Zombihoitajan paluu, osa2

Yövuoro 2/3 takana ja vielä yksi edessä. En oikeasti tiedä, mistä kiikastaa, mutta ei jaksa!
Yövuorot menee hitaasti ja tuskaisesti, hermo on piukalla ennen yövuoroa, sen aikana ja sen jälkeen.Unet ei ole levollisia ja virkistäviä, vaikka tänäänkin nukuin 8:30-15:30, joskin heräsin kai 3-4 kertaa välissä... Valveillaoloaika on ihan sumuinen ja puuroinen, mikään määrä kahvia ei riitä. Enää yksi yö jäljellä ja hyvä niin!

Fiilis ja ulkonäkö on jotain tätä luokkaa, myös ruumiinrakenteen osalta:

Väsymyksestä huolimatta tai juuri siitä johtuen hain eilen piristystä 35min basic-spinningistä. Jaksoi ihan hyvin ja itseasiassa endorfiiniryöppy hetkellisesti virkistikin. Virhe oli mennä  saunaan sen jälkeen, koska sitten ihana raukeus valtasi kehon ja mielen. Tälle päivälle en ajatellut mitään kovin raskasta ja varasin ennen töihin menoa tunnin venyttelyn. Huomenna sitten yläkroppatreenin vuoro heräämisen jälkeen ja illalla Tampereella Rival Sonsin pariin. Lauantain kolmekymppiset päätin mennä fiiliksen mukaan, menen jos jaksan ja jos en, niin jätän menemättä.

Kiloklubi on päivittämättä, koska yövuoroissa tulee syötyä mitä tahansa, mihin aikaan tahansa ja muutenkin aineenvaihdunta sekoaa totaalisesti, vaikka ei söisikään mitään. Luulen, että viimeisen yön jaksamiseen on pakko käydä ostamassa vähän sokerisia piristeitä... Ensi viikolla räjäytetään taas potti vaaka  plus jokunensatagrammaa/kiloa lukemilla. Tuomion päivä olkoon taas maanantai.