Hermeettinen habanero - tai sitten ei

Kävin eilen pitkästä (yli 3 viikkoa sitten viimeksi!!) aikaa salilla. Aloitin kevyesti yläkroppatreenillä. Eväinä oli Maximin pullossa Mannisen EAA:ta (koska Maximin näytetuotteista puuttui aminohappo - suuri menetys mulle) ja rasiallinen mynthoneita karkoittamaan yskänpuuskia.

Yllättäen, tauon jälkeen rauta oli erityisen painavaa ja treenivihkoon tuli kirjattua painojen lisäksi myös päälimmäiset fiilikset.

Fiilis kuitenkin loppua kohden parani. Kylki tuntui joka liikkeissä, kuten myös kolmen viikon tauko. Painoissa sai taas palata askeleen - pari taaksepäin. Hauikseen mennessä fiilis oli kuitenkin optimistinen ja toiveikas. Ja pe*kele, se hauisfiilis löytyi ja se mutkatanko kääntyi.

Ojentajat sen sijaan treenin puutteesta höllyi tuulessa, ja vaikka mitä variaatioita ojentajaliikkeistä yritin tehdä, niin kylkeen sattui tässä vaiheessa jo niin helvetisti paljon, ettei niistä oikein mitään tullut. Sain tehtyä kuitenkin ojentajia köydellä ja käsipainolla - noh, jotenkin.

Kun tarpeeksi lähelle zoomaa - suunnilleen 600kertaisen suurennoksen - niin sen voi ehkä nähdä!

Salihommien jälkeen melkein naapuriin "hömppäleffaillan" pariin. Melkein kilo karkkia kahteen naiseen ja vähän lisäksi nachoja - ja leffanakin oli Juoppohullun päiväkirja. Ei nyt ihan hömppää.  Nyt on vedetty taas sellaiset överit (sekä herkuissa että leffassa), että paluu normaalielämään tuntuu enemmän kuin tervetulleelta.

Tänään pihahommien jälkeen hölkkälenkki - toivottavasti kevyesti - ja huomenna työpäivän jälkeen kuria ja nuhdetta saa  salilla juoksun runtelema perse.

Uusi, kolmijakoinen saliohjelmakin on tilattu Pialta ja tulossa. <3