Otsikosta voitte varmaan nokkelasti päätellä, että tänään on spinningpyörän päällä hikoiltu, koska fakta on, että jos meinaa toukokuussa juosta 18km, on tässä varmaan tehtävä juoksukunnon eteen jotain. Ja koska juosta ei nyt kertakaikkiaan voi, niin se on poljettava sitten. Jotka ei vielä(kään) tiedä mistä puhutaan, niin suosittelen klikaamaan.
Tokarivin läski polki paikallaan n. 1:40min, 784kcal keskisykkeen ollessa sataviiskytjotain. Kyseessä oli siis vauhtikestävyys spinning. Flowride Cardio 60min + Flowride Cardio 35min (+ välissä 5min siirtymäaikaa...) ja voi hyvänen aika että minä nautin. Hiki virtasi ja minä poljin.
Sen jälkeen vielä selkä-hauis-treeniä vajaa tunti ja reipas kolmisensataakaloria ja voi että, mä olin niin kaikkeni antanut. Varsinkin, kun alla oli aamupuuro, lounas ja pieni hätäinen välipala. Pukkarissa odotellut Banana-aroma palkkari tuli enemmän kuin tarpeeseen ja haban vääntämisen jälkeen sheikkaaminenkin sujui kuin itsestään.
Tänään tutustuin myös itseeni. Nostin paidanhelmaa peilin edessä kotivaatteissa puoli päivä rötväillessäni ja hämmästyin näkemästäni. Kyllähän mä olin inbody-raportistakin tavannut, että rasvaa on lähtenyt, mutta että se jossain näkyiskin? Näkyykö se muka? Oli ihan pakko suihkun jälkeen kaivaa esiin viralliset vertailubikinit ja shortsit ja pyöriä hetki peilin edessä.
Lopputulos ei vertailukuvien suhteen ole ehkä ihan autenttinen, koska en ole liimannut askelmerkkejä eteisenlattiaan, saati etukäteen katsonut vanhoja kuvia ja verrannut etäisyyttä peiliin tai mihinkään muuhunkaan. Ja muutos on muutenkin hädintuskin huomattava. Paino kun ei ole heitellyt kuin muutaman hassun kilon suuntaan ja toiseen tässä viimeisten vuosien aikana. Bikinit yhä meni päälle ja kuppeihin ei jäänyt tyhjää (mikä on varmaan ihan hyvä asia :)). Shortsit sujahti kanssa päälle, vyötärö ei kiristänyt enää, eikä persaus löpöttänyt, eli jotain on tapahtunut hyvään suuntaan hanuriosastollakin. Tässä kuitenkin eetteriin virallinen itsensähäpäisykollaasi. Olkaa hyvä.
Joulukuu 2005, ikää 23 vuotta. Olen mielummin reilu kolkyt, kuin kakskolme. :D
"Fibulan proksimaalipäässä horisontaalinen murtumafissuura, etäisyys syndesmoosista 12mm. Vähäistä signaalilisää LCL:n distaaliinsertiossa, lähinnä gradus 1, tasainen partielli ruptuura. Meninski patologiaa ei todeta. "
Eli
suomennettuna: Pohjeluussa murtuma, ja polven ulommassa sivusiteessä
osittainen paikallinen repeämä.
Älkää hämääntykö ylimääräisistä viivoista... Fibula ei siis ole nivelkierukka, johon viiva osoittaa, vaan luu tekstin alla...
Ortopedin ohjeen mukaan konservatiivinen
hoito eli ei operoida (haluaa kuitenkin tehdä vielä kliinisen tutkimuksen vastaanotolla
perjantaina), paranee 3-6vko. SAAN
polkea kuntopyörää, treenata salilla ja varata kivun sallimissa
rajoissa.Ulkona liikkuessa yhä suositteli kyynärsauvoja. Ulkokiertoja pitää välttää ja liukastua ei saa. Eikä
osallistua mihinkään hyppypomppukamppailujuttuihin. Mä oon niiiiiiin tyytyväinen. Ei mitään operoitavaa ja saa sentään tehdä EDES JOTAIN. Ehkä kevään extremerun ei olekaan tuhoon tuomittu. Mä niin meen huomenna spinningiin (olin kyllä eilenkin jo... ja vähän ehkä hiihdin sunnuntaina...) ja salille!
Lasketaanko tämä jo yhdeksi leuaksi? Tekniikka on ainakin, köh... hieman omintakeinen!?
No, ei pärjää äiti tekniikassa paljoa sen paremmin...:D
Aamu alkoi ensimmäisenä totuuden vastaanottamisella. 2kk ravinto-ohjaus on ohi ja nyt tarjoutui mahdollisuus käydä katsomassa mitä on tapahtunut, vai onko tapahtunut mitään. Ravinnon suhteenhan tässä on menty vähän miten sattuu ajoittain, mutta aina palaten ruotuun. Parempaankin lopputulokseen siis olisi voitu päästä kurinalaisemalla tyylillä.
Kehonkoostumusmittaus tehtiin Inbody 720 - laitteella, joten iha vertailukelpoisia nämä ei marraskuussa tehdyn Tanita-analyysin kanssa ole...
(Edelliset silti vertailun vuoksi täällä)
Vuoden ensimmäinen tavoite on nyt tämän mittauksen mukaan saavutettu. Rasvaprosentti on alle alvin (eli 23,4%, marraskuussa se oli Tanitan mukaan 28%). Tosin aika vähän alle, mutta alle kuitenkin. :) Paino on tippunut n. 2½kg. Ylä- ja alavartalossa lievää epätasapainoa, joten lisää jalkatreeniä... kunhan kykenee. Yläkroppa onkin kirinyt kehitystään viime aikoina. Analyysin mukaan tavoitepaino on 600g nykyistä enemmän, mutta eiköhän se siitä nouse, kun treenaa kovasti ja syö hyvin. Kaikenkaikkiaan raportti oli varsin kannustava. Kehitystä on ollut ja ihan oikeaan suuntaan. Jei!
Toinen jei sille, että samalla reissulla ostin "palkkarin".Ja uudet salihanskat.
Uudet salihanskat on nahkaa ja ne on mustat ja ne on tosi hyvät.
Kolmas jei sille, että pääsin tänään saamaan ripauksen talviliikunnan riemua. Käytiin tutustumassa Sveitsin Hiihtokeskukseen, minä toki enimmäkseen katselijan roolista, mutta muodon vuoksi oli suksetkin jalassa. Perheen pienin mies oli ensimmäistä kertaa ikinä laskettelusuksien kanssa mäessä ja noin kolmen lastenmäen laskun jälkeen hän halusi isoon rinteeseen. Äiti hannasi, mutta niin vaan pikkumies meni sompahissilläkin yksin ylös ihan tosta vaan. Tekniikassa on hiukan hiomista, mutta rohkeutta ei jätkältä ainakaan puutu.
Ehdottomasti pian uudestaan ja toivottavasti jalka on kunnossa, että minäkin pääsisin mäkeen. Kauhean kova polte olisi.
Neljäs jei uusille teipeille hiuksissa (edelliset oli 2kk ja nyt on huollettu tukka) ja viides jei hyvässä seurassa suoritetulle reilu 1½h salitreenille, jossa yläkroppatreenin lisäksi varovasti kokeilin tehdä etureisiä (onnistui laitteessa kun vähensi painoa) ja takareisiä (piti soveltaa, mutta sain tuntuman ilman polvikipua) ja vatsoja. Aivan. Mahtavaa.
Toivottavasti teillä on yhtä hyvä viikonvaihde. <3
Ei se nyt ihan kivuton kokemus ollut, mutta sentään jotain. Kohtalaisen hulluksi sitä itsensä tunsi, kun könysi kyynärsauvojen tukemana suorituspaikalta toiselle.
Mutta ah. Se teki niin hyvää.
Ps. Penkistä nousee nyt 30kg. Ehheh. Ja habanerotkin pumpattiin sillä painavammalla mutkatangolla, joka painaa 9,1kg.
Tylsää on. Ulkona on ollut tänään mielettömän kaunis, tammikuinen pakkasilma. Ulkovarastossa aivan liian vähän hiihdetyt murtomaasukset ja vaatehuoneeseen nostettu olohuoneen lattialta upouudet lasketteluvälineet. Mä katson ikkunasta ja mietin, mitä voisi tehdä jalkapuolena neljän seinän sisällä? Kaipuu ulos, lenkille, ladulle ja rinteeseen on mieletön.
Tänään ompelin turkoosista jämäkankaasta pötkylän ulko-oven eteen kynnykselle, koska kukaan ei muistanut heinäkuussa, että tiivisteet pitäisi uusia. Tammikuussa sieltä tulee aika paljon kylmää ilmaa, huomaan... Lisäksi raivasin tilaa vaatehuoneeseen sen verran, että lasketteluvälineet saatiin sivuun olohuoneesta... Sielläpähän odottelevat... ehkä ensi talvea? Onneksi kämppä on täynnä lipastoja ja laatikoita, ja kaappeja joiden sisältöä kukaan ei ole perannut vuosiin kunnolla. Sitä pystyy tekemään istualleenkin. Pyykkikonekin laulaa - kirjaimellisesti.
Ei vaivuta silti synkkyyteen. Pohjola oli huippunopea ja maksusitoumus mri-tutkimukseen on saatu. Magneettitutkimukseen on aika ensi maanantaina ja ensi viikolle pitää varata myös soittoaika ortopedille. Sitten tiedetään enemmän. Tänään meinasin jo, että lähden tekemään yläkroppatreeniä keppien kanssa salille, mutta kurkku tuntuu jonkin verran karhealta, joten enpä menekään. Korvakuumemittari näytti hiukan yli 37, joten ehkäpä tässä menee kauden influenssa samoilla saikuilla?
Ravinto-ohjauskin päättyy. 2kk aikana olen ainakin nähnyt, mitä kunnon ruokavalion noudattaminen saa aikaan treenissä ja kropassa ja sitä samaa aion ehdottomasti jatkaa. Sitä suuremmalla syyllä nyt, kun ei pääse treenaamaankaan. Kunhan olen taas iskussa, sovin Pian kanssa uusista suunnitelmista.
Polven suhteen fiilikset vaihtelee välinpitämättömyydestä epätoivoon. Välillä en usko, että siinä mitään tärähdystä ihmeempää vikaa on ja tekisi mieli mennä vaivoista huolimatta rinteeseen, spinnuun, lenkille, hiihtämään... Välillä taas olen aivan varma, että tästä alkaa uusi monen vuoden polviongelmapainajainen (edellinen kesti v. 1993-2000) ja kaikki tulevaisuuden juoksusuunnitelmat saa haudata. Ei se ole suunnattoman kipeä. Sitä kestää kyllä taivutella. Mutta ei se ole kunnossakaan. Välillä se nitkahtaa , vihlaisee ja pettää alta, välillä jokin tietty kiertoliike raajassa vihlaisee niin, että silmissä sumenee ja naama vääntyy irvistykseen. Epätietoisuus tässä on raastavinta.
Ehkä etsin netistä jonkin aivot narikkaan - sarjan jota alan tuijottamaan sitä. Ehkä kaivan laatikosta puikot ja lankaa ja alan kutomaan pipoa, joka sopisi uusien turkoosien lasketteluhanskojeni kaveriksi? Ehkä heitän pään tyynyyn ja käperryn miehen kainaloon päiväunille.
Ja lähete magneettikuvaan. Nivelkierukkavikaa tämä ortopedikin lottosi... Ja käski hakea kyynärsauvat kävelyn tueksi. :/
Ja olohuoneen lattialla ihania aurinkoisia talvipäiviä varten...
Upouudet mutkamäkisukset. SEITSEMÄNTOISTA mäenlaskuttoman vuoden jälkeen päätin hankkia välineet ja mennä. Toivottavasti ehdin edes pari-kolme kertaa...
Turtle on the run on varmaan muutaman seuraavan viikon aika hissuksiin. Ei tule paljoa treenikuulumisia... Pipoja sen sijaan voi taas pukata kuin liukuhihnalta. Anyone?
Anneli oli blogissaan haastanut minut vastaamaan kysymyksiin, joten täältä tulee.
Haasteen tarkoituksena oli "kertoa itsestä kymmenen asiaa, vastata haastajan keksimiin
kymmeneen kysymykseen ja keksiä omat kysymykset"
Ensin kymmenen randomfaktaa:
1. Olen kotoisin Jyväskylän seudulta ja asunut isoimman osan elämästäni Jyväskylässä, mutta aikuisiällä myös Joensuussa sekä viimeiset 4 vuotta Hämeenlinnassa.
2. Olen ollut suurimman osan elämästäni liikuntaa vieroksuva. Sain liikunnasta päänsärkyä enkä voinut käsittää, miten joku voi kokea sen tunteen hyvänä olona.
3. Olen sairastanut aivoinfarktin kesällä 2009. Oireiden (oikean puolen puutuminen / pökkelöinen olo/heikkous/hervottomuus) jälkeen tilannetta seurattiin jokunen päivä työterveyden kautta ja lopulta sain lähetteen neurologialle keskussairaalaan. Magneettikuvassa todettiin muutos vasemmalla puolella aivoja ja tutkimuksissa metsästettiin aluksi MS-tautia, jota ei onneksi löytynyt. Diagnoosin sain puoli vuotta myöhemmin, kun tehosteaineen kanssa otetussa pään magneettikuvassa oli sama muutos, eikä mitään aktiivista, ms-tautiin viittaavaa. Ei kontrolleja. Seuraavaa odotellaan.
4. Mitään pysyvää ei tapauksesta jäänyt, mutta huomaan, että vasen haba on isompi ja vasen puoli joissakin liikkeissä dominoi, vaikka olen oikeakätinen. Ehkäpä juuri siksi?
5. Olen koulutukseltani parturi-kampaaja, lähihoitaja ja sairaanhoitaja AMK. En ole käynyt lukiota, mietin yhä pitäisikö ja miksi pitäisi?
6. Olen toista kertaa avioliitossa. Ensimmäinen avioliittoni päättyi 4.2.2008 leskeksi jäämiseen. Leskeytymistä edelsi 1½ vuotta kestänyt sairaus. Avioliitosta syntyi poikani, joka on pian 8-vuotias.
7. Nykyiseen avioliittooni astelin Hämeenlinnan maistraatissa perjantaina 13.päivä maaliskuuta 2009. En ole taikauskoinen.
8. Olen hypännyt sekä benjin (60m) että singahtanut katapultista Bulgariassa kohti korkeuksia. Olen yllytyshullu.
9. Haaveilen vielä laskuvarjohypystä, heti sitten, kun en ole ainoana elossa olevana vanhempana vastuussa alaikäisestä lapsesta.
10. Olen maailman paras luomaan itselleni materialistisia tarpeita, joita lähestulkoon täysin pakkomielteisesti yritän hankkia. Tämä taipumus ei ole yleensä kovinkaan hyvässä suhteessa tilini käyttövarojen saldon kanssa.
Anneli oli keksinyt myös kymmenen kysymystä, joihin vastaukset tässä:
1. Mikä motivoi sua liikkumaan?
En meinaa uskoa tätä itsekään, mutta se hyvä olo joka treenistä seuraa. :)
2. Mikä on ollut suurin haasteesi elämässä?
Jos vastaisin, että selvitä tolkuissani elämän koettelemuksista, niin huijaisin, sillä en todellakaan selvinnyt ihan tolkuissani. Suurin haaste on itse elämä ja kaikki mitä se tuo tullessaan.
3. Kuka on suurin arjen idolisi?
Fyysisesti suurin olisi isäni, joka koostaan huolimatta oli helläsydäminen ja halusi aina olla kaikkien avuksi. Mentaalipuolella suurin arjen idoli on oma äiti, joka taas pienestä koostaan huolimatta omaa luonnetta ja päättäväisyyttä ja tietynlaista periksiantamattomuutta enemmän kuin lajitoverit yleensä yhteensä.
4. Liikutko tavoitteellisesti vai puhtaasti omaksi iloksesi?
Tavoitteena hyvä kunto ja hyvä olo ja mahdollisimman paras kroppa niillä palikoilla rakennettuna, mitä on annettu. :)
5. Mikä oli ensikosketuksesi liikuntaan?
Lapsuudesta eniten mieleen on jäänyt voimisteluseuran näytös, jonka jälkeen ilmoittauduttiin luokkakaverin kanssa telinevoimisteluun, jota harrastin 9-12 vuotiaana.
6. Mikä tekee susta onnellisen?
Perhe ja läheiset.Kokonaisvaltainen hyvä olo ja siihen sisältyy ehdottomasti myös liikunta!
7. Minkälainen treenimusa motivoi sua parhaiten?
Monenlainen! Välillä tykkään tykittää kasariheviä, välillä kuuntelen NRJ europop-hittejä. Toisinaan tuntuu hyvältä nostalgisoida ysäriteknohittien parissa ja joskus taas joku kova kotimainen on pop. Yleensä aina treenibiisilistojen joukossa on jokeri tai pari, niin kuin esim. tämä:
tai vaikka tämä:
tai...
8. Urheiletko mieluiten yksin vai yhdessä?
Sekä ja että. Joskus on kiva treenata seurassa ja joskus on kiva keskittyä yksin omaan tekemiseen.
9. Haluaisitko muuttaa jotain elintavoissasi?
Haluaisin päästä herkuttelusta eroon!
10. Missä näet itsesi 10 vuoden päästä?
Ihan hiton hyvässä kunnossa olevana nelikymppisenä ja varmaan muuten tässä kokolailla samassa tilanteessa, tosin lapsi ei ole silloin enää melkein 8 vaan melkein kahdeksantoista. Ehkä ilmoittautumassa vihdoin sille laskuvarjohyppykurssille?
Itse heitän haasteen eteenpäin seuraavanlaisten kysymyksien merkeissä: 1. Mitä teet, jos et pysty treenaamaan? 2. Kuinka paljon nukut yössä keskimäärin? 3. Mikä on salainen paheesi? 4. Paljon penkki? 5. Oletko osallistunut urheilukilpailuihin? Mihin? Milloin? 6. Aiotko tulevaisuudessa(kin) osallistua? 7. Miten jaottelet vuorokauden 24h riittämään kaikkeen? 8. Mistä tingit ensimmäisenä, jos aika ei riitä? 9. Järjestä tärkeysjärjestykseen: Työ, kotityöt, sosiaaliset suhteet, perhe, treeni, lepo 10. Oliko edellinen kysymys vaikea? Haaste lähtee eteenpäin Annalle , niobelle, Elelle, ja Marnielle (jotka on varmaan vastaneet samanlaiseen jo usein!), enkä tähän hätään kyllä muita enää keksi.
Tokarivin läski polki paikallaan n. 1:40min, 784kcal keskisykkeen ollessa sataviiskytjotain. Kyseessä oli siis vauhtikestävyys spinning. Flowride Cardio 60min + Flowride Cardio 35min (+ välissä 5min siirtymäaikaa...) ja voi hyvänen aika että minä nautin. Hiki virtasi ja minä poljin.
