Onnea Turtle on the run!

Nopeasti rantsusta kännykällä:   Random.org arpoi päivän voittajaksi kommentin numero 5. (mun omia ei tietty laskettu)

Eli mun laskujen mukaan onnea Anneli!! Laita Anneli vaikka viestiä tuohon sähköpostiosoitteeseen, niin saadaan pinkki Karrimorin juomapullo uuteen kotiin. 

Palaan kotikoneelta asiaan.

Melkein midnightrun ja aavistus kehitystä

Moooi vaan.

Edellinen postaus herättikin kovasti kiinnostusta ja taitaa olla tällä hetkellä tämän blogin toiseksi luetuin postaus. Aihe on näemmä pinnalla ja voidaan pureutua siihen uudestaan joskus, mutta ei nyt.

Palataan ajassa muutama päivä taakse päin. Keskiviikkona oli siinä mielessä merkittävä päivä, että raahauduin palauttelemaan maanantain jalkatreenistä aivan tukkoon menneitä takareisiä salille ja spinningiin. 1:22 oli spinnaamisen kesto ja hämmästyttävää kyllä, pk-sykkeillä. *taputtaa itseään olalle*

Torstaina olin reipas ja menin suoraan töistä tekemään rinta-ojentaja-olkapäätreeniä. Ainoa vaan, ettei homma mennyt ihan putkeen. Tuntia ennen heräämistä klo 6 jälkeen kun pakkaa treenikassia, voi sieltä salilla löytää mitä vaan. Mä löysin pitkähihaisen juoksupaidan, 2 peruspuuvillaista toppia, mutta jotain puuttui...

  

 Eikä siinä vielä kaikki, treenitrikoiden lisäksi kotiin oli unohtunut urheiluliviit. Tositreenaaja vetää treenin läpi vaikka farkkucapreissa. Joo-o! No, ei se niin kivaa ollut, että tavaksi ei tee mieli ottaa. Kyllä trikoot on huomattavasti miellyttävämmät, sitäpaitsi treenatessa kaikki tuijotti. Iltasella taas oli suuri hetki siinä mielessä, että sain lenkkiseuraa perheemme sisältä.

 Nuori mies uhkasi, että juoksee kovempaa kuin äiti. Se nyt ei sinänsä ole edes paljoa vaadittu, mutta noin ekalta juoksulenkiltä kuitenkin liikaa. Eka kilometri mentiin yhtämatkaa ja otettiin välissä lyhtypylväänvälin mittainen juoksukisa. (Voitin!) Toisella kilometrillä pikkumies alkoi puutumaan, jäi kävelemään jälkeen, mä hölkkäilin hissukseen ja välillä odotin. Vajaa 1,5km kohdalta pikkumies kääntyi kotiinpäin, mä saatoin vähän matkaa ja jatkoin sitten omaa lenkkiäni. Tein 8km pk-lenkin, keskisykkeellä 151bpm. Ehkä loppukesästä lenkkiseuralaisen kanssa voi tehdä jo rauhallisen vitosen lenkin?

Juoksuintoinen nuorimies

 Perjantaina harrastin taas ihmisrääkkäystä. Että voi olla nuorelle mieshenkilölle vastenmielistä lähtee kauppaan ostamaan sekä kevätjuhlakauluspaitaa että kesäsandaaleita!  Kostoksi kierrätin kolme rättikauppaa sekä citymarketin kenkäosastoineen ja ruokaostoksineen.

Iloinen shoppailija?

Tänään sitten oli vuorossa koulun kevätjuhla itkuvirsineen. Meillä ahkera ekaluokkalainen palkittiin näin, mites teillä?

Siivouspäivä.

Illan viiletessä ja to do-listan lyhennyttyä vielä lenkille. Kello oli jo melkein yksitoista illalla. Lupasin pyhästi niobelle, etten ennen huomista pitkistä juokse kuin korkeintaan vitosen.

No en juossut kuin vitosen, mutta ihan suunnitelman mukaan se ei mennyt. Tuli vitosen ennätys. 5,01km/28:16 joka tekee 5:39min/km.

Syke suunnilleen sama, tuntuma ja fiilis tällä kertaa helpompi ja parannusta  viime vuoteen 15sek/km. Ei se paljon ole, mutta sentään jonkinverran!

Ja sitten märkä nainen on märkä. Ihan aavistuksen hiki virtasi lenkin jälkeen.

Ja niin. Onnea Tukholmassa startanneille ja maaliin päässeille! Mahtavaa, että Mission Stockholmin Leevi veti 42,2km parempaan kilometriaikaan kuin minä vitosen. Huh ja arvostan!

Huomenna sitten rantsuhommia, jos kelit sallii, nuoren miehen uimakoulun päätöskerta, selkätreeni ja kevyt ja hidas pitkis. Siinähän sitä yhdelle päivälle onkin puuhaa.

Sosiaalinen media ja valtava itsensä esittelemisen tarve

Ässä kirjoitti blogissaan TEKSTIN, joka sai aikaan valtavan halun poistua sosiaalisesta mediasta ja lopettaa bloggaaminen tällä siunatulla sekunnilla, justiinsa siihen paikkaan, kaivaa häpeäpotero ja ottaa siitä kuva, yläviistosta tietenkin ja postata se ainakin blogiin ja facebookiin - muita en käytä.

Erityisesti kolahti teksti: "Siksi onkin mielenkiintoista, miten estottomasti ja innokkaasti monet nykyään itseään puolialasti esittevät. Viisitoista vuotta sitten Mallorcan-kuvat uima-altaalta piilotettiin perhealbumiin, elleivät ne olleet tärähtäneitä ja siten pilalla, sillä valokuvaaminen oli pitkäkestoisempi projekti:" 

(Toisaalta, kyllä kai niitä Mallorcan-kuviakin esiteltiin kahvipöydässä vahingossa sokeria lainaamaan tulleelle naapurinrouvalle? )

Ja se häpeäpotero-osuus: "Nyt kuva vaikkapa jumppatrikoissa ja pikkutopissa on koko maailman katsottavissa muutaman sekunnin kuluttua sen ottamisesta. Minä lähdössä lenkille, jumppaan, salille. Minun hikitreenini, endorfiinini, sykkeeni, kierrosaikani, vatsalihakseni ja pirtelöpulloni, perkele. Kansa tarvitsee kuvatodisteita, ja kuva pitää ottaa ensin kotona, sitten salaa salin peilin kautta ja vielä lopuksi pari pukukopissa."

Ässä on aivan loistava kirjoittaja ja tiedän, että tässäkin on  hänen tyylinsä tuntien varmasti vähintäänkin75% liioittelua, mutta ajattelemaan se silti sai. Murunen totuutta tässä varmasti on silti? Tai onkin, koska kyllähän valtaava trendi on ehdottomasti kännykameroiden, internetin ja sosiaalisen median myötä ollut, että oman itsensä esitteleminen ja jakaminen on huomattavasti helpompaa. Ja sitä tehdään. Paljon! Hirmu vaiva se olisikin esitellä Mallorcan-kuvat neljälle sadalle kaverille, eihän sitä mahakaan kestäisi sitä määrää kahvia, kun jokaisen kahvipöydässä kestitsisi. Eikä niiden kahvipullien jälkeen ainakaan olisi Mallorcan bikinivartalosta tietoakaan...

Onko minulla tarve esitellä itseäni puolialasti? Ilmeisesti on, koska olen sen tehnyt - ja varmasti tulen vielä tekemään. Oleellisempi kysymys lienee onkin, miksi minulla on tarve siihen? Se onkin huomattavasti kinkkisempi tapaus pohdittavaksi. Omalta kohdaltani luulen, että kyse on ainakin osittain siitä, että sisälläni asuu edelleen se laiha läski, jolle tuotti suunnatonta tuskaa kävellä kotiovelta parkkipaikalle, hengästymättä. Tai oikeastaan, se ei edes onnistunut, koska piti samalla vetää nikotiinia ja tervaa keuhkot täyteen ja posket lommollaan. Tahdon julistaa koko maailmalle tätä liikunnan riemun ilosanomaa. Kehittymisen (tai vaihtoehtoisesti ruokavaliosta lipsumisen) näkee parhaiten kuvista ja jos kerran treenistä kirjoittaa (enimmäkseen tässäkin tapauksessa itselle muistiin, mutta silti), niin treeniin liittyen on varmaan suurin osa kuvistakin? Ja se nyt vaan on niin helppoa, kännykällä. Itselaukaisijalla, peilin kautta, yläviistosta. Ennen treeniä, treenin aikana, sen jälkeen. Suurinta osaa ei todellakaan kiinnosta, todennäköisesti ei juuri ketään ja suurimmat tunteenpurkaukset koetaankin myötähäpeän saralla.

niobe postasi facebookiin muutama päivä sitten ajatuksen joka jäi pyörimään kaikessa yksinkertaisuudessaan syvästi mieleen.

How to get a bikini body?
Put a bikini on your body.

Yksinkertaista! 

Jurmalan kuva-albumista lokakuussa  2011 löytyi tälläinen bikinibody. Saisko olla kahvia? Pullaa?

Ja koska tänä kesänä ei ole lomaa eikä lomamatkoja, niin tällä eteisestä - peilin kautta JA kännykameralla otetulla kuvalla kesän 2013 bikinibodystä mennään.

Itse katselen maailmaa vaaleanpunaisten (lempiväri! eikun...) lasien läpi ja näen alle kolmekymppisen bikinibodyn jonnin verran... hmm... pehmeämpänä kuin reilu kolmekymppisen. Tavoitteena olkoon vaikka olla kireä viiskymppinen nalkuttava naapurintäti.

Muistakaahan osallistua  molempiin arvontoihin (KLIK) ja myös oikean nurkan kyselylaatikkoon kaivataan mielipiteitä. 

Ajatus oli siis säästää tosielämän kaverit näiltä treeni-blogi-jumppa-spinnu-juoksu-kuva eestä/takaa fb-päivityksiltä, ja luoda oma blogisivu, jos sille tilausta on.


Ps. En ladannut jälkimmäistä facebookkiin. Ensimmäinen sieltä löytyy kyllä. Kaivan häpeäpoteron heti huomenna.

Tasotesti @ Runner's High Oy

Kävin siis reilu pari viikkoa sitten Pasilassa juoksemassa tasotestin.

Tasotesti tehtiin Runner's High Oy:llä joka on viiden urheilijan perustama hanke. Runner's High keskittyy kehittämään suomalaista kilpa- ja kuntourheilua, keskittyen siis juoksuun ja juoksuvalmennukseen. Yritys tarjoaa tasotestejä, järjestää juoksutapahtumia, juoksukouluja ja valmentaa.

Tasotesti suoritettiin Pasilassa Runner's high Oy: toimitiloissa, jonne oli loistavien ohjeiden perusteella helppo löytää. Kyseessä oli juoksumattotesti.

Ihan ensin mitattiin lepolaktaatti. Syke oli jännityksestä koholla, muistaakseni paikallaan seisten lähemmäs 90. Sen jälkeen hypättiin matolle. Testi suoritettiin 4min jaksoissa, välissä laktaattimittaus, sykelukema ja hetki palautumista ennen seuraavaa vaihetta, jossa maton nopeutta kasvatettiin, viimeinen nopeudenlisäys tuli ns. lennossa.

Ensimäinen nopeus (hitaus) oli n. 9:30min/km kävelyvauhti jota kasvatettiin aina 4min välein siten, että viimeinen tahti oli 4:43min/km.

Paremman käsityksen nopeuden kasvamisesta saa varmaan kuvasta.

Maksimisykkeeksi sain  testiolosuhteissa 193.Viimeisessä puristuksessa sanoin testiä tehneelle tytölle, että mä yritän puristaa vielä vähän, mutta jokin kommunikointiongelma oli, koska hän hidasti vauhtia. Toisaalta, ajomatkalla nautittujen juomien ja edeltäneiden kahvien jälkeen fiilis oli kyllä se, että pissa olisi voinut lirahtaa pöksyyn myös ihan hetkenä minä hyvänsä. Voi siis olla, että maksimisykkeestä jäi se ihan viimeinen puristus tekemättä, vaikka laktaatit olikin aika tapissa. :D  Lenkeillähän olen saanut puristettua maksimit 198-201 tasoon sen verran usein, että tuskin joka kerta mittarivirhettäkään on?

Joka tapauksessa. Näiden arvojen perusteella viisaat Runner's Highn miehet (ja miksei naisetkin) ovat luoneet minulle käppyrät, joita tuijotan herkeämättä varmasti koko loppu kesän.

Näiden perusteella lopputulema on

Kirjallisessa testipalautteessa tuli se, mitä tiesinkin. Lisää pk:ta. Lohdullista on se, ettei mun enää tarvitse yrittää pitää pk-tasoa alle 150bpm, johon olen tähän mennessä pyrkinyt, siinä juurikaan onnistumatta. 150-160bpm tasolla köpöttää jo kummasti enemmän.

Kirjallisen palautteen helmistä muutama :

"Tehoalueiden puolesta voidaan todeta, että tilanne on harjoitettavuuden kannalta hyvä, sillä PK- ja VK-alueet ovat keskenään sopivassa linjassa. Maksimivauhti on näihin nähden todellinen vahvuus, jota voitaisiin pitää heikkoutena, koska se voidaan usein tulkita liian kovien tehojen käyttämiseksi aiemmissa harjoittelussa, mutta toisaalta on huomattava että se tarjoaa erinomaisen vauhtipotentiaalin kehittymiselle tulevaisuudessa."  

Ihana hampurilaispalaute. :D Vahvuus on mun heikkouteni. 

"Peruskestävyystaso jää aavistuksen matalaksi suhteessa muuhun kuntotasoon ja testitilanteessa syke menee juoksupätkissä nopeasti aerobisen kynnyksen yli." 

No shit, Sherlock! :D

"PK-lenkeille voisit asettaa sykemittariin rajoiksi 135-140 (ala) ja n.165 (ylä)."

Uaaaah, mikä synninpäästö! 

 "Testissä saavutettu maksimivauhti kertoo irtiottokyvystä, maitohaponsiedosta ja vauhtireservistä. Vauhtia löytyykin varsin hyvin ja kynnystasojen kehittyminen ei jää ainakaan tästä puolesta kiinni."

Ehkä mä vielä joskus siis kehityn myös nopeudessa!

Kokonaisuudessaan tasotestistä jäi erittäin hyvä fiilis. Palaute oli sitä, mitä itsekin arvelin, samoin sykealueet on synkassa omien fiilisten kanssa. Jos nyt jotain kritiikkiä on pakko antaa, niin palautteen saaminen venyi vähän pitkään. Plussaa kuitenkin siitä, että asiasta aktiivisesti tiedotettiin, pahoiteltiin ja tarjottiin hyvitystäkin.  Suosittelen!

Sitä (siis kehittymistä) odotellessa pohdin, tartunko Runner's High etävalmennuspakettiin.  Mainospuheessa luvataan ainakin paljon!


"Juoksuvalmentajan avulla juoksutavoitteet todeksi

Olkoon tavoitteesi sitten ultramatkat, armeijan cooper, kuntoilun aloittelu, kovan luokan maratonaika tai vain juoksuvammojen välttäminen niin meiltä löytyy siihen valmentaja!
Nyt etävalmennuksessa olevilla on mahdollisuus valita valmentajakseen Simo Wannaksen, Tuomo Salosen tai Heidi Pappilan lisäksi myös tuore maratonin SM-hopeamitalisti Aki Nummela.

Henkilökohtainen harjoitusohjelma ja juoksuvalmentaja jatkuvasti käytettävissäsi

Voit asua missä päin maailmaa tahansa ja päivittäinen harjoitusohjelma tulee sähköpostiisi säännöllisesti kahden viikon sykleissä, jolloin valmentajillamme jää aikaa analysoida kehittymistäsi ennen seuraavaa ohjelmaa.
Valmentajamme ovat myös käytössäsi jatkuvasti sähköpostin tai Facebookin välityksellä jakelemassa neuvoja ja antamassa vinkkejä juoksuun liittyvissä asioissa."

Randomajatuksia ranskalaisittain

- Sain tasotestipalautteen lauantaina. Se herätti niin paljon ajatuksia (positiivisiakin!), että haluan postata tasotestistä ja palautteesta ihan ajan kanssa. Sitä ei ole. Siis aikaa.

- Tein kuitenkin pari vertailua garmin connectissa.

Viime kesänä juoksin näin:

Tänä kesänä tähän mennessä:

 Ei verrata nyt nopeutta, vaan kilometrimäärää ja ajankohtia. Ilmeisesti mä olen oikeasti vihdoin pystynyt a) lisäämään hölkkätreeniä ja b) lisäämään nimenomaan sitä kirottua pk:ta!

- Olen saanut niin villejä ajatuksia tästä alla olevast näkymästä, että ne on varmasti viisainta jättää ihan ajatuksen tasolle.

- Jos himoitsee kaksi vuorokautta lakritsia niin se ei lähde kuin yhdellä tavalla. Ja se ei jää siihen yhteen lakuun!

- Viikonloppuna syötiin kauden grillivihanneksia

 - Kun lähtee lenkille 300g painoisen naudanpihvin ja muiden oheisten jälkeen on lähtökohta aika pullea ja raskas.

 - Sitäpaitsi, eilen oli laiskotus, (=hiilarikrapula) väsymys ja järkyttävä motivaatiopula. Eihän se näy iloisesta ilmeestä, eihän?

 - Päätin mennä tekemään muutaman ylämäkivedon. Aloitin tästä mäestä. Kuva ei anna oikeutta.

 - Mutkan jälkeen se jatkuu...

 - Ja kun se vihdoin loppuu, tullaan harjun päälle, josta on näkynyt koko Hämeenlinna. Siis ennen kuin tuo ryteikkö kaunis, jylhä metsikkö on kasvanut eteen.  Juoksin ryteikköä lenkkipolulle, joka on harjun kupeessa, ikäänkuin kuopassa. Hyviä mäkiä oli!

 -Sykekäyrällä mäkivedot näytti tältä:

  - Mäkivetojen jälkeen ajattelin kevyesti juosta normilenkin kotiin. Sitten päätin, että juoksen kotiin vähän eri reittiä. Yhtäkkiä huomasin, että Garminissa oli juostuna 7km ja olin rapamäen päällä Ahvenistolla, josta kotiin on 6km. Mites tässä näin kävi, kun ei yhtään huvittanut juosta?
13km jälkeen oli sulatettu ainakin pari grammaa sitä kolmesataagrammaista naudanpihviä. En hymyile, vaikka ehkä vähän mieli tekisi! Juoksulenkillä oli ehkä aavistus flowta.

 - Tänään kävin ostamassa huomiselle kulttuuria. Harrastaa voi muutakin kuin kuntosalia/liikuntaa. Meidän frendit harrastaa teatteria, se on hienoa. Mä oon niin ylpeä! Fiftari!

 - Uuden saliohjelman jalkajumppa siirtyi eiliseltä tälle päivälle (se motivaatiopula) ja voi morjes, että toimii! Jalkarääkin painotus on nyt toistojen määrässä, joten painot on huomattavasti vaatimattomammat. Kokeilkaa silti tehdä 4 x 25 jalkaprässissä 30sek. palautuksella, mutta vähentäkää normaalisti käyttämistänne painoista jokunen kilo...  Niskatukka vähän kostui...

- Niskatukan kostuminen saattoi kyllä osaltaan johtua myös salin rikkoutuneesta ilmastoinnista. Vatsojen jälkeen matolle jäi kirjaimellisesti märkä läntti.

- Joku toivoi lisää kuvia, sitä saa mitä tilaa. Laatu on taattua kännykameraa. Sorit siitä, yritän ladata järkkärin ja etsiä muistikortin.

- Muistakaahan vuosipäiväarvonta! KLIK!!

Vuosipäiväarvonta lähestyy!

Blogi juhlii  ensimmäistä syntymäpäiväänsä 3.6.2013.

(Eka postaus on kirjoitettu kylläkin toukokuussa, mutta ei julkaistu suurelle yleisölle ennen kuin kesäkuussa.)

Syntymäpäivän kunniaksi luvassa arvonta, sillä sitä toivottiin. Lupaan myös juoda skumppaa, mitäs toivoitte sitäkin.

Arvontapalkintoja on tällä kertaa kaksi. Siispä suoritamme kaksi arvontaa!

Ensimmäinen arvotaan blogin virallisena syntymäpäivänä, 3.6.2012 ja toinen arvotaan 15.6.2013 Forssan Suvi-illan puolimaratonin jälkeen.

Ohjeet tulee tässä:

Ensimmäiseen arvontaan osallistut kommentoimalla tätä postausta antamalla blogin sisällöstä ruusuja / risuja ja kehittämisehdotuksia tulevaisuuden varalle.

Palkintona on 

Kuva: www.sportsdirect.com

Karrimorin ihana vaaleanpunainen juomapullo, joka vetää sisäänsä 300ml nestetttä. Vettä, aminohappoja, skumppaa. Mitä kukakin nyt tykkää lenkillä mukanaan hörppiä. Puteli on muotoiltu siten, että sitä on erityisen helppo kiikuttaa mukanaan kun juoksee tuulispäänä ympäri pitäjiä.

Lisäksi luvassa on jonkinlainen määrä lisäravinnepatukoita. Riippuu vähän siitä, saanko kerjättyä sponssia vai meneekö omakustanteiseksi.

Arvonta suoritetaan 3.6.2013 aamupäivällä, joten ruusut / risut ja kehittämisehdotukset 2.6.2013 klo 23:59 mennessä kommenttilaatikkoon.

Onnettarena toimii random.org.

Toiseen arvontaan osallistut veikkaamalla minun Forssan suvi-illan puolimaratonin loppuaikaa.

Jotain osviittaa voi saada menneistä ja tulevista juoksuaiheisistä blogipostauksista ja garmin-statistiikoista sekä sivupalkin vanhoista tuloksista. Pelkkä "järkyttävän hidas"  ei riitä vastaukseksi, vaikka aivan oikeaan se kieltämättä osuukin. Myös osallistumattomuutta / keskeyttämistä sopii veikata, eihän sitä tiedä jos vaikka arpaonni olisi sinun puolellasi. Tässä yhteydessä toivon kuitenkin ettei ole.

Toissavuonna Forssassa kellotettiin ainoastaan bruttoaikoja, joten se olkoon arvonnassa oleellinen, vaikka viime vuoden kilpailijat olivat saaneet nettoajatkin.  Lupaan olla vitkastelematta alussa, vaikka en tokikaan aivan eturivin lähtijänä olekaan.


Kakkosarvonnassa palkintona on vähän hardcorempi juomaratkaisu pidemmille lenkeille ja väri sopii maskuliinisemmallekin lukijaväelle.

Kuva: www.sportsdirect.com

Juomapullovyön lisäksi palkintona on vyön taskujen täydeltä energiageelejä ja patukoita. Määrä ja laatu riippuu taas samoista seikoista kuin edellisessäkin huikeassa palkinnossa.

Palkinnon voittaa siis lähimmäksi veikannut. Mikäli yhtä lähelle pääsee useampi arvaaja, suoritetaan reilun pelin hengessä arvonta.

Osallistumisaikaa on lähtöpamaukseen saakka ja sehän kajahtaa ilmoille 15.6.2013 klo 16 paikallista aikaa Forssassa. Voittaja julkistetaan heti, kun selviän juoksun jälkeen tarkistamaan, kuka oli lähimmäksi arvannut.

Mikäli haluat  osallistua molempiin arvontoihin, anna rakentavalle palautteelle mahdollisuus tulla luetuksi ja veikkaa loppuaikaa. Mikäli et halua tuplata mahdollisuuksiasi huippupalkintoihin, tee vain jompikumpi.

***

Selkeetä?

 Ja onnea arvontaan, paitsi niille, jotka veikkaa DNF:ää tai osallistumattomuutta. *kjäh*

Erikoisammattimies

Heippa hei!

Extreme runista on toivuttu. Viikko on mennyt vähän kevennellen, tiistaina kävin salilla tekemässä rinta-olkapää-ojentajatreenin ja kevyesti lönköttelin pk:ta 5km salilta kotiin. Tälle päivälle suunnittelin lenkkiä ja selkä-vatsatreeniä. Sunnuntaille varmaankin lenkki+jalat.

Siitä alkuviikon lenkistä tulikin mieleeni, että voi hyvänen aika, että mä olen hidas jos yritän juosta pk-sykkeillä. No. Aikaa meni siis lähemmäs kolme varttia ja keskisyke oli 141, joka on varmaan ennätyksellisen matala ja varmaan menee pk-alueen rajoihin, koska maksimit on yli 200. Nopeammin silti olisi päässyt, jos olisi vaihdellut juoksu/kävely intervalleilla. Edelleenkin kun ongelmana on se, että kävellen ei syke nouse (tasotestimiehen mukaan ongelma on osittain matalassa leposykkeessä, joka on n. 48) ja hitaassakin juoksussa (esim. 8min/km) karkaa liian korkealle, eli sitä Pe*keleen Kituuttamista (PK:ta siis) vaan pitäisi harrastaa enemmän. Tiedän kyllä sen faktan, mutta kun en tahdo saada mitään treeniä osumaan oikean sykealueen kohdalle. Paitsi nyt sain, kun tulin 9min/km tahdilla (eli kävelyvauhtia), mutta kuitenkin juoksunomaisesti. Näyttää ja tuntuu niin typerältä, että tekee mieli vetää pussi päähän.

Ehkä se tästä kuitenkin vielä iloksi muuttuu. Tasotestipalautetta muuten odottelen edelleen. Muutama päivä sitten sain sähköpostia, jossa pahoiteltiin tasotestipalautteiden viivästymistä ja luvattiin viimeisinkien kolahtavan postilaatikkoon perjantaina. Tietääkseni tänään on perjantai, joten toiveet on korkealla. Ehkä niillä opeilla, tämäkin "turtle on the run" saa vähän ilmaa jalkojensa alle.

Kuva lainattu täältä: http://zedzed-pes.blogspot.fi/2012/05/bilan-du-1500.html

***

Työelämä on näyttänyt viimeisen viikon sisällä myös parhaita puoliaan. Tässä päivänä eräänä menin töistä lähtiessä hissiin ja P-kerrokseen. Hississä vieressäni oli tekniikan työntekijä, jonka nimineulassa luki "erikoisammattimies".  Mikä hiton erikoisammattimies? Minkä alan erikoisammattimies? Vai kenties joka alan erikoisammattimies? Vähän superia! Samassa hississä ihan oikean erikoisammattimiehen kanssa! Siitä miehestä tuli laakista mun esikuva!

No. Eräänlaiseksi erikoisammattinaiseksi tässä on itsensäkin tuntenut. Tai siis lähinnä on tuntenut, että  pitäisi olla joka erikoisalan asiantuntija. En  siis ole. Työviikko on mennyt nimittäin siten, että sunnuntaina olin useamman vapaapäivän jälkeen raudankova ortpedinen sairaanhoitaja, maanantaina  olin urologian osastolla (tosin, lievennyksenä, hoidin gastron potilaita), tiistaina olin osaava gastrokirurginen sairaanhoitaja (eri potilaat silti, kuin edellispäivänä), keskiviikkona olin korva-nenä-kurkku(silmä)taudeista vastannut iltavuoron sairaanhoitaja ja torstaina erikoisosaamattomuusalueellani oli verisuonikirurgia ja plastiikkakirurgia.  Faktahan on, että tiedän rippeitä sieltä täältä, enkä mistään kunnolla ja en koskaan tunne potilaita. Varahenkilön yksi tärkeimmistä ominaisuuksista onkin tämän parin kuukauden kokemuksen perusteella hyväksyä se, että mistään et koskaan tiedä mitään ja aina olet aivan pihalla.

Ei sillä. Tätä mä halusin ja tästä mä tykkään. Tilanteet, erikoisalat ja potilaat vaihtuu. Varmaan sitä nuo edellämainitut erikoisalatkin tulee tutuksi tässä vuosien saatossa vähän paremmin, mutta kyllä välillä hirvittää itseäkin ja tulee mietittyä, että pitäisi varmaan vapaa-aikaansa kuluttaa enemmän ko. erikoisalojen asioita kertaillen. Heti sitten, kun on ylimääräistä aikaa...

http://frabz.com/1jwa