Extremetreeniä ja vähän muuta

Edelliseen postaukseen ei tullut vinkkitulvaa, joten yllätyspalkinto jää arpomatta. Löysin PT-Pian vinkkaamana onneksi nettikaupan, josta sain tilattua kyseisen kuminauhavirityksen kotiin. En vaan tiedä koska se mahtaa saapua.

Mitäs tosiaan sitten. Tiistaina työmatkapyäräilin (6km/suunta). Keskiviikkona uusi tukka ja uusi väri. Ekaa kertaa noin puoleentoista vuoteen hiukset on molemmilta puolin samanmittaiset. Tästä on hyvä kasvattaa. Keskiviikkona kävin myös 8km pk-lenkillä. Pk lenkistä nyt ei juuri jälkipolville ole kertomista. H-i-d-a-s-t-a!  Torstaina uuden saliohjelman ohjaus ja rinta-olkapää-ojentaja treenin testaus. Nyt on kyllä Pia laittanut semmosta settiä, että alkaa yläkroppatreenissäkin olemaan tekemisen meininkiä ja tuntumaa.

Perjantaina ajattelin - huom. ajattelin - pitkää lenkkiä, mutta päädyin suunnitelma b:hen, joka oli grillausta, tomaatti-basilika-mozzarellasalaattia ja mansikoita. Skumppaa suunnittelin kanssa, mutta otinkin lasin tölkin Strongbowta. Hyvää se oli sekin.

Pöllin lapselta uuden treenivihonkin.

Tänään on ollut vapaapäivä. Aamupuuron jälkeen pari tuntia ruuan laskeutumista ja salille tyyppaamaan selkä-hauis-vatsa treeniä. Aijaijaijai! Tosin, kuminauhan puutteessa tein avustetut leuanvedot ylätaljassa vastaotteella mahdollisimman suurella painolla. Tai no, suurella ja suurella. 45kg x 4 taisi olla viimeinen sarja. Taljasuperissa teki mieli purskahtaa itkuun. Olin aivan varma, että jokaisen valtakunnassa elävän PT:n täytyy olla luonnostaan semisti sadisti, sellainen tuntuma oli ohjelmaa läpi rämpiessä. Syke paukutti vähän väliä 140+ lukemissa, mikä on erittäin poikkeuksellista yläkroppatreenille. Alkuun toki on painojen kanssa hakemista ja pitää keskittyä kyttäämään tekniikkaa, ennen kuin pääsee jonkinlaiselle hajulle.

Salihommien jälkeen oltiin kirjaimellisesti pohjalla. Nimittäin Ahveniston maauimalan altaanpohjalla. Käytiin kuvaamassa miehen bändiproggiksen tiimoilta vähän promokuvia. Muusikot on köyhiä, joten valokuvaajaksi valikoiduin minä. Hauskaa meillä ainakin oli, vaikka en tiedä tuliko kuvista kovinkaan julkaisukelpoisia. Aina ei silti jaksa.

Katso video tästä linkistä. 

Kuvaussession jälkeen sohvalla muutama tunti kuvien ja videoiden parissa naureskelua. Lenkille piti mennä, koska tällä viikolla on juostu vasta yksi lenkki, se pk kasi. Vähän vastenmielisesti lenkkarit jalkaan ja baanalle. Onneksi sain nuoresta miehestä seuraa.

Kesän eka juoksulenkki topilla ja lyhyillä trikoilla. Ei sillä, että entistä vähemmän vaatetta imartelisi näitä kurveja yhtään sen enempää kuin koko vartalon peittävä trikooasu. Pikemminkin päinvastoin. Vastenmielinen lenkki parani loppumetreillään kuitenkin noin 200%. Kun kerran jotain varten treenataan, niin treenataan sitten kunnolla.

Kotiin juoksin siis viimeiset 3,5km likomärkänä. Yhteensä siis kympin lenkin.  Ja nytpä tiedän miltä tuntuu toukokuinen vesi lenkkivaatteissa ja lenkkareissa ja miten kohmettaa lämpimät lihakset.

Märät Pegasukset on märät.

Ja märät trikoot märät.

Huomenna lepopäivä, koska maanantaina menen Runner's High:lle Pasilaan testaamaan syketasoni. Jännää!

Ja hei. Jos joku kaipaa mihin tahansa tilaisuuteen viihdyttävää orkesteria, niin Patajätkäyhtye tanssii, laulaa ja soi.

"Avustettu leuanveto 4 x max"

...näin lukee uudessa saliohjelmassa.

Ei puutu kuin se kuminauha, jotka tuntuu kadonneen maanpäältä. Fitnesstukusta löysin yhdenlaisen, mutta kyseisessä kuminauhassa ei mainita mitään, minkä painoiselle käyttäjälle se on suunnattu.

Nyt kaikki mahdolliset ja mahdottomat fitnesstarvikekauppavinkit kommenttilaatikkoon. Parhaan ja tarkoituksenmukaisimman kuminauhan vinkkaajalle  yllätyspalkinto!

Tänään sain ihan uuden tukan ja kävin hitaalla 8km lenkillä. Peekoota, pe*kele! 

Arvontalaulu raikaa...

Tiedättehän sen, että aina ei mene kaikki niin kuin Strömsössä... Ei mene tosiaan ei. Jostain syystä nukuin viime yönä käsittämättömän huonosti. Ensinnäkin, menin nukkumaan liian myöhään. Toiseksi en osannut nukahtaa, koska mies oli keikalla. Ja kun vihdoin nukahdin, heräilin tämän tästä.  Heräsin sekä miehen tekstiviestiin ja hänen kotiutumiseen ja ainakin kolme kertaa sen jälkeen. Kelloi soitti klo 6 ja mä olisin maksanut mitä vaan, jos olisin voinut jatkaa unia.

Epäluuloinen treenaaja

Työpäivän jaksoin kuitenkin ihan ok, meni yllättävän nopeastikin. Sää ulkona oli aivan... no sieltä. Ei yhtään tehnyt mieli mennä juoksemaan. Ei huvittanut, satoi vettä. Väsytti. Mies lähti taas keikalle, mä istahdin sohvalle. Hetki sen jälkeen, kun olin refreshannut facebookin etusivun kahdennenkymmenennen kerran päätin, ettei tämä väsymys ainakaan sohvalle juuttumalla hellitä. Vaihdoin treenikamat niskaan ja lähdin salille, vaikka fiilis oli vähän "mitähän tästäkin oikein tulee". Ulkoilemaan pääsi uusin treenitoppini, joka tuli Fit4Yousta jokunen aika sitten. Aivan ihanan pehmeää ja hyvin istuvaa materiaalia. Tykkään!

Salilla tapahtuikin sitten seuraavanlainen ihme.

JUOKSIN! Kuvanlaadusta saatte kiittää ihan minua itseäni. Mainittakoon vielä, että tämä oli eka kerta ikinä, kun juoksin metriäkään juoksumatolla. Alku piti ottaa rauhallisesti totutellen, mutta lopulta uskalsin ihan kunnon hölkkävauhtiakin. Sykkeet oli. Nojoo. Ne oli just sellaiset, kun niiden voi olettaakin olevan lähes 2kk juoksutauon jälkeen. 25min, alkuun ja loppuun reippaasti kävellen, 3,3km ja avg HR 159. Pidempään en kehdannut mattoa pitää varattuna, mutta ehkä tästä lähtien otan lämmöt juoksumatolla? Ellei sitten käy näin...

Treeni oli hyvä. Aikaa meni liki pari tuntia alkulämmittelyineen ja palauttavine venytyksineen, rapiat 620kcal ja aivan mahtavaa tehdä kiireettä, ilman ruuhkaa ja rauhassa. Normi jalkarääkin lisäksi tein vielä vähän Fustrasta tutuksi tulleita takareisiliikkeitä (lantionnostoa), vatsoja, hooveria ja vinoja vatsoja kahvakuulan kanssa. Tuli hikikin.

Treenin jälkeen tyyppasin Star Nutritionin Cookies & Creamia rasvattomaan maitoon sekoitettuna ja ai vitsi se oli hyvää!

Kotiin päästyä sauna, arvontalipukkeiden askartelu (heitin ne mielikuvituksellisesti hattuun) ja kalsarikalle onnetar töihin.

Vinosta videotallenteesta huolimatta siis onnetar suosi Turtle on the run-blogin historian ekassa arvonnassa JENNIÄ! Onnea voittajalle! Jenni voisi pipon halutessaan laittaa tiedoksi väritoivetta sekä päänympärysmittaa. Mallistakin saa esittää sen verran toivetta, että haluaako lörpän vai päänmyötäisen. Muunlaisiin hienouksiin ei mun taidot taivu. :)


Kuvia ja videotallennetta katsoessa voi nokkelasti päätellä, että huomenna ennen iltavuoroa on syytä pitää siivouspäivä. Hyi olkoon!

Nyt aion kuitenkin herkutella porkkana, kurkku ja paprikasuikaleilla ja dipillä ja ottaa rennosti hyvän jalkareenin jälkeen.

Toivottavasti teilläkin on ollut mukava viikonloppu. <3 

Ravinto-ohjaukseen!

Nyt se on päätetty. Otan pariksi kuukaudeksi itselleni ravinto-ohjauksen ja  nettituen piiskauksen Pialta. Projekti alkaa sillä, että pidän ruokapäiväkirjaa 4vrk ajalta ja täytän ravitsemukseeni liittyvät esitietolomakkeet. Sen jälkeen Pia laatii ruokavalion, jossa on huomioitu perusaineenvaihduntani, liikuntamääräni, tavoitteeni ja rajoitteeni ja johan alkaa tuloksia syntyä. Toivottavasti.

Vapaa viikonloppu on mennyt mukavissa merkeissä perheen kanssa. On vietetty aikaa yhdessä, käyty kylässä kaverin luona. Kaverin luona tein tuttavuutta 32kg kahvakuulan kanssa enkä meinannut moista möhkälettä saada pois sylistäni, kun se siihen kivasti aseteltiin. Väri onneksi matchasi kivasti housuihin, niin ei silmät alkanut särkemään. Tyyli ennen kaikkea!


Käytiin myös kirjastossa edistämässä perheen pienimmän pimputteluharrastusta ja heijeah. Osasin vetästä ukkonooan ja pienen pienen veturin. Ihan tosta noin vaan. Värikoodeilla... Ei ole pikkumiehen musiikki-innostus ainakaan geeneissä ja verenperintönä ei ole tullut kyllä tippaakaan helpotusta soitonopettelun urakkaan.

Käytiin myös lauantaina miehen kanssa salilla jossa mulla vuorossa oli yläkroppatreeni. Yläkroppatreenin tein tunnollisesti ja vähän lisäksi vatsoja miestä odotellessa. Poika oli mukana ja hieman ennen kotiinlähtöä lapsiparkissa yksin hengailu alkoi kyllästyttää ja pitihän se pikkumiehelle näyttää miten sataviiskytkiloa nousee. Ei se helpolla noussut, kuten kuvasta voi kuka tahansa päätellä, mutta nousi se. Toistoja kykenin tekemään viisi. Ei oteta tätä tavaksi, ei se niin kivaa ollut.

Oma yläkroppatreeni meni ihan ok. Salin peilissä näytti taas perkeleellisen hyvältä, mutta kun mies otti kännykän käteen ja nappasi kuvan, niin *simsalabim* - kaikki peilissä näkyneet lihakset oli tiessään!!

Viikonlopun sixpack!?

Ja mä voin vaikka vannoa, että peilissä näkyi pyöreät olkapäät, levenevä selkä, kapeaä vyötärö ja aavistuksen piirtyvät hauikset. Ehkä menetin kesken pystypunnerruksen tajuntani tai nukahdin ja näin unta...

Pikkumies leipoi lauantai iltana piparia ilmeisesti Robinia hyräillen, koska mun sy-sy-sydämestä puuttuu palanen... Ja kas niin meillä oli loppuviikonlopuksi miellyttävä korvamato!

Isänpäivän kunniaksi mies sai aamiaisen vuoteeseen, joten tuli lellittyä perheen iskääkin.

Lahjaksi tuli tiskirätti (ja se saliohjelma + ohjaus, joka onkin ollut jo kovassa käytössä), joten siivouspäivä tuli sunnuntaista. Isänpäivän kunniaksi perheen  varttuneempi miesväki sai olla työnjohtotehtävissä ja minä kuurasin koko huushollin. Siivouksen päälle teurastin koiran leikkasin koiran kynnet, joka on meidän molempien sykettä nostattava prosessi, vielä lähes 14-vuoden jälkeenkin. Huh. Onneksi se on taas ohi! Sen jälkeen lähdettiin taas koko posse salille. Mies meni tekemään yläkroppatreeniä ja mä otin pienet alkulämmöt crossarilla ja menin 45 minuutiksi syvävenymään. Nyt sitä ollaan taas rentona kuin rautakanki!

Jäin pohtimaan edellisen postauksen kysymystäni itsekin. Tai lähinnä sitä, onko tämä edes juoksublogi. Nimen perusteella kyllä, mutta alkuvaiheen teksteissä on kyllä selvästi mainittu, että juoksu on vain yksi osa-alue liikuntaharrastuksestani. Hah. Ei tarvi siis sen takia lähteä juoksemaan. :) Ehditte vielä hyvin osallistua arvontaan! Palkinnoksi päätin ainakin pipon, jonka omin pikku kätösin askartelen. Se voi olla vaikka samanlainen, joka lämmittää nyt Annan päätä. Sama pipo sopii hyvin myös pehmokoiralle, ellei itse tarvi. Voittajan kanssa voidaan sopia väristä yhdessä.

Mites teidän viikonloppu sujui? Hauskaa viikon alkua! <3

Pitäiskö juoksublogissa juostakin?

Blogi on viettänyt yhä melkoista hiljaiseloa.

Taas on näköjään se aika vuodesta (vai kuukautiskierrosta?), että koko bloggaamisen mielekkyys kyseenalaistuu. Viimeinen niitti oli bloggerilla, joka kaatoi taannoisen äänestyksen, enkä nyt tiedä, mitä mun piti kymppitonnin kunniaksi teille keksiä. No, ykstoistatonniakin taisi jo mennä rikki joten rykäistään käyntiin arvonta, jossa arvotaan jotain. Yllätysarvonta! Lupaan, että palkinto on hyvä. Tai ainakin palkinto on.  Heijeah!

Arvontaan voi osallistua jättämällä kommentin alle ja vastaamalla perustellen otsikon mukaiseen kysymykseen. Mikäli juoksublogissa pitää juostakin, niin kai se on sitten sunnuntaina kaivettava lenkkarit eteisen yläkaapin peränurkasta ja kokeiltava, miten ne talvijuoksuvermeet istuu päälle.  Hah. Arvota suoritetaan heti seuraavan juoksulenkin jälkeen, joten olkaahan nopeita!

Viikko on muuten mennyt melko paljon töiden parissa. Työssä on nyt jotenkin enemmän kuormittavaa, mutta toisaalta erittäin antoisaakin taas. Haastavaa ja palkitsevaa yhtä aikaa.

Treenit on mennyt tällä viikolla ihan ok. Tiistaina kehonkoostumusmittauksen jälkeen yläkroppatreeni, josta ei dataa tallentunut, koska sykemittari oli kotona. Keskiviikkona vatsa-pakarakuritusta CXWORX:n parissa, puolen tunnin spinning ja pitkästä aikaa Body Pump. Pumpissa säästelin vähän jalkoja, koska torstaille oli tiedossa yhteinen salireissu miehen kanssa ja jalkatreeni. Torstaina siis jalat tukkoon. Prässissä ja kyykyissä paukkui taas ennätykset ja pohkeita kuritin myös lisäämällä painoja ja tekemällä ylimääräisiä toistoja.  Habaa väänsin kanssa, vaikka ei pitänyt. En muista miksi, mutta teki mieli.

Tänään kävin tunnin spinningissä ja sh'bamissa. Spinning-ohjaaja oli yksi mun suosikeista ja erehtyi mainitsemaan Sami Hedbergin kesken polkemisen. Ei juma. Koita siinä polkea vakavasti ja jaksaa painaa, kun naurattaa ihan älyttömästi!

Ne, jotka ei tiedä mistä puhutaan, katsovat tämän:

Sh'bamissa vasempia jalkoja oli 6 peräkkäisen työpäivän jälkeen taas useampi, joten ei siitä sen enempää. Huomenna mennään taas miehen kanssa salille, mutta muuten aion viikonlopun ottaa rennosti, treenata, nukkua ja syödä hyvin.

Ruuasta puheenollen. Ruokailu on... Noh. Mennyt jotenkin. Ei mitään maksimiherkutteluja, mutta ääh. Jotenkin nyt ei ihan lähde herkutonkaan. Ajattelinkin itselleni joululahjaksi hankkia ravinto-ohjelman ja ruokapäiväkirjan analyysin Pialta. Harkinnassa on enää vain se, otanko vain ohjelman vai myös net-training-tuen. :) Syöty siis on...

Kehonkoostumusmittaus on jälkeenpäin lähinnä v*tuttanut. 28,4% on ihan saatanallisen paljon fläsää. Arvatkaa mikä v*tuttaa eniten? No se, että se on ihan vain ja ainoastaan minusta kiinni. Mä nimittäin tiedän, näen ja tunnen sen, että tilanne on ollut parempikin...

Tämä päivä alkoi muuten kivasti puurolla. Varmaan arvaatte...

 

Puuropläjäyksestä huolimatta (tai juuri siksi), perjantai tarvitsi piristyksekseen punaiset byysat.

Mukavaa viikonloppua! Muistakaa osallistua arvontaan ja toivottavasti sunnuntaina on hyvät juoksukelit! ;) 

Tautielämää

Tulin sitten tosiaankin kipeäksi edellisen postauksen jälkeen ja kolmas yövuoro vaihtui kotona potemiseen. Vasta eilen uskalsin kevyesti mennä salille. Tarkoituksena oli ottaa ensin spinning ja perään sh'bam, mutta pojan kanssa ruuanlaitto venyi sen verran, etten ehtinyt spinningiin. Tein sitten puolet yläkroppatreenistä ennen perjantai-illan sh'bamia ja toisen puolikkaan sh'bamin jälkeen. Painot meni kyllä ihan lonkalta, koska ei nyt ollut just vihko mukana. Suurinpiirtein ne nyt kuitenkin muistaa ja hyvähän se on välillä antaa lihaksille vähän erilaistakin ärsykettä.

Sh'bamiin sain sentään seuraksi kaverin lähistöltä. Vasenta jalkaa oli taas ainakin kolme kappaletta, mutta on se vaan kivaa ja hauskaa irroitella "tanssillisesti" meidänkin, jotka ei teknisesti osaa kunnolla tanssia. Tosi paljon pidän kyllä sh'bamista ja kunhan ohjelma käy tutummaksi, saa siitä enemmän irtikin.

Tänään sitten perheen kanssa siivouspäivä, jalkarääkkitreeni ja ruuaksi perinteikästä pikaruokaa, karjalanpaistia.

Jalkarääkkitreenin tähtihetket tiivistyy taas näihin kuviin ja tunnelmiin.

 

Teen jalkaohjelmassa askelkyykkykävelyä 3 x 30askelta käsipainojen (3kg/käsi) kanssa ja meinaan joka kerta kuolla. Mitäpä sitä ei nainen tekisi pakaroidensa eteen...

Jalkaprässissäkin on ihan kivasti edistytty saliohjelman aloittamisen jälkeen. ;)

Olen herkkulakon/sokerittoman suhteen jälkijättöinen ja annoin itselleni luvan vielä tämän viikonlopun herkutella. Tiistaille varasin kehonkoostumusmittauksen ja sitten on faktat tiskissä ja JOULUUN ASTI ruokavalio ruodussa ja ilman herkutteluja. Pikkujoulupoikkeuksen sallin, koska silloin ehkä tulee nautittua pari annosta alkoholia ja tuoreen kummilapsen ristiäisissä on ehkä korrektisti otettava pieni pala kakkua. Tuore kummityttö on muuten aivan ihana! <3

Pahoin pelkään, että fläsää on enemmän, kuin tammikuun mittauksessa, jolloin olin ollut paria viimeistä viikkoa lukuunottamatta ollut muutaman kuukauden täydellinen sohvaperuna. Jotenkin se niin sopis mun kuvioon, että vaikka mitä teen niin huonommaksi menee. No. Tiistaina se nähdään.

Nyt tekemään karjalainpaistin kaveriksi perunamuussia ja sitten sytytän parit kynttilät pois nukkuneille ja ajattelen omia rakkaita, jotka menetin aivan liian aikaisin. 

Iskälle <3

Jimmylle <3

Mukavaa pyhäinpäivän ja viikonlopun jatkoa!

Näillä mentiin!

Eilen oltiin tosiaan Annan kanssa Joensuun Forever Clubilla, eli kuntokeskus Kaislassa. Olihan se omituista treenata vieraassa paikassa, laitteet vähän erilaisia, erilaisin mitotuksin/säädöin ja muutenkin tilojen kanssa vähän säätämistä. Hyvä siis, että oli paikallinen opas mukana. Suuret kiitokset Anna vielä tätäkin kautta.

Vuorossa oli yläkroppatreeni. Kuvia räpsittiin niin, että riittää ja kyllä se vaan on niin, että omat tekniikan virheet näkee parhaiten jonkun toisen ottamista kuvista. Tätä pitäisi siis varmaan harrastaa enemmän, jos vaan mahdollisuus olisi. Tai sitten pitää olla mukana kaveri, joka osaa korjata virheasennot heti paikan päällä.

Kuvat sain äsken noin kahdeksanmiljoonan kirosanan saattelemana koneelle. Siihen tarvittiin noin kymmenen kaksikymmentä kopioi ja liitä -yritystä, kunnes elvytettiin ikivanha miniläppäri (jossa kortinlukija). Nyt oli nimittäin niin, että usb-piuhalla kuvat ei vaan siirtynyt! Ja ei. Vika ei (tällä kertaa!) ollut kyllä minussa. Ei varmasti ollut.

Miniläppärin näytöllä en alkanut juurikaan kuvia retusoimaan, joten rajaukset on enimmäkseen ihan suoraan kamerasta.

Yläkroppatreeni alkaa lämmittelyllä, jonka tein eilen Crosstrainerilla. Sen jälkeen vuorossa on ohjelman mukaan penkki (johon mulla on viha-rakkaussuhde).

Penkkipunnerrus tangolla

Sovitaan, ettei kukaan katso oikean ranteen asentoa. Eihän? 

Ei. Tanko ei kosketa rintaa, se vaan näyttää siltä...

Sitten soutaa huopaa... 

 Ylätalja 

Pystypunnerrus käsipainoilla. Ilmeestä päätelleen ei ihan ekat toistot... 

Takahartiat koneessa meni vähän soveltaen...

Ei kukaan väittänytkään, että meillä kivaa oli...

Hauiskääntö taljassa

...puhallutti...

...ja lopulta paparazzaaminen nauratti...

 

Ojentajapunnerrus sattui syystä tai toisesta vasemmalle alavatsaan, joten vaihtoehtona tein ranskalaista punnerrusta. Siinä ei sattunut. Alavatsaan. 

Pariin yhteiskuvaankin mahduttiin.

 

Habaaaaaa!

Ihan mieletön treeni. Hauska, erilainen ja oikeasti. Tehokas. Kyllä me ihan tosissaan väännettiin, vaikka kameran kanssa heiluttiinkin. :) Anna oli hauska tavata ja toivottavasti tavataan toistekin. Anna oli juuri niin iloinen, pirteä ja välitön persoona, minkä kuvan Annan blogistakin saa. Aivan huipputyyppi! <3

Ja niin. Kuvia katsellessa havahtuu myös seuraavanlaiseen faktaan. Seuraavaan saliohjelmaan haluan liikkeen, joka ottaa leukoihin! Juu-u! Niihin molempiin! 

6x5kg = 25kg?! ... Eiku!!

Hyvää iltaa ihanat!

Kolmen yövuoron aiheuttama sumu ja kooma alkaa hälvenemään, vaikka vieläkin auttamattomasti väsyttää.

Torstaina tosiaan ennen viimeistä yövuoroa kävin tunnin syvävenyttelyssä, jonka jälkeen siirryin työmaalle reilu kymmeneksi tunniksi syvähaukottelemaan.

Niin siinä kävi, kuten pelkäsinkin ja ostin kasan karkkia yövuoron iloksi. Ensin meni ihan hyvin, ostoskorissa oli kanacaesar-salaatti ja pisaratomaatteja ja sitten bongasin Candy Kingin namilaarit... Aijai. Jätin kuitenkin osan ostamistani nameistä aamuvuorolaisten ratoksi, vaikka ahmin koko kolmekymppisen kypsyydelläni iltaraportin aikaan itselleni karkeista jo huonon olon. Yh.

Yö meni kohtalaisen kivuttomasti kuitenkin, liekkö syynä sitten sokerienergia vai mikä. Aamulla ennen nukkumaanmenoa erehdyin katsomaan jalkojani. Virhe. Mun mies aina väittää, että "turvotus" on naisten keksintö, jota ei oikeasti ole olemassakaan. Ihan perhanan kovat hallusinaatiot mulla siis, koska kuva ei todellakaan tee oikeutta! Ja puolustaudun sillä, että sukat on myyty mulle markkinoimalla niitä "kiristämättömiksi" ja erisorttisia tukisukkiakin on tätä yövuorojen aineenvaihdunnan sekoamista korjaamaan kokeiltu... Yövuoroissa sentään joskus ehtii hetken istuakin ja nostaa jalkoja ylös, mitä ei koskaan aamu/iltavuoroissa kyllä tapahdu.

Perjantaina heräsin joskus iltapäivällä. Pää oli ihan pöpperöinen, enkä jaksanut kyllä lähteä salille tekemään yläkroppaa. Koomailin kotona pyjama päällä, kunnes piti lähteä viemään poikaa judosalille, kiskoin vaan päälle päivävaatteet, naamalle en tehnyt mitään ja hiukset laitoin pistämällä pipon päähän. Judon aikaan kävin alkossa (lahjusviski lapsenvahdille), pakkasin pikkumiehen tavarat ja judon jälkeen ajoin vielä lapsen yökyläpaikkaansa. Klo 19:10  näytin tältä -->

Tuntia myöhemmin oltiin jo hyvää kyytiä menossa kohti Tamperetta. Nainen on sama, outlook vähän muuttui...

Tampereella nähtiin ja kuultiin Rival Sons. Itse en kyseistä bändiä erityisesti fanita, mutta mies tykkää. Muutama reippaampi ralli kolahti minunkin musiikkihermoon ja laulaja oli kyllä äänensä kanssa aivan mieletön.

Kuvat on nykyään ärsyttävän epätarkkoja!

Keikalta tullesa mulle iski hirmuinen tarve saada grilliruokaa. Ja ei. Ei ollut tullut nautittua mitään alkoholipitoista, joka kyseisen himon olisi voinut saada aikaan. Kurvattiin paikalliselle snagarille ja löydettiin luukulta lappu, jossa luki "suljettu". Hyvä niin!

Hyvien yöunien jälkeen heräsin tänään klo 11. Lähdin hakemaan lasta hoitopaikastaan ja päivitin facebookiin näin:

Tunki jalkaansa 5 vuotta vanhat jousut, jotka sillon puristi vyötäröstä mutta löpötti perseestä/reisistä. Nyt ne puristaa perseestä ja reisistä, mutta löpöttää vyötäröstä. Mitä on tapahtunut?

No, onneksi lapsenvahtina toiminut ystävä paikkasi vyötärötilanteen syöttämällä minulle kahvin kanssa myös jäätelöä ja avot! Nyt on taas tasainen puristus kaikkialla! 

Lapsen haun jälkeen raahauduin salille, vaikka sohva houkutti. Tein yläkroppatreenin ja alataljasoudussa ihmettelin, miksi pitää irvistää, vaikka viime viikolla meni ihan hyvin koko sarja. Toisessa sarjassa ihmettelin vieläkin enemmän, että on se nyt kumma, ettei toistot irtoa! No daa! Ihan en vielä 30-vuotiaana osaa laskea kuuteen asti ja olin vahingossa ladannut +5kg ylimääräistä! Ihmekös tuo, että oli vähän raskaampi! 

Pystypunnerrukset tein myös viime viikkoa isommilla käsipainoilla ja ihmettelin peilistä ylävartaloani, joka näytti hämmästyttävän hyvältä ja selkä mukavasti vyötäröstä levenevältä, olkapää pyöreältä ja ehkä siellä aavistus hauistakin vilahti. Harmi, ettei sitä näkyä saanut ikuistettua kuvaan, koska näky oli hyvä vain puhtaissa liikkeissä peilin kautta katsottuna. Missä ihmeen hiomossa nuo kuntosalien peilit tehdään, kun siellä näyttää vartalo laihemmalta, mutta kuitenkin lihakset isommalta? 

Treenin jälkeen jumppasalissa yritin saada samaa mieltä hivelevää näkymää ikuistettua kuvaan sekä itselaukaisijalla että vanhanaikaisesti. Ehkä sekin oli hallusinaatio, koska en onnistunut.

Sen sijaan, onnistuin nappaamaan teille harvinaisen älyvapaan treenikuvan, jossa pääosaa näytellään taas ilmeillä. Ei tekniikalla. Ei taidolla.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Nyt jatkan taistelua herkkuhimoa vastaan, koska tekisi mieli katsoa leffaa ja napostella... jotain hyvää? Ehkä olisin myös ansainnut yhden hapokkaan siiderin vichyn, saunan ja puhtaat lakanat.

Huomenna on tehtävä vielä jotain liikunnallisia aktiviteettejä, ainakin siivousta sisällä ja pihalla (meneeköhän ne treenistä, jos oikein huhkii?) sekä pakattava tavaraa, jolla pärjää viikon treenaten, tavaten ystäviä ja lauantaina vähän menomonoja ulkoiluttaen. Maanantaina starttaa äidin ja pojan roadtrip, joka kattaa näillä näkymin Heinolan, Juvan, Joensuun, Jyväskylän ja Uuraisen. Luvassa rentoa oloa pojan ja kavereiden kanssa sekä treeniä yhdessä ainakin Annan ja nioben kanssa.