torstai 30. toukokuuta 2013

Sosiaalinen media ja valtava itsensä esittelemisen tarve

Ässä kirjoitti blogissaan TEKSTIN, joka sai aikaan valtavan halun poistua sosiaalisesta mediasta ja lopettaa bloggaaminen tällä siunatulla sekunnilla, justiinsa siihen paikkaan, kaivaa häpeäpotero ja ottaa siitä kuva, yläviistosta tietenkin ja postata se ainakin blogiin ja facebookiin - muita en käytä.

Erityisesti kolahti teksti: "Siksi onkin mielenkiintoista, miten estottomasti ja innokkaasti monet nykyään itseään puolialasti esittevät. Viisitoista vuotta sitten Mallorcan-kuvat uima-altaalta piilotettiin perhealbumiin, elleivät ne olleet tärähtäneitä ja siten pilalla, sillä valokuvaaminen oli pitkäkestoisempi projekti:" 

(Toisaalta, kyllä kai niitä Mallorcan-kuviakin esiteltiin kahvipöydässä vahingossa sokeria lainaamaan tulleelle naapurinrouvalle? )

Ja se häpeäpotero-osuus: "Nyt kuva vaikkapa jumppatrikoissa ja pikkutopissa on koko maailman katsottavissa muutaman sekunnin kuluttua sen ottamisesta. Minä lähdössä lenkille, jumppaan, salille. Minun hikitreenini, endorfiinini, sykkeeni, kierrosaikani, vatsalihakseni ja pirtelöpulloni, perkele. Kansa tarvitsee kuvatodisteita, ja kuva pitää ottaa ensin kotona, sitten salaa salin peilin kautta ja vielä lopuksi pari pukukopissa."

Ässä on aivan loistava kirjoittaja ja tiedän, että tässäkin on  hänen tyylinsä tuntien varmasti vähintäänkin75% liioittelua, mutta ajattelemaan se silti sai. Murunen totuutta tässä varmasti on silti? Tai onkin, koska kyllähän valtaava trendi on ehdottomasti kännykameroiden, internetin ja sosiaalisen median myötä ollut, että oman itsensä esitteleminen ja jakaminen on huomattavasti helpompaa. Ja sitä tehdään. Paljon! Hirmu vaiva se olisikin esitellä Mallorcan-kuvat neljälle sadalle kaverille, eihän sitä mahakaan kestäisi sitä määrää kahvia, kun jokaisen kahvipöydässä kestitsisi. Eikä niiden kahvipullien jälkeen ainakaan olisi Mallorcan bikinivartalosta tietoakaan...

Onko minulla tarve esitellä itseäni puolialasti? Ilmeisesti on, koska olen sen tehnyt - ja varmasti tulen vielä tekemään. Oleellisempi kysymys lienee onkin, miksi minulla on tarve siihen? Se onkin huomattavasti kinkkisempi tapaus pohdittavaksi. Omalta kohdaltani luulen, että kyse on ainakin osittain siitä, että sisälläni asuu edelleen se laiha läski, jolle tuotti suunnatonta tuskaa kävellä kotiovelta parkkipaikalle, hengästymättä. Tai oikeastaan, se ei edes onnistunut, koska piti samalla vetää nikotiinia ja tervaa keuhkot täyteen ja posket lommollaan. Tahdon julistaa koko maailmalle tätä liikunnan riemun ilosanomaa. Kehittymisen (tai vaihtoehtoisesti ruokavaliosta lipsumisen) näkee parhaiten kuvista ja jos kerran treenistä kirjoittaa (enimmäkseen tässäkin tapauksessa itselle muistiin, mutta silti), niin treeniin liittyen on varmaan suurin osa kuvistakin? Ja se nyt vaan on niin helppoa, kännykällä. Itselaukaisijalla, peilin kautta, yläviistosta. Ennen treeniä, treenin aikana, sen jälkeen. Suurinta osaa ei todellakaan kiinnosta, todennäköisesti ei juuri ketään ja suurimmat tunteenpurkaukset koetaankin myötähäpeän saralla.

niobe postasi facebookiin muutama päivä sitten ajatuksen joka jäi pyörimään kaikessa yksinkertaisuudessaan syvästi mieleen.

How to get a bikini body?
Put a bikini on your body.


Yksinkertaista! 

Jurmalan kuva-albumista lokakuussa  2011 löytyi tälläinen bikinibody. Saisko olla kahvia? Pullaa?


Ja koska tänä kesänä ei ole lomaa eikä lomamatkoja, niin tällä eteisestä - peilin kautta JA kännykameralla otetulla kuvalla kesän 2013 bikinibodystä mennään.


Itse katselen maailmaa vaaleanpunaisten (lempiväri! eikun...) lasien läpi ja näen alle kolmekymppisen bikinibodyn jonnin verran... hmm... pehmeämpänä kuin reilu kolmekymppisen. Tavoitteena olkoon vaikka olla kireä viiskymppinen nalkuttava naapurintäti.

Muistakaahan osallistua  molempiin arvontoihin (KLIK) ja myös oikean nurkan kyselylaatikkoon kaivataan mielipiteitä. 

Ajatus oli siis säästää tosielämän kaverit näiltä treeni-blogi-jumppa-spinnu-juoksu-kuva eestä/takaa fb-päivityksiltä, ja luoda oma blogisivu, jos sille tilausta on.


Ps. En ladannut jälkimmäistä facebookkiin. Ensimmäinen sieltä löytyy kyllä. Kaivan häpeäpoteron heti huomenna.

9 kommenttia:

  1. Juuri tätä samaa miettinyt. Aloitin blogin pitämisen, enkä laittanut itsestäni kuvaa pitkään aikaan - muistaakseni ainakaan. Nyttemmin voin esitellä jo itseäni ylipainoisena, einiinkauniistikammattuna jne... Haluaisin esitellä "ison tytön asuja", mutta en ole varma motiivistani. Onko jossain alitajunnan lokerossa kuitenkin tarve esitellä itseään, en haluaisi. Vai tuleeko se itsensä kuvaaminen vain pakollisena lisänä, kun ei niitä asuja voi oikein muutenkaan esitellä? Onko se kuitenkin vain niin, että rohkeus kasvaa ja kynnys madaltuu? Säälittävää? ps. tulin blogiisi blogilistan päivittyneiden kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiitos viestistä. Asia selvästi puhututtaa, ainakin postauksesta on tullut yksi luetuimpia tässä blogissa.

      Kävinkin tutustumassa blogiisi ja sivuihisi ja ei voi kuin kadehtia, mitä toiset ihmiset osaa käsillään tehdä. Aivan mahtavaa! <3

      Poista
  2. Voi Devis. Ässä ei varmasti tarkoittanut sua, mutta ihan sama ketä tarkoitti, teksti oli silti ilkeä ja pikkumainen. Jos ei jonkun blogi kiinnosta, pysyköön pois sieltä.

    Minä pysyn jatkossa sun blogissa. Se on varma :) Täältä löytyy aito, reipas ja iloinen nainen, joka on treenannut itsensä hienoon kuntoon. Siitä on syytä olla ylpeä ja kertoa se myös muille!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ehkä itse sanoisi tekstiä ilkeäksi ja pikkumaiseksi, ehkä ennemmin hieman Ässämäisen kärkäs ja provokatiivinen - ja kun se osuu omaan nilkkaan, niin se kirpasee. Tunnistaahan sieltä nyt aivan selvästi omat(kin) toimintamallinsa. :)

      Kiitos silti Arvon Anonyymi kauniista sanoistasi. Tunnustettakoon tässä heti julkisesti, että päivän treenisaldo nolla ja karkkia oli kauppareissun jälkeen pussissa 414g.

      Poista
    2. Painotan sanaa OLI... *örp*

      Poista
  3. Uskon, että Devis tuntee minut ja ymmärtää hyvin, ettei kyse ole missään vaiheessa ollut hänen blogistaan ja olen pahoillani, jos joku täällä on sellaisen käsityksen saanut. On ihan selvää, että kirjoittamani suuntaus on universaali, nopeasti räjähtänyt ilmiö ja liittyy sosiaalisen mediaan luomaan muutokseen kanssakäymiskulttuurissa. Mistään sen kummallisemmasta tässä ei ole kysymys, vaikka aihe onkin mielestäni aika tärkeä. Olen miettinyt, millaisen kuvan nykylapset saavat siitä, miten mainokset (jo vanha juttu) ja media käsittelevät esimerkiksi syömistä, vartaloa ja mitä kummallisimpia ja nopeasti vaihtuvia (laihdutus)trendejä etenkin naisen mallista. Kyse ei useinkaan ole terveydestä, vaan jostain muusta. Deviksen blogin tuntevat tietävät, että täällä sellaisesta ei ole kysymys.

    Minun mielestäni edellinen kommentti on ilkeä minua kohtaan - ja kuten Anonyymi kirjoittikin, valinnat ovat aina kaikkien omissa käsissä. Se, että kirjoitin hyvin yleisestä aiheesta ja ilmiöstä, ei pitäisi kuitenkaan olla ihmetyksen aihe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Tarkoitus ei ollut missään vaiheessa antaa kuvaa siitä, että olisin millään tavalla pahoittanut Ässän tekstistä mieltäni, ei todellakaan! Asia oli ajankohtainen ja kolahti omaan nilkkaan - herättäen lähinnä vain miettimään omia perusteluita kyseiselle toiminnalle ja syitä siihen, miksi näin teen. Ja heti siihen perään silti postaamaan bikinobodyä. Hah! :)

      Ässä on ihan Ässä. <3

      Poista

Kommentoi. Anna ehdotuksia. Neuvo. Kritisoi. Kysy. Kehu. Hauku.