Viiden pisteen vihje: Elää sekä aavikolla että kurkussa?

Vastaus: Kaktus.

(Kuva: täältä )


Loman loppumisen kunniaksi sellainen muutti nieluuni. Hiphei. En olisi halunnutkaan mennä tänään Body Pumpiin saati huomenna fillarilla töihin. Hei oikeasti. Töihin. Miksei loma voi jatkua ikuisesti?

Maanantain kunniaksi Polar ilmoitti, että viikolla on ylläpidetty kuntoa. Polarin viesti ei nyt aivan vastaa totuutta, koska kertymästä puuttui tunnin Prospinnig, jonka datat oli Garminissa ja keskiviikon Body Pumpissa käynnistin mittarin vasta puolivälissä tuntia. Eiköhän se ihan kelpoviikko ollut. Garmin Connectiin syötettynä saldo oli 5:40. Normisetti. Keskiviikkona Pumpissa lisäsin painoja ja torstaina kahvakuulatunnilla otin ekaa kertaa ikinä 12kg kuulan.

Perjantaina pikkumies aloitti judoharrastuksensa. Pieni judoka oli intopiukeana tatamilla. Tulevaisuuden judolupaukset  tekivät kuperkeikkoja eteen ja taakse, juoksivat ja kaatuivat ja tekivät kaikenlaisia jänniä temppuja, joiden tarkoitus ilmeisesti oli harjoitella kaatumista, ukemia. 

Myös kaverin kanssa harjoiteltiin. Ennen jokaista liikettä tehtiin rei (kumarrus).

Tässä pikkumies mustissa housuissaan on tori (liikkeen suorittaja) ja toinen pikkupoika  on uke (liikkeen vastaanottaja).

Välillä toisinpäin ja toinen pikkumies pitkin pituuttaan tatamille ja kiinni.

Judoka tykkäsi kovasti, joten tästä lähtien perjantaisin äidin perinteikkäät  perjantai spinningit ja pumpit jää judosalin jalkoihin. Äidin näkövinkkelistä katsottuna Judossa oli huippua se, miten kurinalaista ja jämptiä toimintaa judosalilla oli. Tatamilla tehtiin sitä mitä käskettiin, eikä mitään muuta. Tykkään! Tunnilla käytetyt judotermit kaivoin muistini syövereistä sekä tältä listalta. Korjatkaa, jos joku meni pieleen.

Perjantain judon jälkeen vaihdoin viihteelle, laitoin lilat luomiin ja lähdin kaupungille.

 Paikallisella terassilla esiintyi Groopies, jonka soittajat on tuttuja. Käytiin jorailemassa eka setti ja siitä matka jatkui kohti Night Lifea ja Iskelmää. Karaokea tuli kanssa laulettua, mutta ei siitä sen enempää. Viikonlopun treenit oli sitten siinä. Lauantaina darraa ja Mikki Hiiri- vohveleita, sunnuntaina muuten vaan vetämätöntä oloa ja tänään sama meno jatkui. Syyksi paljastuikin orastavaa flunssaa. Sellainen olo, että vähän lämpöäkin voi olla.  (Mittasin, onkin.Tosin ihan marginaalisesti vain...) Huomenna loman jälkeen ekaksi päiväksi töihin. Nyt kun ei vaan tulisi enää enempää kipeäksi. Eihän?

Naperofutaajasta Nappulajudokaksi?

Nyt tuleva postaus koskee enemmänkin perheeni pienimmäistä kuin itseäni. Poika on naperofutannut nyt kolmatta kesää ja nyt olisi se hetki, kun pitäisi päättää jatketaanko -05 joukkueeseen, jolloin treenit ja pelit lisääntyy. Samassa suhteessa lisääntyy myös kustannukset ja vanhempien osallistuminen.  Viime aikoina on näyttänyt vähän siltä, ettei ehkä olla enää niin sata lasissa kiinnostuneita, joten tarkkaan harkintaan joutuu harrastuksen jatkaminen. Tähän mennessä on menty niin, että talvet on oltu HPK:n jääpelikoulussa jääkiekkoharrastuksen alkutaipaleilla ja kesät futattu. Jääpelikoulu tökki jo talvella, osin idioottimaisten aikuisten vuoksi, joita hallilla pyöri. Se unohtui melko luontevasti siinä.

Tässä kuvassa eskarinsa päättänyt koululainen. (Ykkösharrastustoiveena muuten olisi jousiammunta, jota täällä ei voi harrastaa...)

Äitinä en ole mikään tiikeriäiti. En edellytä menestymistä enkä ryppyotsaisesti komenna ja piiskaa parempiin suorituksiin treeneissä. Huonosti menneistä treeneistä keskustellaan, mutta ei syyttävään sävyyn.  Pääasia minulle on, että lapsi nauttii harrastamastaan lajista. MUTTA, koska toimin lajin henkilökohtaisena managerina, sponsorina, yhden lapsen joukkueen huoltajana sekä joukkueen hovikuljettajana, niin edellytän myös sitoutumista sekä harjoituksissa käymiseen sekä siihen, että yritetään parhaansa. Ja siihen, että treeneissä käyttäydytään kunnolla ja keskitytään tekemiseen.

Lauantaisessa futisturnauksessa juttelin valmentajan kanssa. Treenit on mennyt ihan ok. Lapsi ei ole erityisen innostunut, mutta ei erityisesti vetelehdikään. Pelaaminen sujuu hyvin. Ei huippumaalintekijä eikä huippumaalivahti. Tasainen joukkuepelaaja kuitenkin. Juoksu"kisassa" oli viimeinen. Lapsen näkemys asiasta oli, ettei se ollut kisa. Käskettiin vaan juosta 100m, ja se juoksi. Luontaista kilpailuviettiä ei ole. Poika on kiltti ja antaa varmaan ennemmin muille joukkueen jäsenille tilaa olla ensimmäisenä.

Uintia ollaan "harrastettu" uimakoulujen muodossa vauvana vauvauinnissa, sitten oli pari vuotta taukoa, leikki-ikäisenä käytiin vuoden verran vesipeuhulassa, sitten oli hetki taukoa ja nyt ollaan käyty toista vuotta hallilla alkeisuimakoulun ja jatkouimakoulun muodossa. Lupa oli siirtyä vesirallin ensimmäiselle portaalle Sammakoihin jo, mutta paskamutsi unohti ilmoittautumisajan, joten myöhästyttiin ja ryhmä oli täynnä. Tuplataan, eikun triplataan nyt Jatkouimakoulu II ja sitten  siirrytään Sammakoihin.

Uinnista poika tykkää. On rohkea vesipeto. Ei arastele hypätä, eikä pelkää vettä. Osaa alkeisuintia eri tyyleillä 25m x 2 pienellä välitauolla. Sukeltaa sujuvasti. Uintia jatketaan tietty, ihan jo riittävän hyvän uimataidon saavuttamiseksi, koska se on mielestäni asia, joka vaan täytyy olla. Jos kiinnostus riittää, niin totta kai kannustan jatkamaan. Uinnissa tarvittaisiin jo lisää haasteita, siinä mielessä harmi, että pitää käydä nyt uudestaan ne asiat, jotka jo hanskataan.

Alettiin sitten miettimään, mikä voisi olla seuraava kiinnostava laji, jota kokeilla.  Poika haluaisi alkaa soittamaan koskettimia. Sibeliusopiston muskarit jäi jo 5-vuotiaana, joten sitä kautta ei enää musiikinopetukseen pääse, ilman että otetaan privatunteja.  Minä en osaa, joten en voi opettaa. Hämeenlinnassa toimii Rocktehdas - bändikoulu, mutta en tiedä onko se niin nuorille. Poika on nyt vasta 7½-vuotias ja jos äitiinsä tullut, niin ei kyllä pätkääkään musikaalinen. Isänsä soitti korvakuulolta koskettimia ja ympäristötekijöissä on runsaasti rumpuvaikutteita.

Joukkuelajeista kiinnosti ehkä salibandy, mutta sitten se räjähti. Judo. Poika on vahva ja sitkeä. Ennemminkin jäätävää voimaa sisältävä vanttera, harteikas ja reitevä pötkylä, kuin nopea juoksija. Sitä paitsi. Äitinä nautin ajatuksesta, joka Judoon liittyy kurinalaisuutensa kanssa. Tuo nappula tarvitsee juuri sitä, että ryhmää ohjaava aikuinen napakasti ja kurinalaisesti opastaa keskittymään asiaan. Ja kas. Näin se oli päätetty. Futaaja alkaa seuraavaksi Judokaksi. Kausi alkaa sopivasti tällä viikolla, joten perjantaina ekoihin treeneihin kokeilemaan sitten.

***

Omista treeneistä sen verran että juu. En juossut eilen kymppiä. Sen sijaan kitkin voikukkia, nypin muita rikkaruohoja ja laitoin sileäksi etupihan terassin valloittaneen villiviinin ja leikkasin omenapuusta ison kasan eniten tiellä olevia oksia pois. Meillä oli taloyhtiön yhteinen projekti siistiä pihaa ja siistiä tuli. Harmi ettei tullut otettua ennen - jälkeen kuvia.  Siinä meni aikaa sen verran, etten ehtinyt enää juoksemaan. Takareisi meni jumiin ja käsivarret on hyytelöä.

Tänään pitäisi päästä kyllä silti salille. Vaihtoehdoissa on Body Pumpia, Sh´bamia tai ProSpinningiä. Juosta pitäis myös, jos meinaan sinne Espooseen puolikkaalle mennä. Sitä ennen käyn kyllä parturissa tekemässä ylikasvaneelle tukalleni jotain. Tarkoitus on kasvattaa pidemmäksi, joten paljoa tälle ei varmaan voi, mutta jos nyt edes vähän väriä...