Näytetään tekstit, joissa on tunniste välineurheilu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste välineurheilu. Näytä kaikki tekstit

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Treenivaatteiden kevätinventaario

Ei sillä että laskisin, mutta treenitön päivä nro 11. Yskiminen sattuu keuhkoon ja ottaa päähän.

Järkevämpää tekemistä odotellessani olen pyöräyttänyt treenivaatekaappinihyllyni ympäri.

Totesin omistavani yhdet uskolliset varmaan viisisataakilometriä nähneet haaruksista/persuksista lähes puhki kuluneet Asicsin juoksutrikoot, yhdet Soc:n käyttökuntoiset trikoot, yhdet natsisiwan trikoot jotka on niin kummallisen malliset, etten tiedä mitä kohtaa yrittäisi kasvattaa, jotta ne olisi istuvat ja Craftin talvitrikoot, jotka sulattaa plusasteilla persettä vähän turhankin kanssa.

Juoksupaitaosastolla omistusoikeus on neljään pitkähihaiseen. Säälittävää. Okei. Niillä pärjää, koska kohta on kesä ja kärpäset. T-paidoista löytyi suosikki Nike Run Wild (bannerissa), kaksi Espoon Rantamaratonin paitaa sekä Craftin t-paita, joka näyttää tällä hetkellä siltä, että muutama viisi kiloa vähemmän olisi parempi. Takkeja kaksi. Punainen ja  harmaa Craft. Ei ihminen muuta tarvi.  Paitsi juoksukunnon.



Lyhyissä trikoissa pinolla olikin sitten enemmän korkeutta. Tosin, osa näistä on sensorttisia collegepöksyjä, että sopivat ainoastaan salin puolelle tai ryhmäpompintaan, eikä ne varsinaisesti sielläkään muotoja imartele. Treenibyysiä silti. Yhdeksät lyhyet trikoot ehkä silti riittää? Shortseja löytyy neljät. Craftin juoksushortsit, naftit. Niken Ghetto Bootyt, jotka tarvitsevat bootyn ennen kuin ne päällä voi juosta ja parit muut.



Toppeja on. Lisääkin vois olla.






Ja mitäpä luulette. Tarviisko vielä yhdet treenikengät? Eikö olisi vielä tilaa sellaisille painijakenkä-mallisille?  (yhdet on lisäksi treenikassissa, btw...)

Siellä ne on, mun tossut sulassa sovussa, uudet ja vanhat.

Uutta kotia etsii tämän inventaarion johdosta vielä mm. Adidaksen salikengät (n. 37), Niken pinkki-harmaa treenikassi, Davidin pinkki treenikassi, Reebokin Easytone-jazz housut (koko M) ja  Easytone t-paita (M?), Adidaksen pitkät housut (S) ja Crivitin punainen toppi (S). Torstai-softshell ulkoiluhousut (36), Icepeak-lohenpunainen softshell-takki (36).  Kuvia saa, jos kiinnostaa!

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Toiveita ja epätoivoa

Koska huonot uutiset ensin, niin olkaa hyvä. Luvassa säälittävä epätoivo-osio.

Hei oikeesti.

Nyt ei enää lohduta yhtään, että olin takuulla yksi Hämeenlinnan kuumimmista kolmekymppisistä muijista toissa yönä.
Ei lohduta myöskään se, että on varmasti ihan normaalia ja taudinkuvaan kuuluvaa pyörtyä keittiön lattialle suihkureissun jälkeen perjantai-aamuna jos edeltävien vajaan kolmen vuorokauden aikaan on ollut  lähes koko ajan järkyttävän hottis, vuodattanut litrakaupalla tuottanut muutaman pisaran hikeä ja juonut yhteensä n. 3-4 litraa nesteitä? Hupsista saatana, syöminen unohtui. Kokonaan. Näemmä juominenkin, melkein kokonaan.

No, siitä on tultu onneksi jo vähän eteenpäin. Ainakin keräilty lattialta luut ja siirrytty työterveyden kautta sohvalle. En muuten ajanut itse. En työterveyteen enkä takaisin kotiin sohvalle. Influessaa - sanoi lääkäri. No Shit Sherlock! Mä sanoin niin jo keskiviikkona kun ilmoitin työterveyshoitajalle kärsiväni Tamiflun puutteesta. Ei uskonut, niin kärsitään nyt sitten...

Eilisen työterveysreissun jälkeen olen doupannut itseäni vuorotellen tasaisin väliajoin sekä paracetamolilla että ibuprofeiinilla. Kyseisellä coctaililla (believe in me, viimeviikonlopun coctailit oli paljon parempia ja kävi vähemmän hermolle...) kuume pysyttelee tasaisesti yli 37, mutta alle 38.

Jei.(Kuulette varmaan innostuksen huudahduksessa. Ai ette vai? )

Yhtään ei rasita se fakta että Extreme Run juostaan TÄSMÄLLEEN 35 VRK:N KULUTTUA.  Eikä varsinkaan rasita se tosiasia, että mun edellinen edes etäisesti tavoitteellista juoksun harrastamista imitoiva treeni on ollut käytännössä viime syyskuussa ennen Espoon puolimaratonia. Eihän se (siis Extreme Run) ole onneksi kuin 16km, 34 estettä ja hupisarja ja matka ei tapa vaan vauhti ja kyseessähänonvainitsensävoittaminen ja aaaaaargh, mutta voi nyt vi*tu hitto sentään silti. Ei sinne nyt a)kävelemään olla menossa eikä b) ainakaan juoksemaan vain puolikasta matkaa. Ja vaihtoehto c:tä ei ole olemassakaan. Ei. Ole.

Yhtä kaikki. Tämä tauti saisi kyllä jo hellittää. Tiistaista alkaen kipeänä! Se tarkoittaa sitä, että edellinen "urheilusuoritus" oli Himoksen mäenlaskut, jota nyt ei käytännössä voi urheilusuoritukseksi laskea ja reissuun lähtöä edeltänyt 8km lenkki. Salille olen päässyt, enmuistamillon viimeksi? Kohta olen taas niin löysä, että valun viemäristä.

Sitten se positiivisempi toive osio.

Mikäpä ei naisen mieltä sen paremmin virkistäisi, kuin shoppailu. Tai edes näyteikkunashoppailu?

Uudet juoksutossut tarvii ehdottomasti kaverikseen uudet trikoot. Eikö?
  
www.startfitness.co.uk

Ja paidan.
www.startfitness.co.uk

Ja koska Garmin epäilemättä jossain vaiheessa kuolee, niin voikai sitä vähän haaveillä uudesta kellostakin jo?

www.garmin.com





Tai palauttaa mieleensä muita odottamisen arvoisia asioita, kuten 30-vuotislahjaksi saamani elämyslahjakortti, jolla pääsee Mikkelin Xon-puistoon kokeilemaan uudestaan joko Benji-hypyn tai Katapultilla ilmaan leiskahtamisen.

Paranemista odotellessa ei auta kun painaa leuka rintaan ja olla valmiina vastaanottamaan seuraava yskänpuuska. Ehkätämätästä. Vaikka huomenna? Jooko!?

***
Omaa turhautumista purin tänään lapsiin. Eheheh. 


Siivousninja
 



perjantai 5. huhtikuuta 2013

Sykkeistä ja niiden järjettömyydestä

Olen varmaan joskus sivulauseessa maininnutkin, että mun sykkeet on ihan mitä sattuu? Tai ei ne ihan mitä sattuu ole, ne on pääsääntöisesti aina ja joka kerta ihan tapissa. Nyt just en halua kuulla, että tee lisää peekoota. Mä. Yritän. Oikeesti. Paljon.

Juoksuja on nyt juostu jo useampi vuosi ja joka kauden alussa alan tahkoamaan saman ongelman kanssa. Kävellen sykkeet ei nouse pk-alueelle ja juosten menee välittömästi yli. Vaikka olen haarat rakkuloilla tahkonnut talven pk-spinningiä (ja siinä onnistunut!), niin ei. Se ei vaikuttanut ainakaan vielä millään tavalla juoksusykkeisiin.

Jännäksi sykealueiden määrittämisen tekee ilmeisesti se, että mulla on korkea maksimi (esim. Hämeenlinnan kaupunkimaratonin kympin maalisuoralla lasissa oli 201, enkä ollut edes oksentamisen partaalla) ja matala leposyke (n. 50-52).

Erisorttiset laskurit ja taulukot on kahlattu läpi jo moneen otteeseen löytääkseni sen pk-tason, mihin pitäisi oikeasti pyrkiä. Esim. laadukkaan kuntoilujournalismin riemuvoitto Kunto Plus tarjoaa tämänkaltaista laskuria:





Tämän taulukon mukaan taas mennään suht samoilla tasoilla, mutta vähän eri termeillä...  Punaisella mun omilla tiedoilla lasketut arvot.

Sykealue 127-142 on just se, mihin en saa osumaan minkäänlaista harjoitusta. 142-155 on sekin yhtä tervassa tarpomista ja tuskaa. 155-172 sykealue on se, millä tuntuu että juoksu rullaa ja kulkee ja josta nautin eniten.

172-188 haarukkaan menee 21,1km rantamaratonin puolikkaat, joissa suoritusta on kestänyt kuitenkin pitkästi kolmatta tuntia enkä ole ollut ihan lähellä kuolemaa kuitenkaan. Kai.

Tänään kävin kuitenkin lenkillä. Kevyttä hölkkää ja kävelyä heti, kun syke pomppas lähelle tai yli 150. Sain keskisykkeeksi 146 ja että oli ärsyttävää sekin. Jalat ois vienyt, mutta ei voinut antaa mennä. Yritin ajatella, että ei tämä nyt ole hassumpaa. Ihanassa keväisessä säässä lenkkeillä, vaikka kävellen... Tosiasiassa  vähän vitutti  harmitti silti. Mä. Haluan. Juosta.

DHL:n poika toi just uudet tossut.
Nike Flex Experience

Nike Pegasus + 29
Ja koska mä v*ttuunnuin arpomaan sykealueitani, niin varasin itselleni parin viikon päähän tasotestin laktaattimittauksin Pasilaan. Perse ei kestä, mutta toisaalta sehän menee pilalle juosten joka tapauksessa.

Nyt viikonlopuksi naisten kanssa Himokselle. Dietataan taas maanantaina!


tiistai 26. maaliskuuta 2013

Parin tunnin polkeminen, vitosen juoksulenkki ja kaikkea kivaa uutta

Eilen kävin polkemassa tutuksi tulleen pyöräilycombon. Tunnin Prospinningin + 45min Cardiospinningin.
Pari tuntia yhteensä alkuodotteluineen ja väliaikoineen. Oli aika jees ja sen jälkeen Banana-aroma palkkarikin maistui lähes taivaalliselta.

Tänään mietin ensin jalkatreeniä salilla. Sitten katsoin kuitenkin ikkunasta ulos ja kaivoin esiin lenkkarit.

Long time, no see.

Rikoo on riskillä ruma.

Edellisen kerran on lenkkarit ollut jalassa (matolla juoksemista lukuunottamatta) lenkin merkeissä siis Espoon Rantamaratonilla. Mitä siitä nyt on, puoli vuotta sitten. Arvaatte varmaan, miten ihanaa oli ja juoksu rullasi? Not. Takkuista ja tahmaista oli. Jalat ei todellakaan toiminut ja sykkeet oli satabiljoonaa yli satabiljoonaa. Tosin, saattoihan se eilinen parituntinen polkeminenkin vielä vähän painaa reisissä... No, tästä se taas lähtee. Nollasta. Ties monennenko kerran tämän juoksijan "uran" aikana...

Kotiin päästyäni hain postilaatikosta parit uudet silmälasit. Vielä en tiedä, pidänkö molemmat, vain toiset (kummat?) vai palautanko kumpaisetkin.







Juuri ja juuri ennen kuin olin siirtymässä kohti saunaa soi ovikello. Siellähän oli nuori kuriirimies tuomassa sportsdirectin pakettia. Kaikkea kivaa tuli!




Niinkuin esim. uusi, isompi treenikassi, Reebokin Easytone-kengät, urheiluliivit, Addun hupparitakki (silmälasikuvissa), shortsit, juomapulloja ja kaikenlaista muullekin perheelle.



Nyt kuitenkin kupillinen kahvia napaan ja sairaalanmäelle kohti iltavuoroa.








torstai 24. tammikuuta 2013

Urheiluvälineet testissä

Kävin. <3


Ei se nyt ihan kivuton kokemus ollut, mutta sentään jotain. Kohtalaisen hulluksi sitä itsensä tunsi, kun könysi kyynärsauvojen tukemana suorituspaikalta toiselle.

Mutta ah. Se teki niin hyvää.

Ps. Penkistä nousee nyt 30kg. Ehheh. Ja habanerotkin pumpattiin sillä painavammalla mutkatangolla, joka painaa 9,1kg.

maanantai 21. tammikuuta 2013

Päivän "tähtihetket" kuvina...

Elämä on... 


Ja lähete magneettikuvaan. Nivelkierukkavikaa tämä ortopedikin lottosi... Ja käski hakea kyynärsauvat kävelyn tueksi. :/

Ja olohuoneen lattialla ihania aurinkoisia talvipäiviä varten...

Upouudet mutkamäkisukset. SEITSEMÄNTOISTA mäenlaskuttoman vuoden jälkeen päätin hankkia välineet ja mennä. Toivottavasti ehdin edes pari-kolme kertaa...

Turtle on the run on varmaan muutaman seuraavan viikon aika hissuksiin. Ei tule paljoa treenikuulumisia... Pipoja sen sijaan voi taas pukata kuin liukuhihnalta. Anyone?

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Kaksi asiaa, joista ei vaan puhuta

...paitsi nyt.

Tähän kohtaan varoitus, seuraava teksti sisältää asioita, jotka ei todennäköisesti sovi miehille herkemmille...

Ensimmäinen on urheiluvamma, joka syntyy spinningpyörästä, kovasta satulasta ja hikisistä, hipstermallisista alushousuista. Ei. En postaa teille kuvaa tästä urheiluvammasta, ei tarvise huolestua.  Toinen on se treeni, joka liittyy sinne lähes samalle alueelle, jonne edellämainittu urheiluvamma on syntynyt.

Ensimmäisestä johtuen olen aloittanut mission löytää hiertämättömät treenipikkarit. Suosituksia? Tällä hetkellä ehdottomasti nounou on sekä Björn Borgin että Piecesin hipsterit puuvillasekoitemateriaalista, ainakin, jos aikoo treenatessa polkea kovalla satulalla, mutta mitä sitten. Keinokuitua? Pitsiä? Stringiä? Pelkät treenitrikoot? Jos urheilurintaliivien Mercedes, Porsche ja Audi on Shock Absorberit, niin mikä on alushousujen Ferrari? Kunto plus on näemmä testannut senkin tärkeän tiedon.

 Alla olevan kuvan kalsarit ei kyseisessä mittelössä varmastikaan pärjäisi.


Kuva täältä.

Toiseen asiaan havahduin töissä. Tiedättehän tilanteen. Vähän hässäkkä päivä. Kiirettä. Ihan kauhea pissahätä. Mä tosta pari lääkettä vielä vien ja sit meen vessaan... Ja sitten se tulee aivan yhtäkkiä... Aivastus! 

Vaistomainen reaktio aivastuksen jälkeen oli vilkaista alaspäin, kastuiko työhousut (Eivät kastuneet!  Tämän halusitte tietää - juu. Aivan varmasti!) ja sen jälkeen ennen  lääkkeiden viemistä vessaan.  Tilanne kuitenkin herätti sen verran, että ehkä osaksi treeniohjelmaa pitää muistaa aktiivisemmin ottaa myös niiden lihasten treenaus. Siis muutenkin kuin käytännönharjoituksien parissa... 

Vinkkejä treeniliikkeisiin on netti pullollaan. Esimerkiksi täältä löytyy jo paljon.

Haastankin nyt kaikki yli ja alle 30-vuotiaat naissukupuolta edustavat bloggaajakollegat sekä pohtimaan vakavasti pikkuhousuasiaa että huomioimaan myös sen lantionpohjanlihasten treenin nyt erityisen huolella. Itse ainakin tunnustan kyseisen treenin olevan melko satunnaista...

Kuva täältä.

Muuten treenit on olleet takkuisia. Johtuuko sitten Duramaxin puutteesta vai alle poljetuista spinningeistä, mutta eilen ei lähtenyt yläkroppatreeni ja tänään tökki jalkarääkkitreeni.  Molemmat vein kuitenkin läpi asti, vähän tosin jouduin painoista paikoin tinkimään, että sain puhtaat sarjat. Oiskohan venyttelyn ja levon paikka? Lepoa tuleekin, koska on taas huomisesta alkaen 3 x yövuoro edessä ja sen treenivaikutushan me jo tiedetään...

Ruokapäiväkirjat neljältä päivältä on lähetetty ravinto-ohjaajalle ja perjantaina menen kuulemaan mitä se Pia on minulle keksinyt ja millaista palautetta saan. Jännää!






keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Urheiluvälineitä ja välineurheilua

Tänään pääsin pitkästä aikaa laittamaan juoksulenkkarit jalkaan ja kävin lenkillä. Koska olen välineurheilija (ja ylpeänä tunnustan syntini), niin laitoin vasempaan ranteeseen Polarin ja oikeaan Garminin Forerunner satakympin. Koska kumpikaan sykevyö ei kommunikoi molempien kellojen kanssa, oli ympärilläni myös molempien laitteiden sykevyöt. Eikö kuulosta melko hullulta?  Ehkä, mutta kaikelle on looginen selitys, ainakin omasta mielestäni. Haluan saada treenin kirjautumaan Polarin harjoitusohjelmaan sekä sykekäppyröiden piirtyvän Garmin Connectiin käppyröiden tarkastelua varten. Se ei onnistu ilman tuplavyötä ja tuplakelloa, joten niillä mennään.

Jalkaan laitoin jo monta sataa kilometriä juosseet Niken Pegasokset, jotka sopii parhaiten penikkavaivaan taipuvaisille säärilleni. Kaapista löytyy myös Niken Vomerot, joihin yritän edelleen hiljalleen jalkojani totuttaa, jotta voisin joskus siirtyä niihin. Talvijuoksua varten on Asicsin maastojuoksulenkkarit. Juoksuvaatteiksi valikoitui kesän suosikkini, Run Wild- t-paita sekä 3/4 mittaiset Adidaksen trikoot. Ja hei, sillä todellakin on väliä, millä vaatteilla juoksee! Hyvännäköiset, istuvat ja teknistä materiaalia olevat hengittävät treenivaatteet tekevät harjoittelusta mukavampaa ja kaikin puolin kivempaa - väitän, että vaikutusta siinä mielessä on myös suorituskykyyn, jos treenaaminen on mukavampaa ja aktiivisempaa siksi, että varusteet on kunnossa.

Tämän oivalluksen kunniaksi tänään pienen pienen tilauksen tein Startfitnessille. Olen älyttömän hyvä luomaan itselleni erilaisia tarpeita. Olen jo aiemmin todennut pikaisesti alkuvuodesta ostamani salikengät huonoiksi, niissä kipeytyvät päkiät. Tarvitsin uudet. Tilasin Asicsin Gel  Kaedat ,jotka joissain yhteyksissä oli sisäliikuntakenkinä (joilta ne minusta näyttää) ja joissakin yhteyksissä  mainittu kevyinä juoksukenkinä. Maksoivat alle 25£, eiköhän niitä hintansa edestä käytä. Lisäksi halusin tarvitsin uuden hupparin vedettäväksi treenin jälkeen päälle. Reebokin harmaa alle 15£. Vanhat urheilurintsikatkin alkoivat olla jo harmaita. Tarvitsin uudet ja Nikeltä uudet maksoivatkin vain alle 13£. Viime vuonna ostamani Craftin juoksushortsit kinnaa hivenen pakarasta. Tarvitsin uudet, tilasin Asicsin Ayamit, alle 10£. Kesä ja kuuma, silloin tarvitsee shortsit! Tarvitsee! Se mitä EI tarvitse, niin kukaan EI laske noita summia yhteen. Eihän?



Henkilökohtaisesti luulen, että minun olisi kuulunut syntyä insinööriksi tai ammattimaiseksi shoppaajaksi. Sen sijaan opiskelin sairaanhoitajaksi ja olen nyt äärimmäisen viehättynyt seuraamaan sykekäyriä ja vertaamaan harjoituksia keskenään, eikä sairaanhoitajan palkalla paljoa tarvitsisi shoppailla. Shoppailen silti. Välillä tutkin niitä sykekäyriä siksi, että havaitsisin pienen pientä kehitystä tapahtuneen, mutta yleensä tuijotan niitä vain todetakseni, miten hitaasti juoksen ja miten paljon liian kovilla sykkeillä. Näin myös tänään.

Lenkki itsessään oli aivan sieltä ja syvältä. Mp3-soitinkin oli kuollut juoksutauon aikana. AARGH! En tiedä, onko se rikki vai onko tyhjentänyt akkunsa itsestään, mutta käynnistynyt se ei ollenkaan.

Lenkillä syke nousi liikaa, jalat painoivat ja hengitys oli työlästä. En pystynyt juoksemaan kuin pätkittäin, koska halusin pitää sykkeen Polarin tehoalueella 2, jonka Polarin kuntotesti on määritellyt  olemaan 132-161. Välillä sitten kävelin pätkiä, annoin sykkeen laskea ja taas hölkkäsin. 5,55km lenkkiin tuhraantui aikaa 47min. Sanoinkos minä jotain siitä kilpikonnasta? Hyvä juttu oli, että sykkeet laski myös nopeasti ja muuten fiilis juosta oli hyvä. Kyllä tästä taas noustaan.




Nielu tuntuu yhä hivenen limaiselta ja nenä aavistuksen tukkoiselta, kipeä olo ei  silti missään tapauksessa ole. Pyysin töissä silti lääkäriltä todistuksen Forssaan ja siirsin osallistumiseni ensi vuodelle. Se päätös on nyt tehty. Harmittaa.