Kuuma, kostea, hikinen

Siinä eilisen päivän fiilikset.

Eilen aamulla sää näytti harmaalta ja vettäkin tuli. Suunnitelmissa oli hoidella muutama pikkumiehen kouluunlähtövalmisteluihin liittyvä asia kuntoon, eli käyttää koottavana pikkujätkän uusi fillari. Intopiukka pikkumies jo kyselikin, koska lähdetään lenkille. Minä, hän ja uusi pyörä. En tiedä onko aavistuksen epäreilua, jos toisella on alla 21-vaihteinen Crescent ja toisella Niken Pegasukset, joissa ei tähän mennessä ole löytynyt kuin yksi vaihde - se hidas?

Muutamassa postauksessa aikaisemmin mainitsin järkyttävästä sokerihimosta, joka kesän aikana mieleeni on hiipinyt.  Viime viikolla kirjoitin Facebookkiin päivityksen, jossa lupasin olla niin monta päivää ilman sokeriherkkuja/karkkeja, kuin päivityksellä on tykkääjiä. Ja jos lipsahtaisin, tulisi lisää lakkopäiviä joka lipsahduksesta 10.  Päivityksestä tykättiin 79 kertaa ja maanantaina se alkoi. Nyt mennään siis päivää 5/79. Pää on ollut kipeänä, todennäköisesti sokerivierotusoireista, mutta muuten on mennyt ihan hyvin, palaamalla tuttuun ja turvalliseen puuro-rahka-kana-kasvis- ruokavalioon.

 Muutama päivä on siis takana ja tänään uskaltauduin vaa'alle. Vaaka oli lipsahtanut ensinnäkin aivan väärälle kymmenluvulle ja vielä reilun matkaa. Onneksi en tiedä, mitä se vaaka näytti esim. maanantaiaamuna viikonlopun särkänniemi/kylpylälomamättöjen jälkeen. Kesäkunnon sijasta keräsin siis kesäkiloja. Ehkä kinkku laitetaan sitten jouluksi kuntoon? Monnan tapaan elokuussa ei enää ihmeitä ehdi, mutta olkoon välitavoitteena syyskuinen Varsovan matka.

Eilen lähdin tavoittelemaan tavoitetta (ainiin, myös se Finlandiassa juoksu, mahdollisesti puolimaraton?) 11km hölkällä. Keli oli ihan kamala, nestettä meni lenkin aikana 8dl ja hikeä vuodatin varmaan litrakaupalla. Jokainen tositreenibloggaaja ottaa kuvan ennen lenkille lähtöä. Peilin kautta, tietenkin!

Lenkin puolivälin tienoilla sain melkein matkalle ihailijan mukaan.  Siinä ei silmä levännyt, muuten taas Hämeen Linnan maisemissa kyllä.  Lenkki itsessään tuntui taas siltä, että joku on voidellut pegasuksien pohjat tervalla. Syke paukutti taas liian korkealla ja vauhti oli hidastakin hitaampi.

 Lenkki päättyi salille ja jalat viimeisteltiin jalkatreenillä. Ihana PT-Pia on kyllä tehnyt taas sellaisen jalkaohjelman, että yhtäaikaa rakastan sitä (siis ohjelmaa) enemmän kuin mitään maailmassa ja vihaan vähintään yhtä tarmokkaasti.

Koska Polar on Jyväskylässä vierailemassa, saan jakaa nyt jalkatreenin sykekäppyrät, koska salillakin on nykyään mukana Garmin. Treenin keskivaiheen huiput tulee, kun tekee prässiä 20-25toistolla neljä sarjaa ja sen perään sjmv 15-20 toistoa neljä sarjaa 30sek. palautuksilla ja jatkaa perään pakarapotkuja ja lantionnostoa tangolla superina. Uh. Tykkään Rakastan!

Tänään sitten iltavuoroon töihin. Nyt jos olis tosi reipas, niin ehtisi käydä pienen palauttavan lenkin. Painotetaan sitä jos olis - kohtaa...

Muistakaahan tykkäillä Facebook-sivusta. KLIK!

Ruokavalio ruotuun vol. 2457

Nyt on käyty hakemassa ruokavalio-ohjeet ja palaute ruokapäiväkirjasta. Oli kyllä varsin kivaa mennä ravinto-ohjaukseen aivan järkyttävän yövuoropöhöturvotuksen kanssa. Purkillisella Candy Kingin irtokarkkeja ei varmaan ollut mitään tekoa asian kanssa, eihän? Oumaikaad, mikä jenkkapöhö!


No, ihan hirveitä moitteita ei tullut, mutta jotain kuitenkin. Ja periaatteessa, kyllähän mä olen tiennyt, miten pitäisi syödä... Noin teoriassa. Nyt on vaan helppo  helpompi noudattaa, kun joku muu on laskenut määrät valmiiksi ja aikatauluttanut syömiset. Mutta siis aika normisettiä. Kaurapuuroa raejuustolla ja rahkaa, lihaa, kanaa ja kasviksia. Lisäravinne-suosituksia tuli kanssa ja niihin pitää perehtyä ja hankkia. 

Näin mennään nyt pari viikkoa ja katsotaan mihin suuntaan kääntyy. Ruokavaliota tarkennetaan sitten tarvittaessa. Samalla sain "kaupan päälle" uuden, jonkin verran päivitetyn saliohjelman. Yeah!


Nyt jos nukkumatti on suotuisa huomenna, voisi ehkä huomenna yrittää käydä yläkroppatreenin tyyppaamassa. Sunnuntai meneekin Jyväskylään ja takaisin ajaessa. Jyväskylästä pitäisi palata takaisin kirjaimellisesti sitten tukka hulmuten...

Hyvää viikonloppua teille. Meikä painaa duunia taas yöt läpeensä!

6x5kg = 25kg?! ... Eiku!!

Hyvää iltaa ihanat!

Kolmen yövuoron aiheuttama sumu ja kooma alkaa hälvenemään, vaikka vieläkin auttamattomasti väsyttää.

Torstaina tosiaan ennen viimeistä yövuoroa kävin tunnin syvävenyttelyssä, jonka jälkeen siirryin työmaalle reilu kymmeneksi tunniksi syvähaukottelemaan.

Niin siinä kävi, kuten pelkäsinkin ja ostin kasan karkkia yövuoron iloksi. Ensin meni ihan hyvin, ostoskorissa oli kanacaesar-salaatti ja pisaratomaatteja ja sitten bongasin Candy Kingin namilaarit... Aijai. Jätin kuitenkin osan ostamistani nameistä aamuvuorolaisten ratoksi, vaikka ahmin koko kolmekymppisen kypsyydelläni iltaraportin aikaan itselleni karkeista jo huonon olon. Yh.

Yö meni kohtalaisen kivuttomasti kuitenkin, liekkö syynä sitten sokerienergia vai mikä. Aamulla ennen nukkumaanmenoa erehdyin katsomaan jalkojani. Virhe. Mun mies aina väittää, että "turvotus" on naisten keksintö, jota ei oikeasti ole olemassakaan. Ihan perhanan kovat hallusinaatiot mulla siis, koska kuva ei todellakaan tee oikeutta! Ja puolustaudun sillä, että sukat on myyty mulle markkinoimalla niitä "kiristämättömiksi" ja erisorttisia tukisukkiakin on tätä yövuorojen aineenvaihdunnan sekoamista korjaamaan kokeiltu... Yövuoroissa sentään joskus ehtii hetken istuakin ja nostaa jalkoja ylös, mitä ei koskaan aamu/iltavuoroissa kyllä tapahdu.

Perjantaina heräsin joskus iltapäivällä. Pää oli ihan pöpperöinen, enkä jaksanut kyllä lähteä salille tekemään yläkroppaa. Koomailin kotona pyjama päällä, kunnes piti lähteä viemään poikaa judosalille, kiskoin vaan päälle päivävaatteet, naamalle en tehnyt mitään ja hiukset laitoin pistämällä pipon päähän. Judon aikaan kävin alkossa (lahjusviski lapsenvahdille), pakkasin pikkumiehen tavarat ja judon jälkeen ajoin vielä lapsen yökyläpaikkaansa. Klo 19:10  näytin tältä -->

Tuntia myöhemmin oltiin jo hyvää kyytiä menossa kohti Tamperetta. Nainen on sama, outlook vähän muuttui...

Tampereella nähtiin ja kuultiin Rival Sons. Itse en kyseistä bändiä erityisesti fanita, mutta mies tykkää. Muutama reippaampi ralli kolahti minunkin musiikkihermoon ja laulaja oli kyllä äänensä kanssa aivan mieletön.

Kuvat on nykyään ärsyttävän epätarkkoja!

Keikalta tullesa mulle iski hirmuinen tarve saada grilliruokaa. Ja ei. Ei ollut tullut nautittua mitään alkoholipitoista, joka kyseisen himon olisi voinut saada aikaan. Kurvattiin paikalliselle snagarille ja löydettiin luukulta lappu, jossa luki "suljettu". Hyvä niin!

Hyvien yöunien jälkeen heräsin tänään klo 11. Lähdin hakemaan lasta hoitopaikastaan ja päivitin facebookiin näin:

Tunki jalkaansa 5 vuotta vanhat jousut, jotka sillon puristi vyötäröstä mutta löpötti perseestä/reisistä. Nyt ne puristaa perseestä ja reisistä, mutta löpöttää vyötäröstä. Mitä on tapahtunut?

No, onneksi lapsenvahtina toiminut ystävä paikkasi vyötärötilanteen syöttämällä minulle kahvin kanssa myös jäätelöä ja avot! Nyt on taas tasainen puristus kaikkialla! 

Lapsen haun jälkeen raahauduin salille, vaikka sohva houkutti. Tein yläkroppatreenin ja alataljasoudussa ihmettelin, miksi pitää irvistää, vaikka viime viikolla meni ihan hyvin koko sarja. Toisessa sarjassa ihmettelin vieläkin enemmän, että on se nyt kumma, ettei toistot irtoa! No daa! Ihan en vielä 30-vuotiaana osaa laskea kuuteen asti ja olin vahingossa ladannut +5kg ylimääräistä! Ihmekös tuo, että oli vähän raskaampi! 

Pystypunnerrukset tein myös viime viikkoa isommilla käsipainoilla ja ihmettelin peilistä ylävartaloani, joka näytti hämmästyttävän hyvältä ja selkä mukavasti vyötäröstä levenevältä, olkapää pyöreältä ja ehkä siellä aavistus hauistakin vilahti. Harmi, ettei sitä näkyä saanut ikuistettua kuvaan, koska näky oli hyvä vain puhtaissa liikkeissä peilin kautta katsottuna. Missä ihmeen hiomossa nuo kuntosalien peilit tehdään, kun siellä näyttää vartalo laihemmalta, mutta kuitenkin lihakset isommalta? 

Treenin jälkeen jumppasalissa yritin saada samaa mieltä hivelevää näkymää ikuistettua kuvaan sekä itselaukaisijalla että vanhanaikaisesti. Ehkä sekin oli hallusinaatio, koska en onnistunut.

Sen sijaan, onnistuin nappaamaan teille harvinaisen älyvapaan treenikuvan, jossa pääosaa näytellään taas ilmeillä. Ei tekniikalla. Ei taidolla.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Nyt jatkan taistelua herkkuhimoa vastaan, koska tekisi mieli katsoa leffaa ja napostella... jotain hyvää? Ehkä olisin myös ansainnut yhden hapokkaan siiderin vichyn, saunan ja puhtaat lakanat.

Huomenna on tehtävä vielä jotain liikunnallisia aktiviteettejä, ainakin siivousta sisällä ja pihalla (meneeköhän ne treenistä, jos oikein huhkii?) sekä pakattava tavaraa, jolla pärjää viikon treenaten, tavaten ystäviä ja lauantaina vähän menomonoja ulkoiluttaen. Maanantaina starttaa äidin ja pojan roadtrip, joka kattaa näillä näkymin Heinolan, Juvan, Joensuun, Jyväskylän ja Uuraisen. Luvassa rentoa oloa pojan ja kavereiden kanssa sekä treeniä yhdessä ainakin Annan ja nioben kanssa.

Tunnetta mukaan!

niobe haastoi blogissaan julkaisemaan karmeimman treenikuvan ikinä. Harvoin on ketään mukana kuvaamassa, mutta kotona treenatessa kerran kesässä oli innokas 7-vuotias kameramies hollilla.

Tässä yhden treenin ilmesatoa muutaman kuukauden takaa. Tarkalleen ottaen 26.6.2012. Tarkemmin valikoidut kuvat kyseisestä himapumpista löytyy täältä.

Voi hyvänen aika mikä määrä leukoja. Ja siis ei puhuta nyt leuanvedosta vaan ihan niiden fyysisten leukojen lukumäärästä!

***

Kuvat sopii hyvin päivän yleiseen fiilikseen, joka on kiukkua höystettynä kiukulla. En tiedä onko se sitten tämä lepopäivän yleinen vitsaus, että vieroitusoireet painaa, väsyttää, masentaa, turvottaa, v*tuttaa ja kiukuttaa. Pinna on kireällä ja kaikki ärsyttää. Muistaakseni reilu viikko sitten Anna raportoi samansuuntaista. Yleisen kiristämisen ja ärsytyksen lisäksi olo on löysä, läski ja turvonnut. Grr.  Siitä hyvästä  syön karkkia. Vai kiukuttaakohan juuri siksi, että erehdyin syömään karkkia?

***
Huomenna aamuvuoro 7-15. Pakkaan salikamat illalla valmiiksi ja menen suoraan töistä salille tekemään yläkropan vuorostaan. Jalat tuntuu eilisen salitreenin johdosta vieläkin ihan hakatuilta, mutta eiköhän se siitä, kunhan taas pääsee treenin syrjään kiinni ja maailman järjestykseen.

***

Parempaa perjantai-iltaa teille! 

Saliohjelma!

Tänään oli vihdoin se suuri päivä, että sain tilaamani saliohjelman ja ohjauksen. Kiitosta vaan kovasti, Pia!

Ohjelma on kaksijakoinen. Alakroppa ja vatsat erikseen ja yläkroppa erikseen. Käytiin tänään molempien ohjelmien liikkeet, laitteiden säädöt ja tekniikat läpi, mutta varsinaista treeniä en vielä tehnyt. Tuntumasta, painoista ja toistojen määristä en siis osaa vielä sanoa mitään. Luulen, että tyyppaan ohjelman alakroppaosuuden huomenna ennen töihin menoa, perjantaina pidän lepopäivän ja lauantaina varmaan on yläkropan vuoro. Tälle päivälle kun tuli varattua jo spinningit, pumpit ja zumba.

***

Ravintopuolella tänään on tullut syötyä mitä sattuu. Pojan toiveesta keitin aamulla kaurapuuroa ja söin sitä itsekin ja ennen salille menoa kaupasta väkisin tarttui mukaan muutama aivan liian hyvän makuinen porkkanapiirakka. Loppupäivä syödäänkin siis kasviksia ja lihaa...

***

Uuden elämän ja uuden saliohjelman kunniaksi erehdyin tänään ottamaan mittoja (ja kuvia) itsestäni. Naimisiin menon jälkeen (v. 2009) vyötäröön on tullut lisää  3cm, rintamukseen yli 7cm ja pärsseeseenkin n. 6cm. Joo-o! On on! (Ja oikeasti ainoa aidosti yllättynyt olen minä itse...)

Ainoa positiivinen asia on, että silloin en harrastanut minkäänlaista liikuntaa, koskaan, joten lihasmassa on takuulla nyt suhteessa suurempi kuin silloin, vaikka sentit olikin silloin huomettavasti armollisemmat!  Olin sellainen "laiha läski".

Vuonna 2009:

Toisen kuvan voi vilkaista täältä, koska jostain syystä blogger halusi sen blogin "mainoskuvaksi" näkymään muiden blogeihin. Minä en. :D

Vuonna 2012:

Anna julkaisi blogissaan mielettömät selkäkuvat. Mun omat selkäkuvat on kanssa mielettömät, elleivät suorastaan täysin vailla järkeä, mutta aivan eri tavalla. Jostainhan se fittiytyminen on silti aloitettava... Ensin vaikka suoristautumisesta...

 Ehkä kuukauden/parin päästä voisi ottaa uudet  kuvat.

Ruokailut ruotuun!

Lokakuun (yöh ) ja maanantain (yöh x 2) kunniaksi päivitin aamun ruokailut kiloklubiin ja tein suunnitelmaa, mitä muuta tänään söisin.

Tämä näyttää ihan hyvältä:

Kalorilaskenta, nojaah. Ehkä se tälläisen laiskanpulskean iltavuoropäivän tarpeen kattaa, ettei elimistön tarvitsisi syödä itseänsä. Pidemmän päälle en usko reilu 1200kcal/vrk eläväni enkä varsinkaan kehittyväni. Silti mielestäni tuo peruskulutuksen energia on aika tavalla yläkanttiin, vaikka melko aktiivinen liikkuja olenkin. Inbodyn kehonkoostumusmittauksen mukaan perusaineenvaihdunta oli  tammikuussa n. 1300kcal.  Mikähän mahtaisi olla järkevä tavoite? Painon ei välttämättä tarvitse tippua, vaikka parin-kolmen kilon pudotus ei haitaksi olisikaan. Toisaalta haluan kuitenkin saada kropastani fläsän väistymään ja lihasmassaa tilalle ja sitä kautta "fitimmän" ulkomuodon.  Viisaammat neuvot otetaan kiitollisina vastaan!

Entä miten se sitten jakautuu? No, tänään syödään näköjään hiilareita ja sitten syödään vielä vähän lisää hiilareita. Periaatteessa yritän pitää hiilarit alle 100hh/pvä, paitsi silloin kun teen enemmän aerobista. No tänään en tee aerobista, joten vähän tuosta vois nipistää ja toisaalta proteiinia lisätäkin.

Rasvan määrä näyttää hurjalta ja sisäinen, hiilaritietoinen ääneni huutaa, että proteiinit ja hiilarit pitäisi saada keikautettua toisinpäin. No, ehkä se tästä, kun taas tuijottaa hetken aikaa palluroita ja miettii mitä suuhunsa laittaa.

***
Tänään ennen iltavuoroa ohjelmassa kodinhoidollisia töitä. Jos Hämeenlinnan seudulla taivaalla näkyy lentävä pesukone, niin syy on minun. Voi olla, että meidän LG saa pian lähtöpassit jonnekin maata kiertävälle radalle. Ei hyvänen aika, että yksi pesukone voikin olla ärsyttävä.

Olen kofeiinibanaani!

Kuvapostaus "olen mitä syön"- hengessä voitti äänestyksen ylivoimaisesti, vaikka ihmeen paljon ääniä riitti "hoitotyön tähtihetkillekin".  Ehkä kerron työstäni silti, joskus ja jossain vaiheessa.

Nyt kuitenkin saatte sitä, mitä tilasitte.

Näiden kuvien perusteella ei passaa yhtään ihmetellä, miksi turvottaa koko ajan ja jatkuvasti. Ne kirotut hiilarit!  Kahvi  toki toistuu pitkin päivää, etenkin työpäivien aikana. Uutena tulokkaana sentään on tullut vihreä tee, jota olen opetellut juomaan vasta ihan hiljattain, kiitos nioben.

Kilpailuhenkisyyttä ilman kisakuntoa

Hei vaan taas.

Nyt tulee sitten tekstiä enemmän, kuin ehditte lukea. Salapoliisityöllä selvitin, että blogia on klikattu päivän aikana yli 100kertaa! Huikeaa! Kiitos ja kumarrus. Vielä kun avaisitte kommentointihanat, niin saisin jonkinlaista järkeä näihin postauksiin.
Mistä haluatte kirjoituksia? Haluatteko ennemmin, että en kirjoita? Kirjoitanko spinningneitsyyden menetyksestä? Entä haluatteko tietää miltä tuntui maaninen ryhmäpompinta? Entäpä kuvauksen siitä, miltä tuntuu mennä ensimmäistä kertaa Body Pump-tunnille, kun kaverit on puhuneet siitä jo vuosia? Haluatteko pohdintaa siitä, miksi hiilareita vähentävä sokerihiiri päätyy aina keräämään jättimäisen hiilaripöhön kiskomalla kaksin käsin pullaa, karkkia ja jätskiä? No, suurimmasta osasta edellämainittuja kirjoitan joka tapauksessa. Halusitte tai ette.

Sitä varmaan moni mielessänsä pohtii, mikä saa ihmisen osallistumaan juoksutapahtumaan, vaikkei edellytyksiä ole kärkisijoille, eikä edes lähelle. Eikä edes ensimmäisen kahdensadan joukkoon, hyvä jos ei aivan hännänhuipuksi jää. Forssan suvi-illassa sijoitukseni oli siinä puolivälin tuntumassa, 201/ 419 ja Espoossa "sijoitus" 566/661. Minun ja viimeisen juoksijan ajassa oli eroa melkein tunti ja väliin mahtui alle 100 juoksijaa. Niobe juoksi noin 33min minua kovempaa ja väliin mahtui 300 juoksijaa. Puolikkaan matkoilla siinä kahden tunnin kieppeillä on mieletön ruuhka.

Sitä pohdin minäkin, mikä pistää ihmisen juoksemaan numerolappu rinnassa niin kovaa kuin pääsee, vaikkei mikään pakko olisi. Ja vielä maksaa siitä osallistumismaksun, matkakulut + kisavaatteet, jotka totta kai pitää olla uudet joka tapahtumaan. Mahdollisesti niitä jopa pitää ostaa kahdet, toiset varalle. Ennen kisapäivää tuusataan soittolistat kondikseen, ladataan uudet musiikit nettikaupasta. Parhaassa tapauksessa kauden päätapahtumaa varten uusitaan juoksutossut ja sykemittarikin. Mp3-soitin ei myöskään välttämättä sovi trikoiden sävyyn, se pitää kai kanssa hankkia!? Ennen puolikasta ostetaan tankkausjuomat, mukaan pakataan energiageelit ja kisan jälkeen palautumisjuomat. Mitä hiton järkeä tässä on? No okei. Ehkä voisi juosta ilman uusia kisavaatteitakin ja pärjätä vanhoilla soittolistoillakin, tapoihini joskus kuuluu pieni (?!) liioittelu, mutta ehkä puolet totta silti tässäkin. 

Sitä järjettömyyttä tai järjellisyyttä pohdin myös Espoossa eräänä syyskuisena päivänä. Kuin myös Forssassa muutamaa kuukautta aiemmin. Taisin ajatuksen lomassa käyttää muutamaa voimasanaakin. Vedenpitävää vastausta en keksinyt, mutta kai se kisajännityksen tuoma endorfiinipölläys nostaa suorituskykyä sen verran, että tekee parhaansa + 50% yli, jolloin voittaa itsensä ainakin puolitoistakertaisesti.  Onhan se sitäpaitsi näyttävämpää rojahtaa maaliviivalle kontilleen kaikkensa antaneena kisatapahtumassa, jossa läsnä katsomassa on kymmeniä tai satoja ihmisiä, kuin vetää itsensä äärimmilleen kotiseutulenkkeilyllä ja kaatua kotiovelle vain perheen ihmeteltäväksi.

Isona tekijänä myös massajuoksutapahtuman tunnelma ja kaikkia kannustavat kannustajat reitin varrella sen lisäksi, että jokainen osallistuja yleensä voittaa itsensä lisäksi joko ruman t-paidan, mitalin tai parhaassa tapauksessa molemmat ja usein kaupan päälle vielä sponsoreiden tarjoaman tuotepakkauksen, jossa voi olla kahvinporojen lisäksi jopa yksi kalamiehen kaverikin! Ei sillä. Onhan ne kivoja kisamuistoja, rumat paidatkin. Äitini varmasti ajattelee mökillä Suvi-ilta teepparissaan savunhajussa itikoita huitoessaan lämmöllä sitä 10km juoksurutistusta, jonka tytär on paidan eteen temponut. Not. Espoosta sentään saatiin teknistä matskua oleva vihreä Rantamaraton 2011 t-paita muistoksi. Sitä olen pitänyt juoksulenkilläkin päällä. Kerran.

Kisaamaan ei siis lähdetä kylkiäisten vuoksi. Itse ilmoittaudun juoksutapahtumiin siksi, että saan asetettua itselleni jonkin päivämäärän, jota kohti treenaan tavoitteellisemmin. Varsinkin, kun kaikessa tekemisissäni olen tiivissä yhteistyössä kaverini Viime Tingan kanssa. Teistäkin joku saattaa hänet tuntea. Mahtava tyyppi, saa aikaan mielettömiä suorituksia toisinaan!

Lisäksi suurena kimmokkeena juoksutapahtumiin osallistumisena on ollut juoksuseura. Mulla on käynyt niin hyvä tuuri, että olen saanut juoksuseurakseni tapahtumiin nioben, jonka kanssa olimme sekä Forssassa että Espoossa. Hän on kisakonkari minuun verrattuna, mutta roikuttaa silti mukanaan hidasta juoksijaa tapahtumasta toiseen. Tänä vuonna oli tarkoitus mennä yhdessä Forssaan.  Nioben maratonille ja minun puolikkaalle, mutta se taitaa kariutua loukkaantumisen vuoksi. Ehkä pääsemme yhdessä taas Espooseen? Minun ilmoittautuminen on edelleen voimassa Forssaan puolimaratonille ja nyt päällä oleva flunssa näyttää, täytyykö se vielä viime tingassa muuttaa vain kympiksi. Vai mennäänkö juoksemaan puolikas käytännössä kylmiltään, ilman yhtään pitkää lenkkiä?

Oli miten oli. Tänä kesänä laitetaan taas numerolappu rintaan ja mennään.

Kuvakollaasissa suosikkilenkkimaisemat ja kuvamuisteloita viime vuoden Forssasta ja Espoosta.

Espoon kuvien (alarivin kaksi oikeanpuoleista) copyright Max Edin ja Forssan kuvan (alarivi vasemmalla Johanna Kuusi.