Jalkapallohuligaani

Jalkapallo on nyt kova sana parhaillaan meneillään olevien EM-kisojenkin vuoksi. Meillä ja minulla jalkapallo on ollut jo vuosikausia enimmäkseen kirosana, heti siinä veen ja peen jälkeen yksi pahimmista. No, elämä muuttuu ja muuttaa.

Tiedätte varmasti sen painokkaan äänensävyn, millä äidit vannoo, ettei meidän mikkopetteri koskaan syö kaupan soseita tai muuta vastaavaa. No. Minä olen samalla äänenpainolla vannonut, että minä EN KOSKAAN tule seisomaan jalkapallokentän laidalla kullannuppuani kannustamassa. MINUN lapseni EI ala koskaan futaamaan. No. Kyllähän te tiedätte, mitä näistä yleensä seuraa.

Nyt seisotaan kentän laidalla jo kolmatta kesää.

Suurieleinen jalkapalloangstini saavutti romahtamispisteensä viimeistään tänään, kuin nappiskaupassa ostin uudet nappikset poikani lisäksi myös itselleni. Lisäksi shoppasin säärisuojat, aikuisten kokoisen pallon ja sukat. Nyt on varusteet, enää ei ole tekosyitä olla osallistumatta.

Hämeenlinnassa yritetään kerätä kokeneempia ja kokemattomampia mimmejä yhteen pelaamaan, muuten vaan. Huvin ja urheilun vuoksi. Aion olla yksi niistä. Oikeasti. Se voi olla ihan kivaakin!