Kaksikymppinen kuin viimeistä päivää

Tänään on tähänastisen elämäni viimeinen päivä. Huomenna olen 30-vuotias. Ei sillä, että siinä mitään vikaa olisi. Viiden vuoden kriiseilyn jälkeen sitä odottaa jo innolla ja asennoituminenkin on kääntynyt katastrofin ja maailmanlopun kautta jo siihen, että tästä se elämä vasta alkaa. On aikuinen, elämää nähnyt, vakavasti otettava ja kokenut - muutenkin kuin kokeiluin.

Vuosi sitten otin inhorealistisen kuvan 29-vuotiaasta minusta. Tarkoitus oli vuoden päästä näyttää aivan erilaiselta.

Päivää vaille vuotta myöhemmin (koska huomenna olen töissä 7-21:15) otin vertailukuvat.

Kuvan laatu on kännykän vaihtamisen myötä parantunut, mutta juurikaan muuta ei ole tapahtunut. Aivan autenttiset kuvat ei ole, koska shortsien alla on tänään bikinialaosien sijaan alushousut, mutta ei sekään silti selitä kaikkea sitä, mitä ei ole yrityksistä huolimatta tapahtunut.

 Onneksi mustavalkoisena kaikki on kauniimpaa.

Nyt kuitenkin lounasta ja pyöräilemään töihin. Huomenna alkaa uusi elämä, uudella kymmenellä.