Muutos100 ja Läskit Lihakseksi

*Puuuuh*

Puhalsin taas pölyt blogin päältä, kas noin!

Alkuvuosi on aina kaikkien kuntokuurien parasta aikaa, myös minulla.

Tammikuussa osallistuin Killerin Liikuntakeskuksen Läskikstä Lihakseksi kilpailuun ja kävin alkumittauksessa toteamassa, että olen aika tarkalleen 2vuoden aikana kerännyt kroppaani 2,2kg pelkkää läskiä. Lihasmassaa olin kahden vuoden takaiseen mittaukseen saanut huikeat +100g lisää. Lopputestaus (InBody-mittaus) on toukokuussa. Harmi, ettei lihasmassaa kasvateta kovin lyhyessä ajassa, varsinkin kun paras ystäväni viimetinka on melko oleellisesti mukana projektissa kuin projektissa, mihin ryhdyn.

Helmikuun alussa alkoi Monnan ja Tuukan nettivalmennus Muutos100. Muutosta on takana nyt tarkalleen 28päivää, ja edellisen valmentajalle kirjoittamani raportin perusteella mun ongelmani on edelleen sama. Herkuttelu jää päälle. Treeniohjelma vie puolet jääkaapin ovesta.

Salilla on kuitenkin tullut käytyä enemmän säännöllisesti, kuin epäsäännöllisesti. Ei näillä lihaksilla vielä snagarin jonossa kannata alkaa kuitenkaan rettelöimään.

Laskettelemaankin on viime talvesta poiketen tänä vuonna päästy. Joulun jälkeen Rukalla ja heti perään helmikuun lopussa Laajavuoressa ja Himoksella.

Hävettävän huonolle hoidolle on jäänyt aerobinen liikunta, joka nykyään tarkoittaa rehellisyyden nimissä lähinnä hyvällä tuurilla kerran kuukaudessa tapahtuvaa nousua spinningpyörän selkään.

 Tänään on se päivä kuukaudesta.

Käsittämättömältä tuntuu, että vajaa pari vuotta sitten 15km juoksulenkki ei tuntunut edes pahalta, vaan pelkästään hyvältä. Nyt pystyisin ehkä juoksemaan 15metriä, joskin on tässä ollut vähän teknisiä vaikeuksiakin, lähinnä polvien suhteen. Ortopedillä kävin, jatkotutkimuksina on luvassa magneetti, mutta käytännössä vaihtoehtona on ainoastaan joko selvitä läpipaskojen polvien kanssa tai mennä toimenpiteeseen, jonka toipumisaika on 6-12vko / jalka ja lopputulos tuskin siltikään olisi paljoa entistä parempi. Polvien rutinasta ja naksumisesta ei ortopedin ohjeen mukaan tarvitse välittää, polvien kipeytymiseen 1,5km työmatkalla ohjeeksi oli kävellä 3km. Reisilihasjumppaa, painonhallintaa ja kovaa käyttöä, ehkä niillä vielä pärjää, tekoniveliä odotellessa. *narinarivalivali*

Valonpilkahduksista suoraan synkkyyteen

Hupsista taas. Edellisestä postauksesta on mennyt aikaa taas melko reilusti. Olkaa hyvät vaan tai pahoitteluni - jokainen valitkoon mieleisensä.

Kiitos kysymästä. Herkkulakko ja SD on menneet moitteettomasti. Tähän asti, mutta siitä tuonnempana. Juoksuohjelmassa on tapahtunut edistymistä, sunnuntain pitkis taittui nimittäin reilu 10min reippaampaa tahtia kuin vuosi sitten, matkan pituuden ja reitin ollessa suunnilleen sama.

Samoin salilla on homma maistunut - ei valittamista.

Salille menossa...

Supedietissä oli tällä viikolla tankkauspäivä. Ohjeessa se oli keskiviikkona, mutta mun kalenteriin se istui paremmin tiistaille. Kaikenlaista kummaa sitä piti syödä.

Tankkauspäivän ilta tuntui vatsanseudulla kyllä...

Tänä aamuna oli onneksi tilanne jo vähän toisenlainen...

SD:n saldo -2,8kg 2½viikossa.

Päivä jatkui sitten melko surkeissa merkeissä. Mä olen flunssainen. Ei siis kuumetta eikä mitään, vaan tukkoinen nenä. Vapaapäivä on mennyt siis ihan lepäillessä. Lisäksi tultiin sen raskaan päätöksen eteen, että 14½-vuotta mukanani kulkenut karvaturri oli aika päästää tuskistaan ja nukuttaa ikiuneen. Päätös tehtiin eilen, mutta ajankohta jäi vielä auki.

Poski poskea vasten.

Poika, jonka elämän jokaisena päivänä meillä on ollut Piitti.

Tänään poika tuli koulusta kotiin itkien ja kertoi miettineensä asiaa. Piitti on vanha ja viime aikoina vointi on mennyt alaspäin. Päätös koiran lopettamisesta lähiaikoina oli jo tehty. Pikkumies esitti toiveen, että se (lopetus siis) tehtäisi sitten mahdollisimman pian, että voisi surra ja jatkaa elämää. Viisas nuori mies. Soitettiin koiralle eläinlääkäriasemalta eutanasia-aika ja valittiin pieneläinkrematorion kuvastosta yhdessä tuleva uurna. 

Koira sai viimeisen ateriansa. Melkoiset herkut tarjottiinkin.

Maksavikaisen koiran märkäruokaa kurkulla. Bon appetit! 

Ja jälkiruuaksi hammasharjatikku. Eihän tuo takkuturkki miltään älyn jättiläiseltä tässä turpa ruuassa näytä, mutta voi hyvänen aika, että se on vaan ollut rakas.

Koira on ollut aina luonteeltaan persoonallinen. Ei koskaan mikään erityisen sosiaalinen, ei mikään standardihöntsä, saati yhtään hellyydenkipeä. Ehkä ennemminkin sellainen omissa oloissaan viihtyvä, maailman runtelema Aasi Ihaa. Vähän hajamielinen professori. Hyvin, hyvin harvat kerrat tältä koiralta sai suukon - mutta silloin harvoin se tuli sitäkin suuremmalla rakkaudella. Useinmiten Piitti vain tokki karvaisella, haisevalla ja takkuisella turvallaan ja joskus saattoi jopa köllähtää kainaloon.

Tänään klo 18 meillä oli aika. Koira taisi jo vaistota pääsevänsä maallisen elämisen taakastaan ja lähti häntä heiluen ovelle, ennen kuin ovi edes aukeni.

Kävi viimeisen kerran haistamassa korttelin kulman hajut ja hyppäsi autoon.

Crawford Silky Shine aka Piitti 21.2.1999 - 29.8.2013

Näissä merkeissä me siliteltiin koiraystävä ikiuneen. Rauhoittamisen jälkeen nostettiin kaveri pöydälle, annettiin lopulliset annokset narkoosiainetta ja lopetusainetta. Mä pidin kättä koiran rinnan päällä ja tunsin sormissani kultaisen koirasydämen viimeiset lyönnit.

Lepää rauhassa, rakas karvaturpa. Jää iso ikävä ja kaipaus.

Olkoon mikä herkkulakko tahansa, niin koiran nukutuksen jälkeen juotiin TASSUviinerikahvit.

Siinäpä sitten päivän murheelliset fiilikset. Silmäkulma näkee välillä koiran siellä ja tuolla ja suru valtaa mielen, vaikka ehdottomasti oikean ratkaisun tässä teki ja varmasti ihan oikealla hetkellä.

Nyt kun on kaksi päivää silmät turvoksissa ja räkää valuttaen itketty koiraa, niin voisi flunssakin jo vaikka hellittää, jotta pääsisi taas treenin pariin.

Ihmiskokeita ja superjuttuja

Heippa vaan.

Onpa taas edellisestä kerrasta livahtanut luokattoman kauan. Ei sillä, että tässä nyt mitään kovin järisyttävää olisikaan tapahtunut. Juoksua (liian vähän), salia (just ohjelman mukaan!), vähän ryhmäpompintaa (saako tällä anteeksi puuttuneita juoksuja?) ja kaikenmaailman tylsiä työvelvotteita kotona ja kotitöissä. Kaappien tyhjentämistä kirpputoripöydän muodossa ja kaikenlaista pientä puuhaa.

Edellispostauksessa tosiaan testissä oli ensimäistä kertaa Hot Blood-treenilatari. Ei se nyt pahaa ole, mutta ei suurinta herkkuakaan. Jalat on pikku hiljaa alkaneet kesän hiljaiselon jälkeen tottumaan treeniin, eikä enää mene neljää-viittä päivää näissä fiiliksissä:

Jalkapäivästä selviää juoksukuntoon nyt jo ehkä kolmessa päivässä. Jei!

Salilla on nähty viikonloppuna häivähdys olkapäistä - valitettavasti kuvatodistetta siitä ei ole - ei se nyt niiiiiiin hyvin erottunut, mutta mies sanoi (mun mieliksi?) kanssa nähneensä. Juoksukunto alkaa ehkä aavistuksen löytymään (tai ainakin näin haluan itselleni uskotella) ja oikeastaan treeneissä on nyt aika hyvä kauhun tasapaino.

Se, mikä on erikoista on se, että nyt on takana 16 TÄYSIN herkutonta päivää ja se, mikä on nyt superia on dietti. Kyllä. Deviksen ihmiskokeessa vuorossa FitFarmin superdietti ja ryhmä 1, joka pudottaa alle 10kg. Ruokavalio ei juuri PT-Pian tekemästä paljoakaan poikkea, mutta onpahan muka vaihtelua, kun kana ja parsa ja kukkakaali lukee eri firman ruokavalio-ohjeessa.

Superdietti alkoi siis 12.8. ja takana nyt koko lailla eka viikko. Rebel kun olen, niin noudattelen etävalmentajan juoksuohjelmaa (ja tankkaan tarpeen mukaan enemmän hiilaria, ellei riitä - vielä on riittänyt), teen saliohjelmat luotto PT:n mukaan ja juon vääränmerkkistä lataria, aminohappoa ja proteiinia. Joka tapauksessa, 1,6kg on läskiä nestettä kadotettu nyt viikossa. Kesäkiloja on silti vielä.

...mutta tällä lähtenee lisää. Työpaikan aivan huippuihana kesätyttö toi lomalle ja takaisin opiskelemaan lähtiessään muille kakkua, mutta mä sain  yhden Bikini Challenge-kollegan kanssa ananasta. :D

Superia on myös treenin aikana nauttittava aminohapposotku. Herkullista?! Ai ei vai? Oikeasti, maku on parempi, kuin ulkonäkö.

Superia on myös turhakeripset. Ekat ikinä.

Ja supernolo pullistelukuva. Takana tunnin cardiospinnin ja selkä-hauis-vatsat eli kuminauhajumppa.

Valot on ja varjot kans!

Loppuviikon jumppaliikkeet selvinnee loppuviikosta. Joka kerta, kun kirjaan blogiin jonkinlaisen treenisuunnitelman, niin se menee enemmän tai vähemmän pieleen.

Jos haluat hyvänmakuisen treenilatarin, niin syö hillomunkki

Hei, mä oon ruodussa!

Herkuttomia päiviä on takana jo likimain kahdeksan ja tästä kesän löysäilystä ja lipsumisesta järkyttyneenä nyt hyvällä syyllä nyt vähän kiristetään vielä ruokavaliota tarkemmin ruotuun.

Edellisen postauksen jälkeen lepopäiviä on ollut yksi - perjantai. Silloin siivosin kotona ja kävin töissä iltavuorossa.

Lauantain jumppaliikkeinä oli työpäivän jälkeen rinta-olka-ojentajatreeni. Pössis oli loistava ja seura mitä parhain. Paparazzi otti pari kuvaa ja muutama sentään tuli sentään peilinkin kautta.

Keskittyneellä ilmeellä...

Jäätynyt pulkannarukäsi.

Jos joskus talvella tuli tehtyä penkkiä ihan kuulkaa sentään 5kg kiekot tangon molemmissa päissä, niin nyt tässä ohjelmassa alun "vinopenkki viparit rinnalle" jälkeen hädin tuskin nousee tanko.  Kehitys on siis ihan just sen suuntaista, kuin multa suinkin saattaa odottaa. No. Tuntuma on silti hyvä ja treenin jälkeenkin tuntee vieläkin jonkin verran tehneensä, joten ei se nyt ihan pieleen vaan voi mennä.

Sunnuntaina olikin tarkoitus sitten tehdä etävalmentajan ohjeiden mukainen 1,5h lenkki, jossa ensimäinen tunti mennään kevyesti alle 160 sykkeellä ja loppu puolituntinen kiihdyttäen. Käsi ylös, joka yllättyy siitä, ettei tämä(kään) mennyt ihan putkeen? Työpäivän jälkeen oli vähän kireyttä muuallakin kuin takareisissä (jalkatreeni oli torstaina, lenkki sunnuntaina...) - eli siis korvien välissä ja muutenkin meno oli tahmaista. Syke ei todellakaan pysynyt vaaditulla alueella, tahti oli yhtä hidas kuin huhtikuussa 2012 talven juoksutaukoilun jälkeen (!!! - kyllä. Vertasin Garmin Connectissa!) eikä tunnin jälkeen riittänyt paukkuja kyllä tahdin kiristämiseenkään. Ellei tässä juoksuharrastuksessa mikään muu osa-alue kehity, niin selitysten keksimisessä alan olemaan jo melko pro. Tällä kertaa vetoan yleiseen v*tukseen, painostavaan keliin ja aivan tukkeessa oleviin takareisiin. Niin. Ja liian kuumiin villahousuihin, koska ajattelin että kompressiosäärystimet olis hyvä idea. Ei ollut. Ne oli kuumat! Pisteeksi i:n päälle, mun toiset juoksuun soveltuvat urheiluliivit napsahti lenkin aikana olkaimistaan poikki (kyllä!) ja autoon syttyi moottorin vikavalo.

Juoksun jälkeen oli varattuna 45min venyttely joka tuli kyllä enemmän kuin tarpeeseen. Ekaa kertaa viikkoihin tuntuu, että veri ehkä kiertää jaloissakin ja kieltämättä, pieni rauhottuminen tuli varmasti tarpeeseen. Jei. Salilta kotiin tullessa olin jo ihan zen.

Tänään sitten vapaapäivä. Aamu alkoi pojan saattamisella kouluun tokaluokalle. Koirakin pääsi joutui lenkille. Meidän 14½-vuotias ei nimittäin enää ihan häntä heiluen säntää ulos kirmaamaan  (paitsi silloin kun eksyy takapihalta etupihalle ja etsii paniikissa oikeaa ovea, josta pääsee kotiin), mutta ihme kyllä, ei sitä tarvinnut perässäkään vetää. Ehkä edellislenkistä oli ollut riittävän pitkä palautumisaika - vuosi. Tarkoitus oli siivota kotona, mutta ei huvittanut. Sitä vastoin kävin shoppaamassa treenilatarin ja hyvällä alennuksella Puman pidemmän hupparin ja kävin kaverilla kahvilla. Huppari on ihana, latarin ihanuuden voi jokainen päätellä otsikosta. Ei vaan, kyllä sen joi... En tiedä juoko enää muutaman viikon päästä...

Latarin jälkeen kuminauhajumppaa, eli selkä-hauis-vatsat. Joko mun kuminauha on venynyt käytössä tai sitten latarilla oli negatiivinen vaikutus. Kuminauha-avusteiset leuanvedot ei nimittäin noussut sitäkään vähää kuin yleensä. Muuten treeni oli hyvä. Latarin  piristävä vaikutus tuntui eniten heti treenin perään, jolloin melkein teki mieli mennä vielä lenkille, mutta tulin onneksi järkiini.

Nyt päätän tämän iloa ja positiivisuutta tihkuvan postauksen. Kyllä mulla oikeesti on ihan kivaa treenailla - joskus jopa juoksulenkeilläkin. 

Huomenna työilta. Jumppaliikkeitä aamulla - jos jaksaa. Todennäköisesti ei silti jaksa.

Kuuma, kostea, hikinen

Siinä eilisen päivän fiilikset.

Eilen aamulla sää näytti harmaalta ja vettäkin tuli. Suunnitelmissa oli hoidella muutama pikkumiehen kouluunlähtövalmisteluihin liittyvä asia kuntoon, eli käyttää koottavana pikkujätkän uusi fillari. Intopiukka pikkumies jo kyselikin, koska lähdetään lenkille. Minä, hän ja uusi pyörä. En tiedä onko aavistuksen epäreilua, jos toisella on alla 21-vaihteinen Crescent ja toisella Niken Pegasukset, joissa ei tähän mennessä ole löytynyt kuin yksi vaihde - se hidas?

Muutamassa postauksessa aikaisemmin mainitsin järkyttävästä sokerihimosta, joka kesän aikana mieleeni on hiipinyt.  Viime viikolla kirjoitin Facebookkiin päivityksen, jossa lupasin olla niin monta päivää ilman sokeriherkkuja/karkkeja, kuin päivityksellä on tykkääjiä. Ja jos lipsahtaisin, tulisi lisää lakkopäiviä joka lipsahduksesta 10.  Päivityksestä tykättiin 79 kertaa ja maanantaina se alkoi. Nyt mennään siis päivää 5/79. Pää on ollut kipeänä, todennäköisesti sokerivierotusoireista, mutta muuten on mennyt ihan hyvin, palaamalla tuttuun ja turvalliseen puuro-rahka-kana-kasvis- ruokavalioon.

 Muutama päivä on siis takana ja tänään uskaltauduin vaa'alle. Vaaka oli lipsahtanut ensinnäkin aivan väärälle kymmenluvulle ja vielä reilun matkaa. Onneksi en tiedä, mitä se vaaka näytti esim. maanantaiaamuna viikonlopun särkänniemi/kylpylälomamättöjen jälkeen. Kesäkunnon sijasta keräsin siis kesäkiloja. Ehkä kinkku laitetaan sitten jouluksi kuntoon? Monnan tapaan elokuussa ei enää ihmeitä ehdi, mutta olkoon välitavoitteena syyskuinen Varsovan matka.

Eilen lähdin tavoittelemaan tavoitetta (ainiin, myös se Finlandiassa juoksu, mahdollisesti puolimaraton?) 11km hölkällä. Keli oli ihan kamala, nestettä meni lenkin aikana 8dl ja hikeä vuodatin varmaan litrakaupalla. Jokainen tositreenibloggaaja ottaa kuvan ennen lenkille lähtöä. Peilin kautta, tietenkin!

Lenkin puolivälin tienoilla sain melkein matkalle ihailijan mukaan.  Siinä ei silmä levännyt, muuten taas Hämeen Linnan maisemissa kyllä.  Lenkki itsessään tuntui taas siltä, että joku on voidellut pegasuksien pohjat tervalla. Syke paukutti taas liian korkealla ja vauhti oli hidastakin hitaampi.

 Lenkki päättyi salille ja jalat viimeisteltiin jalkatreenillä. Ihana PT-Pia on kyllä tehnyt taas sellaisen jalkaohjelman, että yhtäaikaa rakastan sitä (siis ohjelmaa) enemmän kuin mitään maailmassa ja vihaan vähintään yhtä tarmokkaasti.

Koska Polar on Jyväskylässä vierailemassa, saan jakaa nyt jalkatreenin sykekäppyrät, koska salillakin on nykyään mukana Garmin. Treenin keskivaiheen huiput tulee, kun tekee prässiä 20-25toistolla neljä sarjaa ja sen perään sjmv 15-20 toistoa neljä sarjaa 30sek. palautuksilla ja jatkaa perään pakarapotkuja ja lantionnostoa tangolla superina. Uh. Tykkään Rakastan!

Tänään sitten iltavuoroon töihin. Nyt jos olis tosi reipas, niin ehtisi käydä pienen palauttavan lenkin. Painotetaan sitä jos olis - kohtaa...

Muistakaahan tykkäillä Facebook-sivusta. KLIK!

Ruumiita, treeniä ja suunnatonta sokeririippuvaisuutta

Heippa vaan taas.

Eipä sitten ollutkaan perjantaina vapaapäivän kunniaksi jalkajumppapäivä. Olikin auton katsastuspäivä ja vähän yllättäen ja etukäteen sen suuremmin suunnittelematta myös Heurekan katsastuspäivä. Kävin siis vihdoin tutustumassa Body Worlds - näyttelyyn, joka oli siis aivan mahtava, upeasti ihmisen anatomiaa ja elimistön toimintaa havainnollistava, eikä yhtään ällö. Suosittelen, ellette ole vielä käyneet.

Kuva: www.heureka.fi

Lauantaina sitten töiden jälkeen jalkapuntille - pitkästä aikaa!

sellarireiska

 

 

Jalkapuntti oli tietty ihana, eli aivan kamala. Lämmöt otin juoksumatolla sitten etureiskaa ja takareiskaa superina, prässiä, sjmv, sitten taas superina pakarapotkua ja lantionnostoa. Lopuksi pohkeita ja vatsat lisäpainolla. Joo-o. Vähän on takajalkapainotteinen ja sen takakäpälissään tuntee vielä kolmantena jalkapuntin jälkeisenä päivänäkin.  Ai hitto, eli silkkaa rakkautta. <3
Käppyränä tämä rakkaus näyttää tältä:

Sunnuntaina sitten kaverin kanssa aamulenkille. Tähtien asento oli nyt jotenkin epäsuotuisa, koska ei kyllä kulkenut ilman aamupalaa yhtään, pakarat oli jumissa ja takareidet vasta menossa jumiin. Syke oli pilvissä ja jotta treeni olisi pysynyt edes sinne päin pk-treeninä / palauttavana, niin välillä oli ihan pakko himmata kävellen. Juoksukunto ei siis ole vielä löytynyt...

Eilen sitten pidin lepopäivän. Pidettiin vakavahenkinen perhepalaveri koululaisen kanssa, lisättiin naperon kotitöitä ja keskusteltiin harrastuksista seuraavana lukuvuonna. Koska palaveri esityslistoineen oli niin kovin virallinen, niin pitihän se leipoa palaveripullat. Tai tässä tapauksessa palaveripiirakat.

Tuon tuhdin marjapiirakan vuoksi vyötärölleni päätyneistä plussakaloreista kävin salilla sulattamassa tänään ehkä viidenneksen. Ohjelmassa oli palautella reisiä spinningillä ja käydä tekemässä rinta-olka-ojentajatreeni. Suunnitelma piti. Aijaijai, lisää silkkaa rakkautta. Spinning meni enimmäkseen pk-tasolla, vaikka cardiospinnu olikin, mutta tuli siellä vähän reviteltyäkin.

Pinkit

No just...

 Salin jälkeen pulahdus viileään veteen ja ah mikä ihana raukeus!

Treenit on siis löytäneet uomansa, mutta millähän saataisiin sokerihimo kuriin? Saatan oikeasti sujuvasti vetää 400g Candy Kingin karkkilaarista kerralla eikä tunnu missään, ellei puristavaa housunvyötäröä lasketa. Siinä kyllä tuntuu. Ja viimeistään parin päivän päästä tuntuu taas aivan hirveä jäytävä karkkihampaankolotus. Eilen sain kesken työpäivän mieleeni mansikkamattopalan ihanan esanssisen maun, eikä se tuska helpottanut ennen kuin 200g sokeriin liuotettua mansikkaesanssia oli pirteän värisessä Candy King-pussissa ja heti siitä sitten suussa ja todistusaineistot piilotettuna auton keskikonsolin kyynärtukeen. Ja jättimäisestä piirakkapellistä on jäljellä enää reilu puolet. Ei varmaan tarvi kertoa, missä loput on...?  Oikeasti, tässä on nyt pahemman luokan riippuvaisuuden oireita. Helpommin pääsin eroon tupakasta, hitto vie! Millä helvetillä tästä pääsee eroon? Tahdonvoima ei näemmä nyt riitä. Kromia? Joku poppakonsti?

Huomiselle sitten suunnitteilla juoksulenkki. 50min kevyttä, alle 160 sykkeelä. Justjootaas. Ihavvarmaanniin!

Juoksuohjelmasta, sääristä ja vähän muustakin

Päätin nyt ottaa Runner's High Oy:ltä kuitenkin alustavasti 3kk paketin etävalmennusta, tarpeen mukaan sitten jatkoa. Näillä eväin tavoitellaan siis parannusta aikaan Jyväskylän Finlandimaratonilla 14.9.2013. Matkana puolimaraton. Kai.

Etävalmentajanani toimii Heidi Pappila ja ensimäisent treeniohjeet kolahtivat postiin perjantaina.

Tälläisin saatesanoin alkoi etävalmennus:

Tervetuloa etävalmukseen! Tässä saat nyt ensimmäisen harjoitusohjelmasi, jonka olen laatinut antamiisi ennakkotietoihin pohjautuen. Jos mieleen tulee vielä jotain lisätietoja, niin otan tällaiset tiedot mielelläni vastaan, jotta pystyn jatkossa laatimaan harjoitusohjelman entistäkin paremmin sinulle sopivaksi.

Harjoituksiesi päiviä voit ohjelmasta muuttaa sinulle parhaiten sopiviksi muiden menojen mukaan, mutta pidä huolta ettei raskaita harjoituksia osu peräkkäisille päiville, vaan väliin tulee aina kevyitä/palauttavia päiviä.

Ohjelmassa on monessa kohtaa merkintä "Vapaa/Omaa liikuntaa", joissa voit tuntemuksiesi mukaan käydä tekemässä hyötyliikuntaa tai kuntosaliharjoituksen tai mitä ikinä mieleen tuleekaan. Muista kuitenkin, että kehitys tapahtuu levossa, joten välillä on hyväksi ottaa ihan täysiä lepopäiviä, jotta jaksaa taas seuraavina päivinä harjoitella.

Suurin osa harjoittelusta tulisi olla peruskestävyysalueella tehtävää matalatehoista harjoittelua, joten kiinnitä huomiota siihen, että juokset omat lenkkisi riittävän alhaisilla tehoilla/sykkeillä. Viikoittain mukana on myös tehokkaampaa harjoittelua, jossa kehitetään vauhtikestävyys- ja maksimikestävyystasoja. Onkin hyvä, että kävit tekemässä tasotestin, niin saadaan niitä tietoja hyödynnettyä nyt ohjelman avulla.

Nyt kun puolikas on jo näin lähellä, ei enää kannata tehdä mitään erityisen raskaita tai pitkiä harjoituksia, vaan antaa kropan palautua, jotta se olisi mahdollisimman hyvässä iskussa sitten kisapäivänä. Myös puolikkaan jälkeen on hyvä ottaa parisen viikkoa kevyesti ja palautua kovasta suorituksesta ja tämän jälkeen voi harjoittelua alkaa pikkuhiljaa lisäämään.

Kun harjoitusohjelmasi lähestyy loppuaan, niin voit lähettää minulle sähköpostia ja kertoa kuinka harjoittelu on sujunut sekä tiedottaa mahdollisista pakollisista menoista, jotka vaikuttavat harjoitteluusi seuraavan parin viikon aikana. Jos jotain kysyttävää tulee, niin voit olla yhteydessä sähköpostitse koska tahansa ja kysellä vinkkejä ja lisäohjeita!

Eilen ohjelmassa oli kevyt juoksulenkki, 45-50min, tavoitesykealue 130-160. Lopputulos näytti TÄLTÄ. Ihan ei annettuun kestoaikaan osunut, mutta sentään pysyin paria lyöntiä lukuunottamatta annetulla sykealueella ja keskisykekin jäi alle 150bpm, eikä nippa nappa rimaa hipoen alle 160. Pieni moka oli, että lönköttelin salilta kotiin ja gps ei millään löytänyt signaalia. Kävelin siis alkumatkasta aika pitkään, sen lisäksi olin jotenkin tavannut ohjelmasta, että luvassa olisi ollut 30-40min, joten kotiovella kuvittelin  sen riittäneen. Nyt jäi siis treeni 10min vajaaksi. Höh. 

Eilen tosiaan rintaa-olkapäitä ja ojentajia ja tänään, rantsua, pihahommia ja selkää. 

Etualalla mun rantaleijona

Suklaajäätelöä syödään koko naamalla.

Byäääh! Ne on rikki!

Ja tää on hikinen ja räjähtänyt

Ja tässä sitten sitä selkää...

Ja  värillisessä näkyy vähän punoitusta tuliaisena rannalta...

Rantsusta tulikin mieleen sileät kesäsääret. Jokin aika sitten pääsin Buzzaamaan Veet:n ihokarvanpoistotuotteita. Veet:n uusin innovaatio lupaa kauneussalongin vahauslopputuloksen kotikonstein. Lisätietoja VEET.

Intopiukeana kasvattelin säärikarvojani ja pidin salilla pitkiä trikoita ja taisinpa kerran pari heilua karvasääret paljaanakin. Vahaus kun toimii parhaiten, kun säärikarvat on yli 2mm, mieluitenk kuitenkin yli 4mm mittaisia.  Vahauslaite lämpiämään ja hommiin.

Härvelit

Lämminvaha

Testiin ja kavereille testattavaksi jaettavaksi tullut kylmävahaliuska

Karvaa kyllä lähti...

Parin tunnin tusaamisen jälkeen sääret oli pälvisileät. Paikoin irtosi ihan vallan mallikkaasti ja paikoin sitten ei. Jatkossa siis, jos haluatte salonkisileät sääret - suosittelen menemään salonkiin. 

Tai toki voi olla, että vika oli myös käyttäjässä. Ei silti kestä hermo. Mulla.Buzzaamisesta voitte lukea lisää Buzzador-tagin alta vanhemmista postauksista. 

Huomenna taas töihin, iltavuoroon. Edessä onkin kuuden työpäivän putki, joka huipentuu Forssan puolikkaaseen. Siihen on enää viikko. Treenien suhteen mennään kevennellen. Jalkoja ei uskalla nyt tehdä juurikaan, ettei vedä taas aivan tuhannenjumiin. Ohjelman mukaan huomenna  ja ensi viikolla on määrä tehdä seuraavanlaiset jumppaliikkeet: 

Huomenna 15min verryttelyä (kevyttä hölkkää) + venyttelyä + 20min rennonreipasta juoksua (syke 155-170 välillä) + 10min loppuverryttelyä (kevyttä hölkkää)

10.6. - 16.6.

Ma     Vapaa/Omaa liikuntaa (Kevennetty jalkapuntti?tTai lepo)

Ti      Kevyt lenkki n. 30-40min, syke alle 150 + venyttelyä

Ke      Vapaa/Omaa liikuntaa (rinta-ojentaja-olkapää?)

To      Kevyttä hölkkää n. 20min + kevyet venyttelyt + 2-3 RENTOA kiihdytysjuoksua n. 80m (palautus n. 1min kävelyä) + muutama minuutti loppuverryttelyä (+ selkä ja vatsat?)

Pe      Vapaa/Omaa liikuntaa (LEPO!!)

La      Forssan puolikas - Tsemppiä!

Su      Kevyttä jaloittelua, esim. kävelylenkki

Vielä ehtii muuten osallistua toiseen arvontaan.  KLIK!! Ja vaikkei juomapullovyötä haluakaan, niin veikatkaa nyt loppuaikaa silti. :)