Yhteinen treeni, paras treeni

Tänään tapahtui sellainen maailmanluokan ihme, että sain salille seuraa. Eikä ihan mitä tahansa seuraa, vaan ihan oma aviomies lähti mukaan treenaamaan!

Siellä se salieläin oli luonnollisessa ympäristössään, kuin kala vedessä. Treeniksi valkattiin mun saliohjelman yläkroppatreeni ja tietty miehelle pistettiin paljon vähän enemmän painoja kuin mulle.

Tässä laadukkaita kännykameraräpsyjä yhteisen harrastuksen parista.

Penkistä nousi ainakin oma perse!

Eihän me nyt jäkitetä niitä hartioita korvissa, eihän? 

Leuka leuat rintaan ja kohti plastiikkakirurgisia kiristyksiä!

Väännettiin...

Habaa!

Väännettiin ihan tosissaan takaolkapäitä...

Ja sit höllättiin tyytyväisenä! 

Ihan parasta, että kevyt painostus kannustus on vihdoin kantanut hedelmää ja sain miehen mukaan. Huomenna mennään kokeilemaan jalkarääkkitreeni ja harkitaan omaa (koe)jäsenyyttä. Mies ei ole nimittäin käynyt salilla paria satunnaista kertaa lukuunottamatta YLI KYMMENEEN VUOTEEN!

Seuraavaksi varmaan tämä rouva alkaa treenaamaan beat-komppia ja triolifillejä, koska parisuhdehan on molemminpuolista huomioimista ja edes jonkinlaista kiinnostusta toisen kiinnostuksenkohteisiin.  Mies lähti mukaan mun harrastuksiin, niin kai munkin on edes vähän opeteltava rumpujen soittoa. :D

***

Polar käski harjoittelemaan tällä viikolla paljon enemmän, ja työtä käskettyä on tehty. Ensi viikko on taas hiljaisempi, koska zombihoitaja on taas yössä työssä alkuviikon, maanantaista torstaihin.

Mukavaa alkavaa viikkoa teille ja treenatkaahan minunkin puolesta!

Näillä mentiin!

Eilen oltiin tosiaan Annan kanssa Joensuun Forever Clubilla, eli kuntokeskus Kaislassa. Olihan se omituista treenata vieraassa paikassa, laitteet vähän erilaisia, erilaisin mitotuksin/säädöin ja muutenkin tilojen kanssa vähän säätämistä. Hyvä siis, että oli paikallinen opas mukana. Suuret kiitokset Anna vielä tätäkin kautta.

Vuorossa oli yläkroppatreeni. Kuvia räpsittiin niin, että riittää ja kyllä se vaan on niin, että omat tekniikan virheet näkee parhaiten jonkun toisen ottamista kuvista. Tätä pitäisi siis varmaan harrastaa enemmän, jos vaan mahdollisuus olisi. Tai sitten pitää olla mukana kaveri, joka osaa korjata virheasennot heti paikan päällä.

Kuvat sain äsken noin kahdeksanmiljoonan kirosanan saattelemana koneelle. Siihen tarvittiin noin kymmenen kaksikymmentä kopioi ja liitä -yritystä, kunnes elvytettiin ikivanha miniläppäri (jossa kortinlukija). Nyt oli nimittäin niin, että usb-piuhalla kuvat ei vaan siirtynyt! Ja ei. Vika ei (tällä kertaa!) ollut kyllä minussa. Ei varmasti ollut.

Miniläppärin näytöllä en alkanut juurikaan kuvia retusoimaan, joten rajaukset on enimmäkseen ihan suoraan kamerasta.

Yläkroppatreeni alkaa lämmittelyllä, jonka tein eilen Crosstrainerilla. Sen jälkeen vuorossa on ohjelman mukaan penkki (johon mulla on viha-rakkaussuhde).

Penkkipunnerrus tangolla

Sovitaan, ettei kukaan katso oikean ranteen asentoa. Eihän? 

Ei. Tanko ei kosketa rintaa, se vaan näyttää siltä...

Sitten soutaa huopaa... 

 Ylätalja 

Pystypunnerrus käsipainoilla. Ilmeestä päätelleen ei ihan ekat toistot... 

Takahartiat koneessa meni vähän soveltaen...

Ei kukaan väittänytkään, että meillä kivaa oli...

Hauiskääntö taljassa

...puhallutti...

...ja lopulta paparazzaaminen nauratti...

 

Ojentajapunnerrus sattui syystä tai toisesta vasemmalle alavatsaan, joten vaihtoehtona tein ranskalaista punnerrusta. Siinä ei sattunut. Alavatsaan. 

Pariin yhteiskuvaankin mahduttiin.

 

Habaaaaaa!

Ihan mieletön treeni. Hauska, erilainen ja oikeasti. Tehokas. Kyllä me ihan tosissaan väännettiin, vaikka kameran kanssa heiluttiinkin. :) Anna oli hauska tavata ja toivottavasti tavataan toistekin. Anna oli juuri niin iloinen, pirteä ja välitön persoona, minkä kuvan Annan blogistakin saa. Aivan huipputyyppi! <3

Ja niin. Kuvia katsellessa havahtuu myös seuraavanlaiseen faktaan. Seuraavaan saliohjelmaan haluan liikkeen, joka ottaa leukoihin! Juu-u! Niihin molempiin! 

6x5kg = 25kg?! ... Eiku!!

Hyvää iltaa ihanat!

Kolmen yövuoron aiheuttama sumu ja kooma alkaa hälvenemään, vaikka vieläkin auttamattomasti väsyttää.

Torstaina tosiaan ennen viimeistä yövuoroa kävin tunnin syvävenyttelyssä, jonka jälkeen siirryin työmaalle reilu kymmeneksi tunniksi syvähaukottelemaan.

Niin siinä kävi, kuten pelkäsinkin ja ostin kasan karkkia yövuoron iloksi. Ensin meni ihan hyvin, ostoskorissa oli kanacaesar-salaatti ja pisaratomaatteja ja sitten bongasin Candy Kingin namilaarit... Aijai. Jätin kuitenkin osan ostamistani nameistä aamuvuorolaisten ratoksi, vaikka ahmin koko kolmekymppisen kypsyydelläni iltaraportin aikaan itselleni karkeista jo huonon olon. Yh.

Yö meni kohtalaisen kivuttomasti kuitenkin, liekkö syynä sitten sokerienergia vai mikä. Aamulla ennen nukkumaanmenoa erehdyin katsomaan jalkojani. Virhe. Mun mies aina väittää, että "turvotus" on naisten keksintö, jota ei oikeasti ole olemassakaan. Ihan perhanan kovat hallusinaatiot mulla siis, koska kuva ei todellakaan tee oikeutta! Ja puolustaudun sillä, että sukat on myyty mulle markkinoimalla niitä "kiristämättömiksi" ja erisorttisia tukisukkiakin on tätä yövuorojen aineenvaihdunnan sekoamista korjaamaan kokeiltu... Yövuoroissa sentään joskus ehtii hetken istuakin ja nostaa jalkoja ylös, mitä ei koskaan aamu/iltavuoroissa kyllä tapahdu.

Perjantaina heräsin joskus iltapäivällä. Pää oli ihan pöpperöinen, enkä jaksanut kyllä lähteä salille tekemään yläkroppaa. Koomailin kotona pyjama päällä, kunnes piti lähteä viemään poikaa judosalille, kiskoin vaan päälle päivävaatteet, naamalle en tehnyt mitään ja hiukset laitoin pistämällä pipon päähän. Judon aikaan kävin alkossa (lahjusviski lapsenvahdille), pakkasin pikkumiehen tavarat ja judon jälkeen ajoin vielä lapsen yökyläpaikkaansa. Klo 19:10  näytin tältä -->

Tuntia myöhemmin oltiin jo hyvää kyytiä menossa kohti Tamperetta. Nainen on sama, outlook vähän muuttui...

Tampereella nähtiin ja kuultiin Rival Sons. Itse en kyseistä bändiä erityisesti fanita, mutta mies tykkää. Muutama reippaampi ralli kolahti minunkin musiikkihermoon ja laulaja oli kyllä äänensä kanssa aivan mieletön.

Kuvat on nykyään ärsyttävän epätarkkoja!

Keikalta tullesa mulle iski hirmuinen tarve saada grilliruokaa. Ja ei. Ei ollut tullut nautittua mitään alkoholipitoista, joka kyseisen himon olisi voinut saada aikaan. Kurvattiin paikalliselle snagarille ja löydettiin luukulta lappu, jossa luki "suljettu". Hyvä niin!

Hyvien yöunien jälkeen heräsin tänään klo 11. Lähdin hakemaan lasta hoitopaikastaan ja päivitin facebookiin näin:

Tunki jalkaansa 5 vuotta vanhat jousut, jotka sillon puristi vyötäröstä mutta löpötti perseestä/reisistä. Nyt ne puristaa perseestä ja reisistä, mutta löpöttää vyötäröstä. Mitä on tapahtunut?

No, onneksi lapsenvahtina toiminut ystävä paikkasi vyötärötilanteen syöttämällä minulle kahvin kanssa myös jäätelöä ja avot! Nyt on taas tasainen puristus kaikkialla! 

Lapsen haun jälkeen raahauduin salille, vaikka sohva houkutti. Tein yläkroppatreenin ja alataljasoudussa ihmettelin, miksi pitää irvistää, vaikka viime viikolla meni ihan hyvin koko sarja. Toisessa sarjassa ihmettelin vieläkin enemmän, että on se nyt kumma, ettei toistot irtoa! No daa! Ihan en vielä 30-vuotiaana osaa laskea kuuteen asti ja olin vahingossa ladannut +5kg ylimääräistä! Ihmekös tuo, että oli vähän raskaampi! 

Pystypunnerrukset tein myös viime viikkoa isommilla käsipainoilla ja ihmettelin peilistä ylävartaloani, joka näytti hämmästyttävän hyvältä ja selkä mukavasti vyötäröstä levenevältä, olkapää pyöreältä ja ehkä siellä aavistus hauistakin vilahti. Harmi, ettei sitä näkyä saanut ikuistettua kuvaan, koska näky oli hyvä vain puhtaissa liikkeissä peilin kautta katsottuna. Missä ihmeen hiomossa nuo kuntosalien peilit tehdään, kun siellä näyttää vartalo laihemmalta, mutta kuitenkin lihakset isommalta? 

Treenin jälkeen jumppasalissa yritin saada samaa mieltä hivelevää näkymää ikuistettua kuvaan sekä itselaukaisijalla että vanhanaikaisesti. Ehkä sekin oli hallusinaatio, koska en onnistunut.

Sen sijaan, onnistuin nappaamaan teille harvinaisen älyvapaan treenikuvan, jossa pääosaa näytellään taas ilmeillä. Ei tekniikalla. Ei taidolla.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Nyt jatkan taistelua herkkuhimoa vastaan, koska tekisi mieli katsoa leffaa ja napostella... jotain hyvää? Ehkä olisin myös ansainnut yhden hapokkaan siiderin vichyn, saunan ja puhtaat lakanat.

Huomenna on tehtävä vielä jotain liikunnallisia aktiviteettejä, ainakin siivousta sisällä ja pihalla (meneeköhän ne treenistä, jos oikein huhkii?) sekä pakattava tavaraa, jolla pärjää viikon treenaten, tavaten ystäviä ja lauantaina vähän menomonoja ulkoiluttaen. Maanantaina starttaa äidin ja pojan roadtrip, joka kattaa näillä näkymin Heinolan, Juvan, Joensuun, Jyväskylän ja Uuraisen. Luvassa rentoa oloa pojan ja kavereiden kanssa sekä treeniä yhdessä ainakin Annan ja nioben kanssa.

Banzaaaaaaai ja jalkarääkkitreeniä

Eilen tuli uitettua lasta, kun kerta tuli luvattuakin. Oltiin vähän toista tuntia uimahallissa ja aikani vinkumista kuunneltuani vein pikkumiehen hyppyaltaalle. Menin altaaseen vastaan ja annoin luvan hypätä jalat edellä altaan reunalta (hyppyaltaassa siis syvyyttä 4m). Meni hyvin. Annoin mennä ykkösen ponnahduslaudalle ja vannotin, että yhtään ei saa heiluttaa vauhtia. Seiskavee leiskautti sieltä monta monta kertaa.  Viimeisillä hypyillä jo joustin vähän ja annoin vähän joustaa.

Käytiin välillä altaissa uimassa ja sukeltelemassa, kunnes ennen lähtöä sain vielä kuulla "äitipliisvoidaankovielämennähyppäämäänedesyhdenkerran?" painostusta. No voitiinhan me. Pikkumies hyppäsi ykkösestä ja katseli haaveillen kohti kerroksia. Ei. En anna lupaa! Ajattelin, että ehkä realiteettiterapia auttaa ja kiivettiin katsomaan kolmosesta, kuinka korkealla oikeasti ollaan. Ei auttanut realiteettiterapiat, poika haaveili yhä tulevansa alas hyppäämällä... No. Äitinä piti tietenkin ennen luvan myöntämistä hypätä itse. Ei muuta kun ponnahduslaudalle ja varmaan noin 5min harkinta ja potslojoo. Nenään meni vettä, mutta hengissä selvisin... (Tässä yhteydessä ei uskoisi, että minä olen sekä hypännyt Benjin että ollut sellaisessa ihmiskatapultissa jossa leiskautetaan valjaissa kohti taivasta... ) Pikkumies oli yhä sitä mieltä, että hän haluaa hypätä kanssa. Syke oli varmaan 185, siis äidillä, mutta niin se seiskavee vaan tuli kolmosesta jalat edellä pläts vaan. Ei tuntunut missään. Uudestaan piti päästä. Ponnahduslaudalla uimalasien kiristys ja rohkeasti eteenpäin. Tällä kertaa tultiin jo reippaan BANZAAAAAIN saattelemana, niin kuin monta seuraavaakin kertaa, ennen kuin oli pakko lähteä pois...

Äitinä tuntui kohtalainen nykäisy napanuorasta. Mistä lähtien vauvat on muka hyppineet kerroksista? Hä?! Menin illalla toipumaan järkytyksestäni tunnin prospinningiin + 30min venyttelyyn ja yhä silti olen aivan järkyttynyt. KOLMOSESTA! 7-VUOTIAANA!!

Tänään oli määrä mennä työterveystarkastukseen klo 10 ja sinne meninkin. Aikaa oli moiseen varattu pari tuntia, mutta ei siellä onneksi ihan niin kauaa tarvinnut olla, koska asiat oli kunnossa. Kolesteroli (se huono) voisi toki olla matalampikin (sukuvika), mutta hyvää oli niin paljon, että kompensoi ja huonokin oli vielä viitearvoissa, naftisti tosin. Myös maksa-arvot, paastosokeri ja hb (139!) oli kunnossa. Audit-testi, elintavat ja työn kuormittavuus oli kunnossa minun osaltani. Lääkäri soittaa vielä ensi viikolla, haluaako tsekata myös kilpirauhasarvot ja seurata tuota kolesterolia (kiitos, sukurasitteet taas...), vaiko ei.

Työterveyshoitajalta menin suoraan salille. Ihana käydä tuolla sillai, ettei ole mitään kiirettä minnekään. Vuorossa oli jalkarääkkitreeni, joten lämmittelin kuntopyörää polkemalla 15min.  Tein ohjelman mukaiset liikkeet, tosin jalkaprässi ja kyykky tangolla vaihtoi paikkaansa, koska tanko oli koko ajan isojen poikien käytössä. Loppujenlopuksi menin jumppasaliin ja latasin pumppitankoon painoa sen verran, kuin mitä se iso tanko painaa (kai se on jotain parikytkiloa?) ja kyykkäilin siellä autuaassa yksinäisyydessäni. Note to myself seuraavaa kertaa varten, että 30+ kg ei nouse selän päälle kyykkäämistä varten ilman telinettä, ainakaan kovin helposti. Kannattaa ehkä odotella vuoroaan sille isojen poikien tangolle, jos meinaa ladata yhtään enempää painoa kyykkyihin...

Puhelin oli mukana, joten informaatioarvoltaan ja laadultaan erittäin hyviä treenikuvia on tiedossa. Tuli todettua, että kyykätessä jos kuvaa samalla, hajoaa tekniikka sekä kyykystä että kuvaamisesta. Puolustan, että en laskenut näitä mannekiinikyykkyjä sarjoihin mukaan, vaan tein ne  puhtaana no, puhtaampana erikseen.

Vatsat rutistin sekä jalkoja nostellen, pallon päällä että siinä hämärässä laitteessa (joka tuntuu toisinaan lonkankoukistajissa), mutta sain ihmeen hyvin rutistuksen tuntumaan myös vatsoissa. Loppuun 5min jäähdyttely ja palauttavat nopeat venytykset. 1:41 kaikkineen kuvaamisineen ja odotteluineen, maksimisyke 171, keskisyke 117 ja kaloreita tuhlasin 500kcal. Muutoinkin oli parempi jalkatreeni, kun tiesi jo suoraan, mistä painoista alkaa ja pystyi jo joihinkin heti lisäämään, vaikka ihan minipainoilla vielä mennäänkin!

Treenin jälkeen taas tunsi tehneensä ja siltä se myös näytti.

Tänään alkaakin yövuorot, joten saa nähdä millaisia zombihoitajan horrortreenejä kykenee tekemään loppuviikosta. Huomenna tai ylihuomenna kuitenkin saliohjelman mukainen yläkropparutistus.

Vesijuoksua @ Espoon Rantamaraton 2012

Huhheijaa. Tulipahan harrastettua vesijuoksua!

Lähdin siis lauantaina aamuvuoron jälkeen kotoa Hämeenlinnasta kohti Helsinkiä. Suunnitelmana oli yöpyä ystäväni ja pikkuserkkuni Marin luona, koska Otaniemessä piti olla jättämässä omia juomia aamulla klo 9.

Illalla Marin kanssa viime hetken paniikkihössäykset, aamun suunnitelman laatiminen, hyvä iltapala, sauna ja nukkumaan. Aamulla herätys oli tarkoitus olla klo 7, mutta noustiin vasta hieman ennen puolta kahdeksaa, kun Marin Lumia oli päättänyt kääntää kelloa tunnin taaksepäin. Oltiin kyllä kumpikin hereillä se aika klo 7 eteenpäin, eli valvottiin pommiin. Shillälailla.

Aamupalat huiviin, sotkettiin valmiiksi annokset Duramaxia, juoksuvaatteet alle ja kohti Otaniemeä. Keli oli kamala. Tuulta ja vesisadetta, koko ajan! Otaniemessä oltiin niin hyvissä ajoin, ettei ollut minkäänlaista ruuhkaa. Jätettiin omat juomat niille varattuihin koreihin ja haettiin numerot. Hetkeä myöhemmin niobe saapui paikalle ja sain puolet omaisuudestani vietyä nioben autoon jo valmiiksi.

Juotiin Duramaxia, käytiin vessassa, laitettiin vaatteet ja numerolaput, teipattiin kuulokkeet ja viriteltiin soittimet ja sykevyöt paikalleen. Istuttiin vielä hetki hallin katsomossa ja otettiin muutamat "ennen" kuvat ja päivitettiin tietty viime hetken tunnelmat facebookiin.

Tavaroiden vieminen narikkaan ja viimeinen vessareissu meni sen verran täpärälle, että lähtöryhmä 1 lähtölaukaus taisi pamahtaa vessassa istuskellessa. Vessareissun jälkeen haettiin niobelta kertakäyttöiset sadetakit suojaksi ja lähdetiin hytkymään lähtöpaikalle.

Pamauksesta viivan ylitykseen meni aikaa taas noin minuutti, mutta onneksi oli tiedossa, että otetaan nettoaikaa, niin ei ollut kiire. Teknisiä ongelmia oli. Garminin kanssa kävi "vanhanaikaisesti" ja se asetti itsensä virransäästötilaan siinä odotellessa. Käynnistin sen siis vasta lähtöviivan ylityksen jälkeen ja hetki meni ennen gps-signaalin löytymistä... Samoin mp3-soitin oli mennyt virransäästötilaan...  Ekat kilometrit juostiin vielä sadetakit päällä, ne paiskattiin menemään sitten kun oman kehon tuottama lämpö alkoi tuntua tukalalta muovipussin sisällä. Fiilis oli aika rento ja kiva. Mentiin melko tasaisesti alle tai hieman yli 6:40 tahdissa, joka oli 2:20 aikatavoiterannekkeen min/km tavoite. Ensimäisellä juomapisteellä kostutin suuta vedellä, toisella  oli odottamassa oma Duramax pullo. Varsinaisesti en kovin paljoa juonut. Kympin jälkeen juomapisteellä otin suuhun palan suolakurkkua ja huikan vettä. Puolimatkan väliaika oli 1:10:21.

Noin 12km paikkeilla näin Elen kannustamassa sisartensa kanssa reitin laitamilla. Naiset kannusti niin vimmatusti, että hymyilytti ihan hurjasti. Tässä Elen ikuistama kuva:

Matka jatkui tasaisesti. Oltiin Marin kanssa puhuttu etukäteen, että vedetään toisiamme perässä. 10km kohdalla vedettiin ylävitoset sen kunniaksi ja muutenkin aina välillä vaihdettiin fiiliksiä. Tässä vaiheessa vielä mä olin "vedossa" ja Mari pysytteli kannoilla. Aavistus pissahätää oli jo ehtinyt tulla, mutta luotto lantionpohjanlihaksiin oli kova ja 14km huoltopisteellä oleva Bajamaja ohitettiin sujuvasti. 18km huoltopisteellä taas joku huusi, ettei ole enää paljoa jäljellä. Marilla ilmeisesti oli vielä aika paljon jäljellä, koska muija pisti ihan mielettömän turbovauhdin päälle. Peränpitäjän paikka vaihtui ja Mari alkoi vetämään mua perässään kohti maalia. Tässä välissä sihistiin, ettei tässä paskasäässä olla minuuttiakaan pidempään, kuin on pakko ja päästeltiin muutamat vittuperkeleet. Samaan aikaan turbovauhdin kanssa tuli ehkä reitin epämiellyttävimmät ylämäet ja jumalaton vastatuuli. Yhdistelmään nähden vedettiin viimeiset 3km ihan mielettömän hyvin. 19. km meni aikaan 5:56, 20. km 6:17 ja viimeinen kilometri 5:54. Puolikkaan jälkimmäinen puolisko taittui ajassa 1:08:03.

Ele oli kameran kanssa jälleen 20km kohdalla. Hymyilyttihän se!

Maaliin päästiin! Marin kanssa sovittiin, että vedetään ihan rinta rinnan maaliin, joten käsi kädessä ylitettiin maaliviiva. Marista on tässä yhteydessä sanottava sen verran, että ollaan siis tunnettu aivan syntymästämme asti ja oltu (etenkin lapsuudessa) aina "hyvä tiimi". Meidän tiimi veti hyvin tänäänkin!

Maalissa vastassa oli jälleen ihana Ele ja ihana niobe myös!

 

Maalissa Gainomaxit ja mitalit kouraan, pikaiset halaukset Elen ja nioben kanssa ja kohti narikkaa ja suihkuja, ennen kuin tulee kylmä. Pukuhuoneessa en meinannut saada treenikassia auki, kun kädet oli kyynärpäitä myöten ihan kohmeessa. Muuten asu oli juuri sopiva ja tulipahan Espoon Rantamaraton 2012 kisapaitakin heti käyttöön. Sade ei reitillä muuten haitannut, mutta täynnä vettä litisevät lenkkarit on aika inhan tuntuiset ja tuntuu raskaalta. Kuiva tossu nousisi kevyemmin. Samoin vähän tuolla reitillä piti himmailla kun juostiin kaarevalla kalliolla ja liukkailla puusilloilla. Paikoin polut oli myös sellaista kuravelliä, että luulin osallistuneeni sittenkin suojuoksuun. Urhoolliset Pegasukseni luulevat näin epäilemättä yhä... 

Yhteenvetona voisi todeta, että keli olisi voinut olla parempikin, mutta kyllä tässäkin nyt selvisi. Juoksu oli ekat 18km rentoa ja mukavaa, vauhdinjako onnistui paremmin kuin ennen. Seura oli erittäin ensiluokkaista ja kannustajat sitä samaa ykköslaatua. Tavoite täyttyi, vaikka toki parempikin aika olisi ollut tervetullut. Toisaalta, tällä treenaamisella ei voi sen parempaa odottaa. Juoksukilsoja on nippanappa 200km huhtikuun alun jälkeen.  Kehitys olisi varmaan juoksussa parempaa, jos treenais juoksemista. Tähän voisi tietenkin toivoa, että ottaisin jotain opikseni. Osaisinkohan? 

Nyt kuitenkin painotus taas enemmän juoksun lisäksi lihaskuntoon ja spinningiä mukaan. Keväällä taas jonkun juoksuohjelman kimppuun ja tavoitteeksi alittaa 2:10. Alustavasti sovittiin kaverin kanssa osallistumisesta Extreme Runille (18km vähän haastavampaa juoksua) toukokuussa ja Forssan Suvi-iltaanhan mulla on maksettu osallistuminen puolikkaalle ensi vuodelle. Siinähän sitä on juoksutavoitetta ensi kaudelle. 

Loppuun vielä datapläjäykset: 

Espoon Rantamaraton, puolimaraton 

Vertailu viime vuotiseen:

 

Reeniä horo, reeniä!

Vapaapäivä.

 Olin varannut aamutarjonnasta salilta spinningin ja pumpin, mutta aamu-unisuuteni tuntien peruin ne jo eilen. Ajattelin, että sinne kyllä mahtuu jos jaksan herätä ajoissa.

Ihme tapahtui ja heräsinkin, mutta jostain syystä jäin miettimään juoksulenkin / spinningin ja pumpin välille. Sitten en enää olisi spinningiin ehtinytkään. Päädyin jättämään pumpinkin väliin. Ei jaksanut lähteä. Alkoi orastava hedarikin, johon ensiavuksi suunnittelin nappia ja kahvia.

Otinkin levytangon ja laitoin siihen painot. Ei saa nauraa.

Iso levytanko näytti hellyyttävältä päässään pienenpienet painot. Ensimmäisen kuvan tangossa oli painoa yhteensä 10,2kg, kakkoskuvassa 11,7kg. Kolmoskuvassa painoa oli 21,7kg.

Olen pumpissa tehnyt sarjat  (muistaakseni) seuraavanlaisilla painoilla:

Lämmittely 5kg x 2
Kyykyt: 10kg x2
Rinta 5kg x2
Ojentajat 5kg x2 tai 5kg levypaino
Selkä 7,5kg x 2
Olkapää 5kg x 2 tai 6kg x 2, käsipainot 2kg x2 (viimeksi se 4kg, mutta se oli liikaa, niinkuin todettiin... :D)

Pumpissa tanko ei paina 8-9kg, niin kuin kotona, joten lämmittelyt ja rintalihakset tein 11,7kg levytangolla ja kyykkyihin latasin tuon 21,7kg. Selkälihaksissa oli tangon lisäksi 2,5kg x 2 ja jotain muuta. Ehkä 1,25kg x2, eli yhteensä 16,2kg.

Kyykkää, kyykkää! Pomppaa äiti vieläkin korkeammalle!

Punnerra ja purista! Dippaa, rutista ja käännä!

Näinkin voi käydä, kun tosissaan yrittää...

Kotikutoinen Body Pump 82. 1:08, kaloreita meni 285kcal ja keskisyke 112. Kuvat 7-vuotiaan pikkumiehen näkövinkkelistä ja biisilistan Pumppailuun löysin täältä.

Tarviin: Salihanskat ja uudet silmät. Nii. Ja enemmän lihaksia. Ja sen päänsärkynapin. Ja kahvia.