Muutos100 ja Läskit Lihakseksi

*Puuuuh*

Puhalsin taas pölyt blogin päältä, kas noin!

Alkuvuosi on aina kaikkien kuntokuurien parasta aikaa, myös minulla.

Tammikuussa osallistuin Killerin Liikuntakeskuksen Läskikstä Lihakseksi kilpailuun ja kävin alkumittauksessa toteamassa, että olen aika tarkalleen 2vuoden aikana kerännyt kroppaani 2,2kg pelkkää läskiä. Lihasmassaa olin kahden vuoden takaiseen mittaukseen saanut huikeat +100g lisää. Lopputestaus (InBody-mittaus) on toukokuussa. Harmi, ettei lihasmassaa kasvateta kovin lyhyessä ajassa, varsinkin kun paras ystäväni viimetinka on melko oleellisesti mukana projektissa kuin projektissa, mihin ryhdyn.

Helmikuun alussa alkoi Monnan ja Tuukan nettivalmennus Muutos100. Muutosta on takana nyt tarkalleen 28päivää, ja edellisen valmentajalle kirjoittamani raportin perusteella mun ongelmani on edelleen sama. Herkuttelu jää päälle. Treeniohjelma vie puolet jääkaapin ovesta.

Salilla on kuitenkin tullut käytyä enemmän säännöllisesti, kuin epäsäännöllisesti. Ei näillä lihaksilla vielä snagarin jonossa kannata alkaa kuitenkaan rettelöimään.

Laskettelemaankin on viime talvesta poiketen tänä vuonna päästy. Joulun jälkeen Rukalla ja heti perään helmikuun lopussa Laajavuoressa ja Himoksella.

Hävettävän huonolle hoidolle on jäänyt aerobinen liikunta, joka nykyään tarkoittaa rehellisyyden nimissä lähinnä hyvällä tuurilla kerran kuukaudessa tapahtuvaa nousua spinningpyörän selkään.

 Tänään on se päivä kuukaudesta.

Käsittämättömältä tuntuu, että vajaa pari vuotta sitten 15km juoksulenkki ei tuntunut edes pahalta, vaan pelkästään hyvältä. Nyt pystyisin ehkä juoksemaan 15metriä, joskin on tässä ollut vähän teknisiä vaikeuksiakin, lähinnä polvien suhteen. Ortopedillä kävin, jatkotutkimuksina on luvassa magneetti, mutta käytännössä vaihtoehtona on ainoastaan joko selvitä läpipaskojen polvien kanssa tai mennä toimenpiteeseen, jonka toipumisaika on 6-12vko / jalka ja lopputulos tuskin siltikään olisi paljoa entistä parempi. Polvien rutinasta ja naksumisesta ei ortopedin ohjeen mukaan tarvitse välittää, polvien kipeytymiseen 1,5km työmatkalla ohjeeksi oli kävellä 3km. Reisilihasjumppaa, painonhallintaa ja kovaa käyttöä, ehkä niillä vielä pärjää, tekoniveliä odotellessa. *narinarivalivali*

Mahtava viikonloppu!!

Edellisen postauksen informatiivinen arvo oli juuri riittävä kuvaamaan viikonloppua. Teemana oli ihanat naiset, hyvät ystävät, hyvä ruoka ja vähän hyvää juomaa.

Perjantaina pakkasin autoon laskettelukamat, bilevaatteet ja muutaman pullon kuohuvaa ja käänsin Skodani nokan kohti Jämsää ja Himosta. Varattuna oli mökki seitsemälle naiselle ja tiedossa bileviikonloppu PMMP:n (joka tosin sairastapauksen vuoksi korvaantui Movetronilla) ja Kaija Koon tahdissa. Himoksella vietettiin yhtä aikaa myös toisen hyvän ystäväni kolmekymppisiä, joten reissulla tuli parikin kärpästä samalla läimäyksellä.

Mukana kaikki tarpeellinen + vähän yli!

Yhdessä naisten kanssa etukäteen suunniteltiin ruokalistaa. Kanasalaattia, takkamakkaraa + salaattia, feta-pinaattipiirakkaa ja  salaattia, vähän herkkuja. Kävin hoitamassa ruokaostokset Jämsässä, josta kärryllinen ruokaa tarttui mukaan. Mökille, saunaan ja kaunistautumaan. Vierailu synttäribileissä ja Movetronia katsomaan. Ilta tuli tanssittua niin, että hiki oli koko ajan.

Päivi Lepistö näytti ja kuulosti ihan samalta, kuin 90-luvullakin.

Noin puoli neljä nukkumaan ja lauantai päivänä ennen puoltapäivää rinteeseen. Kaveri oli ostanut itselleen alesta Halti Tiuku-lasketteluhousut, jotka onnekseni oli hänelle vähän naftit ja mulle kuin tehdyt. Ja värinä ihana korallinen pinkki. Ostin pois ja koeajoin heti.

Olo ei ollut puolilta päivin vielä ihan freeseimmästä päästä, ja tunnustettakoon, että ensimmäisissä mäissä tuntui, että kaarteet on aivan liian jyrkkiä ja sukset kaipaa ehdottomasti pitovoidetta. Äkkiä se olo siitä freesautui ja fiilis oli mitä mahtavin. Fiilis oli ehkä jopa parempi, kuin keli ja hei, sekin oli upea!

Jossain vaiheessa oli tauko paikallaan. Rinneravintolan terassilla auringonpaisteessa oli aivan mahtava istahtaa hetki.

Tässä vaiheessa maistui jo yksi siiderikin.

Viiden tunnin laskun jälkeen olo lähenteli euforista. Ja siltä se myös näyttää.  Olo oli niin pöljän onnellinen että meinasin poksahtaa halki.

Suihkuun, syömään ja taas kaunistautumaan. Maltillisesti kuohuvaa ja pyörähdys synttäreillä ja illan päätähtenä Kaija Koo, joka veti kyllä upean keikan, vaikken nyt erityisesti fani olekaan. Tanssittua tuli taas paljon ja juotuakin - vettä enimmäkseen. :)

Sunnuntaina n. klo 9 herätys, aamiainen, porukalla mökki kuntoon, pikainen ajokunnon arviointi (myös virkavallan toimesta --> siisti rivi nollia. ;)) ja kohti Hämeenlinnaa. Olo oli viikonlopun jälkeen väsynyt, mutta ah. Niin onnellinen.

Nyt, eilen ja tänään pari iltavuoroa ja toipumista viikonlopun univeloista. Bileviikonloppu oli aivan mahtava. Ei liikaa nautintoaineita, mutta ei tiukkapipoista nollatoleranssiakaan. Hyvä fiilis, hyviä ystäviä ja ihana ulkoiluaktiviteetti rinteessä. Huomenna testaamaan uudet juoksulenkkarit ja salille. Tänään ei enää ehdi. Eilen sain myös virallisen päätöksen valinnastani toimeen. <3

Nyt on ihan kamalan hyvät pössikset elämän joka  osa-alueella. Se on varmaan tämä kevät. Nauttikaa! Pus. :*

Colcytcahdecsan Calpiksessa!

Tänään päivän teemana oli armaan aviopuolisoni syntymäpäivät. Rakas mies on kaksviis...kolkytkahdeksan. 

Päivä alkoi herkullisella koko perheen yhteisellä herkkuaamiaisella ja tietty sankarin onnittelulla. Pian aamiaisen jälkeen laitettiinkin eväät valmiiksi ja otettiin suunta kohti Kalpalinnaa, eli Calpis Ski Centeriä (mikä vika olisi Kalpalinnan hiihtokeskus - nimessä? Kai se on C:llä hienompaa? Tätä naureskeltiin miehen kanssakin... Siksi siis nämä kaikki ceet... ), joka sijaitsee ihan lähellä Janaccalassa.

Neljät laskettelusukset ja yksi lumilauta sekä viisi kompaktinkokoista ihmistä Skodan Octaviaan ja tunnelma oli tiivis.

Reilu kolme tuntia mäenlaskua ihanassa seurassa ihanassa kevätsäässä ja koko porukka on aivan poikki.

Vanha takaperinlaskija

Hetki huilia ja taas alas!

Kuka milläkin tyylillä...

Onks tukka hyvin, matchaako sukset väreihin?

Päivänsankari.

Teemalla: Ihanasti kullan kanssa.

 Nuorimmalla oli  kotiutumisen ja syömisen jälkeen vielä uinti - mä en olis jaksanut. Sen sijaan kävin uinnin aikana tekemässä järkyttävän hyvän alelöydön! En itselleni, vaan miehen tyttärelle.

Tretornin gore-tex tennarit, ovh. 99€, tänään 24€. :D

Miehen kanssa suunniteltu jalkatreeni siirrettiin suosiolla tuonnemmaksi. Ei vaan jaksanut. Nyt tuntuu sekä reisissä että pohkeissa, että mäkeä on laskettu.

Huomenna vielä vapaapäivä. Sitten uudella innolla uuden viikon treenien pariin. Ja juoksemaankin!

Tällä viikolla saldo jäi (taas!!) vähän nihkeäksi. Yksi yläkroppatreeni, 55min juoksua ja reipas 3h talviurheilua laskettelun merkeissä. Uskon, että se tästä taas reipastuu, kunhan pääsee paremmin sisälle uuteen työhön. Nyt uuden oppiminen verottaa ihan hirmuisesti voimia ja olen iltaysiltä ihan valmis nukkumaan. Niin nytkin.

Hurlumhei!

Hupsista.  On vähän blogin päivittäminen jäänyt.

Edellispostauksen jälkeen olen vihdoin saanut työasiat jonkinlaiseen järjestykseen, kodin järjettömään epäjärjestykseen ja lapsi hakee järjestystään taas kerran kotiarestista.

Mistähän tämän purkamisen aloittaisi?

Edellispostauksen jälkeen tosiaan tuli flunssa. Tai influenssa. Mikä nyt ikinä olikaan.  Kovaa kuumetta ei noussut, mutta sitkeää lämpöilyä ja vielä sitkeämpää tukkoisuutta. Pseudoefedriinidoupingilla on menty jo monta päivää (kuusi) ja kaiken stressin ja säätämisen seurauksena sama aika on syöty kilpaa myös vatsansuojalääkettä ja rennietä järkyttävän invalidisoivaan närästysvaivaan.

Työasiat sain siinä mielessä järjestykseen, että viimeinen (ja haikea) työpäiväni sotainvalidien ja sotaveteraanien kuntoutuksen parissa oli 11.3.13 ja samana päivänä kävin allekirjoittamassa sopimuksen kaupungin sairaanhoitajan toimeen. Ehdin juuri ja juuri kotiovesta sisään, kun sain puhelun, että minut on valittu myös keskussairaalaan varahenkilön paikkaan. Ou mai! Kädessä oli juuri kirjoitettu työsopimus, avaimet ja kaikki. Pikaisesti puntariin omat mielenkiinnonkohteet, ammatillinen kehittyminen ja valinta keskussairaalan eduksi. Siispä 12.3.13 palauttamaan juuri saadut avaimet ja kirjoittamaan uusi sopimus, tällä kertaa sairaanhoitopiirin kanssa.

13.3.13 neljäntenä hääpäivänäni aloitin aivan uudenlaisessa työympäristössä, aivan uudenlaisissa tehtävissä. Ai vitsi!

Kyseinen päivä oli merkittävä myös siinä mielessä, että:

... onnellinen treenaaja pääsi pitkästä - pitkästä aikaa tekemään jalkatreeniä hääpäivän, uuden työpaikan ja lähes 2kk jalkatreenitauon kunniaksi.  - Arvetenkin tein liian kovaa tauon pituuteen nähden ja siitä sai "kärsiä" tehokkaasti koko loppu viikon.

Torstaina taasen ilmeisesti Möllerin Omega 3 - pikkukaloista virtaa saanut nuorimies kunnostautui hömöilemällä oikein urakalla. Tilapäivitys facebookissa kuvasi tilannetta näin:

Kas, siinähän se oleellinen tulikin. Katastrofin - tai ainakin finanssikriisin - ainekset oli ehdottomasti olemassa. Avomersun rättikatolle voisi  talvikamppeineen n. kolkytkiloisen kahdeksanvuotiaan painosta käydä aika kallista pahaa vahinkoa.  Tällä kertaa onneksi selvittiin pahoittelulla ja anteeksipyynnöllä, koska mitään vahinkoa katolle ei ihme kyllä tullut. Fiilis äitinä oli kyllä jotain täydellisen epäonnistumisen ja täydellisen epäonnistumisen välimaastosta.

Viikonloppuna mies oli keikkareissulla ja mä olin lauantaina vielä töissä. Ulkona oli aivan mielettömän ihana, aurinkoisen keväinen ilma. Joskin aika rapsakka pakkanen.  Joku kevätmania on kai päässyt silti iskemään, koska työpäivän jälkeen ajoin Kodin Terraan ja sitten kävi näin:

Sunnuntain aurinkoista päivää ei sentään tuhlattu sisällä remonteeraten, vaan pakattiin välineet autoon ja lähdettiin mäkeen.

Lasit silmille ja kärpänen on valmiina mäenlaskuun!

Ei näytä pahalta...

Pari tuntia hiihtokoulua juniorille, tällä kertaa suksilla. Hiihdonopettajan kanssa isoon mäkeen.

Mäenpäältä näytti aika jyrkältä (ei ikuistunut kännykameraan...)

Jännittynyt juniorilaskija

Vähän mäen päällä jännitti, mutta rohkeasti ja hallitusti mutka kerrallaan alaspäin!

Mä osasin! Jeee! 

Ja äitikin selvisi...

Yhteensä 3,5h aktiivista mäenlaskua tuntui heti laskemisen jälkeen vähän polvissa ja sen jälkeen pohkeissa. Iltapuhteina sunnuntaina viimeisteltiin makuuhuoneen remontti. Maanantainen vapaa menikin vähän lorviessa.

Tänään on taas palattu arkeen ja töihin. Jahka pakolliset kotityöt on hoidettu ja mies on ottanut komeusunensa, niin eiköhän tästä oteta suunta kohti Foreveriä. Viime aikoina treenitunnit on ollut hävettävän heikoilla, mutta toisaalta - aika paljon kaikenalaista muuta on ollut ohjelmassa ja mielessä. Uusi työ on ainakin virkistänyt mieltä aivan hurjasti ja vaikka sisäistettävää ja opittavaa onkin paljon, niin silti työpäivän jälkeen jää virtaa tehdä jotain muutakin.

Hyvää viikonalkua myös sinne. Lupaan yrittää aktivoitua päivityksien (ja treenien kanssa).