6x5kg = 25kg?! ... Eiku!!

Hyvää iltaa ihanat!

Kolmen yövuoron aiheuttama sumu ja kooma alkaa hälvenemään, vaikka vieläkin auttamattomasti väsyttää.

Torstaina tosiaan ennen viimeistä yövuoroa kävin tunnin syvävenyttelyssä, jonka jälkeen siirryin työmaalle reilu kymmeneksi tunniksi syvähaukottelemaan.

Niin siinä kävi, kuten pelkäsinkin ja ostin kasan karkkia yövuoron iloksi. Ensin meni ihan hyvin, ostoskorissa oli kanacaesar-salaatti ja pisaratomaatteja ja sitten bongasin Candy Kingin namilaarit... Aijai. Jätin kuitenkin osan ostamistani nameistä aamuvuorolaisten ratoksi, vaikka ahmin koko kolmekymppisen kypsyydelläni iltaraportin aikaan itselleni karkeista jo huonon olon. Yh.

Yö meni kohtalaisen kivuttomasti kuitenkin, liekkö syynä sitten sokerienergia vai mikä. Aamulla ennen nukkumaanmenoa erehdyin katsomaan jalkojani. Virhe. Mun mies aina väittää, että "turvotus" on naisten keksintö, jota ei oikeasti ole olemassakaan. Ihan perhanan kovat hallusinaatiot mulla siis, koska kuva ei todellakaan tee oikeutta! Ja puolustaudun sillä, että sukat on myyty mulle markkinoimalla niitä "kiristämättömiksi" ja erisorttisia tukisukkiakin on tätä yövuorojen aineenvaihdunnan sekoamista korjaamaan kokeiltu... Yövuoroissa sentään joskus ehtii hetken istuakin ja nostaa jalkoja ylös, mitä ei koskaan aamu/iltavuoroissa kyllä tapahdu.

Perjantaina heräsin joskus iltapäivällä. Pää oli ihan pöpperöinen, enkä jaksanut kyllä lähteä salille tekemään yläkroppaa. Koomailin kotona pyjama päällä, kunnes piti lähteä viemään poikaa judosalille, kiskoin vaan päälle päivävaatteet, naamalle en tehnyt mitään ja hiukset laitoin pistämällä pipon päähän. Judon aikaan kävin alkossa (lahjusviski lapsenvahdille), pakkasin pikkumiehen tavarat ja judon jälkeen ajoin vielä lapsen yökyläpaikkaansa. Klo 19:10  näytin tältä -->

Tuntia myöhemmin oltiin jo hyvää kyytiä menossa kohti Tamperetta. Nainen on sama, outlook vähän muuttui...

Tampereella nähtiin ja kuultiin Rival Sons. Itse en kyseistä bändiä erityisesti fanita, mutta mies tykkää. Muutama reippaampi ralli kolahti minunkin musiikkihermoon ja laulaja oli kyllä äänensä kanssa aivan mieletön.

Kuvat on nykyään ärsyttävän epätarkkoja!

Keikalta tullesa mulle iski hirmuinen tarve saada grilliruokaa. Ja ei. Ei ollut tullut nautittua mitään alkoholipitoista, joka kyseisen himon olisi voinut saada aikaan. Kurvattiin paikalliselle snagarille ja löydettiin luukulta lappu, jossa luki "suljettu". Hyvä niin!

Hyvien yöunien jälkeen heräsin tänään klo 11. Lähdin hakemaan lasta hoitopaikastaan ja päivitin facebookiin näin:

Tunki jalkaansa 5 vuotta vanhat jousut, jotka sillon puristi vyötäröstä mutta löpötti perseestä/reisistä. Nyt ne puristaa perseestä ja reisistä, mutta löpöttää vyötäröstä. Mitä on tapahtunut?

No, onneksi lapsenvahtina toiminut ystävä paikkasi vyötärötilanteen syöttämällä minulle kahvin kanssa myös jäätelöä ja avot! Nyt on taas tasainen puristus kaikkialla! 

Lapsen haun jälkeen raahauduin salille, vaikka sohva houkutti. Tein yläkroppatreenin ja alataljasoudussa ihmettelin, miksi pitää irvistää, vaikka viime viikolla meni ihan hyvin koko sarja. Toisessa sarjassa ihmettelin vieläkin enemmän, että on se nyt kumma, ettei toistot irtoa! No daa! Ihan en vielä 30-vuotiaana osaa laskea kuuteen asti ja olin vahingossa ladannut +5kg ylimääräistä! Ihmekös tuo, että oli vähän raskaampi! 

Pystypunnerrukset tein myös viime viikkoa isommilla käsipainoilla ja ihmettelin peilistä ylävartaloani, joka näytti hämmästyttävän hyvältä ja selkä mukavasti vyötäröstä levenevältä, olkapää pyöreältä ja ehkä siellä aavistus hauistakin vilahti. Harmi, ettei sitä näkyä saanut ikuistettua kuvaan, koska näky oli hyvä vain puhtaissa liikkeissä peilin kautta katsottuna. Missä ihmeen hiomossa nuo kuntosalien peilit tehdään, kun siellä näyttää vartalo laihemmalta, mutta kuitenkin lihakset isommalta? 

Treenin jälkeen jumppasalissa yritin saada samaa mieltä hivelevää näkymää ikuistettua kuvaan sekä itselaukaisijalla että vanhanaikaisesti. Ehkä sekin oli hallusinaatio, koska en onnistunut.

Sen sijaan, onnistuin nappaamaan teille harvinaisen älyvapaan treenikuvan, jossa pääosaa näytellään taas ilmeillä. Ei tekniikalla. Ei taidolla.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Nyt jatkan taistelua herkkuhimoa vastaan, koska tekisi mieli katsoa leffaa ja napostella... jotain hyvää? Ehkä olisin myös ansainnut yhden hapokkaan siiderin vichyn, saunan ja puhtaat lakanat.

Huomenna on tehtävä vielä jotain liikunnallisia aktiviteettejä, ainakin siivousta sisällä ja pihalla (meneeköhän ne treenistä, jos oikein huhkii?) sekä pakattava tavaraa, jolla pärjää viikon treenaten, tavaten ystäviä ja lauantaina vähän menomonoja ulkoiluttaen. Maanantaina starttaa äidin ja pojan roadtrip, joka kattaa näillä näkymin Heinolan, Juvan, Joensuun, Jyväskylän ja Uuraisen. Luvassa rentoa oloa pojan ja kavereiden kanssa sekä treeniä yhdessä ainakin Annan ja nioben kanssa.