Jos haluat hyvänmakuisen treenilatarin, niin syö hillomunkki

Hei, mä oon ruodussa!

Herkuttomia päiviä on takana jo likimain kahdeksan ja tästä kesän löysäilystä ja lipsumisesta järkyttyneenä nyt hyvällä syyllä nyt vähän kiristetään vielä ruokavaliota tarkemmin ruotuun.

Edellisen postauksen jälkeen lepopäiviä on ollut yksi - perjantai. Silloin siivosin kotona ja kävin töissä iltavuorossa.

Lauantain jumppaliikkeinä oli työpäivän jälkeen rinta-olka-ojentajatreeni. Pössis oli loistava ja seura mitä parhain. Paparazzi otti pari kuvaa ja muutama sentään tuli sentään peilinkin kautta.

Keskittyneellä ilmeellä...

Jäätynyt pulkannarukäsi.

Jos joskus talvella tuli tehtyä penkkiä ihan kuulkaa sentään 5kg kiekot tangon molemmissa päissä, niin nyt tässä ohjelmassa alun "vinopenkki viparit rinnalle" jälkeen hädin tuskin nousee tanko.  Kehitys on siis ihan just sen suuntaista, kuin multa suinkin saattaa odottaa. No. Tuntuma on silti hyvä ja treenin jälkeenkin tuntee vieläkin jonkin verran tehneensä, joten ei se nyt ihan pieleen vaan voi mennä.

Sunnuntaina olikin tarkoitus sitten tehdä etävalmentajan ohjeiden mukainen 1,5h lenkki, jossa ensimäinen tunti mennään kevyesti alle 160 sykkeellä ja loppu puolituntinen kiihdyttäen. Käsi ylös, joka yllättyy siitä, ettei tämä(kään) mennyt ihan putkeen? Työpäivän jälkeen oli vähän kireyttä muuallakin kuin takareisissä (jalkatreeni oli torstaina, lenkki sunnuntaina...) - eli siis korvien välissä ja muutenkin meno oli tahmaista. Syke ei todellakaan pysynyt vaaditulla alueella, tahti oli yhtä hidas kuin huhtikuussa 2012 talven juoksutaukoilun jälkeen (!!! - kyllä. Vertasin Garmin Connectissa!) eikä tunnin jälkeen riittänyt paukkuja kyllä tahdin kiristämiseenkään. Ellei tässä juoksuharrastuksessa mikään muu osa-alue kehity, niin selitysten keksimisessä alan olemaan jo melko pro. Tällä kertaa vetoan yleiseen v*tukseen, painostavaan keliin ja aivan tukkeessa oleviin takareisiin. Niin. Ja liian kuumiin villahousuihin, koska ajattelin että kompressiosäärystimet olis hyvä idea. Ei ollut. Ne oli kuumat! Pisteeksi i:n päälle, mun toiset juoksuun soveltuvat urheiluliivit napsahti lenkin aikana olkaimistaan poikki (kyllä!) ja autoon syttyi moottorin vikavalo.

Juoksun jälkeen oli varattuna 45min venyttely joka tuli kyllä enemmän kuin tarpeeseen. Ekaa kertaa viikkoihin tuntuu, että veri ehkä kiertää jaloissakin ja kieltämättä, pieni rauhottuminen tuli varmasti tarpeeseen. Jei. Salilta kotiin tullessa olin jo ihan zen.

Tänään sitten vapaapäivä. Aamu alkoi pojan saattamisella kouluun tokaluokalle. Koirakin pääsi joutui lenkille. Meidän 14½-vuotias ei nimittäin enää ihan häntä heiluen säntää ulos kirmaamaan  (paitsi silloin kun eksyy takapihalta etupihalle ja etsii paniikissa oikeaa ovea, josta pääsee kotiin), mutta ihme kyllä, ei sitä tarvinnut perässäkään vetää. Ehkä edellislenkistä oli ollut riittävän pitkä palautumisaika - vuosi. Tarkoitus oli siivota kotona, mutta ei huvittanut. Sitä vastoin kävin shoppaamassa treenilatarin ja hyvällä alennuksella Puman pidemmän hupparin ja kävin kaverilla kahvilla. Huppari on ihana, latarin ihanuuden voi jokainen päätellä otsikosta. Ei vaan, kyllä sen joi... En tiedä juoko enää muutaman viikon päästä...

Latarin jälkeen kuminauhajumppaa, eli selkä-hauis-vatsat. Joko mun kuminauha on venynyt käytössä tai sitten latarilla oli negatiivinen vaikutus. Kuminauha-avusteiset leuanvedot ei nimittäin noussut sitäkään vähää kuin yleensä. Muuten treeni oli hyvä. Latarin  piristävä vaikutus tuntui eniten heti treenin perään, jolloin melkein teki mieli mennä vielä lenkille, mutta tulin onneksi järkiini.

Nyt päätän tämän iloa ja positiivisuutta tihkuvan postauksen. Kyllä mulla oikeesti on ihan kivaa treenailla - joskus jopa juoksulenkeilläkin. 

Huomenna työilta. Jumppaliikkeitä aamulla - jos jaksaa. Todennäköisesti ei silti jaksa.