestäminen, saattohoitotyö on raskasta. Onko omat arvet vielä tarpeeksi kiinni, että pystyy toimimaan ammatillisesti?  Tästä sain sen sortin päänsäryn, että ei edes särkylääke auta. Ja se särky jatkuu yhä.

Torstaina aamuvuoron jälkeen lähes suoraan Espooseen hakemaan näitä:

Nyt on perheemme vanhimmallakin lapsella omat lasketteluromppeet. Keskimäiselle on tilattu sukset, mutta monot puuttuu. Niiden lisäksi ei puutu kuin se, että päästäisiin rinteeseen.

Laskettelukamojen hakemisen jälkeen  menin salille, vaikka ei olisi jaksanut. Tein tunnin verran yläkroppaa ja aiettäsetulitarpeeseen! Miehelle sanoin, että olisin ollut paljon paremmalla päällä menneet 1½viikkoa, kun olisin väsymyksestä huolimatta silti vaan raahautunut salille.

Ensi viikolla ajattelin antaa toisen mahdollisuuden Evergreenille, koska blogiin oli tullut kommentti, joka lupaa kuumotusta muuallekin kuin korvienväliin. Just sitä mä nyt tarvitsen! ;)

Tänään ja myös viisi seuraavaa päivää vapaata. Aih, ne tulee niin tarpeeseen. En vielä uskalla hehkuttaa, mutta voi olla, että saan vieraita tänään viikonlopuksi. Nyt pitäisi siis siivota. Ja mennä työmaalle neuvottelemaan työasioista ja ilmoittaa jonkinlainen ratkaisu saattohoitokotiin. Voiplääh, kun mä en yhtään tiedä!