Melkein midnightrun ja aavistus kehitystä

Moooi vaan.

Edellinen postaus herättikin kovasti kiinnostusta ja taitaa olla tällä hetkellä tämän blogin toiseksi luetuin postaus. Aihe on näemmä pinnalla ja voidaan pureutua siihen uudestaan joskus, mutta ei nyt.

Palataan ajassa muutama päivä taakse päin. Keskiviikkona oli siinä mielessä merkittävä päivä, että raahauduin palauttelemaan maanantain jalkatreenistä aivan tukkoon menneitä takareisiä salille ja spinningiin. 1:22 oli spinnaamisen kesto ja hämmästyttävää kyllä, pk-sykkeillä. *taputtaa itseään olalle*

Torstaina olin reipas ja menin suoraan töistä tekemään rinta-ojentaja-olkapäätreeniä. Ainoa vaan, ettei homma mennyt ihan putkeen. Tuntia ennen heräämistä klo 6 jälkeen kun pakkaa treenikassia, voi sieltä salilla löytää mitä vaan. Mä löysin pitkähihaisen juoksupaidan, 2 peruspuuvillaista toppia, mutta jotain puuttui...

  

 Eikä siinä vielä kaikki, treenitrikoiden lisäksi kotiin oli unohtunut urheiluliviit. Tositreenaaja vetää treenin läpi vaikka farkkucapreissa. Joo-o! No, ei se niin kivaa ollut, että tavaksi ei tee mieli ottaa. Kyllä trikoot on huomattavasti miellyttävämmät, sitäpaitsi treenatessa kaikki tuijotti. Iltasella taas oli suuri hetki siinä mielessä, että sain lenkkiseuraa perheemme sisältä.

 Nuori mies uhkasi, että juoksee kovempaa kuin äiti. Se nyt ei sinänsä ole edes paljoa vaadittu, mutta noin ekalta juoksulenkiltä kuitenkin liikaa. Eka kilometri mentiin yhtämatkaa ja otettiin välissä lyhtypylväänvälin mittainen juoksukisa. (Voitin!) Toisella kilometrillä pikkumies alkoi puutumaan, jäi kävelemään jälkeen, mä hölkkäilin hissukseen ja välillä odotin. Vajaa 1,5km kohdalta pikkumies kääntyi kotiinpäin, mä saatoin vähän matkaa ja jatkoin sitten omaa lenkkiäni. Tein 8km pk-lenkin, keskisykkeellä 151bpm. Ehkä loppukesästä lenkkiseuralaisen kanssa voi tehdä jo rauhallisen vitosen lenkin?

Juoksuintoinen nuorimies

 Perjantaina harrastin taas ihmisrääkkäystä. Että voi olla nuorelle mieshenkilölle vastenmielistä lähtee kauppaan ostamaan sekä kevätjuhlakauluspaitaa että kesäsandaaleita!  Kostoksi kierrätin kolme rättikauppaa sekä citymarketin kenkäosastoineen ja ruokaostoksineen.

Iloinen shoppailija?

Tänään sitten oli vuorossa koulun kevätjuhla itkuvirsineen. Meillä ahkera ekaluokkalainen palkittiin näin, mites teillä?

Siivouspäivä.

Illan viiletessä ja to do-listan lyhennyttyä vielä lenkille. Kello oli jo melkein yksitoista illalla. Lupasin pyhästi niobelle, etten ennen huomista pitkistä juokse kuin korkeintaan vitosen.

No en juossut kuin vitosen, mutta ihan suunnitelman mukaan se ei mennyt. Tuli vitosen ennätys. 5,01km/28:16 joka tekee 5:39min/km.

Syke suunnilleen sama, tuntuma ja fiilis tällä kertaa helpompi ja parannusta  viime vuoteen 15sek/km. Ei se paljon ole, mutta sentään jonkinverran!

Ja sitten märkä nainen on märkä. Ihan aavistuksen hiki virtasi lenkin jälkeen.

Ja niin. Onnea Tukholmassa startanneille ja maaliin päässeille! Mahtavaa, että Mission Stockholmin Leevi veti 42,2km parempaan kilometriaikaan kuin minä vitosen. Huh ja arvostan!

Huomenna sitten rantsuhommia, jos kelit sallii, nuoren miehen uimakoulun päätöskerta, selkätreeni ja kevyt ja hidas pitkis. Siinähän sitä yhdelle päivälle onkin puuhaa.