sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Motivaatiosta - tai lähinnä sen puutteesta

Hei taas. Pitkästä aikaa...  On vähän ollut monenlaista motivaatio-ongelmaa ja alavirettä...

Se vaan on niin, että keskeyttäminen Forssassa oli enemmän perseestä, kun mitä itse osasin edes kuvitella. Sitä tuntee itsensä niin perin epäonnistuneeksi luuseriksi (mitä toki onkin), että ylipääseminen on ollut - ja on yhä - työn ja tuskan takana.  Nyt kuitenkin jotain randomkuulumisia.

niobe haastoi jokin hetki sitten kertomaan / kuvailemaan yhden erityisominaisuuden blogaamisaiheiden ulkopuolelta, joka bloggaajalla on. En keksinyt yhtään mitään. Ei mulla ole erityisominaisuuksia tai taitoja. Niobe ehdotti, että voisin kertoa erityisominaisuudekseni sen, että osaan remontoida. Olkoon erikoistaitoni sitten sen. Alkuvuodesta vasaran alle päätyi meidän wc, sitten makuuhuone ja nyt tuulikaappi.



Remonteista en tokikaan voi ottaa koko kunniaa yksin itselleni. Onhan ne mieheni ja minun yhteistyön tulos. Yhdessä suunnitellaan isot linjat, yksityiskohdat ja hienosäätö jää mun vastuulle. Samoin kuin materiaali ja kalustehankinnat.  Pääsääntöisesti  työnjako on mennyt kuitenkin niin, että mies purkaa, minä rakennan uutta pintaa tilalle (maalaan, tapetoin ja laatoitan) ja yhdessä kootaan ja asennetaan uudet kalusteet paikalleen. Vesi- ja sähkökytkennät on toki ammattilaisten heiniä.

Ohjeen mukaan haaste pitäisi heittää eteenpäin viidelle. En nyt jaksa keksiä viittä, mutta lupaan palata asiaan lähipäivinä. 

Forssan DNF:n jälkeen siis aloitettiin tuo tuulikaappiprojekti. Sen kanssa meni koko seuraava viikko, yöunet jäi 4-5h, koska remppaa tehtiin n. klo 1 asti töiden lisäksi lähes joka yö. Juhannusaattona sain tuulikaappiin tavarat paikoilleen ja siivottua remonttirojut pois. Pääsin nukkumaan klo 1:30.  Juhannuspäivänä ajoin Jyväskylään aamuvuoron jälkeen, juoksin veljen vaimon kanssa 7km lenkin. Kävin kaverin kanssa muutamalla. Nukuin 5½h. Juhlin veljentytön synttärit, ajoin Joutsan kautta kotiin, olin perillä myöhään.  Väsytti. Nukuin 5h ja menin aamuvuoroon. 

Kulunut viikko on siis mennyt erittäin väsyneissä ja alavireississä tunnelmissa. Maanantaina töissä 7-15, tiistaina 7-20:15, jonka jälkeen luin lääkehoidon tenttiin klo 2 asti yöllä. Keskiviikkona menin lääkehoidon tenttiin ja iltavuoroon, torstaina aamuun. Vapaapäiviä on ollut yksi. Perjantai. Sillon siivosin etupihan terassia, leikkasin nurmikon, kävin kaupassa ja siivosin kotona. Eilen töissä aamussa, tänään illassa. Viikkoon on kertynyt työtunteja n.54. Treenitunteja nolla. En ole juossut. En käynyt salilla. En vaan ole jaksanut. Sen sijaan olen nukkunut - viime yönä 11h - ja syönyt mitä sattuu. Useana päivänä olen torkahtanut aamuvuoron jälkeen sohvalle ja ollut ihan valmista kauraa sänkyyn heti heräämisen jälkeen.

En tiedä mistä tämä kaikki johtuu. Onko laiskamato ottanut vallan ja perse juurtunut kiinni sohvaan vai ilmoittaako kroppa nyt vaan ylikuormittumistaan kaikesta univelasta ja muusta touhusta? Ennen Forssaa oli jo kevyempää treeniä ja sen jälkeenkin treenien osalta kevyempää, joten ylikunnosta ei voi olla kyse. Motivaatio salille lähtöön on ollut pakkasen puolella - tai motivaatiota ehkä onkin, muttei energiaa. Sama juttu juoksemisen kanssa. Periaatteessa mieli tekee lenkille, mutta kroppa ei jaksa. Vai onko se mieli?  Pelkäänkö liikaa? Pelkäänkö lähteä lenkille, koska pelkään etten pysty. Pelkäänkö aurinkoisella ilmalla mennä juoksemaan, jos tulee samanlainen olo kuin Forssassa. Pelkäänkö toista epäonnistumista.  Jotenkin pitäisi nyt päästä tästä keskeytysasiasta yli - en vain tiedä miten. Varmaan juoksemalla? Juoksuohjelma on aivan loistava - ainoa vaan, että en ole koko viikkoon noudattanut sitä. Saliohjelma on aivan loistava. En ole noudattanut sitä useampaan viikkoon. Ruokavalio on toimiva ja yksinkertainen. En ole noudattanut sitä ties kuinka pitkään aikaan.

Tiedän, että raahautuminen lenkille tai salille toisi energiaa, mutta jotenkin tällä viikolla olen silti vielä halunnut kuunnella suklaata ja mässyä huutavaa kroppaa ja levännyt. Ja lihonnut.  Huomisesta alkaen vaiennan sen äänen, joka kiljuu suklaata ja saa takapuolen pysymään sohvannurkassa kiinni.

Nyt. Todellakin. Saa. Lepo. Riittää.

Sitä ennen sauna ja hyvät yöunet.

Huomenna. Uusi viikko. Uusi kuukausi. Kohta (viikon päästä) alkaa uusi, kolmaskymmenestoinen vuosi elämästäni.

Miten te taltutatte motivaatiopulan?

9 kommenttia:

  1. Moikkaa! Ehtisitkö milloin piristyskahveille? :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laita hei vaikka tohon blogin sähköpostiosoitteeseen sun numero, niin suunnitellaan sopiva aika.

      Poista
    2. Laita hei vaikka tohon blogin sähköpostiosoitteeseen sun numero, niin suunnitellaan sopiva aika.

      Poista
  2. Itselläkin ollut motivaatio hukassa viimeviikkoina. Yhtään ei huvittaisi lähteä mihinkään mitään tekemään, ainakaan treenaamaan, mutta kun väkisin on vain lähtenyt, niin aina sen jälkeen on ollut hyvä mieli. Tai yleensä hyvä mieli on saattanut tulla jo siitä, että on lähtenyt täältä kotoa jonnekin.
    Jostain syystä se lähteminen vain tuntuu aina niin rankalta ja vaivalloiselta. Yksi hyvä keino huijata itseään lähtemään jonnekin on tietenkin se, että pistää yhteen lähtöön mahdollisimman monta eri juttua. Samalla kerralla käy vaikkapa kaverin kanssa kahvilla, salilla, kirjastossa, asioilla, kaupassa. Monta kärpästä yhdellä iskulla.

    VastaaPoista
  3. Kyllä se motivaatio palaa, kun on univaje poistettu ja työmäärä normaali :)
    Mulla ei pääse oikein motivaatiopulaa tulemaan, kun urheileminen on konsti jaksaa tuon mun erityislapsen kanssa. Alkaa käymään muuten hermoille kaikki vääntäminen jne, on se juokseminen ihan ihme juttu, rentouttaa ja antaa energiaa, vaikka välillä rasitustaso onkin korkea.
    Inka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin mulla yleensä, lenkki ja treeni pitää pään kasassa. Nyt alkaa vihdoin tuntumaan, että energiaa riittää taas johonkin muuhunkin kuin työhön ja nukkumiseen.

      Poista
  4. Toivottavasti motivaatio palaa kun saat nukuttua :)
    Ajoittaiseen motivaatiopulaan auttaa itselläni shoppailu. Kun käy ostamassa uusia urheiluvaatteita on pakko käydä aina heti kokeilemassa millaiset ne on käytössä. Toinen mikä minua auttaa on sopia kaverin kanssa yhteislenkki, ei kehtaa perua ja on kiva jutustella samalla kun treenaa. Tosin jos on tosi pahasti motivaatio kateissa on se sohvan houkutus vaan joskus ylivoimainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä mietin jo tätäkin, että uusia treenivaatteitako tässä pitää käydä ostamaan, että salille pääsee. Näyttäis siltä, että pahin on selätetty ja salille päästiin jo. Selvästi nyt kroppa huusi lepoa.

      Poista

Kommentoi. Anna ehdotuksia. Neuvo. Kritisoi. Kysy. Kehu. Hauku.