Banzaaaaaaai ja jalkarääkkitreeniä

Eilen tuli uitettua lasta, kun kerta tuli luvattuakin. Oltiin vähän toista tuntia uimahallissa ja aikani vinkumista kuunneltuani vein pikkumiehen hyppyaltaalle. Menin altaaseen vastaan ja annoin luvan hypätä jalat edellä altaan reunalta (hyppyaltaassa siis syvyyttä 4m). Meni hyvin. Annoin mennä ykkösen ponnahduslaudalle ja vannotin, että yhtään ei saa heiluttaa vauhtia. Seiskavee leiskautti sieltä monta monta kertaa.  Viimeisillä hypyillä jo joustin vähän ja annoin vähän joustaa.

Käytiin välillä altaissa uimassa ja sukeltelemassa, kunnes ennen lähtöä sain vielä kuulla "äitipliisvoidaankovielämennähyppäämäänedesyhdenkerran?" painostusta. No voitiinhan me. Pikkumies hyppäsi ykkösestä ja katseli haaveillen kohti kerroksia. Ei. En anna lupaa! Ajattelin, että ehkä realiteettiterapia auttaa ja kiivettiin katsomaan kolmosesta, kuinka korkealla oikeasti ollaan. Ei auttanut realiteettiterapiat, poika haaveili yhä tulevansa alas hyppäämällä... No. Äitinä piti tietenkin ennen luvan myöntämistä hypätä itse. Ei muuta kun ponnahduslaudalle ja varmaan noin 5min harkinta ja potslojoo. Nenään meni vettä, mutta hengissä selvisin... (Tässä yhteydessä ei uskoisi, että minä olen sekä hypännyt Benjin että ollut sellaisessa ihmiskatapultissa jossa leiskautetaan valjaissa kohti taivasta... ) Pikkumies oli yhä sitä mieltä, että hän haluaa hypätä kanssa. Syke oli varmaan 185, siis äidillä, mutta niin se seiskavee vaan tuli kolmosesta jalat edellä pläts vaan. Ei tuntunut missään. Uudestaan piti päästä. Ponnahduslaudalla uimalasien kiristys ja rohkeasti eteenpäin. Tällä kertaa tultiin jo reippaan BANZAAAAAIN saattelemana, niin kuin monta seuraavaakin kertaa, ennen kuin oli pakko lähteä pois...

Äitinä tuntui kohtalainen nykäisy napanuorasta. Mistä lähtien vauvat on muka hyppineet kerroksista? Hä?! Menin illalla toipumaan järkytyksestäni tunnin prospinningiin + 30min venyttelyyn ja yhä silti olen aivan järkyttynyt. KOLMOSESTA! 7-VUOTIAANA!!

Tänään oli määrä mennä työterveystarkastukseen klo 10 ja sinne meninkin. Aikaa oli moiseen varattu pari tuntia, mutta ei siellä onneksi ihan niin kauaa tarvinnut olla, koska asiat oli kunnossa. Kolesteroli (se huono) voisi toki olla matalampikin (sukuvika), mutta hyvää oli niin paljon, että kompensoi ja huonokin oli vielä viitearvoissa, naftisti tosin. Myös maksa-arvot, paastosokeri ja hb (139!) oli kunnossa. Audit-testi, elintavat ja työn kuormittavuus oli kunnossa minun osaltani. Lääkäri soittaa vielä ensi viikolla, haluaako tsekata myös kilpirauhasarvot ja seurata tuota kolesterolia (kiitos, sukurasitteet taas...), vaiko ei.

Työterveyshoitajalta menin suoraan salille. Ihana käydä tuolla sillai, ettei ole mitään kiirettä minnekään. Vuorossa oli jalkarääkkitreeni, joten lämmittelin kuntopyörää polkemalla 15min.  Tein ohjelman mukaiset liikkeet, tosin jalkaprässi ja kyykky tangolla vaihtoi paikkaansa, koska tanko oli koko ajan isojen poikien käytössä. Loppujenlopuksi menin jumppasaliin ja latasin pumppitankoon painoa sen verran, kuin mitä se iso tanko painaa (kai se on jotain parikytkiloa?) ja kyykkäilin siellä autuaassa yksinäisyydessäni. Note to myself seuraavaa kertaa varten, että 30+ kg ei nouse selän päälle kyykkäämistä varten ilman telinettä, ainakaan kovin helposti. Kannattaa ehkä odotella vuoroaan sille isojen poikien tangolle, jos meinaa ladata yhtään enempää painoa kyykkyihin...

Puhelin oli mukana, joten informaatioarvoltaan ja laadultaan erittäin hyviä treenikuvia on tiedossa. Tuli todettua, että kyykätessä jos kuvaa samalla, hajoaa tekniikka sekä kyykystä että kuvaamisesta. Puolustan, että en laskenut näitä mannekiinikyykkyjä sarjoihin mukaan, vaan tein ne  puhtaana no, puhtaampana erikseen.

Vatsat rutistin sekä jalkoja nostellen, pallon päällä että siinä hämärässä laitteessa (joka tuntuu toisinaan lonkankoukistajissa), mutta sain ihmeen hyvin rutistuksen tuntumaan myös vatsoissa. Loppuun 5min jäähdyttely ja palauttavat nopeat venytykset. 1:41 kaikkineen kuvaamisineen ja odotteluineen, maksimisyke 171, keskisyke 117 ja kaloreita tuhlasin 500kcal. Muutoinkin oli parempi jalkatreeni, kun tiesi jo suoraan, mistä painoista alkaa ja pystyi jo joihinkin heti lisäämään, vaikka ihan minipainoilla vielä mennäänkin!

Treenin jälkeen taas tunsi tehneensä ja siltä se myös näytti.

Tänään alkaakin yövuorot, joten saa nähdä millaisia zombihoitajan horrortreenejä kykenee tekemään loppuviikosta. Huomenna tai ylihuomenna kuitenkin saliohjelman mukainen yläkropparutistus.