Juoksuharrastuksen lähihistoria

Kaikki alkoi kai vuonna 2010, helmikuussa. Istuin lääkärin vastaanotolla ja kuulin mitä todennäköisimmin sairastaneeni edelliskesänä aivoinfarktin ja näin myös epikriisiin diagnoosin kohdalle kirjoitettiin. Olin tuolloin ollut juuri ja juuri 27-vuotias. Riskitekijöiksi keksittiin tupakointi ja  migreenitaipumus, sekä hyvin lievänä tekijänä hormonikierukka. Näistä kolmesta ainoa, johon saatoin itse vaikuttaa oli tuo tupakoinnin lopettaminen ja kieltämättä muutenkin aivoinfarkti kannusti elämäntaparemonttiin. Lopetin tupakoinnin ja samoihin aikoihin Hämeenlinnaan rantautui myös Zumba. Aloin käydä työkavereiden kanssa Zumbaamassa ja innostuin. Kunto kasvoi, ja lumien sulaessa aloin miettimään, että jos kestän tunnin-pari zumbaa, niin ehkä voisin aloittaa myös jonkinlaisen juoksukoulun jolla tavoitella 5km yhtäjaksoista juoksemista. Aikatavoitteeksi asetin vitosen puoleen tuntiin.

Ostin elämäni ekat juoksulenkkarit ja vähän sen jälkeen myös sykemittarin (Polar FT60). Aloin juosta. Juoksin lyhtypylvään välin, juoksin kaksi ja niin edelleen. HeiaHeian ensimmäinen juoksumerkintä on 18.5.2010 ja statistiikassa 2,4km ja aikaa oli mennyt 20min. 11.6.2010 olen kirjannut juosseeni 7km tunnissa. Heinäkuussa 2010 muutin  ja nyrjäytin muutossa nilkkani. Tämä vastoinkäyminen aiheutti aikamoisen takapakin ja myös juoksutauon. Jossain vaiheessa kesää jaksoin juosta sen 5km, mutta puoli tuntia ei ollut lähelläkään. Syksyllä jaksoin juosta 7km yhteen menoon 53minuuttiin. Se tuntui todella pitkältä lenkiltä jo se!

Talvella eksyin taas tupakkanaisten seuraan. Liikuntaharrastuskin vähän jäi ja joku hyvä tekosyykin sille varmasti oli. Heiaheia on täysin vailla merkintöjä koko talven ajan. Kevään alkaessa sulattaa lumia pois asfaltia alkoi taas juoksuvarvas kutiamaan. Huhtikuulta 2011 löytyy seuraavat merkinnät, jolloin 5km on taittunut tämän mukaan 35min. Muistan heittäneeni tuon ajan vähän hatusta, koska jotain ongelmaa oli ajanoton kanssa. Uskon, että todellinen aika oli lähempänä 40min tuossa vaiheessa talven venymisen jälkeen. Lopetin taas tupakoinnin ja otin tavoitteeksi juosta 10km putkeen numerolappu rinnassa. Sen tein Forssan suvi-illassa 2011 aikaan 1:09:03. Elämäni ensimmäisen 10km lenkin juoksin treenin vuoksi vain muutamaa päivää ennen. Lenkin jälkeen itkien soitin ystäville ja ilmoitin: "Minä. Juoksin. 10km. " Ehkä yksi elämäni suurimmista itseni voittamisen hetkistä.

Kympin suorittamisen jälkeen päätin juosta puolimaratonin syksyllä. Kesän treenit meni ensin ihan hyvin. Juoksin yhä liian kovilla sykkeillä ja liian usein. Viisaammathan jo tietää mitä siitä seuraa. Minäkin tiedän nyt. Siitä tulee rasitusvammat eli penikkaongelmat. Niiden kanssa taistellessa kesän juokseminen oli vähän sellaista sun tällaista. Samoin oli hankalaa pysytellä erossa tupakkakääryleistä. Jos juoksin, en polttanut. Jos en pystynyt juoksemaan, aloin polttamaan.

Syksyyn mennessä sain nippa nappa 200km juostuja kilometrejä alle ja osallistuin Espoon Rantamaratonin puolikkaalle. Puolikkaalle treenaaminen oli ollut tosiaan vähän epäjohdonmukaista ja tupakansavun höystämää, mutta osallistuin silti puolikkaalle, vaikka tiesin olevani ehkä jopa huonommassa kunnossa, kuin kesäkuussa Forssassa. Juoksin kuin juoksinkin ystäväni nioben kanssa puolimaratonin. Aika oli 2:27 ja risat, mutta juoksin sen. Niobe ehti oman maaliintulonsa jälkeen käydä suihkussa ja vaihtamassa vaatteet, ennen kuin tuli urheilukentälle minua kannustamaan. Hieman juostaan eri sarjoissa ja siksi niobe onkin ehdottomasti oma juoksuesikuvani.

Puolimaratonin jälkeen oli taas varmasti hyviä tekosyitä paljon, koska seuraavan kerran sain juoksutossut jalkaan vasta marraskuussa. Talven ajan kuitenkin yritin jollain tavalla juosta koko talven. Välillä aktiivisemmin, välillä vähemmän aktiiviesti. Käännekohta liikuntaharrastukseen tuli kuitenkin hieman ennen joulua, kun miehen siskon houkuttelemana kävin tutustumassa läheiseen kuntokeskukseen ja otin jäsenyyden sinne.

Kuntokeskusjäsenyyden jälkeen menetin sekä body pump että spinning-neitsyyteni, otin 10 kerran Fustra PT-paketin ja tein tuttavuutta Zumban kaltaisen Sh'bamin kanssa. Käynyt olen satunnaisesti myös Body Balancessa, Joogassa, Combatissa ja jopa Body Attackissa (joka oli mielestäni enimmäkseen maanista ryhmäpompintaa...). Olen myös syvävenytellyt, kahvakuulaillut, työmatkapyöräillyt ja juossut. Yhteensä tänä vuonna 107h edestä ja siitä juoksua on ollut vain vajaa viidesosa, reilu 20h ja noin 100km.  Treenejä häiritsi melko paljon huhti-toukokuussa opintojen loppurutistus, johon mahtui opinnäytetyön lisäksi kaikki muut viimehetken rästihommat.

Juoksussa on silti tapahtunut kehitystä, vaikka kilometrejä on tullutkin nihkeästi. Sain pari viikkoa sitten vihdoin vuonna 2010 asetetun tavoitteen täytettyä. Juoksin 5km alle puoleen tuntiin. Tarkalleen 29:32.

Myös normilenkin vertailussa voi havaita sekä "vauhdin" kasvaneen että sykkeiden laskeneen. Kyseinen vertailu on siis täsmälleen saman 8km lenkin kiertämisestä, täysin samaan suuntaan, vaikka Garmin haluaakin mitata korkeudet joka kerta eri tavalla.Turtle on the run ei todellakaan ole edes liiottelua.

Tästä siis jatketaan historiani kolmatta juoksukesää eteenpäin. Seuraava tavoite piti olla 16.6.2012 Forssassa juostava puolikas, mutta tulin kamalaan flunssaan, joten se lienee kariutuu siihen. Ehkä vaihdan osallistumisen vain kympiksi. Syksyllä haluaisin taas mennä Espooseen, koska reitti oli maisemallisesti todella kaunis. Jostain syystä tykkään ihan pöhkönä juosta veden äärellä. Mikä lie siinäkin sitten.

Tiivistän loppuun kuvamuotoon vielä treenilookkia joka lähtöön: