Valonpilkahduksista suoraan synkkyyteen

Hupsista taas. Edellisestä postauksesta on mennyt aikaa taas melko reilusti. Olkaa hyvät vaan tai pahoitteluni - jokainen valitkoon mieleisensä.

Kiitos kysymästä. Herkkulakko ja SD on menneet moitteettomasti. Tähän asti, mutta siitä tuonnempana. Juoksuohjelmassa on tapahtunut edistymistä, sunnuntain pitkis taittui nimittäin reilu 10min reippaampaa tahtia kuin vuosi sitten, matkan pituuden ja reitin ollessa suunnilleen sama.

Samoin salilla on homma maistunut - ei valittamista.

Salille menossa...

Supedietissä oli tällä viikolla tankkauspäivä. Ohjeessa se oli keskiviikkona, mutta mun kalenteriin se istui paremmin tiistaille. Kaikenlaista kummaa sitä piti syödä.

Tankkauspäivän ilta tuntui vatsanseudulla kyllä...

Tänä aamuna oli onneksi tilanne jo vähän toisenlainen...

SD:n saldo -2,8kg 2½viikossa.

Päivä jatkui sitten melko surkeissa merkeissä. Mä olen flunssainen. Ei siis kuumetta eikä mitään, vaan tukkoinen nenä. Vapaapäivä on mennyt siis ihan lepäillessä. Lisäksi tultiin sen raskaan päätöksen eteen, että 14½-vuotta mukanani kulkenut karvaturri oli aika päästää tuskistaan ja nukuttaa ikiuneen. Päätös tehtiin eilen, mutta ajankohta jäi vielä auki.

Poski poskea vasten.

Poika, jonka elämän jokaisena päivänä meillä on ollut Piitti.

Tänään poika tuli koulusta kotiin itkien ja kertoi miettineensä asiaa. Piitti on vanha ja viime aikoina vointi on mennyt alaspäin. Päätös koiran lopettamisesta lähiaikoina oli jo tehty. Pikkumies esitti toiveen, että se (lopetus siis) tehtäisi sitten mahdollisimman pian, että voisi surra ja jatkaa elämää. Viisas nuori mies. Soitettiin koiralle eläinlääkäriasemalta eutanasia-aika ja valittiin pieneläinkrematorion kuvastosta yhdessä tuleva uurna. 

Koira sai viimeisen ateriansa. Melkoiset herkut tarjottiinkin.

Maksavikaisen koiran märkäruokaa kurkulla. Bon appetit! 

Ja jälkiruuaksi hammasharjatikku. Eihän tuo takkuturkki miltään älyn jättiläiseltä tässä turpa ruuassa näytä, mutta voi hyvänen aika, että se on vaan ollut rakas.

Koira on ollut aina luonteeltaan persoonallinen. Ei koskaan mikään erityisen sosiaalinen, ei mikään standardihöntsä, saati yhtään hellyydenkipeä. Ehkä ennemminkin sellainen omissa oloissaan viihtyvä, maailman runtelema Aasi Ihaa. Vähän hajamielinen professori. Hyvin, hyvin harvat kerrat tältä koiralta sai suukon - mutta silloin harvoin se tuli sitäkin suuremmalla rakkaudella. Useinmiten Piitti vain tokki karvaisella, haisevalla ja takkuisella turvallaan ja joskus saattoi jopa köllähtää kainaloon.

Tänään klo 18 meillä oli aika. Koira taisi jo vaistota pääsevänsä maallisen elämisen taakastaan ja lähti häntä heiluen ovelle, ennen kuin ovi edes aukeni.

Kävi viimeisen kerran haistamassa korttelin kulman hajut ja hyppäsi autoon.

Crawford Silky Shine aka Piitti 21.2.1999 - 29.8.2013

Näissä merkeissä me siliteltiin koiraystävä ikiuneen. Rauhoittamisen jälkeen nostettiin kaveri pöydälle, annettiin lopulliset annokset narkoosiainetta ja lopetusainetta. Mä pidin kättä koiran rinnan päällä ja tunsin sormissani kultaisen koirasydämen viimeiset lyönnit.

Lepää rauhassa, rakas karvaturpa. Jää iso ikävä ja kaipaus.

Olkoon mikä herkkulakko tahansa, niin koiran nukutuksen jälkeen juotiin TASSUviinerikahvit.

Siinäpä sitten päivän murheelliset fiilikset. Silmäkulma näkee välillä koiran siellä ja tuolla ja suru valtaa mielen, vaikka ehdottomasti oikean ratkaisun tässä teki ja varmasti ihan oikealla hetkellä.

Nyt kun on kaksi päivää silmät turvoksissa ja räkää valuttaen itketty koiraa, niin voisi flunssakin jo vaikka hellittää, jotta pääsisi taas treenin pariin.

Ihmiskokeita ja superjuttuja

Heippa vaan.

Onpa taas edellisestä kerrasta livahtanut luokattoman kauan. Ei sillä, että tässä nyt mitään kovin järisyttävää olisikaan tapahtunut. Juoksua (liian vähän), salia (just ohjelman mukaan!), vähän ryhmäpompintaa (saako tällä anteeksi puuttuneita juoksuja?) ja kaikenmaailman tylsiä työvelvotteita kotona ja kotitöissä. Kaappien tyhjentämistä kirpputoripöydän muodossa ja kaikenlaista pientä puuhaa.

Edellispostauksessa tosiaan testissä oli ensimäistä kertaa Hot Blood-treenilatari. Ei se nyt pahaa ole, mutta ei suurinta herkkuakaan. Jalat on pikku hiljaa alkaneet kesän hiljaiselon jälkeen tottumaan treeniin, eikä enää mene neljää-viittä päivää näissä fiiliksissä:

Jalkapäivästä selviää juoksukuntoon nyt jo ehkä kolmessa päivässä. Jei!

Salilla on nähty viikonloppuna häivähdys olkapäistä - valitettavasti kuvatodistetta siitä ei ole - ei se nyt niiiiiiin hyvin erottunut, mutta mies sanoi (mun mieliksi?) kanssa nähneensä. Juoksukunto alkaa ehkä aavistuksen löytymään (tai ainakin näin haluan itselleni uskotella) ja oikeastaan treeneissä on nyt aika hyvä kauhun tasapaino.

Se, mikä on erikoista on se, että nyt on takana 16 TÄYSIN herkutonta päivää ja se, mikä on nyt superia on dietti. Kyllä. Deviksen ihmiskokeessa vuorossa FitFarmin superdietti ja ryhmä 1, joka pudottaa alle 10kg. Ruokavalio ei juuri PT-Pian tekemästä paljoakaan poikkea, mutta onpahan muka vaihtelua, kun kana ja parsa ja kukkakaali lukee eri firman ruokavalio-ohjeessa.

Superdietti alkoi siis 12.8. ja takana nyt koko lailla eka viikko. Rebel kun olen, niin noudattelen etävalmentajan juoksuohjelmaa (ja tankkaan tarpeen mukaan enemmän hiilaria, ellei riitä - vielä on riittänyt), teen saliohjelmat luotto PT:n mukaan ja juon vääränmerkkistä lataria, aminohappoa ja proteiinia. Joka tapauksessa, 1,6kg on läskiä nestettä kadotettu nyt viikossa. Kesäkiloja on silti vielä.

...mutta tällä lähtenee lisää. Työpaikan aivan huippuihana kesätyttö toi lomalle ja takaisin opiskelemaan lähtiessään muille kakkua, mutta mä sain  yhden Bikini Challenge-kollegan kanssa ananasta. :D

Superia on myös treenin aikana nauttittava aminohapposotku. Herkullista?! Ai ei vai? Oikeasti, maku on parempi, kuin ulkonäkö.

Superia on myös turhakeripset. Ekat ikinä.

Ja supernolo pullistelukuva. Takana tunnin cardiospinnin ja selkä-hauis-vatsat eli kuminauhajumppa.

Valot on ja varjot kans!

Loppuviikon jumppaliikkeet selvinnee loppuviikosta. Joka kerta, kun kirjaan blogiin jonkinlaisen treenisuunnitelman, niin se menee enemmän tai vähemmän pieleen.

Jos haluat hyvänmakuisen treenilatarin, niin syö hillomunkki

Hei, mä oon ruodussa!

Herkuttomia päiviä on takana jo likimain kahdeksan ja tästä kesän löysäilystä ja lipsumisesta järkyttyneenä nyt hyvällä syyllä nyt vähän kiristetään vielä ruokavaliota tarkemmin ruotuun.

Edellisen postauksen jälkeen lepopäiviä on ollut yksi - perjantai. Silloin siivosin kotona ja kävin töissä iltavuorossa.

Lauantain jumppaliikkeinä oli työpäivän jälkeen rinta-olka-ojentajatreeni. Pössis oli loistava ja seura mitä parhain. Paparazzi otti pari kuvaa ja muutama sentään tuli sentään peilinkin kautta.

Keskittyneellä ilmeellä...

Jäätynyt pulkannarukäsi.

Jos joskus talvella tuli tehtyä penkkiä ihan kuulkaa sentään 5kg kiekot tangon molemmissa päissä, niin nyt tässä ohjelmassa alun "vinopenkki viparit rinnalle" jälkeen hädin tuskin nousee tanko.  Kehitys on siis ihan just sen suuntaista, kuin multa suinkin saattaa odottaa. No. Tuntuma on silti hyvä ja treenin jälkeenkin tuntee vieläkin jonkin verran tehneensä, joten ei se nyt ihan pieleen vaan voi mennä.

Sunnuntaina olikin tarkoitus sitten tehdä etävalmentajan ohjeiden mukainen 1,5h lenkki, jossa ensimäinen tunti mennään kevyesti alle 160 sykkeellä ja loppu puolituntinen kiihdyttäen. Käsi ylös, joka yllättyy siitä, ettei tämä(kään) mennyt ihan putkeen? Työpäivän jälkeen oli vähän kireyttä muuallakin kuin takareisissä (jalkatreeni oli torstaina, lenkki sunnuntaina...) - eli siis korvien välissä ja muutenkin meno oli tahmaista. Syke ei todellakaan pysynyt vaaditulla alueella, tahti oli yhtä hidas kuin huhtikuussa 2012 talven juoksutaukoilun jälkeen (!!! - kyllä. Vertasin Garmin Connectissa!) eikä tunnin jälkeen riittänyt paukkuja kyllä tahdin kiristämiseenkään. Ellei tässä juoksuharrastuksessa mikään muu osa-alue kehity, niin selitysten keksimisessä alan olemaan jo melko pro. Tällä kertaa vetoan yleiseen v*tukseen, painostavaan keliin ja aivan tukkeessa oleviin takareisiin. Niin. Ja liian kuumiin villahousuihin, koska ajattelin että kompressiosäärystimet olis hyvä idea. Ei ollut. Ne oli kuumat! Pisteeksi i:n päälle, mun toiset juoksuun soveltuvat urheiluliivit napsahti lenkin aikana olkaimistaan poikki (kyllä!) ja autoon syttyi moottorin vikavalo.

Juoksun jälkeen oli varattuna 45min venyttely joka tuli kyllä enemmän kuin tarpeeseen. Ekaa kertaa viikkoihin tuntuu, että veri ehkä kiertää jaloissakin ja kieltämättä, pieni rauhottuminen tuli varmasti tarpeeseen. Jei. Salilta kotiin tullessa olin jo ihan zen.

Tänään sitten vapaapäivä. Aamu alkoi pojan saattamisella kouluun tokaluokalle. Koirakin pääsi joutui lenkille. Meidän 14½-vuotias ei nimittäin enää ihan häntä heiluen säntää ulos kirmaamaan  (paitsi silloin kun eksyy takapihalta etupihalle ja etsii paniikissa oikeaa ovea, josta pääsee kotiin), mutta ihme kyllä, ei sitä tarvinnut perässäkään vetää. Ehkä edellislenkistä oli ollut riittävän pitkä palautumisaika - vuosi. Tarkoitus oli siivota kotona, mutta ei huvittanut. Sitä vastoin kävin shoppaamassa treenilatarin ja hyvällä alennuksella Puman pidemmän hupparin ja kävin kaverilla kahvilla. Huppari on ihana, latarin ihanuuden voi jokainen päätellä otsikosta. Ei vaan, kyllä sen joi... En tiedä juoko enää muutaman viikon päästä...

Latarin jälkeen kuminauhajumppaa, eli selkä-hauis-vatsat. Joko mun kuminauha on venynyt käytössä tai sitten latarilla oli negatiivinen vaikutus. Kuminauha-avusteiset leuanvedot ei nimittäin noussut sitäkään vähää kuin yleensä. Muuten treeni oli hyvä. Latarin  piristävä vaikutus tuntui eniten heti treenin perään, jolloin melkein teki mieli mennä vielä lenkille, mutta tulin onneksi järkiini.

Nyt päätän tämän iloa ja positiivisuutta tihkuvan postauksen. Kyllä mulla oikeesti on ihan kivaa treenailla - joskus jopa juoksulenkeilläkin. 

Huomenna työilta. Jumppaliikkeitä aamulla - jos jaksaa. Todennäköisesti ei silti jaksa.

Kuuma, kostea, hikinen

Siinä eilisen päivän fiilikset.

Eilen aamulla sää näytti harmaalta ja vettäkin tuli. Suunnitelmissa oli hoidella muutama pikkumiehen kouluunlähtövalmisteluihin liittyvä asia kuntoon, eli käyttää koottavana pikkujätkän uusi fillari. Intopiukka pikkumies jo kyselikin, koska lähdetään lenkille. Minä, hän ja uusi pyörä. En tiedä onko aavistuksen epäreilua, jos toisella on alla 21-vaihteinen Crescent ja toisella Niken Pegasukset, joissa ei tähän mennessä ole löytynyt kuin yksi vaihde - se hidas?

Muutamassa postauksessa aikaisemmin mainitsin järkyttävästä sokerihimosta, joka kesän aikana mieleeni on hiipinyt.  Viime viikolla kirjoitin Facebookkiin päivityksen, jossa lupasin olla niin monta päivää ilman sokeriherkkuja/karkkeja, kuin päivityksellä on tykkääjiä. Ja jos lipsahtaisin, tulisi lisää lakkopäiviä joka lipsahduksesta 10.  Päivityksestä tykättiin 79 kertaa ja maanantaina se alkoi. Nyt mennään siis päivää 5/79. Pää on ollut kipeänä, todennäköisesti sokerivierotusoireista, mutta muuten on mennyt ihan hyvin, palaamalla tuttuun ja turvalliseen puuro-rahka-kana-kasvis- ruokavalioon.

 Muutama päivä on siis takana ja tänään uskaltauduin vaa'alle. Vaaka oli lipsahtanut ensinnäkin aivan väärälle kymmenluvulle ja vielä reilun matkaa. Onneksi en tiedä, mitä se vaaka näytti esim. maanantaiaamuna viikonlopun särkänniemi/kylpylälomamättöjen jälkeen. Kesäkunnon sijasta keräsin siis kesäkiloja. Ehkä kinkku laitetaan sitten jouluksi kuntoon? Monnan tapaan elokuussa ei enää ihmeitä ehdi, mutta olkoon välitavoitteena syyskuinen Varsovan matka.

Eilen lähdin tavoittelemaan tavoitetta (ainiin, myös se Finlandiassa juoksu, mahdollisesti puolimaraton?) 11km hölkällä. Keli oli ihan kamala, nestettä meni lenkin aikana 8dl ja hikeä vuodatin varmaan litrakaupalla. Jokainen tositreenibloggaaja ottaa kuvan ennen lenkille lähtöä. Peilin kautta, tietenkin!

Lenkin puolivälin tienoilla sain melkein matkalle ihailijan mukaan.  Siinä ei silmä levännyt, muuten taas Hämeen Linnan maisemissa kyllä.  Lenkki itsessään tuntui taas siltä, että joku on voidellut pegasuksien pohjat tervalla. Syke paukutti taas liian korkealla ja vauhti oli hidastakin hitaampi.

 Lenkki päättyi salille ja jalat viimeisteltiin jalkatreenillä. Ihana PT-Pia on kyllä tehnyt taas sellaisen jalkaohjelman, että yhtäaikaa rakastan sitä (siis ohjelmaa) enemmän kuin mitään maailmassa ja vihaan vähintään yhtä tarmokkaasti.

Koska Polar on Jyväskylässä vierailemassa, saan jakaa nyt jalkatreenin sykekäppyrät, koska salillakin on nykyään mukana Garmin. Treenin keskivaiheen huiput tulee, kun tekee prässiä 20-25toistolla neljä sarjaa ja sen perään sjmv 15-20 toistoa neljä sarjaa 30sek. palautuksilla ja jatkaa perään pakarapotkuja ja lantionnostoa tangolla superina. Uh. Tykkään Rakastan!

Tänään sitten iltavuoroon töihin. Nyt jos olis tosi reipas, niin ehtisi käydä pienen palauttavan lenkin. Painotetaan sitä jos olis - kohtaa...

Muistakaahan tykkäillä Facebook-sivusta. KLIK!

Juoksemisen filosofiasta

Juoksu on jalallisten eläinten ja ihmisen nopein tapa liikkua ilman apuvälineitä. Juoksu määritellään sellaiseksi tavaksi liikkua, jossa jossakin liikkeen vaiheessa molemmat jalat ovat yhtä aikaa ilmassa. Juoksu on myös suosittu tapa kuntoilla ja urheilla. Hölkkä on hidasta juoksua. 

Juoksu - laji, jonka periaatteessa kuka tahansa osaa. Meistä jokainen oppii yleensä ennemmin juoksemaan, kuin saa pienintäkään tolkkua edes kävelyynsä. Niin. Periaatteessa. Käytännössä juokseminen on kuitenkin erittäin haastava laji, joka ei todellakaan sovi kaikille. Esimerkiksi minulle.

Juoksen silti. Aika kieroutunutta, eikö? Pureskellaas tämä asia osiin.

Juoksu rasittaa kehoa paljon erityisesti siksi, että joka askeleella juoksija ponnistaa oman kehonpainonsa ja täräyttää sen sitten alas vasten alustaa. Mitä raskaampi keho, sen raskaampaa on juosta ja sen kovempi on iskutus myös alustaa vasten. Näin maalaisjärjellä. Mitään tieteellistä faktalähdettä en havainnolleni ole kaivanut.

Eniten telakalla itse olen ollut juoksun aiheuttamien vaivojen vuoksi, niistä yleisimpinä lienee penikkavaivat ja erilaiset rasitusmurtumat. Näistä itselläni on tähän mennessä ollut vasta penikkavaivoja. Ja toki askellan sen verran päin persettä, että varpaissani ei kesän lopulla yleensä enää ole ihan kaikkia kynsiä. Lisäksi polveni on lähtökohtaisesti huonot, ja varmasti jokainen liikuntalääketieteen ammattilainen suosittelisi näille raajoille ainoastaan pyöräilyä, vesijuoksua ja uintia. Tai jotain mummoliikuntaa.

Lisäksi suuri määrä kestävyysliikuntaa haittaa lihaskasvua, jota taas yritän saada aikaan salilla. win-win tilanteen sijasta otan turpaani tein mitä tahansa.


Olen juossut nyt kaiketi keväästä 2010 saakka, eli reilu kolme vuotta.  Jos normaali, perusterve ja normaaliaktiivinen ihminen aloittaa juoksemisen nollasta, niin minä aloitin sen jostain miinus viidestätoista.  Taustalla olematon lihaskunto, aerobinen kunto, jota ei ollut, PLUS usean vuoden harras tupakointi, joka oli kääntynyt pysyvän ON-asennon sijasta jo sentään ON/OFF asentoon. OFF-asennossa hanikka on ollut vasta reilut 1½vuotta. Ensimmäisenä juoksukeväänä luin netistä juoksuohjelmia. Vakavasti otettavan urheilulehden (Kunto Plus :D) mukaan oli 8 - 12viikon kevyellä harjoittelulla mahdollisuus päästä nollasta siihen pisteeseen, että juoksee 5km/30min. Minä juoksin 5km/30min ensimmäisen kerran toukokuussa 2012. Nyt on elokuu 2013 ja tuo reilu vuoden takainen ennätys on parantunut jonkun kuppasen minuutin tai puolitoista. Kympin taittamisesta alle tuntiin tuskin tarvitsee tälläkään kaudella haaveilla, ellei sitten lumet tule aikaisintaan helmikuussa ja siihen asti ole + 10 lämpöastetta ja sateetonta, jotta kausi voi täysipainoisesti jatkua.

No. Kaikista maailman juoksijoista mä olen varmastikin se kaikista epätoivoisin. Mua ei  todellakaan ole luotu juoksemaan, mulla ei ole langanlaihaa ja rasvatonta hoikkaa runkoa, eikä pitkiä jalkoja. Askellan päin honkia ja mun aerobinen kunto on aina ollut surkea - ja on sitä yhä - treenistä huolimatta. Kaiken järjen ja järjettömyydenkin mukaan minun jos kenen pitäisi lyödä lenkkarit naulaan ja jättää juokseminen niille, kenelle se oikeasti a)sopii ja b) jotka osaa.

Kaikesta tästä huolimatta, juoksen silti. Edellisellä tuskaisella ja tahmealla lenkillä ei tullut juoksuflowta, mutta muistin taas muutaman asian mikä siitä tekee niin mahtavaa, loistavaa ja upeaa että sitä tekee, vaikkei sitä osaa - eikä siinä kehitykään sitä tahtia, kuin moni muu. Listaan tähän muutamia mieleeni juolahtaneita seikkoja.

Juoksen...

• pakoon elämää, itseäni ja ikäviä asioita
• löytääkseni ratkaisuja ikäviin asioihin, jotka askarruttaa (oikeasti, monesti juoksulenkin jälkeen asiat on kirkkaampia!)
• kurittaakseni itseäni, koska enimmäkseen juokseminen kuitenkin on perseestä
• saavuttaakseni henkisen vapauden, tuulettaakseni ajatuksia
• lievittääkseni ahdistusta (vähemmän sivuvaikutuksia kuin loratsepamilla, jos ei muutamaa puuttuvaa kynttä lasketa, joskin riippuvuutta tämäkin ahdistuslääke aiheuttaa...)
• koska se on helppoa. Voi vaan lähteä ovesta ulos ja mennä. Päättää vasta lenkillä, kääntyykö kotiin tästä tienhaarasta vai vasta sitä seuraavasta
• päästäkseni pois kotoa, saadakseen omaa aikaa
• ollakseni luonnossa, nauttiakseni raittiista ilmasta
• vuodattaakseni litrakaupalla hikeä, hikisissä kasvoissa ei muutamat kyyneleet näy
• saavuttaakseni ultimaalisen fyysisen rasituksen, josta seuraava endorfiiniryöppy on parempaaa melkein yhtä hyvää, kuin kahden aikuisen välinen laatuaika illalla nukkumaanmenon jälkeen... 
• kuunnellakseni musiikkia, jonka merkityksen asiayhteyteen vain minä ymmärrän 
•  toisinaan kaverin kanssa, jotta kevyestä lenkistä saadaan raskas - ainakin puheenaiheilla

Okei, joku varmasti ajattelee, että eikö samaan pääsisi kävellenkin. Ei. Juoksemisessa vaan on jotain joka siitä tekee erityistä.

Onneksi elämässä ei tarvitse kaikkia tekemiään asioita tehdä sen perusteella, mikä on järkevää ja viisasta. Voi tehdä myös asioita, joista nauttii ja joiden tekeminen on  vaan kivaa.

Ruumiita, treeniä ja suunnatonta sokeririippuvaisuutta

Heippa vaan taas.

Eipä sitten ollutkaan perjantaina vapaapäivän kunniaksi jalkajumppapäivä. Olikin auton katsastuspäivä ja vähän yllättäen ja etukäteen sen suuremmin suunnittelematta myös Heurekan katsastuspäivä. Kävin siis vihdoin tutustumassa Body Worlds - näyttelyyn, joka oli siis aivan mahtava, upeasti ihmisen anatomiaa ja elimistön toimintaa havainnollistava, eikä yhtään ällö. Suosittelen, ellette ole vielä käyneet.

Kuva: www.heureka.fi

Lauantaina sitten töiden jälkeen jalkapuntille - pitkästä aikaa!

sellarireiska

 

 

Jalkapuntti oli tietty ihana, eli aivan kamala. Lämmöt otin juoksumatolla sitten etureiskaa ja takareiskaa superina, prässiä, sjmv, sitten taas superina pakarapotkua ja lantionnostoa. Lopuksi pohkeita ja vatsat lisäpainolla. Joo-o. Vähän on takajalkapainotteinen ja sen takakäpälissään tuntee vielä kolmantena jalkapuntin jälkeisenä päivänäkin.  Ai hitto, eli silkkaa rakkautta. <3
Käppyränä tämä rakkaus näyttää tältä:

Sunnuntaina sitten kaverin kanssa aamulenkille. Tähtien asento oli nyt jotenkin epäsuotuisa, koska ei kyllä kulkenut ilman aamupalaa yhtään, pakarat oli jumissa ja takareidet vasta menossa jumiin. Syke oli pilvissä ja jotta treeni olisi pysynyt edes sinne päin pk-treeninä / palauttavana, niin välillä oli ihan pakko himmata kävellen. Juoksukunto ei siis ole vielä löytynyt...

Eilen sitten pidin lepopäivän. Pidettiin vakavahenkinen perhepalaveri koululaisen kanssa, lisättiin naperon kotitöitä ja keskusteltiin harrastuksista seuraavana lukuvuonna. Koska palaveri esityslistoineen oli niin kovin virallinen, niin pitihän se leipoa palaveripullat. Tai tässä tapauksessa palaveripiirakat.

Tuon tuhdin marjapiirakan vuoksi vyötärölleni päätyneistä plussakaloreista kävin salilla sulattamassa tänään ehkä viidenneksen. Ohjelmassa oli palautella reisiä spinningillä ja käydä tekemässä rinta-olka-ojentajatreeni. Suunnitelma piti. Aijaijai, lisää silkkaa rakkautta. Spinning meni enimmäkseen pk-tasolla, vaikka cardiospinnu olikin, mutta tuli siellä vähän reviteltyäkin.

Pinkit

No just...

 Salin jälkeen pulahdus viileään veteen ja ah mikä ihana raukeus!

Treenit on siis löytäneet uomansa, mutta millähän saataisiin sokerihimo kuriin? Saatan oikeasti sujuvasti vetää 400g Candy Kingin karkkilaarista kerralla eikä tunnu missään, ellei puristavaa housunvyötäröä lasketa. Siinä kyllä tuntuu. Ja viimeistään parin päivän päästä tuntuu taas aivan hirveä jäytävä karkkihampaankolotus. Eilen sain kesken työpäivän mieleeni mansikkamattopalan ihanan esanssisen maun, eikä se tuska helpottanut ennen kuin 200g sokeriin liuotettua mansikkaesanssia oli pirteän värisessä Candy King-pussissa ja heti siitä sitten suussa ja todistusaineistot piilotettuna auton keskikonsolin kyynärtukeen. Ja jättimäisestä piirakkapellistä on jäljellä enää reilu puolet. Ei varmaan tarvi kertoa, missä loput on...?  Oikeasti, tässä on nyt pahemman luokan riippuvaisuuden oireita. Helpommin pääsin eroon tupakasta, hitto vie! Millä helvetillä tästä pääsee eroon? Tahdonvoima ei näemmä nyt riitä. Kromia? Joku poppakonsti?

Huomiselle sitten suunnitteilla juoksulenkki. 50min kevyttä, alle 160 sykkeelä. Justjootaas. Ihavvarmaanniin!

Anonyymit Ahmijat ja kadonneen juoksukunnon metsästys

Heippa. Jos jotakuta ottaa kupoliin treeniblogien jatkuvat onnistumiset, kehittyminen ja suunnaton positiivisuus, niin tässä teille vastapainoa. Epäonnistumista oikein huolella ja arkirealismiapessimismiä!

En tiedä mikä kesämasennus mulle iski Forssan keskeytyksen jälkeen, mutta jostain syystä juoksulenkkarit meni sen jälkeen jalkaan tasan kerran, juhannuspäivänä 7km lenkin verran ja salilla on käyty hävettävän harvoin. Huonoina tekosyinä olkoon tuulikaappiremontti ja helvetillinen n.54tuntinen työviikko, kesäflunssa, Ilosaarirock-reissu jne.  Juhannuspäiväisen lenkin jälkeen sain lenkkarit jalkaan heti perään melko tarkalleen kuukausi myöhemmin. Tapani mukaan aloitin kiipeämällä perse edellä puuhun, eli 11,5km lenkillä, jonka keskisyke oli maltilliset 167bpm. Ei näin.

Ei sillä, lenkki oli loistava. Siitä suuret kiitokset sille, että lenkkiseura oli ensiluokkaista. Extremerunissa juoksukaverina ollut kaveri raahasi minua perässään ja parannettiin siinä samalla maailman lisäksi molempien suhtautumista ruokaan. Todettiin tilausta olevan vähän toisenlaiselle AA-kerholle. Meidän versio voisi olla vaikka Anonyymit Ahmijat, kummallakin kun tuntuu lähtevän vähän niinsanotusti lapasesta, eikä kohtuullisuutta tunneta. Jäätelö (ja karkki) on hyvää, varsinkin kun salaa autossa yksin syö ja hävittää todistusaineistot keskikonsolin kyynärnojaluukkuun.  Sama on/off-asenne pätee näemmä omalla kohdallani treeniin. Joko se kulkee säännöllisesti ja hyvin tai sitten se ei kulje ollenkaan. Siinä kun treeni ei kulje, niin sama se on vetää ruokavalio ihan läskiksi. Minä olen juuri se oikea esimerkki siitä, miten EI pidä toimia.  Nyt on siis ripustauduttu treenin syrjään kiinni ja eiköhän se ruokavaliokin sieltä palaudu. Tällä hetkellä olen (arviolta) n. +5kg tai enemmän bikinibodypostaukseen ja keskivartalo näyttää pullataikinalta. En postaa kuvaa,enkä mene vaa'alle, vaan pukeudun säkkiin tyytyväisenä riittävän pitkään, kunnes kesähötöt on vuodatettu hikenä lenkkipolulle tai Forever Hämeenlinnan ilmastoimattomalle salille.

Tänään roudasin itseni juoksuohjelman mukaiselle  lenkille. Etävalmennusta on takana nyt 1½kk ja tein ehkä kolmannen ohjelman mukaiset treenin. Tässä taas yksi huono esimerkki siitä, miten maksettuun treeniohjelmaan sitoudutaan. Ohjelmassa oli n.50min kevyt lenkki, sykkeen piti olla alle 160bpm. Jooeiollut.  Lönköttelin hitaasti uimahallin rantaan, uitin tenavaa puoli tuntia ja lönköttelin takaisin. Tahti oli kyllä onnettoman hidas, mutta keskisyke oli 164bpm.  Ehheh. Kuukauden juoksutauolla pääsee kyllä tosi kätevästi takaisin nollapisteeseen ja kadottaa olemattomankin juoksukunnon - varsinkin kun kruunaa juoksutauon muutenkin huonolla treenaamisella ja pitää kaiken kruunuksi ruokavalion kirjaimellisesti läskiksi.

Vaikka ylläolevasta voisi saada hirmu negatiivisen kuvan, niin ei tässä nyt sentään vielä ole nirhitty ranteita auki itseinhon vuoksi. Täältä noustaan taas kyllä, mutta mitä sitä faktoja peittelemään :D  Kesä on silti ollut tähän mennessä kaikin puolin kiva, mukava ja rento - joskin hyvin raskas, koska lomaa ei tänä vuonna ole.  Ehtiihän sitä taas koko talven kiristellä.

Päivän kruununa kuitenkin oli reissu postiin, ärrälle ja lähisiwaan. Uusi puhelin ja uusia treenivaatteita. Tänään lenkin parasta antia olikin uudet ihanan pirteät turkoosit shortsit ja valkoinen toppi.

"kevyt" 50min. Yeah...

Huomenna vapaapäivä eli jalkajumppaa!

DNF Forssassa ja arvonnan voittaja

Niinhän siinä sitten kävi, että puolimaraton Forssassa vaihtui noloon floppiin. Tai näin yön yli pureskelun jälkeen mietin jo, että olisi ehkä ollut nolompaa jatkaa voinnista huolimatta ja flopata jossain suuremmilla kilometreillä riskeeraten samalla oma terveys.

Tavattiin nioben kanssa Riihimäellä, josta ajettiin Forssaan. Kisanumeroiden noudon jälkeen pyörähdettiin Intersportin tapahtumamyynnissä, jossa oli ihan kauhea ryysis. Ei siinä jaksanut paljon katsella. Mentiin pukuhuoneeseen vaihtamaan vaatteet ja kiinnittämään numerot, käytiin pari kertaa vessassa ja lähdettiin ulos odottelemaan lähtöä. Odotteluaika meni sujuvasti Bajamajajonoissa, jossa yritettiin käydä tiristelemässä rakko tyhjäksi. Keli oli lämmin ja melko aurinkoinen. Sateesta ei tietoakaan. Yksi blogibongauskin mahtui mukaan, kun oltiin nioben kanssa kävelemässä lähtöpaikalle. Inka siellä oli juoksemassa ensimäistään ja hienosti juoksikin!

Lähtöpamauksesta liikkeelle massan mukana. Oltiin sovittu tavoitetahdiksi pitää 6:10 vauhtia yllä. Muutaman sadan metrin jälkeen oltiinkin jo tavoitevauhdissa. Vauhti tuntui mukavalta, juoksu rullasi ja nioben kanssa jonkin verran juteltiinkin välillä.

Jossain 7km kohdalla yhtäkkiä katsoin, että syke on 188. Yllätyin, koska se ei yhtään tuntunut siltä. Juttelin niobelle ja pystyin puhumaan ihan suht ok, aavistuksen hengästyneesti tosin. Hetki sen jälkeen (n. 8km kohdalla) tuli palelu ja menin ihan kananlihalle. Mainitsin tästäkin niobelle. Hämeenlinnan kaupunkimaratonin kympillä viime vuonna koin samaa ja päättelin sen taas nestevajauksen oireeksi. Sanoin niobelle, että mun on pysähdyttävä tankkaamaan nestettä seuraavalle huoltopisteelle. Niobe kysyi saako mennä menojaan. Totta kai. Pysähdyin 8km jälkeen olleelle huoltopisteelle, join pari mukia Dexalia ja pari mukia vettä ja jatkoin matkaa. Tarkoituksella hidastin vauhtia, josko kevyempi tahti olisi palauttanut olon paremmaksi. Vauhdin hidastumisesta huolimatta olo senkun paheni. Iho oli kauttaaltaan kananlihalla, tuntuman mukaan myös naamasta ja tuntui, että täytyisi yrittää pysyä keskellä housuja, kun kangas kananlihalla olevaa ihoa vasten tuntui ikävältä. Hankalampi homma juoksutrikoissa, voin kertoa. Juomisen jälkeen alkoi myös vääntämään vatsaa. Vajaan kympin kohdalla näin ea-pisteen ja kurvasin sinne. Kerroin oireet, sain vahvistuksen sille, ettei hyvältä kuulosta. Jatkamista ei suositeltu. Tilattiin autokyyti kisapaikalle. Istuin viltin alle kietoutuneena ja olin yhä kananlihalla. Useamman minuutin istumisen jälkeen syke oli edelleen 125-130. Sain suolaa ja join vissiin 7-8mukillista vettä. Autokyyti tuli ja matkalla Tammelan rajoilta Forssaan join vielä pullollisen vettä.

Kisahallissa söin, join ja join lisää. Olo alkoi olla kohtuullinen eikä enää palellut niin paljoa. Kellosta katsoin, että pian voi alkaa odottelemaan niobea maaliin ja menin kannustamaan. Hetken odoteltuani, sieltä se tulikin sitten. Ja voi hitto mitä vauhtia! Kentälle kääntyessä niobe ohitti ihan mieletöntä vauhtia useamman juoksijan. Yritin tallentaa kiriä kuviin, mutta vauhti oli niin järkyttävä, ettei puhelin millään ehtinyt mukaan. Kiriä riitti vielä maalisuoralle astikin.

  

Nioben maaliintulo pisti kyllä pahimman keskeytysketutuksen sivuun vähäksi aikaa. Spontaanit onnenkyyneleet ystävän loistavan suorituksen puolesta valui poskille ja kohta olikin halaamassa kyynelehtivää puolimaratoninjuoksikaa. Loppuaika oli 2:04:12 ja ihan varmasti olisi mennyt alle 2h, jos olisi uskaltanut alusta asti juosta omaa tasoansa. Mahtavaa niobe!  

Oma DNF sen sijaan vielä enimmäkseen ottaa päähän, mutta ammatillisesti ja järjellä ajateltuna ratkaisu oli ainoa oikea. Kisoja tulee ja menee. Seuraavalla kerralla ehkä muistan tankata nesteitä jo edeltävästi. Mulla on yleisestikin ongelma, että juon liian vähän. Olin siis varmasti jo lähtökohtaisesti kuiva. Keskeyttämisen jälkeen join n. 4000-4500ml nesteitä ja mikäli tällä sairaanhoidollisella kokemuksella virtsan väriä arvioin, niin se kaikki  ja vähän yli meni ihan tarpeeseen.

***

Arvonnassa kukaan ei uskaltanut veikata DNF:ää, joten päätin arpoa juomapullovyön + geelit ja patukat kaikkien osallistuneiden kesken. Laskenta osoitti osallistujia olleen 15, joten ne lukemat syötettiin rangom.org:n randomgeneraattoriin. 

Ja voittajaksi selviytyi kommentti numero 3!

Onnea siis Emilia! Voittajaa pyydetään lähestymään sähköpostitse osoitteeseen turtleontherunblogi (at) gmail.com osoitetietojen saamiseksi.

Nyt vaan viestiä etävalmentajalle ja tarkennusta ensi viikon juoksuohjelmaan.

Huomenna!

Forssan Suvi-illan lähtölaukaus pamahtaa huomenna klo 16. Kaikenmoisien mutkien jälkeen näyttää siltä, että startataan ja juostaan yhdessä hyvän ystävän kanssa. niobe !

Etävalmentajan ohjeiden mukaan suunnilleen on treenattu. Tosi kevyesti siis jo tällä viikolla.  Viikon salitreenit jätin suosiolla väliin, koska en halua olla jumissa lauantaina mistään. Keskiviikkona oltiin työporukan kanssa seinäkiipeilemässä ja se oli kyllä melko kokonaisvaltainen lihaskuntotreeni sekin. Ainakin kädet, yläselkä ja vatsat tuntuu yhä jonkin verran.

Sää Forssassa näyttää ilmatieteenlaitoksen mukaan ihan kohtuulliselta.

McMillan arveli laskurinsa mukaan vitosen ajan perusteella tällaista loppuaikaa: Vitonen on tosin hyvin lyhyt matka arvioida loppuaikaa, mutta melko lähelle McMillan muistaakseni aiempinakin kertoina osui.

Ja 2:10 rannekke lähtee mukaan. Varmuuden vuoksi taskuun sujahtanee myös 2:05 ja 2:15 rannekkeet.  Katsotaan sitten, mihin rahkeet riittää, vai tuleeko nolo floppi. Voi aivan hyvin tulla!

Kesän muista suunnitelmista on varmistunut sen verran, että reilukerho (eli minä ja veljen vaimon pikkusisko) ilmoitti ilman lupaa veljen vaimon Finlandia Marathonin puolikkaalle syyskuussa.  Ensijärkytyksen jälkeen veljen vaimo kaivoi esiin puolimaraton läpi - ohjelman ja alkoi treenaamaan. Tasapuolisuuden nimissä lupasin lähteä itsekin. Lisäksi käydään samaisen veljen vaimon kanssa testaamassa Oulun Extreme Run.

Huomenna siis juostaan. Lähtövalmistelut on aivan vaiheessa. En edes ole miettinyt missä vaatteissa juoksen. Nestetankkausta varten ostin vähän mehua ja kivennäisvettä (mun ongelma on, että juon yleensä vettä liian vähän ja liian paljon kahvia) ja hiilareita tankkasin tänä aamuna tupla-patukalla. Niinkuin nyt puolikkaalle pitäisi erikseen tankata hiilareita kovin paljoa, saati sitten tuplalla. Hyvä tekosyy nyt kuitenkin. :)  Tänään iltavuoro, runsaasti juomista, illalla kevyet venytykset, hyvät yöunet, hyvä puuroaamiainen ja huomenna pastalounas ja niillä mennään.

Vielä ehtii hyvin veikata loppuaikaa ja osallistua arvontaan! TÄÄLLÄ
Ja ihan hirmusesti saa jättää kommenttiboksiin kannustusviestejä. Josko niillä tulisi oma ennätys ja huippuparannus viime vuoteen. :)

Juoksuohjelmasta, sääristä ja vähän muustakin

Päätin nyt ottaa Runner's High Oy:ltä kuitenkin alustavasti 3kk paketin etävalmennusta, tarpeen mukaan sitten jatkoa. Näillä eväin tavoitellaan siis parannusta aikaan Jyväskylän Finlandimaratonilla 14.9.2013. Matkana puolimaraton. Kai.

Etävalmentajanani toimii Heidi Pappila ja ensimäisent treeniohjeet kolahtivat postiin perjantaina.

Tälläisin saatesanoin alkoi etävalmennus:

Tervetuloa etävalmukseen! Tässä saat nyt ensimmäisen harjoitusohjelmasi, jonka olen laatinut antamiisi ennakkotietoihin pohjautuen. Jos mieleen tulee vielä jotain lisätietoja, niin otan tällaiset tiedot mielelläni vastaan, jotta pystyn jatkossa laatimaan harjoitusohjelman entistäkin paremmin sinulle sopivaksi.

Harjoituksiesi päiviä voit ohjelmasta muuttaa sinulle parhaiten sopiviksi muiden menojen mukaan, mutta pidä huolta ettei raskaita harjoituksia osu peräkkäisille päiville, vaan väliin tulee aina kevyitä/palauttavia päiviä.

Ohjelmassa on monessa kohtaa merkintä "Vapaa/Omaa liikuntaa", joissa voit tuntemuksiesi mukaan käydä tekemässä hyötyliikuntaa tai kuntosaliharjoituksen tai mitä ikinä mieleen tuleekaan. Muista kuitenkin, että kehitys tapahtuu levossa, joten välillä on hyväksi ottaa ihan täysiä lepopäiviä, jotta jaksaa taas seuraavina päivinä harjoitella.

Suurin osa harjoittelusta tulisi olla peruskestävyysalueella tehtävää matalatehoista harjoittelua, joten kiinnitä huomiota siihen, että juokset omat lenkkisi riittävän alhaisilla tehoilla/sykkeillä. Viikoittain mukana on myös tehokkaampaa harjoittelua, jossa kehitetään vauhtikestävyys- ja maksimikestävyystasoja. Onkin hyvä, että kävit tekemässä tasotestin, niin saadaan niitä tietoja hyödynnettyä nyt ohjelman avulla.

Nyt kun puolikas on jo näin lähellä, ei enää kannata tehdä mitään erityisen raskaita tai pitkiä harjoituksia, vaan antaa kropan palautua, jotta se olisi mahdollisimman hyvässä iskussa sitten kisapäivänä. Myös puolikkaan jälkeen on hyvä ottaa parisen viikkoa kevyesti ja palautua kovasta suorituksesta ja tämän jälkeen voi harjoittelua alkaa pikkuhiljaa lisäämään.

Kun harjoitusohjelmasi lähestyy loppuaan, niin voit lähettää minulle sähköpostia ja kertoa kuinka harjoittelu on sujunut sekä tiedottaa mahdollisista pakollisista menoista, jotka vaikuttavat harjoitteluusi seuraavan parin viikon aikana. Jos jotain kysyttävää tulee, niin voit olla yhteydessä sähköpostitse koska tahansa ja kysellä vinkkejä ja lisäohjeita!

Eilen ohjelmassa oli kevyt juoksulenkki, 45-50min, tavoitesykealue 130-160. Lopputulos näytti TÄLTÄ. Ihan ei annettuun kestoaikaan osunut, mutta sentään pysyin paria lyöntiä lukuunottamatta annetulla sykealueella ja keskisykekin jäi alle 150bpm, eikä nippa nappa rimaa hipoen alle 160. Pieni moka oli, että lönköttelin salilta kotiin ja gps ei millään löytänyt signaalia. Kävelin siis alkumatkasta aika pitkään, sen lisäksi olin jotenkin tavannut ohjelmasta, että luvassa olisi ollut 30-40min, joten kotiovella kuvittelin  sen riittäneen. Nyt jäi siis treeni 10min vajaaksi. Höh. 

Eilen tosiaan rintaa-olkapäitä ja ojentajia ja tänään, rantsua, pihahommia ja selkää. 

Etualalla mun rantaleijona

Suklaajäätelöä syödään koko naamalla.

Byäääh! Ne on rikki!

Ja tää on hikinen ja räjähtänyt

Ja tässä sitten sitä selkää...

Ja  värillisessä näkyy vähän punoitusta tuliaisena rannalta...

Rantsusta tulikin mieleen sileät kesäsääret. Jokin aika sitten pääsin Buzzaamaan Veet:n ihokarvanpoistotuotteita. Veet:n uusin innovaatio lupaa kauneussalongin vahauslopputuloksen kotikonstein. Lisätietoja VEET.

Intopiukeana kasvattelin säärikarvojani ja pidin salilla pitkiä trikoita ja taisinpa kerran pari heilua karvasääret paljaanakin. Vahaus kun toimii parhaiten, kun säärikarvat on yli 2mm, mieluitenk kuitenkin yli 4mm mittaisia.  Vahauslaite lämpiämään ja hommiin.

Härvelit

Lämminvaha

Testiin ja kavereille testattavaksi jaettavaksi tullut kylmävahaliuska

Karvaa kyllä lähti...

Parin tunnin tusaamisen jälkeen sääret oli pälvisileät. Paikoin irtosi ihan vallan mallikkaasti ja paikoin sitten ei. Jatkossa siis, jos haluatte salonkisileät sääret - suosittelen menemään salonkiin. 

Tai toki voi olla, että vika oli myös käyttäjässä. Ei silti kestä hermo. Mulla.Buzzaamisesta voitte lukea lisää Buzzador-tagin alta vanhemmista postauksista. 

Huomenna taas töihin, iltavuoroon. Edessä onkin kuuden työpäivän putki, joka huipentuu Forssan puolikkaaseen. Siihen on enää viikko. Treenien suhteen mennään kevennellen. Jalkoja ei uskalla nyt tehdä juurikaan, ettei vedä taas aivan tuhannenjumiin. Ohjelman mukaan huomenna  ja ensi viikolla on määrä tehdä seuraavanlaiset jumppaliikkeet: 

Huomenna 15min verryttelyä (kevyttä hölkkää) + venyttelyä + 20min rennonreipasta juoksua (syke 155-170 välillä) + 10min loppuverryttelyä (kevyttä hölkkää)

10.6. - 16.6.

Ma     Vapaa/Omaa liikuntaa (Kevennetty jalkapuntti?tTai lepo)

Ti      Kevyt lenkki n. 30-40min, syke alle 150 + venyttelyä

Ke      Vapaa/Omaa liikuntaa (rinta-ojentaja-olkapää?)

To      Kevyttä hölkkää n. 20min + kevyet venyttelyt + 2-3 RENTOA kiihdytysjuoksua n. 80m (palautus n. 1min kävelyä) + muutama minuutti loppuverryttelyä (+ selkä ja vatsat?)

Pe      Vapaa/Omaa liikuntaa (LEPO!!)

La      Forssan puolikas - Tsemppiä!

Su      Kevyttä jaloittelua, esim. kävelylenkki

Vielä ehtii muuten osallistua toiseen arvontaan.  KLIK!! Ja vaikkei juomapullovyötä haluakaan, niin veikatkaa nyt loppuaikaa silti. :)