Vapaa viikonloppu on mennyt mukavissa merkeissä perheen kanssa. On vietetty aikaa yhdessä, käyty kylässä kaverin luona. Kaverin luona tein tuttavuutta 32kg kahvakuulan kanssa enkä meinannut moista möhkälettä saada pois sylistäni, kun se siihen kivasti aseteltiin. Väri onneksi matchasi kivasti housuihin, niin ei silmät alkanut särkemään. Tyyli ennen kaikkea!
Käytiin myös kirjastossa edistämässä perheen pienimmän pimputteluharrastusta ja heijeah. Osasin vetästä ukkonooan ja pienen pienen veturin. Ihan tosta noin vaan. Värikoodeilla... Ei ole pikkumiehen musiikki-innostus ainakaan geeneissä ja verenperintönä ei ole tullut kyllä tippaakaan helpotusta soitonopettelun urakkaan.
Käytiin myös lauantaina miehen kanssa salilla jossa mulla vuorossa oli yläkroppatreeni. Yläkroppatreenin tein tunnollisesti ja vähän lisäksi vatsoja miestä odotellessa. Poika oli mukana ja hieman ennen kotiinlähtöä lapsiparkissa yksin hengailu alkoi kyllästyttää ja pitihän se pikkumiehelle näyttää miten sataviiskytkiloa nousee. Ei se helpolla noussut, kuten kuvasta voi kuka tahansa päätellä, mutta nousi se. Toistoja kykenin tekemään viisi. Ei oteta tätä tavaksi, ei se niin kivaa ollut.
Oma yläkroppatreeni meni ihan ok. Salin peilissä näytti taas perkeleellisen hyvältä, mutta kun mies otti kännykän käteen ja nappasi kuvan, niin *simsalabim* - kaikki peilissä näkyneet lihakset oli tiessään!!
Viikonlopun sixpack!? |
Pikkumies leipoi lauantai iltana piparia ilmeisesti Robinia hyräillen, koska mun sy-sy-sydämestä puuttuu palanen... Ja kas niin meillä oli loppuviikonlopuksi miellyttävä korvamato!
Isänpäivän kunniaksi mies sai aamiaisen vuoteeseen, joten tuli lellittyä perheen iskääkin.
Lahjaksi tuli tiskirätti (ja se saliohjelma + ohjaus, joka onkin ollut jo kovassa käytössä), joten siivouspäivä tuli sunnuntaista. Isänpäivän kunniaksi perheen varttuneempi miesväki sai olla työnjohtotehtävissä ja minä kuurasin koko huushollin. Siivouksen päälle
Jäin pohtimaan edellisen postauksen kysymystäni itsekin. Tai lähinnä sitä, onko tämä edes juoksublogi. Nimen perusteella kyllä, mutta alkuvaiheen teksteissä on kyllä selvästi mainittu, että juoksu on vain yksi osa-alue liikuntaharrastuksestani. Hah. Ei tarvi siis sen takia lähteä juoksemaan. :) Ehditte vielä hyvin osallistua arvontaan! Palkinnoksi päätin ainakin pipon, jonka omin pikku kätösin askartelen. Se voi olla vaikka samanlainen, joka lämmittää nyt Annan päätä. Sama pipo sopii hyvin myös pehmokoiralle, ellei itse tarvi. Voittajan kanssa voidaan sopia väristä yhdessä.
Mites teidän viikonloppu sujui? Hauskaa viikon alkua! <3
Osallistukaa arvontaan, tuo pipo on ihan mahtava! :) Se on kerännyt kehuja ihan superpaljon, varmaan enemmän kuin mikään muu miun vaatekappale ikinä :D Nimimerkillä kumpa voittaisin arvonnan ;)
VastaaPoistaNiin ja ihanalta kuulostaa siun ja teidän viikonloppu! Ja kyllä näkyy lihasta tuossa kuvassa, ennen kuin kerkesin edes lukea noita siun salipeilisyytöksiä, niin mietin mielessäni että nyt on kyllä pakko tulla kehaisemaan tänne kommenttiboksin puolelle :) ...ja voin vain kuvitella miltä nuo näyttää oikeasti, koska itsekinhän tiedän sen miten peilit syövät lihaksista vähintään puolet pois...
Erottuuhan tuossa kuvassa mukavasti hauista ja pyöreää olkapäätä.. :)
VastaaPoistaKorvamatona tuttu tuo Robinin biisi, meidän neljä ja puoli vee laulaa sitä myös. Viime aikoina se on valitettavasti vaan vaihtunut "nollasatasata sieltä löytyy kaikki.." -hoilotukseen.. :D