Rautakankin taipuu ja rasvahan keluu veden pinnalla

Ajattelin aloittaa lauantain lempeästi joogalla. Kehon (ja mielen) huolto jää aina hävettävän vähiin ja toisinaan tuntuu että alkuvuoden Fustra-metodin PT-tuntien avulla saavutettu liikkuvuus on mennyttä (onkin!) ja (siinäkin) asiassa olisi ryhtiliikkeen paikka. Miten se onkin niin vaikeaa mennä omatoimisesti salille tekemään dynaamisia venytyksiä kepin kanssa!

Joogaa olen siis aiemmin kokeillut jokusen kerran. Alun alkaen mammajoogan parissa raskausaikana, mutta koska joogassa keskityttiin niin kovin kohdussa oleilevaan pienokaiseen, niin joogan jälkeen HM:n vauvanvaateosasto veti minua magneetin lailla puoleensa ennen kotiinpäin menevän bussin lähtöä. Kallis harrastus tuo mammajooga. Se jäi muutamaan kertaan, vaikka olinkin valmistautunut täydellisesti. Minullakin oli nimittäin Marimekon raitapaita vatsakumpuni peittona, niin kuin lähes kaikilla kahdellakymmenellä muullakin mammajoogaajalla.

Noniin. Nykyisen salijäsenyyden aikana olen käynyt muutaman kerran Body Balancessa, joka on Les Millsin käsitys joogan, tai chi: n ja pilateksen yhdistämisestä sekä pari kertaa ihan joogassa. En siis voi sanoa harrastavani joogaa, tai edes olevani aloittelija, mutta jokin siinä viehättää. Minuakin, vaikka olen muuten vannoutunut tekemään liian kovaa ja liian usein ja jollei meinaa kuolo korjata kesken treenin, niin tunti on ollut huono. Kaikkia edellisiä joogakokemuksia yhdisti se, että en millään saanut hengitystä kulkemaan liikkeiden mukaan, mutta tänään se tuntui jotenkin todella helpolta. Liekö asiaan vaikuttanut se, että fengshuit ja jingit ja jangit meni sekaisin jo heti alkuunsa, kun en osannut pukea sukkia oikeisiin jalkoihin edes. Kas. Lauantai aamu.

Left Right Right Left!

Jooga nyt ei luonnollisestikaan tuonut hikeä erityisemmin pintaan, eikä ainakaan rasittanut aerobisesti. Kunhan kävin toteamassa olevani rento kuin rautakanki ja todella liikkuvuusharjoittelun tarpeessa. Sen lisäksi alla olevasta kuvasta voidaan todeta minun olevan myös peitevoiteen tarpeessa.

Yoga Flow

Joogan jälkeen vähän välipalaa nassuun ja kohti uimahallia. Tarkoitus oli hyödyntää työsuhde-etua joka on 2 x viikossa veloitukseton uimahallin käyttö. Pikkumiehen pitäisi treenata uimataitoaan ja huonosti sitä koiraa uidaan kuivalla maalla. Tai no, vähän niin ja näin se meni kyllä vedessäkin. Hätäisesti 25m yhteen menoon menee eri alkeistyylien sekoituksella ja sitä tosiaan täytyisi nyt porukalla petrata. Uimisen suhteen olen tiikeriäiti. Se pitää osata ja hyvin, koska sen on loppujenlopuksi aika halpa henkivakuutus, kun kuitenkin vesileikeistä tykkää. Itse olin virittänyt Polarin ympärilleni, koska halusin ihan huvikseni nähdä mihin lukemiin tuollaisella vajaan tunnin epämääräisellä plutraamisella pääsee. Saldo oli 190kcal, josta sykealueella I ja II yhteensä n. 21min. Keskisyke 100 ja max. 146. Uin kylläkin parissa eri pätkässä mummorintaa (oli teknisiä vaikeuksia uimalasien + piilolinssien kombon kanssa) yhteensä n. 700m verran. Enimmäkseen silti kelluin lastenaltaassa ja uin koiraa pikkumiehen rinnalla tai lojuin poreissa.

Uimahallin saunassa keskustelin parin ikäisekseen erittäin hyvin säilyneen naisen kanssa, joista toinen kertoi kysyneensä lääkäriltä, että onko jotain haittaa siitä, että joka päivä 67-vuotiaana seisoo päällään, niin kuin on tehnty tähän asti koko elämänsä? Lääkäri ei ollut osannut vastata vaan oli sen sijaan purskahtanut nauruun. Nainen kertoi olevansa entinen Jooga-opettaja ja minä jäin miettimään mistä tämä jooga nyt yhtäkkiä työntää elämääni ovista ja ikkunoista?

Kaupan kautta mäkkäriin ja kana-caesarsalaatit kainalossa kotiin. Kainalossa oli salaatin lisäksi leseitä, steviajauhetta ja uutta stevialla makeutettua reilun kaupan suklaata sekä kaurahiutaleita ja voita sitä varten, että päätin herkkupäivän kunniaksi tehdä kauraomenapaistosta oman puun omenoista, jotka ennakko-odotuksistani poiketen onkin aivan mielettömän hyviä!


Miehen vein viettämään iltavapaata, joten pikkumiehen kanssa vietetään laatuaikaa. Parasta antia AMK-opiskelujen harjoitteluissa oli oppia taas Skipbo-pelin jalo taito.

Iltapalaksi terveellistä ja vähäkalorista omenapaistosta. Kilokaloreita ehkä jotain kahdeksanmiljoonaa. Per annos.

Tämän omenakaurapaistoksen jälkeen onkin hyvä todeta, että ensi viikolle on varattu nyt aluksi tiistaille tunnin spinning ja tunnin body balance. Keskiviikkona 10:15 on treffit Pian kanssa saliohjelman ohjauksen merkeissä (kerron siitä lisää, kunhan saan sen) ja illalle varauksessa on vielä puolen tunnin spinning ja body pump. Sunnuntai menee pakosti levätessä, ellen rutista vatsoja tai tee jotain muuta kotitreeniä ennen iltavuoroa (todennäköisesti en, sillä pitäisi oikeasti siivota...) ja maanantaina on myös iltavuoro. Lisäksi  lupaan pitää seuraavan kuukauden kiloklubiin kirjaa päivän syömisistä ja palata ruokavalioruotuun. Kävin tänä aamulla nimittäin vaa'alla. Fläsää on tullut ja paino oli enää vain marginaalisesti sillä kymmenluvulla jolla sen on PAKKO  olla, ainakin niin kauan, kun lihasmassan määrä on olematon suhteessa fläsän määrään. Saliohjelman lisäksi aion joskus lähiaikoina uskaltaessani käydä uusimassa myös kehonkoostumusmittauksen.

Nyt saa taukoilu tauota!

Nyt alkaa sen verran pipoa kiristämään, että huomiseksi varasin 35min spinningin (cardio) jonka pyhästi lupaan ottaa kevyesti. Käsi sydämellä vannon myös, etten revitä seisaallaan jokaista pätkää, joita ohjaaja piiskaa. Lisäksi menen tyyppaamaan Body Pump 83:n ja sama käsi sydämellä vannon tekeväni jalat ihan kevyillä painoilla vaan. Lupaan!

Lauantaille varasin joogan ja sen jälkeen ajattelin, että voisi viedä lapsen uimaan ja lillua itse samalla vähän poreissa. Oisko tässä hyvä setti palautumiseen, että uskaltaa kevyesti, fiiliksiä kuunnellen mennä jo salille? Mikään lihas ei ole enää kipeä mistään ja totaalilepoa sohvannurkassa on nyt vietetty ma-to, ainoastaan töissä juokseminen on sykettä nostattanut.

Se, mitä tässä nyt pitää tehdä, on ryhtiliike syömisten kanssa. Olen ihan oikeasti lihonnut ja löysä. Yöks.

Palauttelupipoa pukkaa!

Hellurei!

Eilisestä koitoksesta on toivuttu jo aikasta hyvin. Nyt jälkeenpäin kun ajattelee, niin oikeastaan kelikään ei ollut pöllömpi ja vastatuuli toi mukavaa lisähaastetta. Ei vaan. Keli oli ja on yhä edelleen kamala, sateinen ja harmaa. Yök.

Jalat oli eilen tönköt, polvia särki. Mun polvethan on jo lähtökohtaisesti aivan paskana vähän huonosti juoksuun soveltuvat. Venyttelyt unohdin taas, vaikka lupasin itselleni ne tehdä. Nukkumaan mennessä lotrasin kylmägeeliä sääriin, pohkeisiin ja polviin.Aamulla bongasin verta oikean jalan 3. varpaasta kynnen sivusta, mutta nyt illalla siinäkään ei enää mitään silminnähtävää vahinkoa ole havaittavissa.  Tänään aamusta sattui enää polviin ja päivällä kotiin tulon jälkeen sekin oli hellittänyt.

Mieli alkoi jo janoamaan salille, mutta järki huutaa, että kroppa tarvii nyt palautumista. Jos oikein tunnustelee ja kuulostelee, niin ehkä hienoista väsymystä on reisissä ja lonkankoukistajissa, mutta korkeintaan saman verran kuin viimeisimmän pitkän ja hitaan lenkin jälkeen.

Onko tämä sitten tyyntä myrskyn edellä ja joka paikka vetää jumiin huomenna, mutta nyt tuntuu käsittämättömän hyvältä siihen nähden, että eilen taivallettiin 21,1km mulle ihan hyvää tahtia juosten. Vai onko viime vuoteen verrattuna huomattavasti nopeampi palautuminen lisääntyneen aerobisen harjoittelun (vaikka juoksua onkin ollut  selvästi viime vuotta vähemmän) ja Duramaxin vaikutusta? Yritän silti malttaa mieleni palautumisen suhteen, ettei tulisi isompia ongelmia ja kävin ostamassa lankaa.

Syksyisin mulle aina tulee hinku ostaa lankaa ja neuloa. Melkein joka vuosi se iskee. Yleensä inspiraatio kestää päivän-pari tai korkeintaan muutaman ja usein lähes aina tekeleet jää reippaan alun jälkeen koriin odottamaan seuraavaa syksyä. Nyt on taas muutama kerä uutta lankaa ja uusi pipon tekele puikoilla ja ennen en salille mene, ennen kuin pipo on valmiina. Tekele tosin näyttää vähän pieneltä. Voi olla, että kohta pipoa kiristää! Vaiheessa on myös toissa syksynä aloittamani vihertävänkirjavat pitkävartiset villasukat, saisikohan nekin tänä syksynä valmiiksi asti? Lisäksi Monnann venyttelypostauksen jälkeen tajusin, että mä TARVIIN säärystimiä lisää.

Pakko varmaan tunnustaa, että vähän silmäilin jo salin tuntikalenteria. Jos sama hyvä flow jatkuu, niin keskiviikkona voisin käydä korkkaamassa uuden pumpin ja tehdä jalat vielä vähän kevennettynä ja jatkaa siitä kevyen 45min zumban. Ja oikeesti mietin myös, että olisko lähiseudulla vielä joku muu loppusyksyn puolimaratontapahtuma, jossa voisi haastaa itsensä tuulen ja veden lisäksi myös juoksemalla vain muutamassa asteessa räntäsateessa? Täytyy olla vissiin hieman hullu...

Naperofutaajasta Nappulajudokaksi?

Nyt tuleva postaus koskee enemmänkin perheeni pienimmäistä kuin itseäni. Poika on naperofutannut nyt kolmatta kesää ja nyt olisi se hetki, kun pitäisi päättää jatketaanko -05 joukkueeseen, jolloin treenit ja pelit lisääntyy. Samassa suhteessa lisääntyy myös kustannukset ja vanhempien osallistuminen.  Viime aikoina on näyttänyt vähän siltä, ettei ehkä olla enää niin sata lasissa kiinnostuneita, joten tarkkaan harkintaan joutuu harrastuksen jatkaminen. Tähän mennessä on menty niin, että talvet on oltu HPK:n jääpelikoulussa jääkiekkoharrastuksen alkutaipaleilla ja kesät futattu. Jääpelikoulu tökki jo talvella, osin idioottimaisten aikuisten vuoksi, joita hallilla pyöri. Se unohtui melko luontevasti siinä.

Tässä kuvassa eskarinsa päättänyt koululainen. (Ykkösharrastustoiveena muuten olisi jousiammunta, jota täällä ei voi harrastaa...)

Äitinä en ole mikään tiikeriäiti. En edellytä menestymistä enkä ryppyotsaisesti komenna ja piiskaa parempiin suorituksiin treeneissä. Huonosti menneistä treeneistä keskustellaan, mutta ei syyttävään sävyyn.  Pääasia minulle on, että lapsi nauttii harrastamastaan lajista. MUTTA, koska toimin lajin henkilökohtaisena managerina, sponsorina, yhden lapsen joukkueen huoltajana sekä joukkueen hovikuljettajana, niin edellytän myös sitoutumista sekä harjoituksissa käymiseen sekä siihen, että yritetään parhaansa. Ja siihen, että treeneissä käyttäydytään kunnolla ja keskitytään tekemiseen.

Lauantaisessa futisturnauksessa juttelin valmentajan kanssa. Treenit on mennyt ihan ok. Lapsi ei ole erityisen innostunut, mutta ei erityisesti vetelehdikään. Pelaaminen sujuu hyvin. Ei huippumaalintekijä eikä huippumaalivahti. Tasainen joukkuepelaaja kuitenkin. Juoksu"kisassa" oli viimeinen. Lapsen näkemys asiasta oli, ettei se ollut kisa. Käskettiin vaan juosta 100m, ja se juoksi. Luontaista kilpailuviettiä ei ole. Poika on kiltti ja antaa varmaan ennemmin muille joukkueen jäsenille tilaa olla ensimmäisenä.

Uintia ollaan "harrastettu" uimakoulujen muodossa vauvana vauvauinnissa, sitten oli pari vuotta taukoa, leikki-ikäisenä käytiin vuoden verran vesipeuhulassa, sitten oli hetki taukoa ja nyt ollaan käyty toista vuotta hallilla alkeisuimakoulun ja jatkouimakoulun muodossa. Lupa oli siirtyä vesirallin ensimmäiselle portaalle Sammakoihin jo, mutta paskamutsi unohti ilmoittautumisajan, joten myöhästyttiin ja ryhmä oli täynnä. Tuplataan, eikun triplataan nyt Jatkouimakoulu II ja sitten  siirrytään Sammakoihin.

Uinnista poika tykkää. On rohkea vesipeto. Ei arastele hypätä, eikä pelkää vettä. Osaa alkeisuintia eri tyyleillä 25m x 2 pienellä välitauolla. Sukeltaa sujuvasti. Uintia jatketaan tietty, ihan jo riittävän hyvän uimataidon saavuttamiseksi, koska se on mielestäni asia, joka vaan täytyy olla. Jos kiinnostus riittää, niin totta kai kannustan jatkamaan. Uinnissa tarvittaisiin jo lisää haasteita, siinä mielessä harmi, että pitää käydä nyt uudestaan ne asiat, jotka jo hanskataan.

Alettiin sitten miettimään, mikä voisi olla seuraava kiinnostava laji, jota kokeilla.  Poika haluaisi alkaa soittamaan koskettimia. Sibeliusopiston muskarit jäi jo 5-vuotiaana, joten sitä kautta ei enää musiikinopetukseen pääse, ilman että otetaan privatunteja.  Minä en osaa, joten en voi opettaa. Hämeenlinnassa toimii Rocktehdas - bändikoulu, mutta en tiedä onko se niin nuorille. Poika on nyt vasta 7½-vuotias ja jos äitiinsä tullut, niin ei kyllä pätkääkään musikaalinen. Isänsä soitti korvakuulolta koskettimia ja ympäristötekijöissä on runsaasti rumpuvaikutteita.

Joukkuelajeista kiinnosti ehkä salibandy, mutta sitten se räjähti. Judo. Poika on vahva ja sitkeä. Ennemminkin jäätävää voimaa sisältävä vanttera, harteikas ja reitevä pötkylä, kuin nopea juoksija. Sitä paitsi. Äitinä nautin ajatuksesta, joka Judoon liittyy kurinalaisuutensa kanssa. Tuo nappula tarvitsee juuri sitä, että ryhmää ohjaava aikuinen napakasti ja kurinalaisesti opastaa keskittymään asiaan. Ja kas. Näin se oli päätetty. Futaaja alkaa seuraavaksi Judokaksi. Kausi alkaa sopivasti tällä viikolla, joten perjantaina ekoihin treeneihin kokeilemaan sitten.

***

Omista treeneistä sen verran että juu. En juossut eilen kymppiä. Sen sijaan kitkin voikukkia, nypin muita rikkaruohoja ja laitoin sileäksi etupihan terassin valloittaneen villiviinin ja leikkasin omenapuusta ison kasan eniten tiellä olevia oksia pois. Meillä oli taloyhtiön yhteinen projekti siistiä pihaa ja siistiä tuli. Harmi ettei tullut otettua ennen - jälkeen kuvia.  Siinä meni aikaa sen verran, etten ehtinyt enää juoksemaan. Takareisi meni jumiin ja käsivarret on hyytelöä.

Tänään pitäisi päästä kyllä silti salille. Vaihtoehdoissa on Body Pumpia, Sh´bamia tai ProSpinningiä. Juosta pitäis myös, jos meinaan sinne Espooseen puolikkaalle mennä. Sitä ennen käyn kyllä parturissa tekemässä ylikasvaneelle tukalleni jotain. Tarkoitus on kasvattaa pidemmäksi, joten paljoa tälle ei varmaan voi, mutta jos nyt edes vähän väriä...