sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

DNF Forssassa ja arvonnan voittaja

Niinhän siinä sitten kävi, että puolimaraton Forssassa vaihtui noloon floppiin. Tai näin yön yli pureskelun jälkeen mietin jo, että olisi ehkä ollut nolompaa jatkaa voinnista huolimatta ja flopata jossain suuremmilla kilometreillä riskeeraten samalla oma terveys.

Tavattiin nioben kanssa Riihimäellä, josta ajettiin Forssaan. Kisanumeroiden noudon jälkeen pyörähdettiin Intersportin tapahtumamyynnissä, jossa oli ihan kauhea ryysis. Ei siinä jaksanut paljon katsella. Mentiin pukuhuoneeseen vaihtamaan vaatteet ja kiinnittämään numerot, käytiin pari kertaa vessassa ja lähdettiin ulos odottelemaan lähtöä. Odotteluaika meni sujuvasti Bajamajajonoissa, jossa yritettiin käydä tiristelemässä rakko tyhjäksi. Keli oli lämmin ja melko aurinkoinen. Sateesta ei tietoakaan. Yksi blogibongauskin mahtui mukaan, kun oltiin nioben kanssa kävelemässä lähtöpaikalle. Inka siellä oli juoksemassa ensimäistään ja hienosti juoksikin!


Lähtöpamauksesta liikkeelle massan mukana. Oltiin sovittu tavoitetahdiksi pitää 6:10 vauhtia yllä. Muutaman sadan metrin jälkeen oltiinkin jo tavoitevauhdissa. Vauhti tuntui mukavalta, juoksu rullasi ja nioben kanssa jonkin verran juteltiinkin välillä.

Jossain 7km kohdalla yhtäkkiä katsoin, että syke on 188. Yllätyin, koska se ei yhtään tuntunut siltä. Juttelin niobelle ja pystyin puhumaan ihan suht ok, aavistuksen hengästyneesti tosin. Hetki sen jälkeen (n. 8km kohdalla) tuli palelu ja menin ihan kananlihalle. Mainitsin tästäkin niobelle. Hämeenlinnan kaupunkimaratonin kympillä viime vuonna koin samaa ja päättelin sen taas nestevajauksen oireeksi. Sanoin niobelle, että mun on pysähdyttävä tankkaamaan nestettä seuraavalle huoltopisteelle. Niobe kysyi saako mennä menojaan. Totta kai. Pysähdyin 8km jälkeen olleelle huoltopisteelle, join pari mukia Dexalia ja pari mukia vettä ja jatkoin matkaa. Tarkoituksella hidastin vauhtia, josko kevyempi tahti olisi palauttanut olon paremmaksi. Vauhdin hidastumisesta huolimatta olo senkun paheni. Iho oli kauttaaltaan kananlihalla, tuntuman mukaan myös naamasta ja tuntui, että täytyisi yrittää pysyä keskellä housuja, kun kangas kananlihalla olevaa ihoa vasten tuntui ikävältä. Hankalampi homma juoksutrikoissa, voin kertoa. Juomisen jälkeen alkoi myös vääntämään vatsaa. Vajaan kympin kohdalla näin ea-pisteen ja kurvasin sinne. Kerroin oireet, sain vahvistuksen sille, ettei hyvältä kuulosta. Jatkamista ei suositeltu. Tilattiin autokyyti kisapaikalle. Istuin viltin alle kietoutuneena ja olin yhä kananlihalla. Useamman minuutin istumisen jälkeen syke oli edelleen 125-130. Sain suolaa ja join vissiin 7-8mukillista vettä. Autokyyti tuli ja matkalla Tammelan rajoilta Forssaan join vielä pullollisen vettä.

Kisahallissa söin, join ja join lisää. Olo alkoi olla kohtuullinen eikä enää palellut niin paljoa. Kellosta katsoin, että pian voi alkaa odottelemaan niobea maaliin ja menin kannustamaan. Hetken odoteltuani, sieltä se tulikin sitten. Ja voi hitto mitä vauhtia! Kentälle kääntyessä niobe ohitti ihan mieletöntä vauhtia useamman juoksijan. Yritin tallentaa kiriä kuviin, mutta vauhti oli niin järkyttävä, ettei puhelin millään ehtinyt mukaan. Kiriä riitti vielä maalisuoralle astikin.


  
Nioben maaliintulo pisti kyllä pahimman keskeytysketutuksen sivuun vähäksi aikaa. Spontaanit onnenkyyneleet ystävän loistavan suorituksen puolesta valui poskille ja kohta olikin halaamassa kyynelehtivää puolimaratoninjuoksikaa. Loppuaika oli 2:04:12 ja ihan varmasti olisi mennyt alle 2h, jos olisi uskaltanut alusta asti juosta omaa tasoansa. Mahtavaa niobe!  

Oma DNF sen sijaan vielä enimmäkseen ottaa päähän, mutta ammatillisesti ja järjellä ajateltuna ratkaisu oli ainoa oikea. Kisoja tulee ja menee. Seuraavalla kerralla ehkä muistan tankata nesteitä jo edeltävästi. Mulla on yleisestikin ongelma, että juon liian vähän. Olin siis varmasti jo lähtökohtaisesti kuiva. Keskeyttämisen jälkeen join n. 4000-4500ml nesteitä ja mikäli tällä sairaanhoidollisella kokemuksella virtsan väriä arvioin, niin se kaikki  ja vähän yli meni ihan tarpeeseen.

***

Arvonnassa kukaan ei uskaltanut veikata DNF:ää, joten päätin arpoa juomapullovyön + geelit ja patukat kaikkien osallistuneiden kesken. Laskenta osoitti osallistujia olleen 15, joten ne lukemat syötettiin rangom.org:n randomgeneraattoriin. 

Ja voittajaksi selviytyi kommentti numero 3!


Onnea siis Emilia! Voittajaa pyydetään lähestymään sähköpostitse osoitteeseen turtleontherunblogi (at) gmail.com osoitetietojen saamiseksi.

Nyt vaan viestiä etävalmentajalle ja tarkennusta ensi viikon juoksuohjelmaan.

8 kommenttia:

  1. Onneksi uskalsit tehdä oikein päätöksen ja keskeyttää, vaikka tottakai varmasti harmittaa. Kisoja tulee kuitenkin uusia!
    Tsemiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulee tulee. Ilmoittauduttu on jo elokuun Oulun Extreme Runille sekä Jyväskylään Finlandia Marathonin puolikkaalle.

      Poista
  2. Voihan harmitus. Mutta parempi näin. Seuraavalla kerralla sitten kirkkaan pissan taktiikalla jo edellisenä päivänä :-).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edeltävä nestetankkaus oli nyt näemmä pielessä ja ehkä jatkossa on varminta juosta vesipullon kanssa silläkin uhalla, että jossain kohti pitää poiketa reitin varrella bajamajassa tai pusikossa.

      Poista
  3. Harmillinen, mutta tietenkin oikea päätös.. :) Onneksi aina voi laittaa uusia tavoitteita. :) Laitan postia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just eilen puhuin niobelle, että se hyvä puoli Forssan DNF:ssä oli, että syyskuussa Jyväskylässä riittää jos kykenee juosta maaliin asti. Ei jää suorituspaineita. :D

      Poista
  4. Hani mulla on sulle lahja;) http://www.niobiumia.net/2013/06/lawael-lawe-cia.html

    VastaaPoista
  5. Kisajuoksujen keskeyttäminen on todella mälsää, mutta paikallaan joskus. Onneksi maltoit lopettaa.

    VastaaPoista

Kommentoi. Anna ehdotuksia. Neuvo. Kritisoi. Kysy. Kehu. Hauku.