Lähdin siis lauantaina aamuvuoron jälkeen kotoa Hämeenlinnasta kohti Helsinkiä. Suunnitelmana oli yöpyä ystäväni ja pikkuserkkuni Marin luona, koska Otaniemessä piti olla jättämässä omia juomia aamulla klo 9.
Illalla Marin kanssa viime hetken paniikkihössäykset, aamun suunnitelman laatiminen, hyvä iltapala, sauna ja nukkumaan. Aamulla herätys oli tarkoitus olla klo 7, mutta noustiin vasta hieman ennen puolta kahdeksaa, kun Marin Lumia oli päättänyt kääntää kelloa tunnin taaksepäin. Oltiin kyllä kumpikin hereillä se aika klo 7 eteenpäin, eli valvottiin pommiin. Shillälailla.
Aamupalat huiviin, sotkettiin valmiiksi annokset Duramaxia, juoksuvaatteet alle ja kohti Otaniemeä. Keli oli kamala. Tuulta ja vesisadetta, koko ajan! Otaniemessä oltiin niin hyvissä ajoin, ettei ollut minkäänlaista ruuhkaa. Jätettiin omat juomat niille varattuihin koreihin ja haettiin numerot. Hetkeä myöhemmin niobe saapui paikalle ja sain puolet omaisuudestani vietyä nioben autoon jo valmiiksi.
Juotiin Duramaxia, käytiin vessassa, laitettiin vaatteet ja numerolaput, teipattiin kuulokkeet ja viriteltiin soittimet ja sykevyöt paikalleen. Istuttiin vielä hetki hallin katsomossa ja otettiin muutamat "ennen" kuvat ja päivitettiin tietty viime hetken tunnelmat facebookiin.
Pamauksesta viivan ylitykseen meni aikaa taas noin minuutti, mutta onneksi oli tiedossa, että otetaan nettoaikaa, niin ei ollut kiire. Teknisiä ongelmia oli. Garminin kanssa kävi "vanhanaikaisesti" ja se asetti itsensä virransäästötilaan siinä odotellessa. Käynnistin sen siis vasta lähtöviivan ylityksen jälkeen ja hetki meni ennen gps-signaalin löytymistä... Samoin mp3-soitin oli mennyt virransäästötilaan... Ekat kilometrit juostiin vielä sadetakit päällä, ne paiskattiin menemään sitten kun oman kehon tuottama lämpö alkoi tuntua tukalalta muovipussin sisällä. Fiilis oli aika rento ja kiva. Mentiin melko tasaisesti alle tai hieman yli 6:40 tahdissa, joka oli 2:20 aikatavoiterannekkeen min/km tavoite. Ensimäisellä juomapisteellä kostutin suuta vedellä, toisella oli odottamassa oma Duramax pullo. Varsinaisesti en kovin paljoa juonut. Kympin jälkeen juomapisteellä otin suuhun palan suolakurkkua ja huikan vettä. Puolimatkan väliaika oli 1:10:21.
Noin 12km paikkeilla näin Elen kannustamassa sisartensa kanssa reitin laitamilla. Naiset kannusti niin vimmatusti, että hymyilytti ihan hurjasti. Tässä Elen ikuistama kuva:
Matka jatkui tasaisesti. Oltiin Marin kanssa puhuttu etukäteen, että vedetään toisiamme perässä. 10km kohdalla vedettiin ylävitoset sen kunniaksi ja muutenkin aina välillä vaihdettiin fiiliksiä. Tässä vaiheessa vielä mä olin "vedossa" ja Mari pysytteli kannoilla. Aavistus pissahätää oli jo ehtinyt tulla, mutta luotto lantionpohjanlihaksiin oli kova ja 14km huoltopisteellä oleva Bajamaja ohitettiin sujuvasti. 18km huoltopisteellä taas joku huusi, ettei ole enää paljoa jäljellä. Marilla ilmeisesti oli vielä aika paljon jäljellä, koska muija pisti ihan mielettömän turbovauhdin päälle. Peränpitäjän paikka vaihtui ja Mari alkoi vetämään mua perässään kohti maalia. Tässä välissä sihistiin, ettei tässä paskasäässä olla minuuttiakaan pidempään, kuin on pakko ja päästeltiin muutamat vittuperkeleet. Samaan aikaan turbovauhdin kanssa tuli ehkä reitin epämiellyttävimmät ylämäet ja jumalaton vastatuuli. Yhdistelmään nähden vedettiin viimeiset 3km ihan mielettömän hyvin. 19. km meni aikaan 5:56, 20. km 6:17 ja viimeinen kilometri 5:54. Puolikkaan jälkimmäinen puolisko taittui ajassa 1:08:03.
Ele oli kameran kanssa jälleen 20km kohdalla. Hymyilyttihän se!
Maaliin päästiin! Marin kanssa sovittiin, että vedetään ihan rinta rinnan maaliin, joten käsi kädessä ylitettiin maaliviiva. Marista on tässä yhteydessä sanottava sen verran, että ollaan siis tunnettu aivan syntymästämme asti ja oltu (etenkin lapsuudessa) aina "hyvä tiimi". Meidän tiimi veti hyvin tänäänkin!
Maalissa vastassa oli jälleen ihana Ele ja ihana niobe myös!
Maalissa Gainomaxit ja mitalit kouraan, pikaiset halaukset Elen ja nioben kanssa ja kohti narikkaa ja suihkuja, ennen kuin tulee kylmä. Pukuhuoneessa en meinannut saada treenikassia auki, kun kädet oli kyynärpäitä myöten ihan kohmeessa. Muuten asu oli juuri sopiva ja tulipahan Espoon Rantamaraton 2012 kisapaitakin heti käyttöön. Sade ei reitillä muuten haitannut, mutta täynnä vettä litisevät lenkkarit on aika inhan tuntuiset ja tuntuu raskaalta. Kuiva tossu nousisi kevyemmin. Samoin vähän tuolla reitillä piti himmailla kun juostiin kaarevalla kalliolla ja liukkailla puusilloilla. Paikoin polut oli myös sellaista kuravelliä, että luulin osallistuneeni sittenkin suojuoksuun. Urhoolliset Pegasukseni luulevat näin epäilemättä yhä...
Yhteenvetona voisi todeta, että keli olisi voinut olla parempikin, mutta kyllä tässäkin nyt selvisi. Juoksu oli ekat 18km rentoa ja mukavaa, vauhdinjako onnistui paremmin kuin ennen. Seura oli erittäin ensiluokkaista ja kannustajat sitä samaa ykköslaatua. Tavoite täyttyi, vaikka toki parempikin aika olisi ollut tervetullut. Toisaalta, tällä treenaamisella ei voi sen parempaa odottaa. Juoksukilsoja on nippanappa 200km huhtikuun alun jälkeen. Kehitys olisi varmaan juoksussa parempaa, jos treenais juoksemista. Tähän voisi tietenkin toivoa, että ottaisin jotain opikseni. Osaisinkohan?
Nyt kuitenkin painotus taas enemmän juoksun lisäksi lihaskuntoon ja spinningiä mukaan. Keväällä taas jonkun juoksuohjelman kimppuun ja tavoitteeksi alittaa 2:10. Alustavasti sovittiin kaverin kanssa osallistumisesta Extreme Runille (18km vähän haastavampaa juoksua) toukokuussa ja Forssan Suvi-iltaanhan mulla on maksettu osallistuminen puolikkaalle ensi vuodelle. Siinähän sitä on juoksutavoitetta ensi kaudelle.
Loppuun vielä datapläjäykset:
Vertailu viime vuotiseen:
Se tekee joskus hyvää juosta sateessa niin osaa sitten arvostaa kevät tuulia ja auringon paistetta.. =)
VastaaPoistaHieno suoritus kyllä :) Noissa sääolosuhteissa juosseena on varmasti vielä oikein tuplavoittajafiilis!
VastaaPoistaHyvä hyvä! :)
VastaaPoista