Palloilua, irvikuvazumbaa ja häsellyspump

Alkuviikko on ollut treenien osalta aktiivinen ja monipuolinen, vaikka juoksulenkillä en taaskaan ole käynyt.

Maanantaina tosiaan testattiin uudet jalkapallovarusteet. Säärisuojia kokeillessa ihmettelin suuresti, miten ne muka kokotaulukon mukaan pitäisi olla sopivat noin 160cm pitkälle potkupalloilijalle. Säärisuoja yletti säären keskiosalle sekä pituus että leveyssuunnassa, vaikka uudemman kerrankin tarkistin kokotaulukosta, että 160cm suojat ja koko M täsmäsi niin taulukkoon kuin pakkaukseenkin. Purnasin aiheesta myös facebookiin, jolloin kaveri vuosien takaa lohkaisi tilapäivityksen alle kommenttiin termin  "FC Kinkkupohkeet".

Sehän se, mimmifutisryhmän nimi. FC Kinkkupohkeet! Tietenkin! Kiitos Artsi!

No. Pallot potkittiin siis ilman säärisuojia. Nappikset istui jalkaan ja jokunen potkukin meni maalia kohti. Reilu tunnin verran potkuteltiin. Osallistujajoukko ei ollut suurensuuri (kaksi naista + Jeremias), mutta kivaa meillä oli. Kentällä ollessa tuntui, ettei se missään tunnu, vähän palloa potkia. Tiistaina tuntui.

                                                                FC Kinkkupohkeet

Tiistaina olikin sitten lihakset, lähinnä etureidet, pakarat ja lonkan koukustajat eritavalla kipeät, kuin yleensä. Päädyin palauttelemaan niitä salille.

Varasin salilta Flowride Basicin ja Zumban. Ensimmäinen ei petä koskaan, sykkeet pysyi hyvin pk-tasolla, mikä oli tarkoitus ja jälkimmäinen oli vain jokin kaamea Zumban nimeä kantava sekamelska tanssiliikuntaa.

Ohjaaja oli ärsyttävä ja huono eikä kyllä noudattanut Zumban periaatteita, askelkuviot oli monimutkaisia ja niitä hinkattiin ilman musiikkia. Tunnin Zumbassa kului 285kcal, syke laski jatkuvasti alle sykealue 1. En tykännyt. En mene toiste. Zumbassa pitänee luottaa jatkossakin Evataren tarjoamiin tunteihin. Ne vaan on parhaita, niissä on paras meininki, hiki roiskuu ja kaloreita menee lähes joka kerta +/- 500kcal ja syke pysyy vähintään pk-tasolla tunnin alusta loppuun asti.

Tänään oli lyhyen työpäivän jälkeen edessä 400km mittainen roadtrip Jyväskylään ja takaisin. Aikataulu oli tiukka, mutta olin päättänyt ehtiä 19:30 alkavaan Body Pumpiin, koska juhannuksen vuoksi jää moni tunti puuttumaan. Kiire tuli, mutta ehdin. Syöksyin saliin minuuttia ennen tunnin alkua kengännauhat auki. Hätäsesti keräsin tavarat kasaan, nappasin käsipainot laatikosta ja lämmittelyyn. En ehtinyt ennen tuntia vaihtaa treenitoppia. En ehtinyt vaihtaa laseja piilareiksi. Myös juomapullo ja salikortti oli jäänyt aamulla kotiin.

Alku oli juuri niin lupaava, kuin miten tunti jatkuikin. Kiireellä saliin ryntäämisen jälkeen keskittyminen ei ollut ihan täydessä iskussa, eikä ihan sinne päinkään. Tipuin useaan otteeseen rytmistä, tein väärää liikettä ja säädin ja sähelsin kaikkea muutakin. Silmälasit valui koko ajan nenälle ja niitä joutui korjaamaan koko ajan. Unohdin laittaa sykemittarin päälle. Dippejä varten en saanut penkkiä korotettua. Hauiskappaleessa oli pakko vähentää tauon aikana painoja, koska hartiat olivat ajamisesta niin jännittyneenä, että niihin sattui. Olkapäissä hoksasin käsipainojeni olevan 4kg. Yleensä olen tehnyt 2kg painoilla, jotta saan puhtaammat sarjat. Tarkoitus oli painoa kyllä lähiaikoina lisätä, mutta EI tuplata sentään. Olkapää-biisissä ohjaaja katsoi pitkään ähisemistäni. Mulla alkoi naurattamaan ja tunnin jälkeen ohjaaja kysyi, että oliko vahingossa liian isot painot. Joo oli. Sain kuitenkin kannustusta, että hyvinhän se kuitenkin meni... No joo. Ensi kerralla vois vaikka kokeilla sitä 3kg ja vaikka kokeilla keskittymistäkin.

Huomenna onkin vapaapäivä, ohjelmassa siivousta ja asioiden hoitoa. Olen yrittänyt houkutella miestä Girya, eli kahvakuulatunnille. Mikäli siellä huomenna on tilaa (epäilen, että on), niin taidetaan mennä sinne.

Juhannus tuleekin vietettyä töissä. Edessä perjantai, lauantai ja sunnuntai aamuvuorot ja sunnuntain kruunuksi vielä samanlainen roadtrip Jyväskylään ja takaisin,  kuin tänäänkin.