Se on kesä ja lakatut varpaankynnet!

Kävin äsken juoksemassa. Luvassa oli viikon pitkis. Juoksin osan matkaa seurassa. Oli tarkoitus juosta ~ 15-16km, mutta en malttanut kääntyä vielä kotiin, joten matkaa kertyi 18km.  Lenkin Extreme-osuus oli sairaalan parkkipaikalta psykiatrian rakennukselle menevät portaat, jotka kipitettiin ylös ihan hyvää tahtia.

Ei tullut juostessa vielä sitä "tää on aivan mahtavaa ja jalat vaan rullaa" - flowta, mutta ei se nyt ihan tuskien taivalkaan ollut. Sykkeet oli tavanmukaiset, verrattuna vastaavanmittaiseen syyskuiseen lenkkiin viime vuonna, nyt oli 20sek/km enemmän vauhtia, mutta sykkeet 13bpm/min korkeammat.

Nyt on mehut pois, joten kuvat puhukoot puolestaan, tosin postauksen viimeistä kuvaa en suosittelen herkille. Enkä itseasiassa kahta sitä edeltävääkään, jos joku luulee, ettei naiset hikoile.

 Kuvan statsit tekee keskitahdiksi 7:26min/km.

Statistiikka (kannattaa painaa oikeasta yläkulmasta view in metric)  tästä linkistä.

Muutama naisellinen hikipisara.

Ei paha!

...taino...

Ja se, mistä otsikkokin tulee. Kesällä lakataan varpaankynnet. Ihan hyvästä syystä... Nyt alkaa olemaan se aika.

Tälle viikolle tuli juoksua 29,44km sekä lisäksi yksi vajaan 8km reipas sauvakävelylenkki. Salille en ehtinyt kuin kerran, mutta sitäkin tehokkaammin. Ensi viikolla onneksi pitäisi olla paremmin aikaa ja vähemmän ylimääräistä ohjelmaa.

Piti juosta kymppi...

...meni yksitoista.

Sykkeet oli toki omaa luokkaansa ja meno hidasta, MUTTA puolustaudun ja perustelen, että olen edellisen aerobisen treenin tehnyt 5.4. ennen mökkiviikonloppua ja sitä seuraava kunnon treeni oli heti perään toissapäivänä. Ei kai ihme, jos vajaan kolmen viikon taukoilu hiukan tuntuu? Lepo ei näissä määrin juoksuhommissa kuitenkaan varsinaisesti kehitä. V*tuttaa kylläkin.

No, turha se on selitellä. Juoksukunto on repsahtanut ja sehän ei parane kuin juoksemalla. Siispä rikoot jalkaan ja lenkille.

Onhan se kuitenkin niin, ettei nuo rikoot nyt varsinaisesti kaunista. :D

Tarkoitus oli kokeilla, miten sujuu kympin juokseminen tänä keväänä. Näin se meni. Ei kovasti kehumista, ei sykkeissä eikä vauhdissa, mutta ah. On se niin ihanaa. Kaunis ilta, ihana auringonlasku. Valoisaa, sopivan viileää, muttei kuitenkaan tarvinnut topata kamalasti vaatetta päälle. Kuulokkeista huonoa eurohumppaa, vain minä, tie ja mun ajatukset. Olisin voinut juosta vaikka Turenkiin asti, mutta koska kello oli jo melkein puoli kymmenen illalla, juoksinkin vain Miemalan kautta takaisin kotiin. Pikkusen reilu 11km.

Muutama fiilistelykuva tuli napattua siinä juostessa. Juu. Juostessa. Tärähtämisestä saatte syyttää Pegasuksien ilmatyynyjä. Tuon parempaan kuvanlaatuun ei niillä juostessa pysty.

Kymppitie.

Vanajaveden silloilla.

Kohta pääsee uimaan!

Juoksen kuin hullu - kirjaimellisesti. Voi morjes, mikä ilme!

 Juoksulenkillä oli testissä Buzzaamani Maximin Hypotonic Sports Drink. Toisella testikerralla maku oli edellistäkin kertaa miellyttävämpi, paitsi silloin kun yritin välttää yskänpuuskaa imeskelemällä mynthonia...  Vatsa tuntuu tätä juomaa kestävän hyvin. Ohjeen mukaan juomaa pitäisi nauttia 500ml ennen harjoitusta ja sitten pari desiä parinkymmenen minsan välein. Ihan siihen en kykene. 11km lenkillä riitti aivan hyvin 500ml pullo ja vähän jäikin vielä. Pääsee varmaan pitkiksillä oikeuksiinsa.

Lenkin jälkeen palautusjuomana testissä oli myös Maximin Recovery Drink - maku vanilja. Maku oli kuin olisi juonut vaniljakastiketta. Nam. Palautusjuoman nauttija sen sijaan näyttää just siltä, miltä voi kuvitella ihmisen näyttävän, kun rapakunnossa juoksee 11km. Kamalalta.  Palautusjuoman ansiosta ei varmastikaan huomenna yhtään reississä tunnu, eihän?

Nyt nopeat venyttelyt, magnesiumia ja sänkyyn. Huomenna menen salille ja  pääsen pitkästä aikaa lihaskunnon pariin.

18,39km silkkaa rakkautta

Tänään raahauduin väsyneenä työpäivän, lapsen harrastuksiin kuskaamisen ja vatsanvääntelyiden jälkeen kuitenkin lenkille. Kannatti.

Kaikkia ennakko-odotuksia vastaan, lenkki kulki hyvin. Sykkeet pysyi hämmästyttävän matalalla (keskisyke 155) ja juoksu kulki hyvin ja ihmeen lujaakin, noille sykkeille ja tuolle matkalle. Keskitahti oli 7:41 ja aika liikkeellä 2:17.

Ekat 10km mulla oli huikean hyvää lenkkiseuraakin. 7-vuotias poikaseni fillaroi vierellä mukisematta tosi reippaasti. Saatoin pojan kotipihaan asti (oli jo melko pimeää) ja kotipihassa oli hieman teknisiä vaikeuksia lukon kanssa, joten parin minuutin tauko tuli siinä 10km tietämillä. Jatkoin siitä vielä itsekseni matkaa reilu 8km verran.

Datat täällä.

Vähän saattoi olla aineenvaihdunta käynnissä...Varsinainen Mrs Wet T- Shirt!

Alkuviikko levätään, palautellaan ja tankataan hyvässä seurassa, koska tämä Rouva lentää huomisaamuna klo 9:30 koneella Riikaan ja nautiskelee siellä olostaan 2 yötä ja 3 päivää kaksin ihanan aviomiehen kanssa. Paluulento on takaisin Helsingissä keskiviikkona alkuillasta ja torstaina kutsuukin jo työt.

Nyt pitänee tehdä jotain muuta kuin päivittää blogia. Vaihtoehtona lienee pakata tai nukkua. Kamerakin on lataamatta. Passi on sentään jo etsitty ja löydetty.

Intervallikympin datapläjäys

Ohjelmassa luki 15min lämmittelyn jälkeen 3-5 x 1000m 80-90% max. sykkeellä, välissä 2-3min palautus ja loppuun 15min jäähdyttely.

Tältä se näytti...

...kartalla...

 ...sykekäppyrässä...

 ...minuuttia / kilometri...

 ...ja verrattuna viime vuoteen...

Huh ja oh. Otti koville. Varsinkin kun alla oli eilisen päivän spinning, pump ja sh'bam ja tämän päivän 7-16:30 työpäivä.

Lenkki itsessään oli vähän, miten sen nyt sanois. Ei tahmea, mutta ei juuri rullannutkaan. Lähdin liikkeelle asenteella, että juoksen kympin reitin ja teen sen aikana intervalleja niin monta kuin jaksan tai ehdin, siten että tulee n. 15min lämmittely ja jäähdyttely.  Ehdin tehdä vaaditut viisi ja palautusta mahtui väliin 3min verran. Sykkeet pysytteli tapansa mukaan korkealla. Palautuksissakin oltiin 80% max. - tasolla.

Sykkeet on mulla jotain niin käsittämätöntä avaruustiedettä, etten kertakaikkiaan ota niistä mitään tolkkua. Kävellen saan sykkeet max. 100bpm, juosten ne ei käytännössä pysy lainkaan alle 150bpm. Uskokaa vaan, olen yrittänyt. Olen yrittänyt juosta rentoja, hitaita lönköttelyjä ja silti sykemittari paukuttaa 145-155 välisiä lukemia. Yhtä aikaa Garmin näyttää tahdin olevan 9,5min/km ja sauvakävelijämummot menee ohituskaistaa ohi. Ei. Ei kestä hermo.

Treenaa tässä sitten sykealueella 55-60% max niin kuin ohjelma vaatisi. Harvoin pystyn lenkkiin edes 60-70% max sykealueella, vaikka yritän, oi yritän kyllä!  Kuvan vertailussa olleissa lenkeissä keskisyke  oli 162-164, eli melko sama. Tämänvuotisessa lenkissä tein intervalleja, viime vuotisessa lenkissä pyrkimys oli tasavauhtiseen lenkkiin, joten sinänsä vertailua näiden kahden välillä on huono tehdä. Vertaan niitä silti. Maksimi tänä vuonna oli 187, viime vuonna 179. Siinä ehkä hiuksenhieno ero, joka selittynee sillä intervalli vs. tasavauhtilenkki - erolla.

Olen yrittänyt kohottaa peruskestävyyskuntoa spinningillä ja sh'bamilla, jotta sykkeet tippuisi ja vauhti vihdoin kasvaisi myös juoksussa, mutta ei. Tuntuu, että juoksukunto, varsinkin kauan ja "kovaa" juostessa senkun huononee. Vuosi sitten juoksin Espoossa puolimaratonin 2:27 ja risat keskisykkeen ollessa 181bpm. Nyt en varmasti pysty juoksemaan 2:27 samoilla sykelukemilla...  Tuorein maksimisyke on kellottunut Hämeenlinnan kaupunkimaratonin kympin maalisuoralla, 201bpm. Leposyke on 52-57bpm. Auttakaa nyt! Miten mun pitäisi treenata nyt seuraavat 2 viikkoa, että pääsen hengissä maaliin Espoossa? (Ja mielellään nopeampaa, kuin edellisvuonna.) Entä mikä saattaisi olla realistinen aikatavoite?

Pitäisi varmaankin mennä  kunnolliseen tasotestiin (mihin?) tai edes polkupyöräergometritestiin Aulangolle. Mutta ei ennen Espoota.

Viiden pisteen vihje: Elää sekä aavikolla että kurkussa?

Vastaus: Kaktus.

(Kuva: täältä )


Loman loppumisen kunniaksi sellainen muutti nieluuni. Hiphei. En olisi halunnutkaan mennä tänään Body Pumpiin saati huomenna fillarilla töihin. Hei oikeasti. Töihin. Miksei loma voi jatkua ikuisesti?

Maanantain kunniaksi Polar ilmoitti, että viikolla on ylläpidetty kuntoa. Polarin viesti ei nyt aivan vastaa totuutta, koska kertymästä puuttui tunnin Prospinnig, jonka datat oli Garminissa ja keskiviikon Body Pumpissa käynnistin mittarin vasta puolivälissä tuntia. Eiköhän se ihan kelpoviikko ollut. Garmin Connectiin syötettynä saldo oli 5:40. Normisetti. Keskiviikkona Pumpissa lisäsin painoja ja torstaina kahvakuulatunnilla otin ekaa kertaa ikinä 12kg kuulan.

Perjantaina pikkumies aloitti judoharrastuksensa. Pieni judoka oli intopiukeana tatamilla. Tulevaisuuden judolupaukset  tekivät kuperkeikkoja eteen ja taakse, juoksivat ja kaatuivat ja tekivät kaikenlaisia jänniä temppuja, joiden tarkoitus ilmeisesti oli harjoitella kaatumista, ukemia. 

Myös kaverin kanssa harjoiteltiin. Ennen jokaista liikettä tehtiin rei (kumarrus).

Tässä pikkumies mustissa housuissaan on tori (liikkeen suorittaja) ja toinen pikkupoika  on uke (liikkeen vastaanottaja).

Välillä toisinpäin ja toinen pikkumies pitkin pituuttaan tatamille ja kiinni.

Judoka tykkäsi kovasti, joten tästä lähtien perjantaisin äidin perinteikkäät  perjantai spinningit ja pumpit jää judosalin jalkoihin. Äidin näkövinkkelistä katsottuna Judossa oli huippua se, miten kurinalaista ja jämptiä toimintaa judosalilla oli. Tatamilla tehtiin sitä mitä käskettiin, eikä mitään muuta. Tykkään! Tunnilla käytetyt judotermit kaivoin muistini syövereistä sekä tältä listalta. Korjatkaa, jos joku meni pieleen.

Perjantain judon jälkeen vaihdoin viihteelle, laitoin lilat luomiin ja lähdin kaupungille.

 Paikallisella terassilla esiintyi Groopies, jonka soittajat on tuttuja. Käytiin jorailemassa eka setti ja siitä matka jatkui kohti Night Lifea ja Iskelmää. Karaokea tuli kanssa laulettua, mutta ei siitä sen enempää. Viikonlopun treenit oli sitten siinä. Lauantaina darraa ja Mikki Hiiri- vohveleita, sunnuntaina muuten vaan vetämätöntä oloa ja tänään sama meno jatkui. Syyksi paljastuikin orastavaa flunssaa. Sellainen olo, että vähän lämpöäkin voi olla.  (Mittasin, onkin.Tosin ihan marginaalisesti vain...) Huomenna loman jälkeen ekaksi päiväksi töihin. Nyt kun ei vaan tulisi enää enempää kipeäksi. Eihän?

Lomaviikon puuhailuja

Maanantaina kävin tosiaan edellisen postauksen jälkeen parturissa. Mulla on kyllä Hämeenlinnan paras kampaaja, koska Maria Glohairista teki taas ihmeitä. Projektina on tosiaan kasvattaa vähän pidempää mallia ja se ei ole mikään ihan helppo juttu, kun lyhyt malli on ollut toiselta puolelta tosi paljon lyhyempi. Jotenkin ihmeesti Maria taas ammattitaitoaan toteutti ja uuden värin ja uusien pantojen kanssa tukka näyttää ihmeen hyvältä, ollakseen vakavasti kasvatusvaiheessa. 

Kattokaa vaikka!

 Maanantaina menin salille, tein Pumpin, tosin kevensin vähän jalkoja, koska tiesin meneväni perään ProSpinningiin. Ennen Pro-tuntia vaihdoin ranteeseen Garminin. Halusin saada dataa tunnin sykevaihteluista. Hyvin erottuu Pro-tunnin työosuudet ja palautukset.

Prospinningissä on ensin 3min rentoutus/keskittyminen (näkyy hyvin tuossa 16min paikkeilla) jonka jälkeen aletaan nostaa lämpöjä VK-tasolle, siten että ensimmäisen työvaiheen alussa ollaan VK:n  ja MAX:n rajalla. Sitten on työbiisi, jossa vedetään niin täpöt, kun ikinä reisistä ja pakarasta irtoaa ja sen jälkeen nopea palautus. Toinen samanlainen rypäisy perään ja vähän pidempi palautus. Taas kaksi tehokasta työosuutta pienillä palautuksilla ja se on siinä. Jäähdytellen finaaliin ja taas tietää tehneensä.

Tiistaina pyöräilin tunnin, basic-tunnilla, joka tosin tuntui yllättävän raskaalta. Varmaan edellispäivä painoi reisissä. Keskiviikkona oli vuorossa Body Pump, jossa latasin tankoon enemmän kuin ikinä tai ainakin samanverran kuin ennen taukoa. Hauikseen lisäsin reteästi kilot / pääty (eli tein 6kg/pää), mutta jouduin biisin puolivälissä ottamaan kilot pois. No. Haastoinpahan ainakin itseni. Tänään on vuorossa spinning, kahvakuula ja sh'bam.

Muuten viikko on mennyt kirpparikamoja hinnotellessa. Aikamoinen homma.

Tiistaina kävin myös ostamassa pojalle ne koskettimet. Vähän toinen on keskittynyt! 

Mahdollisesti löydettiin pojalle opettajakin alkeita neuvomaan ja huomenna lähdetään kokeilemaan, olisko pikkumiehestä Judokaksi.

 Äiti sen sijaan kokeilee huomenna, miten sujuu irtiotto loman  päättymisen kunniaksi hyvän musiikin ja hyvän seuran parissa. 

Ja niin. En ole juossut. Noinkohan uskallan ilmoittautua Espoon puolikkaalle? Uskallanko?

Tavoite: Espoon Rantamaraton 2012, puolimaraton

Nonnin. Hämeenlinnan kaupunkimaratonin kymppi teki sen mitä piti. Juoksen löntystän taas syksyllä Espoossa puolikkaan. Syitä on kaksi. Reitti on kiva ja siihen on vielä tarpeeksi aikaa.

Aikaa on silti alle pari kuukautta, joten treenata varmaan pitäisi, vaikka Garminin yhteenvetojen mukaan pitäisi olla paremmassa kunnossa kuin koskaan ennen.

(klikkaamalla isommaksi)

 Viime kesän treenit meni vähän heikommanpuoleisesti ja pyritään nyt siihen, että sama paha karma ei toistuisi tänä vuonna.

Sattumalta juoksuohjelman pohjaa googlaillessa löysin tälläisen:

Viikot 1-3
Keskiviikko:
Kevyt juoksu 30-40 min (syke 60-70 % maksimista)
Perjantai:Verryttely 10 min + vauhtileikittely 20 min (syke vedoissa 80-100 %, palautuksissa 60-75 %) + jäähdyttely 10 min, tekniikkaharjoituksia
Sunnuntai:Pitkälenkki 60-80 min (syke 60-75 %)

Viikko 4
Keskiviikko:
Kevyt juoksu 30 min (syke 60-70 %)
Perjantai:Peruslenkki (syke 65-75 %)
Sunnuntai:Peruslenkki 40-60 min (syke 60-75 %)

Viikot 5-7
Keskiviikko:
Kevyt 30-40 min (syke 60-70 %)
Perjantai:Verryttely 15 min + 3-5 x 1000 m (syke 80-90 %), palautus 2-3 min + jäähdyttely 15 min, tekniikkaharjoituksia
Sunnuntai:Pitkä lenkki 90-120 min (syke 60-75 %)

Viikko 8
Tiistai:
Kevyt 30-40 min (syke 60-70 %)
Torstai:Verryttely 10 min + 3x2 min puolimaratonin tavoitevauhtia, palautus 2 min + jäähdyttely 10 min
Sunnuntai :Puolimaraton

(lähde: http://www.maratonkoulu.fi/artikkelit/puolimaratonin-viehaetys.html)

Ohjelma vaikuttaa ihan pätevältä, mitä siitä nyt tällä kokemuksella ymmärrän. Todennäköisesti joudun jalkoja säästääkseni korvaamaan jotaikin lenkkejä spinningillä ja ymppään sekaan vähän lihaskuntotreeniä ja mahdollisesti työmatkapyöräilyä, mutta pääpiirteittäin varmaankin vois mennä noin, treenipäiviä pitää tosin vähän säätää.  Espoossa juostaan sunnuntaina ja hieman arveluttaa tuo viimeisen viikon torstain treeni, jossa tehdään tavoitevauhtivetoja.

Mikähän se sitten olisi tavoitevauhti tänä vuonna? Alle 6km/min ei mennä missään tapauksessa, joten kahden tunnin alitukset on jossain valovuosien takana vielä.

Geenini ovat hämäläistyneitä ja hitaita, mutta tietenkin toiveissa olisi parantaa sitä ennestään jo kovin vaatimatonta aikaa. Alle 2:20? Kympin aika on parantunut 3½minuuttia, joten reipas 7min voisi optimaalisissa olosuhteissa olla ehkä realistinenkin tavoite.

No. Näillä mennään nyt. Seuralainen Espooseen on plakkarissa. Tarjonta oli niukkaa, mutta sitäkin laadukkaampaa! Huomenna juoksuohjelman ensimmäinen lenkki!

Sitä ennen, nautitaan vielä lauantain kaupunkimaratonin palauttelun tunnelmista.

Kesäkuun yhteenveto ja puolivuosikatsaus

Kesäkuussa tuli kuluneeksi 6kk siitä, kun otin salijäsenyyden  Forever-kuntoklubille.

Kuluneen noin puolen vuoden aikana olen osallistunut 92 ryhmäliikuntatunnille. Garmin Connectiin on merkattu 141 toimintoa, yhteensä lähes 131h ajan.

Pidän tätä saavutuksena, koska en luonnostaan ole  koskaan ollut  erityisen aktiivinen liikkuja, ennemminkin aktiivinen liikunnan välttelijä. Puolen vuoden aikana liikunnasta on tullut osa elämää eikä aktiivista salilla käymistä enää voi laskea alkuinnostuksen piikkiin.

Tavoitteeni täyttää 30 vuotta paremmassa kunnossa, kuin koskaan todennäköisesti toteutuu, vaikka peilikuvassa onkin vielä vähän, tai aika paljonkin petraamista. Lihasta on kuitenkin tullut ja rasva varmaankin sen tieltä vähän väistynyt, koska painokin alkaa vitosella kutosen sijaan, vaikken erityisemmin nyt tarkkaile syömisiä. Pienellä (s)karppaamisella varmasti saisi vähän ylimääräistä höttöä vielä pois ja saavutetut edut paremmin esille.

Mielenkiintoista olisi ehkä tässä vaiheessa ottaa nyt uusi kehonkoostumusmittaus ja katsoa siitäkin, onko mitään tapahtunut, vaikka uskonkin siihen lähes yhtä paljon kuin taruolentoihin.

Kesäkuu kuitenkin vaihtui  heinäkuuksi  luultua vaatimattomamman liikuntasaldon merkeissä. Sairastelun aiheuttama tauko näkyi kuukauden totalissa, vaikka viimeiset kolme viikkoa olikin hyviä treeniviikkoja. Juokseminen on jostain syystä jäänyt vähiin ja sen suhteen pitäisi kyllä nyt kunnostautua, jos mielii syksymmällä puolikkaalle.

 Polar palkitsi taas tällä viikolla antamalla kolme tähteä, pokaalin ja kehumalla "loistavaa". Ensi viikon tavoitteena on treenata taas samaan malliin. Se onkin erittäin haasteellista, koska luvassa on kahden vapaan jälkeen 3 iltavuoroa, pitkä päivä ja aamu.

Urheiluvälineitä ja välineurheilua

Tänään pääsin pitkästä aikaa laittamaan juoksulenkkarit jalkaan ja kävin lenkillä. Koska olen välineurheilija (ja ylpeänä tunnustan syntini), niin laitoin vasempaan ranteeseen Polarin ja oikeaan Garminin Forerunner satakympin. Koska kumpikaan sykevyö ei kommunikoi molempien kellojen kanssa, oli ympärilläni myös molempien laitteiden sykevyöt. Eikö kuulosta melko hullulta?  Ehkä, mutta kaikelle on looginen selitys, ainakin omasta mielestäni. Haluan saada treenin kirjautumaan Polarin harjoitusohjelmaan sekä sykekäppyröiden piirtyvän Garmin Connectiin käppyröiden tarkastelua varten. Se ei onnistu ilman tuplavyötä ja tuplakelloa, joten niillä mennään.

Jalkaan laitoin jo monta sataa kilometriä juosseet Niken Pegasokset, jotka sopii parhaiten penikkavaivaan taipuvaisille säärilleni. Kaapista löytyy myös Niken Vomerot, joihin yritän edelleen hiljalleen jalkojani totuttaa, jotta voisin joskus siirtyä niihin. Talvijuoksua varten on Asicsin maastojuoksulenkkarit. Juoksuvaatteiksi valikoitui kesän suosikkini, Run Wild- t-paita sekä 3/4 mittaiset Adidaksen trikoot. Ja hei, sillä todellakin on väliä, millä vaatteilla juoksee! Hyvännäköiset, istuvat ja teknistä materiaalia olevat hengittävät treenivaatteet tekevät harjoittelusta mukavampaa ja kaikin puolin kivempaa - väitän, että vaikutusta siinä mielessä on myös suorituskykyyn, jos treenaaminen on mukavampaa ja aktiivisempaa siksi, että varusteet on kunnossa.

Tämän oivalluksen kunniaksi tänään pienen pienen tilauksen tein Startfitnessille. Olen älyttömän hyvä luomaan itselleni erilaisia tarpeita. Olen jo aiemmin todennut pikaisesti alkuvuodesta ostamani salikengät huonoiksi, niissä kipeytyvät päkiät. Tarvitsin uudet. Tilasin Asicsin Gel  Kaedat ,jotka joissain yhteyksissä oli sisäliikuntakenkinä (joilta ne minusta näyttää) ja joissakin yhteyksissä  mainittu kevyinä juoksukenkinä. Maksoivat alle 25£, eiköhän niitä hintansa edestä käytä. Lisäksi halusin tarvitsin uuden hupparin vedettäväksi treenin jälkeen päälle. Reebokin harmaa alle 15£. Vanhat urheilurintsikatkin alkoivat olla jo harmaita. Tarvitsin uudet ja Nikeltä uudet maksoivatkin vain alle 13£. Viime vuonna ostamani Craftin juoksushortsit kinnaa hivenen pakarasta. Tarvitsin uudet, tilasin Asicsin Ayamit, alle 10£. Kesä ja kuuma, silloin tarvitsee shortsit! Tarvitsee! Se mitä EI tarvitse, niin kukaan EI laske noita summia yhteen. Eihän?

Henkilökohtaisesti luulen, että minun olisi kuulunut syntyä insinööriksi tai ammattimaiseksi shoppaajaksi. Sen sijaan opiskelin sairaanhoitajaksi ja olen nyt äärimmäisen viehättynyt seuraamaan sykekäyriä ja vertaamaan harjoituksia keskenään, eikä sairaanhoitajan palkalla paljoa tarvitsisi shoppailla. Shoppailen silti. Välillä tutkin niitä sykekäyriä siksi, että havaitsisin pienen pientä kehitystä tapahtuneen, mutta yleensä tuijotan niitä vain todetakseni, miten hitaasti juoksen ja miten paljon liian kovilla sykkeillä. Näin myös tänään.

Lenkki itsessään oli aivan sieltä ja syvältä. Mp3-soitinkin oli kuollut juoksutauon aikana. AARGH! En tiedä, onko se rikki vai onko tyhjentänyt akkunsa itsestään, mutta käynnistynyt se ei ollenkaan.

Lenkillä syke nousi liikaa, jalat painoivat ja hengitys oli työlästä. En pystynyt juoksemaan kuin pätkittäin, koska halusin pitää sykkeen Polarin tehoalueella 2, jonka Polarin kuntotesti on määritellyt  olemaan 132-161. Välillä sitten kävelin pätkiä, annoin sykkeen laskea ja taas hölkkäsin. 5,55km lenkkiin tuhraantui aikaa 47min. Sanoinkos minä jotain siitä kilpikonnasta? Hyvä juttu oli, että sykkeet laski myös nopeasti ja muuten fiilis juosta oli hyvä. Kyllä tästä taas noustaan.

Nielu tuntuu yhä hivenen limaiselta ja nenä aavistuksen tukkoiselta, kipeä olo ei  silti missään tapauksessa ole. Pyysin töissä silti lääkäriltä todistuksen Forssaan ja siirsin osallistumiseni ensi vuodelle. Se päätös on nyt tehty. Harmittaa.

Juoksuharrastuksen lähihistoria

Kaikki alkoi kai vuonna 2010, helmikuussa. Istuin lääkärin vastaanotolla ja kuulin mitä todennäköisimmin sairastaneeni edelliskesänä aivoinfarktin ja näin myös epikriisiin diagnoosin kohdalle kirjoitettiin. Olin tuolloin ollut juuri ja juuri 27-vuotias. Riskitekijöiksi keksittiin tupakointi ja  migreenitaipumus, sekä hyvin lievänä tekijänä hormonikierukka. Näistä kolmesta ainoa, johon saatoin itse vaikuttaa oli tuo tupakoinnin lopettaminen ja kieltämättä muutenkin aivoinfarkti kannusti elämäntaparemonttiin. Lopetin tupakoinnin ja samoihin aikoihin Hämeenlinnaan rantautui myös Zumba. Aloin käydä työkavereiden kanssa Zumbaamassa ja innostuin. Kunto kasvoi, ja lumien sulaessa aloin miettimään, että jos kestän tunnin-pari zumbaa, niin ehkä voisin aloittaa myös jonkinlaisen juoksukoulun jolla tavoitella 5km yhtäjaksoista juoksemista. Aikatavoitteeksi asetin vitosen puoleen tuntiin.

Ostin elämäni ekat juoksulenkkarit ja vähän sen jälkeen myös sykemittarin (Polar FT60). Aloin juosta. Juoksin lyhtypylvään välin, juoksin kaksi ja niin edelleen. HeiaHeian ensimmäinen juoksumerkintä on 18.5.2010 ja statistiikassa 2,4km ja aikaa oli mennyt 20min. 11.6.2010 olen kirjannut juosseeni 7km tunnissa. Heinäkuussa 2010 muutin  ja nyrjäytin muutossa nilkkani. Tämä vastoinkäyminen aiheutti aikamoisen takapakin ja myös juoksutauon. Jossain vaiheessa kesää jaksoin juosta sen 5km, mutta puoli tuntia ei ollut lähelläkään. Syksyllä jaksoin juosta 7km yhteen menoon 53minuuttiin. Se tuntui todella pitkältä lenkiltä jo se!

Talvella eksyin taas tupakkanaisten seuraan. Liikuntaharrastuskin vähän jäi ja joku hyvä tekosyykin sille varmasti oli. Heiaheia on täysin vailla merkintöjä koko talven ajan. Kevään alkaessa sulattaa lumia pois asfaltia alkoi taas juoksuvarvas kutiamaan. Huhtikuulta 2011 löytyy seuraavat merkinnät, jolloin 5km on taittunut tämän mukaan 35min. Muistan heittäneeni tuon ajan vähän hatusta, koska jotain ongelmaa oli ajanoton kanssa. Uskon, että todellinen aika oli lähempänä 40min tuossa vaiheessa talven venymisen jälkeen. Lopetin taas tupakoinnin ja otin tavoitteeksi juosta 10km putkeen numerolappu rinnassa. Sen tein Forssan suvi-illassa 2011 aikaan 1:09:03. Elämäni ensimmäisen 10km lenkin juoksin treenin vuoksi vain muutamaa päivää ennen. Lenkin jälkeen itkien soitin ystäville ja ilmoitin: "Minä. Juoksin. 10km. " Ehkä yksi elämäni suurimmista itseni voittamisen hetkistä.

Kympin suorittamisen jälkeen päätin juosta puolimaratonin syksyllä. Kesän treenit meni ensin ihan hyvin. Juoksin yhä liian kovilla sykkeillä ja liian usein. Viisaammathan jo tietää mitä siitä seuraa. Minäkin tiedän nyt. Siitä tulee rasitusvammat eli penikkaongelmat. Niiden kanssa taistellessa kesän juokseminen oli vähän sellaista sun tällaista. Samoin oli hankalaa pysytellä erossa tupakkakääryleistä. Jos juoksin, en polttanut. Jos en pystynyt juoksemaan, aloin polttamaan.

Syksyyn mennessä sain nippa nappa 200km juostuja kilometrejä alle ja osallistuin Espoon Rantamaratonin puolikkaalle. Puolikkaalle treenaaminen oli ollut tosiaan vähän epäjohdonmukaista ja tupakansavun höystämää, mutta osallistuin silti puolikkaalle, vaikka tiesin olevani ehkä jopa huonommassa kunnossa, kuin kesäkuussa Forssassa. Juoksin kuin juoksinkin ystäväni nioben kanssa puolimaratonin. Aika oli 2:27 ja risat, mutta juoksin sen. Niobe ehti oman maaliintulonsa jälkeen käydä suihkussa ja vaihtamassa vaatteet, ennen kuin tuli urheilukentälle minua kannustamaan. Hieman juostaan eri sarjoissa ja siksi niobe onkin ehdottomasti oma juoksuesikuvani.

Puolimaratonin jälkeen oli taas varmasti hyviä tekosyitä paljon, koska seuraavan kerran sain juoksutossut jalkaan vasta marraskuussa. Talven ajan kuitenkin yritin jollain tavalla juosta koko talven. Välillä aktiivisemmin, välillä vähemmän aktiiviesti. Käännekohta liikuntaharrastukseen tuli kuitenkin hieman ennen joulua, kun miehen siskon houkuttelemana kävin tutustumassa läheiseen kuntokeskukseen ja otin jäsenyyden sinne.

Kuntokeskusjäsenyyden jälkeen menetin sekä body pump että spinning-neitsyyteni, otin 10 kerran Fustra PT-paketin ja tein tuttavuutta Zumban kaltaisen Sh'bamin kanssa. Käynyt olen satunnaisesti myös Body Balancessa, Joogassa, Combatissa ja jopa Body Attackissa (joka oli mielestäni enimmäkseen maanista ryhmäpompintaa...). Olen myös syvävenytellyt, kahvakuulaillut, työmatkapyöräillyt ja juossut. Yhteensä tänä vuonna 107h edestä ja siitä juoksua on ollut vain vajaa viidesosa, reilu 20h ja noin 100km.  Treenejä häiritsi melko paljon huhti-toukokuussa opintojen loppurutistus, johon mahtui opinnäytetyön lisäksi kaikki muut viimehetken rästihommat.

Juoksussa on silti tapahtunut kehitystä, vaikka kilometrejä on tullutkin nihkeästi. Sain pari viikkoa sitten vihdoin vuonna 2010 asetetun tavoitteen täytettyä. Juoksin 5km alle puoleen tuntiin. Tarkalleen 29:32.

Myös normilenkin vertailussa voi havaita sekä "vauhdin" kasvaneen että sykkeiden laskeneen. Kyseinen vertailu on siis täsmälleen saman 8km lenkin kiertämisestä, täysin samaan suuntaan, vaikka Garmin haluaakin mitata korkeudet joka kerta eri tavalla.Turtle on the run ei todellakaan ole edes liiottelua.

Tästä siis jatketaan historiani kolmatta juoksukesää eteenpäin. Seuraava tavoite piti olla 16.6.2012 Forssassa juostava puolikas, mutta tulin kamalaan flunssaan, joten se lienee kariutuu siihen. Ehkä vaihdan osallistumisen vain kympiksi. Syksyllä haluaisin taas mennä Espooseen, koska reitti oli maisemallisesti todella kaunis. Jostain syystä tykkään ihan pöhkönä juosta veden äärellä. Mikä lie siinäkin sitten.

Tiivistän loppuun kuvamuotoon vielä treenilookkia joka lähtöön: