Pitäiskö juoksublogissa juostakin?

Blogi on viettänyt yhä melkoista hiljaiseloa.

Taas on näköjään se aika vuodesta (vai kuukautiskierrosta?), että koko bloggaamisen mielekkyys kyseenalaistuu. Viimeinen niitti oli bloggerilla, joka kaatoi taannoisen äänestyksen, enkä nyt tiedä, mitä mun piti kymppitonnin kunniaksi teille keksiä. No, ykstoistatonniakin taisi jo mennä rikki joten rykäistään käyntiin arvonta, jossa arvotaan jotain. Yllätysarvonta! Lupaan, että palkinto on hyvä. Tai ainakin palkinto on.  Heijeah!

Arvontaan voi osallistua jättämällä kommentin alle ja vastaamalla perustellen otsikon mukaiseen kysymykseen. Mikäli juoksublogissa pitää juostakin, niin kai se on sitten sunnuntaina kaivettava lenkkarit eteisen yläkaapin peränurkasta ja kokeiltava, miten ne talvijuoksuvermeet istuu päälle.  Hah. Arvota suoritetaan heti seuraavan juoksulenkin jälkeen, joten olkaahan nopeita!

Viikko on muuten mennyt melko paljon töiden parissa. Työssä on nyt jotenkin enemmän kuormittavaa, mutta toisaalta erittäin antoisaakin taas. Haastavaa ja palkitsevaa yhtä aikaa.

Treenit on mennyt tällä viikolla ihan ok. Tiistaina kehonkoostumusmittauksen jälkeen yläkroppatreeni, josta ei dataa tallentunut, koska sykemittari oli kotona. Keskiviikkona vatsa-pakarakuritusta CXWORX:n parissa, puolen tunnin spinning ja pitkästä aikaa Body Pump. Pumpissa säästelin vähän jalkoja, koska torstaille oli tiedossa yhteinen salireissu miehen kanssa ja jalkatreeni. Torstaina siis jalat tukkoon. Prässissä ja kyykyissä paukkui taas ennätykset ja pohkeita kuritin myös lisäämällä painoja ja tekemällä ylimääräisiä toistoja.  Habaa väänsin kanssa, vaikka ei pitänyt. En muista miksi, mutta teki mieli.

Tänään kävin tunnin spinningissä ja sh'bamissa. Spinning-ohjaaja oli yksi mun suosikeista ja erehtyi mainitsemaan Sami Hedbergin kesken polkemisen. Ei juma. Koita siinä polkea vakavasti ja jaksaa painaa, kun naurattaa ihan älyttömästi!

Ne, jotka ei tiedä mistä puhutaan, katsovat tämän:

Sh'bamissa vasempia jalkoja oli 6 peräkkäisen työpäivän jälkeen taas useampi, joten ei siitä sen enempää. Huomenna mennään taas miehen kanssa salille, mutta muuten aion viikonlopun ottaa rennosti, treenata, nukkua ja syödä hyvin.

Ruuasta puheenollen. Ruokailu on... Noh. Mennyt jotenkin. Ei mitään maksimiherkutteluja, mutta ääh. Jotenkin nyt ei ihan lähde herkutonkaan. Ajattelinkin itselleni joululahjaksi hankkia ravinto-ohjelman ja ruokapäiväkirjan analyysin Pialta. Harkinnassa on enää vain se, otanko vain ohjelman vai myös net-training-tuen. :) Syöty siis on...

Kehonkoostumusmittaus on jälkeenpäin lähinnä v*tuttanut. 28,4% on ihan saatanallisen paljon fläsää. Arvatkaa mikä v*tuttaa eniten? No se, että se on ihan vain ja ainoastaan minusta kiinni. Mä nimittäin tiedän, näen ja tunnen sen, että tilanne on ollut parempikin...

Tämä päivä alkoi muuten kivasti puurolla. Varmaan arvaatte...

 

Puuropläjäyksestä huolimatta (tai juuri siksi), perjantai tarvitsi piristyksekseen punaiset byysat.

Mukavaa viikonloppua! Muistakaa osallistua arvontaan ja toivottavasti sunnuntaina on hyvät juoksukelit! ;) 

Huh ja oh, mikä ihana vapaapäivä!

Pakkopostaus, että blogger keksii jotain uutta mainostettavaa turtle on the runilta. En ihan ajatellut loppuun asti miettiessäni edellisen postauksen kuvia... Aaargh!

Tänään on ollut liikunnallisesti melkoisen reipas päivä. Uuden saliohjelman ohjauksen lisäksi tuli käytyä 35min spinningissä, body pumpissa ja zumbassa. Yhteensä 855kcal.

Onneksi tänään on tullut syötyäkin reilusti ja siitä puheenollen, vielä pitäisi iltapalaa haukata. Prodet jäi tänään vähän vähiin suhteessa hiilareihin, samoin kasvikset ihmeellisdesti vain keltaiseksi palluraksi. Kirotut porkkanapiirakat, sotkivat koko päivän!

Huomenna aamulla/aamupäivällä saliohjelman korkkaus sen jälkeen iltavuoro töissä. Perjantaina lyhyt aamuvuoro ja iltapäivän ja illan lupasin pyhittää perheelle (eli lepopäivä!) ja käydä pojan kanssa kirjastossa ja judotreeneissä. Lauantaina ja sunnuntaina aamuvuorot, mutta jotain salihommaa sinne varmaan mahtuu silti poikasen uimakoulun lisäksi.

Näillä eteenpäin. Nyt kuitenkin sitä iltapalaa ja sitten unta, että jaksaa taas!

what doesn't kill you makes you stronger

To do!

...lauloi Kelly Clarkson uuden Body Pumpin haukkaribiisissä. En kuollut spinningpyörän selkään enkä menettänyt myöskään henkeäni Body Pumpin parissa, joten logiikan mukaan olen ainakin vahvempi. Kädet tuntuu lähinnä makaronilta, mutta eikös se ole tarkoituskin hyvän treenin jälkeen?

Bloggaaja salilla - Kamera kourassa.

Tänään tuli siis tyypattua Body Pump 83. Tauon jälkeen tein toki pienemmillä painoilla kuin yleensä ja muutenkin yritin malttaa keventää, koska palautuminen on vielä vähän vaiheessa (ja en kyllä aavistuksen huomasi). Kävin töiden jälkeen siis polkemassa reilu 40min kevyesti spinningiä. Ihan en malttanut olla revittämättä, mutta enimmäkseen kyllä. Kaloreita meni 267kcal ja keskisyke jäi 129bpm. Maksimi tosin karkasi 176bpm saakka, koska ei vaan voinut olla lisäämättä vastusta. Siinä vastusnappulassa oli magneetti. OliOli!

Spinningin jälkeen oli reidet sopivasti  hapoilla lämmenneet, joten jatkoin Body Pumpiin tyyppaamaan uuden ohjelman. En osaa suoriltaan heittää yhtä syväluotaavaa analyysiä, kuin Marnie blogissaan, mutta olen kyllä melkolailla samaa mieltä. Tänään tein pumpissa lämmittelyt kevyemmin kuin yleensä, kyykkyihin latasin vain 8,5kg/pää ja säälin vähän tuntemuksia tuottavaa polveani kyykkäämällä vähän vähemmän antaumuksella, kuin mitä juoksun turmelemat pakarani vaatisivat. Rintalihakset meni vitosella/pää, ojentajat 4,5kg/pää (= hiukan liikaa), hauikset 4,5kg/pää (voisi lisätä!), selkäbiisin kevensin kanssa (4,5kg/pää), samoin askelkyykyt (4,5kg/pää ja hypyt jätin enimmäkseen hyppäämättä) ja olkapäät tein 3kg käsipainoilla ja viimeisen setin punnerrukset melkein kaikki niin kuin isot pojat. Vatsalihaksissa oli (mulle) uusia liikkeitä ja sainkin ihan mukavan poltteen keskivartaloon! Uuden ohjelman ensimmäinen kerta on aina vähän hakemista, mutta 299kcal keskisykkeellä 113bpm oli  tämänkertaisen Body Pumpin saldo.  Parasta kaikessa oli se, että olin aivan hymy pyllyssä koko sen ajan, kun olin salilla ja itseasiassa jo sitä ennen. Aivan mahtava fiilis ennen ja jälkeen!

After. Raukea fiilis,  jäätävät silmäpussit ja kaksari. Yh.

Sellainenkin jännä juttu tässä pääsi äskettäin, hyvän fiiliksen voimalla tapahtumaan, että vihdoin otin yhteyttä paikalliseen PT-palveluita tuottavaan naisyrittäjään, Pia Ali-Rekolaan. Pia valikoitui suositusten perusteella ja luotto on kova.  Piakkoin Pia laatii mulle tavoitteideni mukaisen saliohjelman ja ohjaa ensimmäisellä kerralla, että hommat tulee tehtyä oikein. Pääsen vihdoin ja viimein ryhmäliikuntatuntien lisäksi myös ihan kuntosalin puolellekin ihmettelemään. Mä oon siellä niiiiin pihalla!

Huomiselle on varattuna jooga ja sen jälkeen suuntaamme koko perheen kanssa uimahalliin. Jos muistaisi ottaa uimalasit mukaan, niin voisi kokeilla vähän ihan uidakin, ainakin käsipohjaa poreissa.

Vapari = tevari, motari, citari, tiimari, mäkkäri, foreveri ja siideri.

Ylläoleva otsikko oli tänään Facebookin tilapäivityksenä. Otsikko kuvaa tätä päivää, mutta melko paljon touhua, säpinää ja sydämentykytyksiä on näihin muihinkin päiviin mahtunut.

Tiistaista lähtien olen  siis ollut töissä. Treenaamaan uskaltauduin vasta torstaina, vaikka flunssa ei juurikaan enää vaivaakaan. Syynä tosin se, etten tiistaina ehtinyt, koska oli vähän aika paljon muuta draamaa elämässä, mutta ei siitä tässä yhteydessä sen enempää. Keskiviikkona suunnittelin aamupäivällä kevyttä lenkkiä ennen iltavuoroon menoa, mutta satoi vettä aivan kaatamalla. En uskaltanut mennä kastelemaan itseäni, ettei tauti pahene uudelleen. Eilen raahasin itseni kympin lenkille. Vaikeuksien kautta, väsyneenä ja vasta klo 21.

Väsymyksestä huolimatta lenkki kulki aivan törkeän hyvin ekat 5km, hetken salaa jo toivoin vihdoin onnistuvani alittamaan tunnin kympillä. No, ei tänäkään kesänä. Vitosen jälkeen jalat meni ihan veteläksi, sykkeet laski ja tuntui, että energiat loppui ihan tyystin. Ei ihme. Siinä vaiheessa muistin syöneeni viimeksi töissä lounaalla. Ei näin. 1:04:55 meni sitten lopulta aikaa kymmenessä kilometrissä. Ei ehkä aamuvuoron jälkeen (herätys viimeistään klo 6) ihan optimaalisin lenkkeilyaika, varsinkaan syömättä.

Viikon aikana sain  myös haettua  tilaamani G-Starin mustat farkut. En äkkiseltään keksi mitään sen parempaa, luovat ihastuttavan illuusion hyvin muotoutuneesta perssiistä ja kapeasta vyötäröstä. Aivan mahtavat.  Lisäksi sain muunlaista kirjepostia. Todellisen rakkauskirjeen. Jaa nämä elämäni tähtihetket kanssanne kuvakollaasin muodossa.
Tänään vietin siis ansaittua vapaapäivää töistä ja päivä on mennyt asioita hoidellessa ja ostoksilla. Imuri / Hooveri olisi kanssa sopinut litanian jatkoksi, mutta siirtynee huomiselle. Tevarista (paikallinen musaliike) kävin ostamassa rumpukapuloita, motarista (Motonet) spraymaaleja (Don't ask...), Citymarketista (eli citarista) hain 9prk Gainomaxia, (oli hyvä tarjous, 2,99€/3prk!), tiimarista askartelutarvikkeita (Don't ask toisen kerran!), mäkkäristä kanasalaatti ja illan kruunuksi vielä Foreverille. Kävin pitkästi aikaa pumpissa ja sh'bamissa. Pumpissa oli kyllä lihasvoimat hukassa, vaikka tein taas viikon tauon vuoksi pienemmillä painoilla kuin yleensä. Tietty tuo aerobisen lisääntyminen nyt varmasti vaikuttaa kanssa ja ehkä vielä tautikin painaa. Otin salille testiin saamani näytteen High5 Zero - tabletista, joka liuotetaan 750ml vettä. Myyntipuheen mukaan pitäisi parantaa vaikka ja mitä.

"This drink has a pleasant taste and is ideal for low-carb training. It provides your body optimally with all necessary electrolytes, so that a better lipid metabolism is guaranteed during medium intensive workouts than with a normal sports drink. Moreover, the risk of dehydration is banned."

Yhden tabletin kokeilun perusteella en menisi kehumaan. En huomannut mitään vaikutusta missään, paitsi siinä, että janontunne ei lähtenyt mihinkään. Hörpin koko 750ml nestettä viimeistä pisaraa myöten Pumpin ja Sh'Bamin aikana ja olin suu kuivana tunnin loppuosan. Ei vakuuttanut. Ensi viikolla testiin pääsee kehuttu Dura Max- aminohappovalmiste, jota toivon kykeneväni ottamaan mukaan myös Espooseen.

Nyt kuitenkin kuvasaastetta a'la Devis. Olkaa hyvät.

Kuvassa takkatuli, g-star arse x 2, rakkauskirje, treenilook tältä päivältä ja myös kaupunkireissun look.


Nyt. Vielä. Se. Siideri.

Lomaviikon puuhailuja

Maanantaina kävin tosiaan edellisen postauksen jälkeen parturissa. Mulla on kyllä Hämeenlinnan paras kampaaja, koska Maria Glohairista teki taas ihmeitä. Projektina on tosiaan kasvattaa vähän pidempää mallia ja se ei ole mikään ihan helppo juttu, kun lyhyt malli on ollut toiselta puolelta tosi paljon lyhyempi. Jotenkin ihmeesti Maria taas ammattitaitoaan toteutti ja uuden värin ja uusien pantojen kanssa tukka näyttää ihmeen hyvältä, ollakseen vakavasti kasvatusvaiheessa. 

Kattokaa vaikka!

 Maanantaina menin salille, tein Pumpin, tosin kevensin vähän jalkoja, koska tiesin meneväni perään ProSpinningiin. Ennen Pro-tuntia vaihdoin ranteeseen Garminin. Halusin saada dataa tunnin sykevaihteluista. Hyvin erottuu Pro-tunnin työosuudet ja palautukset.

Prospinningissä on ensin 3min rentoutus/keskittyminen (näkyy hyvin tuossa 16min paikkeilla) jonka jälkeen aletaan nostaa lämpöjä VK-tasolle, siten että ensimmäisen työvaiheen alussa ollaan VK:n  ja MAX:n rajalla. Sitten on työbiisi, jossa vedetään niin täpöt, kun ikinä reisistä ja pakarasta irtoaa ja sen jälkeen nopea palautus. Toinen samanlainen rypäisy perään ja vähän pidempi palautus. Taas kaksi tehokasta työosuutta pienillä palautuksilla ja se on siinä. Jäähdytellen finaaliin ja taas tietää tehneensä.

Tiistaina pyöräilin tunnin, basic-tunnilla, joka tosin tuntui yllättävän raskaalta. Varmaan edellispäivä painoi reisissä. Keskiviikkona oli vuorossa Body Pump, jossa latasin tankoon enemmän kuin ikinä tai ainakin samanverran kuin ennen taukoa. Hauikseen lisäsin reteästi kilot / pääty (eli tein 6kg/pää), mutta jouduin biisin puolivälissä ottamaan kilot pois. No. Haastoinpahan ainakin itseni. Tänään on vuorossa spinning, kahvakuula ja sh'bam.

Muuten viikko on mennyt kirpparikamoja hinnotellessa. Aikamoinen homma.

Tiistaina kävin myös ostamassa pojalle ne koskettimet. Vähän toinen on keskittynyt! 

Mahdollisesti löydettiin pojalle opettajakin alkeita neuvomaan ja huomenna lähdetään kokeilemaan, olisko pikkumiehestä Judokaksi.

 Äiti sen sijaan kokeilee huomenna, miten sujuu irtiotto loman  päättymisen kunniaksi hyvän musiikin ja hyvän seuran parissa. 

Ja niin. En ole juossut. Noinkohan uskallan ilmoittautua Espoon puolikkaalle? Uskallanko?

Lomalla viimeinkin!

Nyt olen lomalla viimeinkin.

Garmin on jotenkin jumissa, eikä anna syöttää manuaalisesti toimintoja kalenteriin. Ei ole antanut viikkoihin syöttää. Ei ole siis luvassa viikkoyhteenvetoja. Ei sillä, ei niissä paljoa yhteen vedettävää olisikaan. Viime viikko jäi taas reippaaseen 3h ja Polar ilmoitti neljännen kerran peräkkäin harjoitusviikon olevan vajaa. Viime viikolla tuli siis käytyä maanantaina Body Pumpissa ja Sh'bamissa ja perjantaina 35min  Cardio Spinningissä ja Body Pumpissa. Tarkoitus oli mennä salille / lenkille sunnuntaina, mutta elomessuilu ja tivolihuvit perheen kanssa voitti. Lauantaillekin oli töiden lisäksi joku muu hyvä tekosyy. Sunnuntaina sentään perheen kanssa tutustuttiin pojan koulureittiin, 2,8km hidasta kävelyä.

Ensimmäinen lomaviikko alkoi sentään onneksi hieman reippaammin. Eilen kävin perinteisesti Body Pumpissa, jossa pääsin vihdoin taukoa edeltäneisiin painoihin, joskin olkapää-biisissä olen jo niin finaalissa, että viimeiset pystypunnerrukset on aina ihan silkkaa tuskaa.  Samoin punnerrukset tökkii taas ja edelleen. Ei pysty, ei kykene. Sen jälkeen rento 45min tanssillinen Sh'bam ja sen perään oikeasti kevyttä hölkkää (mies KÄVELI vieressä) 5km matkan verran. No, olipahan ainakin juoksuohjelman mukaista KEVYTTÄ juoksua. Keskisyke 64% maksimista, kaloreita 357kcal.  Eilen yhteensä 2:40 ja 1115kcal.

Tänään oli suuri päivä esikoiselleni joka on myös kuopukseni. Tänään hänestä tuli koululainen. Ja äidin on pakko tunnustaa olevansa jo melko vanha, jos kerta lapsikin on jo koululainen.

Aamun täpinätunnelmia vähän kuvina:

Koska olen lomalla, en ota stressiä mistään. En edes siitä, etten vielä tiedä menenkö tänään spinningiin vai olenko kotona. Ehtiihän sitä miettiä myöhemminkin, ja voihan sitä olla kotonakin.

Eilen otin noloja kuvia itsestäni alusvaatteisillani, jotta on vertailupohjaa menneeseen ja tulevaan. Ei se nyt niin pahalta näyttänyt, että treenistä pitäisi stressiä ottaa. Näyttää joka tapauksessa paremmalta, kuin koskaan ikinä ennen, vaikka päällä onkin repsahtaneen ruokavalion tuottama hiilarihöttöturvotus. Sen tiedän, että huomenna menen nautiskelemaan valmistujaislahjaksi saamaani kasvohoitoa pitkällä hieronnalla. Siinäpä sitä onkin hoitamista. Mun naamassa nimittäin!

Vastaus haasteeseen ja terveiset Unto Rapakunnolta!

Monna haastoi minut tällaiseen:

Tässä haasteen säännöt:

1. The person nominated must share 11 facts about themselves.
2. The person nominated must answer the tagger (the person who nominated them) set for them.
3. The person nominated must choose 11 people to tag (nominate) and create 11 questions for them to answer. Then they must go to their pages and let them know they were nominated! There are no tag backs!

Omat 11 faktaa:

1. Olen illan virkku ja aamun torkku. Voin nukkua helposti puoleen päivään, vaikka liian myöhään nukkumisesta tuleekin tokkurainen olo, eikä saa mitään aikaiseksi.
2. Haluaisin oppia aamunvirkuksi ja päästä eroon ylläolevasta.
3. En osaa pitää yllä järjestystä vaikka en viihdy epäjärjestyksen keskellä.
4. Pidän historiallisista elokuvista, etenkin sotiin liittyvistä.
5. Olen kiinnostunut keskitysleireistä, niiden kammottavista tapahtumista ja ihmiskohtaloista ja haluaisin matkustella itä-euroopassa tutustuen muihinkin keskitysleireihin Auschwitzin lisäksi.
6. En tykkää kissoista, eikä kissat tykkää minusta.
7. Olen riippuvainen facebookista, keskustelupalstoista ja blogeista
9. ...niistä pitäisi vierottautua...
10. Haluan itsetuntoni kohentuvan ja itselleni hyvän olon omassa nahassani
11.  Olen loman tarpeessa

Monnan kysymykset ja minun vastaukset:

1. Onnellisin hetkesi? Lapsen syntymä
2. Surullisin hetkesi? Toisaalta isän menettäminen oli ehkä surullisin, toisaalta tuntuu pahalta arvottaa isän menettämistä surullisemmaksi kuin aviopuolison menettämistä. Ei niitä  vaan voi verrata.  Surullisin hetkeni on ollut menettää itselleni erittäin tärkeä ja läheinen ihminen. Olen kokenut sen kahdesti ja se teki (tekee yhä) kipeää.
3. Missä olet paras? Olen erittäin hyvä luomaan itselleni tarpeita ja kun luon tarpeen, se täytyy saada. Siitä tulee suorastaan päähänpinttymä.
4. Mitä haluaisit oppia lisää? Hallitsemaan tarpeitani. En oikeasti tarvitse niin paljoa kaikkea, kuin mille luon itse tarpeen.
5. Rakkain esineesi? En juurikaan kiinny esineisiin, mutta hääkenkiäni en vaan pysty myymään.
6. Koska itkit viimeksi? Eilen.
7. Seuraatko jotain tiettyä sarjaa telkkarista? En.
8. Luetko juorulehtiä? En.
9. Oletko tyytyväinen itseesi? En niin tyytyväinen, kuin haluaisin olla.
10. Mikä eläin olisit? Laiskiainen. (koska laiskiaiset liikkuvat hitaasti ja niillä on vain puolet siitä lihasmassasta, mitä muilla samanpainoisilla eläimillä on!)
11. Jos saisit päättää, haluaisitko taidon jolla voisit lukea kaikkien muiden ajatukset? En. Se olisi liian raskasta, koska joutuisin kohtaamaan niin kovin paljon negatiivisia ajatuksia itsestäni ja muista minua koskettavista asioista. Joskus on ihan hyvä, ettei tiedä kaikkea.

Omat kysymykseni haastetuille: (joita en varmaankaan kyllä keksi 11kappaletta!)
1. Mistä saat eniten hyvää fiilistä?
2. Mikä pahoittaa mielesi?
3. Onko sinussa jokin luonteenpiirre, joka on mielestäsi parasta sinussa?
4. Onko sinussa jokin luonteenpiirre, jonka toivoisit pystyväsi kitkemään pois?
5. Lempivärisi?
6. Minkä näistä valitsisit: Kävelykengät, saappaat vai tennarit?
7. Oletko pessimisti, realisti vai optimisti?
8. Jos saisit muuttaa yhden luonteenpiirteesi, minkä muuttaisit?
9. Miksi?
10. Jos saisit muuttaa yhden asian vartalostasi, mitä muuttaisit?
11. Miksi?

Ja haaste eteenpäin lähtee: Ässälle, Annelle, Ninnille, Marnielle, nalasimballe, Helmille, elelle, Vimma ja Tara, Tiinalle,  ja äh. En kertakaikkiaan keksi enempää. Yritin kuitenkin!

Täydennän listaa, kunhan saan lisää blogeja mieleen. Ilmiantakaa itsenne ja bloginne!

Eilen tosiaan kävin salilla. Menin Body Pumpiin ja Sh'bamiin.  Pumpissa olin Garminin kalenterin mukaan käynyt viimeksi ennen Billundin reissua yövuorojen välissä, eli 20.7. YLI kaksi viikkoa sitten. Tein kevyemmillä painoilla kuin yleensä, koska tiesin, että tauko on tehnyt tehtävänsä ja kulutin silti enemmän kaloreita kuin koskaan ennen. Upsis.

Myös sh'bamissa hiki virtasi ja sykkeet oli ylempänä kuin yleensä. No. Sellaista se on ja sen siitä taukoilusta saa! Sitä suuremmalla syyllä, nyt skarpataan ja palataan ruotuun. Nyt on edessä iltavuoroja x3. Huomenna olisi määrä käydä juoksemassa juoksuohjelman mukainen kevyt treeni. Menee varmaan kävelyhommiksi taas. Perjantaille on varattuna Cardio Spinning ja Body Pump. Sunnuntaina varmaan hidas ja pitkä hidas juoksulenkki.

"Max. suorityskyky parantumassa" T: Polar

Kävin eilen ulkoiluttamassa uusia Energeticsin treenivaatteita ja vein ne tavoistani poiketen yövuorojen välillä sykettä kohottavamman liikunnan pariin. Luvassa oli perinteinen perjantaipläjäys, eli Cardio Spinning 35' ja Body Pump.

Cardio Spinninginhän on tarkoituskin olla Basicia raskaampi, ns. vauhtikestävyystreeni. No sitä se varmasti olikin. Entuudestaan tuttuun tapaan, sykkeet pomppasi väsyneenä ihan omiin sfääreihinsä. 44 harjoitusalueella suoritetusta treeniminuutista 17min  meni sykealueella 3.  Maksimisyke oli 180 ja treenin keskisykekin humpsahti 142. Kaloreita meni 398kcal.

Perään Body Pump, joka meni melkolailla entiseen malliin. 398kcal, keskisyke 127 ja maksimi 164.

Body Pumpissa meinasin kesken pystypunnerruksen alkaa itkemään, koska tulin  katsoneeni itseäni peilistä ja näin siellä Isäni. Mieleeni tuli, mitä isäni ajattelisi, jos näkisi tyttärensä huhkivan levypainojen kanssa salilla. Isä olisi varmasti ylpeä, vaikka huhkisikin vain pienillä painoilla ja vain brändätyllä ryhmäpompintatunnilla.

Tuli kamala ikävä Isää.

Juoksemaankin pitäisi päästä mennä.

Jostain syystä nioben huono juoksukesä heijastaa omaankin juoksumotivaatioon. Tylsää treenata, kun ei ole treenikaveria virtuaalisesti, kenelle kehitystä raportoida ja kenen kehitystä seurata itsekin.  Jos alkukesästä meni 5km 29min, niin nyt ei kyllä varmasti menisi. Juoksukunto kun ei parane, kuin juoksemalla. Onneksi sentään on tullut tehtyä melko hyvin kaikenlaista muuta. Sitäpaitsi, (miespuolinen) kaveri kommentoi, että salilla vietetty laatuaika oman kehon parissa näkyy. Missä? Sitä en tullut kysyneeksi.

No. Tämä ja ensi viikko tulee olemaan treenien osalta hyvin vaatimattomia. Tällä viikolla toivuttiin bileistä ja ensi viikolla toivutaan alkuviikko Legoista.

Palloilua, irvikuvazumbaa ja häsellyspump

Alkuviikko on ollut treenien osalta aktiivinen ja monipuolinen, vaikka juoksulenkillä en taaskaan ole käynyt.

Maanantaina tosiaan testattiin uudet jalkapallovarusteet. Säärisuojia kokeillessa ihmettelin suuresti, miten ne muka kokotaulukon mukaan pitäisi olla sopivat noin 160cm pitkälle potkupalloilijalle. Säärisuoja yletti säären keskiosalle sekä pituus että leveyssuunnassa, vaikka uudemman kerrankin tarkistin kokotaulukosta, että 160cm suojat ja koko M täsmäsi niin taulukkoon kuin pakkaukseenkin. Purnasin aiheesta myös facebookiin, jolloin kaveri vuosien takaa lohkaisi tilapäivityksen alle kommenttiin termin  "FC Kinkkupohkeet".

Sehän se, mimmifutisryhmän nimi. FC Kinkkupohkeet! Tietenkin! Kiitos Artsi!

No. Pallot potkittiin siis ilman säärisuojia. Nappikset istui jalkaan ja jokunen potkukin meni maalia kohti. Reilu tunnin verran potkuteltiin. Osallistujajoukko ei ollut suurensuuri (kaksi naista + Jeremias), mutta kivaa meillä oli. Kentällä ollessa tuntui, ettei se missään tunnu, vähän palloa potkia. Tiistaina tuntui.

                                                                FC Kinkkupohkeet

Tiistaina olikin sitten lihakset, lähinnä etureidet, pakarat ja lonkan koukustajat eritavalla kipeät, kuin yleensä. Päädyin palauttelemaan niitä salille.

Varasin salilta Flowride Basicin ja Zumban. Ensimmäinen ei petä koskaan, sykkeet pysyi hyvin pk-tasolla, mikä oli tarkoitus ja jälkimmäinen oli vain jokin kaamea Zumban nimeä kantava sekamelska tanssiliikuntaa.

Ohjaaja oli ärsyttävä ja huono eikä kyllä noudattanut Zumban periaatteita, askelkuviot oli monimutkaisia ja niitä hinkattiin ilman musiikkia. Tunnin Zumbassa kului 285kcal, syke laski jatkuvasti alle sykealue 1. En tykännyt. En mene toiste. Zumbassa pitänee luottaa jatkossakin Evataren tarjoamiin tunteihin. Ne vaan on parhaita, niissä on paras meininki, hiki roiskuu ja kaloreita menee lähes joka kerta +/- 500kcal ja syke pysyy vähintään pk-tasolla tunnin alusta loppuun asti.

Tänään oli lyhyen työpäivän jälkeen edessä 400km mittainen roadtrip Jyväskylään ja takaisin. Aikataulu oli tiukka, mutta olin päättänyt ehtiä 19:30 alkavaan Body Pumpiin, koska juhannuksen vuoksi jää moni tunti puuttumaan. Kiire tuli, mutta ehdin. Syöksyin saliin minuuttia ennen tunnin alkua kengännauhat auki. Hätäsesti keräsin tavarat kasaan, nappasin käsipainot laatikosta ja lämmittelyyn. En ehtinyt ennen tuntia vaihtaa treenitoppia. En ehtinyt vaihtaa laseja piilareiksi. Myös juomapullo ja salikortti oli jäänyt aamulla kotiin.

Alku oli juuri niin lupaava, kuin miten tunti jatkuikin. Kiireellä saliin ryntäämisen jälkeen keskittyminen ei ollut ihan täydessä iskussa, eikä ihan sinne päinkään. Tipuin useaan otteeseen rytmistä, tein väärää liikettä ja säädin ja sähelsin kaikkea muutakin. Silmälasit valui koko ajan nenälle ja niitä joutui korjaamaan koko ajan. Unohdin laittaa sykemittarin päälle. Dippejä varten en saanut penkkiä korotettua. Hauiskappaleessa oli pakko vähentää tauon aikana painoja, koska hartiat olivat ajamisesta niin jännittyneenä, että niihin sattui. Olkapäissä hoksasin käsipainojeni olevan 4kg. Yleensä olen tehnyt 2kg painoilla, jotta saan puhtaammat sarjat. Tarkoitus oli painoa kyllä lähiaikoina lisätä, mutta EI tuplata sentään. Olkapää-biisissä ohjaaja katsoi pitkään ähisemistäni. Mulla alkoi naurattamaan ja tunnin jälkeen ohjaaja kysyi, että oliko vahingossa liian isot painot. Joo oli. Sain kuitenkin kannustusta, että hyvinhän se kuitenkin meni... No joo. Ensi kerralla vois vaikka kokeilla sitä 3kg ja vaikka kokeilla keskittymistäkin.

Huomenna onkin vapaapäivä, ohjelmassa siivousta ja asioiden hoitoa. Olen yrittänyt houkutella miestä Girya, eli kahvakuulatunnille. Mikäli siellä huomenna on tilaa (epäilen, että on), niin taidetaan mennä sinne.

Juhannus tuleekin vietettyä töissä. Edessä perjantai, lauantai ja sunnuntai aamuvuorot ja sunnuntain kruunuksi vielä samanlainen roadtrip Jyväskylään ja takaisin,  kuin tänäänkin. 

Endorfiinejä!

Tulin juuri 35min Basic Spinningistä ja Body Pump-tunnilta. Spinningissä huomasi, että limaisuus vähän haittasi ja tauko oli tehnyt sykkeille temput. Millään ei meinannut pysyä pk-alueella, eikä kyllä malttanut pitkän tauon jälkeen keventääkään.

Flowride Basic 35'
290kcal
36:18
avg 155bpm
max 183bpm

Body Pump 82 oli sitä mitä jo uuden ohjelman tyypanneet tytöt oli luvanneetkin. Paljon punnerruksia ja ehkä edelliseen verrattuna vähän kevyempi kokonaisuus. Painot pidin tauon jälkeen suunnilleen samoissa, kuin edellisessä ohjelmassakin.

Body Pump 82
342kcal
54:39 (unohdin käynnistää sykemittarin heti alusta)
avg 136 bpm
max 224 bpm

Body Pumpin sykelukemista voidaan päätellä, että on varmaan taas aika antaa Polarin sykelähettimen neppareille fairypesua ja kynsiharjaa. Mun syke ei takuulla ollut missään vaiheessa 224, eikä keskisyke myöskään 136.

Mutta ah. Tämä fiilis! Mahtava!

Ja taas toisaalta ei. Spinnig osoitti sen, että mä en todellakaan ole juoksukunnossa lauantaina.

Nyt suihku, ruokaa ja töihin.

Takaisin normaalielämään?

Jos  viime viikkoa edeltänyt viikko oli treenitön treeniviikko, niin sitä seuraava viikko sitä vasta olikin. Polarin viikkoyhteenveto näytti  eilen aamulla pyöreätä nollaa. Olo tuntuu niin löysältä, että valun varmaan viemäristä  alas.

Ei vaan ehtinyt eikä kyennyt.

Maanantai meni Ikeassa ja kotona siivotessa, tiistai - keskiviikko töissä, iltavuoroissa. Lisäksi alkuviikosta vielä vaivasi se hakkaava keuhkoputkiin sattuva yskä. Torstaina piti hakea serkku Tampereelta ja perjantaina oli juhlahumua ja piti ajaa Jyväskylään. Viikonloppu meni niissä samoissa kuohuvan huuruisissa merkeissä Jyväskylässä, mutta nyt se on virallisesti ohi. Opiskelut on takana ja minä olen virallinen Sairaanhoitaja AMK. 

Eilinen aamupäivä meni vielä viikonlopusta toipuessa. Kotona oltiin sunnuntaina vasta melko myöhään ja aina reissatessa väsähtää. Tänään yritän palata takaisin normaaliin viikkorytmiin ja klo 10 kutsuu  35min spinning ja heti perään menen testaamaan, millainen on Body Pump 82, josko sitä tästä saisi taas endorfiinierityksen ja tasapainon kohdalleen ja pääsisi kiinni normaaliin viikkorytmiin. Ehkä nielun pohjalta viimeiset sitkeät limatkin saa kyytiä ja ymmärtäisivät vihdoin häipyä?

Lauantaina pitäisi juosta Forssassa. Nielu on edelleen hieman limaisen tuntuinen, ehdottomasti pitäisi matka vaihtaa ainakin kympiksi, puolikkaan kunnossa en missään tapauksessa ole. Voi olla, että sopivan sauman tullen pyydän lääkäriltä todistuksen ja siirrän osallistumisen ensi vuoteen, tai sitten se vaan jää käymättä. Ei tämä nyt hyvää lupaa.

Loppuun kuvakollaasi viikonlopun juhlahumusta.

Kilpailuhenkisyyttä ilman kisakuntoa

Hei vaan taas.

Nyt tulee sitten tekstiä enemmän, kuin ehditte lukea. Salapoliisityöllä selvitin, että blogia on klikattu päivän aikana yli 100kertaa! Huikeaa! Kiitos ja kumarrus. Vielä kun avaisitte kommentointihanat, niin saisin jonkinlaista järkeä näihin postauksiin.
Mistä haluatte kirjoituksia? Haluatteko ennemmin, että en kirjoita? Kirjoitanko spinningneitsyyden menetyksestä? Entä haluatteko tietää miltä tuntui maaninen ryhmäpompinta? Entäpä kuvauksen siitä, miltä tuntuu mennä ensimmäistä kertaa Body Pump-tunnille, kun kaverit on puhuneet siitä jo vuosia? Haluatteko pohdintaa siitä, miksi hiilareita vähentävä sokerihiiri päätyy aina keräämään jättimäisen hiilaripöhön kiskomalla kaksin käsin pullaa, karkkia ja jätskiä? No, suurimmasta osasta edellämainittuja kirjoitan joka tapauksessa. Halusitte tai ette.

Sitä varmaan moni mielessänsä pohtii, mikä saa ihmisen osallistumaan juoksutapahtumaan, vaikkei edellytyksiä ole kärkisijoille, eikä edes lähelle. Eikä edes ensimmäisen kahdensadan joukkoon, hyvä jos ei aivan hännänhuipuksi jää. Forssan suvi-illassa sijoitukseni oli siinä puolivälin tuntumassa, 201/ 419 ja Espoossa "sijoitus" 566/661. Minun ja viimeisen juoksijan ajassa oli eroa melkein tunti ja väliin mahtui alle 100 juoksijaa. Niobe juoksi noin 33min minua kovempaa ja väliin mahtui 300 juoksijaa. Puolikkaan matkoilla siinä kahden tunnin kieppeillä on mieletön ruuhka.

Sitä pohdin minäkin, mikä pistää ihmisen juoksemaan numerolappu rinnassa niin kovaa kuin pääsee, vaikkei mikään pakko olisi. Ja vielä maksaa siitä osallistumismaksun, matkakulut + kisavaatteet, jotka totta kai pitää olla uudet joka tapahtumaan. Mahdollisesti niitä jopa pitää ostaa kahdet, toiset varalle. Ennen kisapäivää tuusataan soittolistat kondikseen, ladataan uudet musiikit nettikaupasta. Parhaassa tapauksessa kauden päätapahtumaa varten uusitaan juoksutossut ja sykemittarikin. Mp3-soitin ei myöskään välttämättä sovi trikoiden sävyyn, se pitää kai kanssa hankkia!? Ennen puolikasta ostetaan tankkausjuomat, mukaan pakataan energiageelit ja kisan jälkeen palautumisjuomat. Mitä hiton järkeä tässä on? No okei. Ehkä voisi juosta ilman uusia kisavaatteitakin ja pärjätä vanhoilla soittolistoillakin, tapoihini joskus kuuluu pieni (?!) liioittelu, mutta ehkä puolet totta silti tässäkin. 

Sitä järjettömyyttä tai järjellisyyttä pohdin myös Espoossa eräänä syyskuisena päivänä. Kuin myös Forssassa muutamaa kuukautta aiemmin. Taisin ajatuksen lomassa käyttää muutamaa voimasanaakin. Vedenpitävää vastausta en keksinyt, mutta kai se kisajännityksen tuoma endorfiinipölläys nostaa suorituskykyä sen verran, että tekee parhaansa + 50% yli, jolloin voittaa itsensä ainakin puolitoistakertaisesti.  Onhan se sitäpaitsi näyttävämpää rojahtaa maaliviivalle kontilleen kaikkensa antaneena kisatapahtumassa, jossa läsnä katsomassa on kymmeniä tai satoja ihmisiä, kuin vetää itsensä äärimmilleen kotiseutulenkkeilyllä ja kaatua kotiovelle vain perheen ihmeteltäväksi.

Isona tekijänä myös massajuoksutapahtuman tunnelma ja kaikkia kannustavat kannustajat reitin varrella sen lisäksi, että jokainen osallistuja yleensä voittaa itsensä lisäksi joko ruman t-paidan, mitalin tai parhaassa tapauksessa molemmat ja usein kaupan päälle vielä sponsoreiden tarjoaman tuotepakkauksen, jossa voi olla kahvinporojen lisäksi jopa yksi kalamiehen kaverikin! Ei sillä. Onhan ne kivoja kisamuistoja, rumat paidatkin. Äitini varmasti ajattelee mökillä Suvi-ilta teepparissaan savunhajussa itikoita huitoessaan lämmöllä sitä 10km juoksurutistusta, jonka tytär on paidan eteen temponut. Not. Espoosta sentään saatiin teknistä matskua oleva vihreä Rantamaraton 2011 t-paita muistoksi. Sitä olen pitänyt juoksulenkilläkin päällä. Kerran.

Kisaamaan ei siis lähdetä kylkiäisten vuoksi. Itse ilmoittaudun juoksutapahtumiin siksi, että saan asetettua itselleni jonkin päivämäärän, jota kohti treenaan tavoitteellisemmin. Varsinkin, kun kaikessa tekemisissäni olen tiivissä yhteistyössä kaverini Viime Tingan kanssa. Teistäkin joku saattaa hänet tuntea. Mahtava tyyppi, saa aikaan mielettömiä suorituksia toisinaan!

Lisäksi suurena kimmokkeena juoksutapahtumiin osallistumisena on ollut juoksuseura. Mulla on käynyt niin hyvä tuuri, että olen saanut juoksuseurakseni tapahtumiin nioben, jonka kanssa olimme sekä Forssassa että Espoossa. Hän on kisakonkari minuun verrattuna, mutta roikuttaa silti mukanaan hidasta juoksijaa tapahtumasta toiseen. Tänä vuonna oli tarkoitus mennä yhdessä Forssaan.  Nioben maratonille ja minun puolikkaalle, mutta se taitaa kariutua loukkaantumisen vuoksi. Ehkä pääsemme yhdessä taas Espooseen? Minun ilmoittautuminen on edelleen voimassa Forssaan puolimaratonille ja nyt päällä oleva flunssa näyttää, täytyykö se vielä viime tingassa muuttaa vain kympiksi. Vai mennäänkö juoksemaan puolikas käytännössä kylmiltään, ilman yhtään pitkää lenkkiä?

Oli miten oli. Tänä kesänä laitetaan taas numerolappu rintaan ja mennään.

Kuvakollaasissa suosikkilenkkimaisemat ja kuvamuisteloita viime vuoden Forssasta ja Espoosta.

Espoon kuvien (alarivin kaksi oikeanpuoleista) copyright Max Edin ja Forssan kuvan (alarivi vasemmalla Johanna Kuusi.

Juoksuharrastuksen lähihistoria

Kaikki alkoi kai vuonna 2010, helmikuussa. Istuin lääkärin vastaanotolla ja kuulin mitä todennäköisimmin sairastaneeni edelliskesänä aivoinfarktin ja näin myös epikriisiin diagnoosin kohdalle kirjoitettiin. Olin tuolloin ollut juuri ja juuri 27-vuotias. Riskitekijöiksi keksittiin tupakointi ja  migreenitaipumus, sekä hyvin lievänä tekijänä hormonikierukka. Näistä kolmesta ainoa, johon saatoin itse vaikuttaa oli tuo tupakoinnin lopettaminen ja kieltämättä muutenkin aivoinfarkti kannusti elämäntaparemonttiin. Lopetin tupakoinnin ja samoihin aikoihin Hämeenlinnaan rantautui myös Zumba. Aloin käydä työkavereiden kanssa Zumbaamassa ja innostuin. Kunto kasvoi, ja lumien sulaessa aloin miettimään, että jos kestän tunnin-pari zumbaa, niin ehkä voisin aloittaa myös jonkinlaisen juoksukoulun jolla tavoitella 5km yhtäjaksoista juoksemista. Aikatavoitteeksi asetin vitosen puoleen tuntiin.

Ostin elämäni ekat juoksulenkkarit ja vähän sen jälkeen myös sykemittarin (Polar FT60). Aloin juosta. Juoksin lyhtypylvään välin, juoksin kaksi ja niin edelleen. HeiaHeian ensimmäinen juoksumerkintä on 18.5.2010 ja statistiikassa 2,4km ja aikaa oli mennyt 20min. 11.6.2010 olen kirjannut juosseeni 7km tunnissa. Heinäkuussa 2010 muutin  ja nyrjäytin muutossa nilkkani. Tämä vastoinkäyminen aiheutti aikamoisen takapakin ja myös juoksutauon. Jossain vaiheessa kesää jaksoin juosta sen 5km, mutta puoli tuntia ei ollut lähelläkään. Syksyllä jaksoin juosta 7km yhteen menoon 53minuuttiin. Se tuntui todella pitkältä lenkiltä jo se!

Talvella eksyin taas tupakkanaisten seuraan. Liikuntaharrastuskin vähän jäi ja joku hyvä tekosyykin sille varmasti oli. Heiaheia on täysin vailla merkintöjä koko talven ajan. Kevään alkaessa sulattaa lumia pois asfaltia alkoi taas juoksuvarvas kutiamaan. Huhtikuulta 2011 löytyy seuraavat merkinnät, jolloin 5km on taittunut tämän mukaan 35min. Muistan heittäneeni tuon ajan vähän hatusta, koska jotain ongelmaa oli ajanoton kanssa. Uskon, että todellinen aika oli lähempänä 40min tuossa vaiheessa talven venymisen jälkeen. Lopetin taas tupakoinnin ja otin tavoitteeksi juosta 10km putkeen numerolappu rinnassa. Sen tein Forssan suvi-illassa 2011 aikaan 1:09:03. Elämäni ensimmäisen 10km lenkin juoksin treenin vuoksi vain muutamaa päivää ennen. Lenkin jälkeen itkien soitin ystäville ja ilmoitin: "Minä. Juoksin. 10km. " Ehkä yksi elämäni suurimmista itseni voittamisen hetkistä.

Kympin suorittamisen jälkeen päätin juosta puolimaratonin syksyllä. Kesän treenit meni ensin ihan hyvin. Juoksin yhä liian kovilla sykkeillä ja liian usein. Viisaammathan jo tietää mitä siitä seuraa. Minäkin tiedän nyt. Siitä tulee rasitusvammat eli penikkaongelmat. Niiden kanssa taistellessa kesän juokseminen oli vähän sellaista sun tällaista. Samoin oli hankalaa pysytellä erossa tupakkakääryleistä. Jos juoksin, en polttanut. Jos en pystynyt juoksemaan, aloin polttamaan.

Syksyyn mennessä sain nippa nappa 200km juostuja kilometrejä alle ja osallistuin Espoon Rantamaratonin puolikkaalle. Puolikkaalle treenaaminen oli ollut tosiaan vähän epäjohdonmukaista ja tupakansavun höystämää, mutta osallistuin silti puolikkaalle, vaikka tiesin olevani ehkä jopa huonommassa kunnossa, kuin kesäkuussa Forssassa. Juoksin kuin juoksinkin ystäväni nioben kanssa puolimaratonin. Aika oli 2:27 ja risat, mutta juoksin sen. Niobe ehti oman maaliintulonsa jälkeen käydä suihkussa ja vaihtamassa vaatteet, ennen kuin tuli urheilukentälle minua kannustamaan. Hieman juostaan eri sarjoissa ja siksi niobe onkin ehdottomasti oma juoksuesikuvani.

Puolimaratonin jälkeen oli taas varmasti hyviä tekosyitä paljon, koska seuraavan kerran sain juoksutossut jalkaan vasta marraskuussa. Talven ajan kuitenkin yritin jollain tavalla juosta koko talven. Välillä aktiivisemmin, välillä vähemmän aktiiviesti. Käännekohta liikuntaharrastukseen tuli kuitenkin hieman ennen joulua, kun miehen siskon houkuttelemana kävin tutustumassa läheiseen kuntokeskukseen ja otin jäsenyyden sinne.

Kuntokeskusjäsenyyden jälkeen menetin sekä body pump että spinning-neitsyyteni, otin 10 kerran Fustra PT-paketin ja tein tuttavuutta Zumban kaltaisen Sh'bamin kanssa. Käynyt olen satunnaisesti myös Body Balancessa, Joogassa, Combatissa ja jopa Body Attackissa (joka oli mielestäni enimmäkseen maanista ryhmäpompintaa...). Olen myös syvävenytellyt, kahvakuulaillut, työmatkapyöräillyt ja juossut. Yhteensä tänä vuonna 107h edestä ja siitä juoksua on ollut vain vajaa viidesosa, reilu 20h ja noin 100km.  Treenejä häiritsi melko paljon huhti-toukokuussa opintojen loppurutistus, johon mahtui opinnäytetyön lisäksi kaikki muut viimehetken rästihommat.

Juoksussa on silti tapahtunut kehitystä, vaikka kilometrejä on tullutkin nihkeästi. Sain pari viikkoa sitten vihdoin vuonna 2010 asetetun tavoitteen täytettyä. Juoksin 5km alle puoleen tuntiin. Tarkalleen 29:32.

Myös normilenkin vertailussa voi havaita sekä "vauhdin" kasvaneen että sykkeiden laskeneen. Kyseinen vertailu on siis täsmälleen saman 8km lenkin kiertämisestä, täysin samaan suuntaan, vaikka Garmin haluaakin mitata korkeudet joka kerta eri tavalla.Turtle on the run ei todellakaan ole edes liiottelua.

Tästä siis jatketaan historiani kolmatta juoksukesää eteenpäin. Seuraava tavoite piti olla 16.6.2012 Forssassa juostava puolikas, mutta tulin kamalaan flunssaan, joten se lienee kariutuu siihen. Ehkä vaihdan osallistumisen vain kympiksi. Syksyllä haluaisin taas mennä Espooseen, koska reitti oli maisemallisesti todella kaunis. Jostain syystä tykkään ihan pöhkönä juosta veden äärellä. Mikä lie siinäkin sitten.

Tiivistän loppuun kuvamuotoon vielä treenilookkia joka lähtöön: