Neitsyys meni!

Siis kuntosaliharjoittelun suhteen.

Tänään tein ensimmäistä kertaa oman saliohjelmani. Vuorossa oli alakropan treeni. Reiden ojennusta ja koukistusta, kyykkyä, jalkaprässiä, askelkyykkyä, pohkeita ja vatsoja. Joko a) ohjelma on ihan helvetin hyvä ja tein sen antaumuksella, koska autoon päästyäni en meinannut kyetä painamaan kytkintä pohjaan jaloissa olevan tärinän ja poltteen vuoksi tai b) alavartaloni lihaksien tilalla on silkkaa fläsää. Aikaa meni venyttelyineen 1:09, josta ekat 5min lämmittelin kuntopyörällä.

Myönnettäköön, että mulla on ollut kuntosaliharjoitteluun vuosia melko musta-valkoinen suhtautuminen. Olen nähnyt  aikaisemmin (siis ennen tätä salijäsenyytt) salilla joko lammikoittain hikeä vuodattavia tatuoituja sikaniskoja, jotka kolistelee montaa sataa kiloa rautaa hirmuisen karjumisen, puhinan ja ähellyksen säestämänä tai sitten olen nähnyt prinsessoja, jotka katsovat merkkiurheiluvaatteissaan tv:tä siinä samalla vähän crossaria hetkutellen ja jotka pystypunnertavat kilon käsipainoilla suurimpana huolenaiheenaan se, että hikoilun yllättäessä päivän meikki menee pilalle. Itse en halunnut kategorioitua kumpaankaan noista, joten olen ansiokkaasti vältellyt kuntosaliharjoittelua 30-vuoden ajan. Nyt kun olen Foreverillä 9kk ajan katsellut, että salilla on ihan tavallisiakin treenaajia, nuoria ja vanhoja, että ehkä voin itse sijoittua massan joukkoon johonkin näiden kahden mielikuvaääripään väliin.

Autenttisen lookin luomiseksi vedin tänään salille mennessäni päälle kulahtaneimman hupparin, jonka kaapista löysin. Huonon tukkapäivän kunniaksi meinasin vetää päähän piponkin, mutta päädyin kuitenkin sen verran katsomaan peiliin päin, että kampasin hiukset johonkin suuntaan.

Ekalla kerralla painojen suhteen oli hakemista, mutta jos ensin tuntui liian kevyeltä, lisäsin painoja seuraavaan sarjaan. Kertaakaan en keventänyt vaan hain voimaa viimeisiin toistoihin irvistämällä rumasti. Onneksi otin mukaan vihkon, jonka ihan itse kontaktimuovitin siltä varalta, että vuodatan litran pisaran tai kaksi hikeä. Vihkoon  teippsin kanteen molemmat ohjelmat ja merkkasin toistot ja painot muistiksi seuraavaa kertaa varten. Hikoilun ja puhinan suhteen sijoituin johonkin välimaastoon. Kuuma tuli ja hiki valui, mutta karjahdellut en kertaakaan. Irvistin kyllä. Monesti!

Oikeastaan tollanen ihan itse, omaa tahtia tekeminen oli tosi nastaa. Tuli keskityttyä paremmin siihen just omaan tekemiseen. Tätä lisää!