Raskas viikko lähes ohi!

Huh. Onpa ollut melkoisen raskas viikko. Ja ei. Valitettavasti ei  niinkään treenin suhteen.

Jimmy Devi Andrew 23.7.1979 - 4.2.2008

Hässäkkä alkoi itseasiassa jo viime viikon perjantaina, jolloin sain rakkaat veljentyttäret kylään Hämeenlinnaan. Lauantaina vein kuitenkin koko kolmikon lapsiparkkiin ja poljin itse tunnin spinnun. Sunnuntaina kävin lasten kanssa uimassa ja ajelin Jyväskylään palauttamaan veljentyttäriä.  Koska olen yhä sairaslomalla jäin Jyväskylään. Illalla nakkasin veljentytöt kotiin ja menin ystävälle saunomaan (niillä on ihan maailman paras sauna!) ja höpöteltiin puoli neljään...Maanantaina vietin edesmenneen puolisoni kuoleman vuosipäivää ja kuuntelin repeatilla Queenin Show must go on:ia ja kävin haudalla. Nuo hetket vie voimia aina aivan totaalisesti ja loppuillan lähinnä haukottelin, varmaan osin väsymystä ja osin henkistä väsymystä. Muutenkin nämä Jyväskylän reissut on aina yhtä lentoa. Pitää käydä siellä ja tuolla ja tehdä sitä ja tätä. Aikataulut mättää ja ruokailut on ihan mitä sattuu. Kahvia menee pari kuppia per kyläpaikka ja vatsahaava on taattu.

Maanantai illalla oli sovittu tehotyttötreffit nioben luokse, jossa herkuteltiin aivan ihanalla avokadopastalla ja juustokakulla ilman kakkua. (Keksipohja oli skipattu kokonaan!)

Tiistaina kävin aamupäivällä nioben kanssa salaattilounaalla, ja ihanan ystävän luona ja illaksi oli sovittu treffit jäsenkorjauksen/hieronnan merkeissä. Ihana luottofyssarini Kimmo nitkutteli/hieroi vasemman puolen selästä auki ja siitä jatkoin matkaa lähes suoraan salille. Taas oli siis käytössä loistava CMS-travelpass, jolla pääsee ilmaiseksi sallille usealla paikkakunnalla. Ei ehkä optimaalisin treeniajankohta tehdä mitään lähes suoraan hieronnan jälkeen,mutta menin kuitenkin. Parikymmentä minuuttia kuntopyörää ja rinta-ojentaja-olkapäätreeniä. Ei kulkenut, mutta tulipahan tehtyä.

Keskiviikkopäivä meni veljentyttären vahtina ja pyörähtäessä isäni kuoleman vuosipäivän muistoksi isän kotisalilla, josta edellinen postaus. Isoveljen autotallissa fiilistelin hienointa autoa ikinä, joka on luvattu mulle, jos isoveli dramaattisesti sairaskohtauksen vuoksi menettäisi kyvyn ajaa kyseisellä autollaan. Periaatteessa en moista tokikaan veljelleni toivo, mutta miettikää nyt tätä: -->

Lisäksi kävin kaverilla. Päivä oli kovasti itkuinen ja raskas. Oli koko päivän ihan ranteet auki- fiilis. Huutoitkin puhelimessa vähän kelle sattuu ja vähän turhankin paljon. Nyt vähän kaduttaakin...

Torstaina aamupäivällä mietin vaihtoehtoja. Isoveljen rintamamiestalon kalsea kellarikerros ja suihku vai salitreeni ja suihku siellä. Päädyin jälkimmäiseen. Heitin niskaan takin, päähän pipon ja survoin UGG-kopiot harmaiden collegehousujen lahkeiden päälle. Erityisen näyttävä kokonaisuus, varsinkin kun joutuu jättämään auton siten, että saa kipittää koko torikeskusen läpi ja puolet kävelykadusta päästäkseen salille. Kokonaisuuden kruunasi vielä yllättävä tapaaminen yläasteaikaisen ystävän kanssa. Edustin varmasti, sen lisäksi että olin ihan töttöröö. :D Ystävä toivotti hyvää saleilua ja se kyllä toteutui.

Salilla lämmittelin juoksumatolla, lähinnä kävellen. Hissukseen testailin muutaman minuutin pätkän verran juoksemistakin. Ei tuntunut hyvältä, mutta ei kovin pahaltakaan. Jalkatreenistä tein etureidet ja takareidet ja niiden lisäksi selkää, hauista ja vatsaa. Hyvä treeni, parempi mieli.

Treenin ja suihkun jälkeen sovin treffit kummitytön kanssa. Lätkäsin anti-age voiteet naamaan ja farkut jalkaan ollakseni vähän enemmän edustuskunnossa. Kummityttöä en ollut tavannut vuosiin, joten väliin jääneet synttärikakut syötiin yhdessä Elosella. Kummityttö täytti juuri 13 vuotta, joten 5 vuoden päästä voidaan käydä jo yhdessä kaljalla. :)  Keskustasta äidille, entiselle työnantajalle ja ystävälle vielä iltasaunaan. Vähän ennen puoltayötä kotiutuessani veljen luokse järjesti ADHD:ta sairastava 9-vuotias saksanpaimenkoira pikku ohjelmanumerot vielä alkuyön tunneiksi sontimalla ulkoilun jälkeen järkyttävän läjän keskelle eteisen lattiaa. Pikku järjestelyhommat sitten jäljellä olevien mattojen suojelemiseksi (mm. iso nojatuoli oviaukon tukkeeksi) ja pikku matonpesuhommat kellarissa.

Tänään sitten on määrä siirtyä kotia kohti. Aamulla tirautin veljentytön kanssa päiväkodin ruokasalissa pikku itkut. Tädin muruselle kun tuli suru puseroon, kun kerroin olevani varmasti jo matkalla Hämeenlinnaan, kun neiti tulee päiväkodista kotiin. Nyt pitäisi sitten pakata tavarat, siivota vähän jälkeeni jättämiä sotkuja ja alkaa valmistautumaan kotimatkaan, joka kulkee Hämeenlinnaan suorinta reittiä Joutsan kautta. Ei siis treeniä tänään(kään), mutta pääsen sentään omaan kotiin. Huomenna sitten omalle salille ja ensi viikolla onneksi pääsee jo töihinkin. :)

Kaikesta rankkuudestaan nämä kotikaupungin visiitit on kuitenkin ihania ja äärettömän tärkeitä. Taas on tavattu monta ystävää, joita kaipaan välillä kovasti, joskin monta tärkeää jäi taas näkemättäkin. Ihanaa silti päästä kotiin lepäämään. Omaan sänkyyn. Omaan kotiin. Omalle salille!

Reissuviikon (ma-pe) treenisaldo siis 2x salitreeni. Ei paljoa, mutta sentään tyhjää parempi!