Off Topic - postaus vol. 2: Keikkaa pukkaa

Huh. Viikonloppu on ollut aika menontäyteinen. Töiden jälkeen perjantaina lapsi hoitoon, kotiin syömään ja laittautumaan ja menoksi.

Eilen lähdin siis kaverin kanssa uhmaamaan tuulta ja tuiverrusta ja ajoin Hyvinkäälle katsomaan Patajätkä-yhtyeen keikkaa. Mies soittaa siis rumpuja kyseisessä yhtyeessä ja pääsin pitkästä, pitkästä aikaa mukaan keikalle. Tästä puolison harrastuksesta mukana elämisestä onkin jo jossain aiemmassa postauksessa mainittu. Rumpuja en vieläkään soita, mutta kamera tuli mukaan, ja muutama (huono) kuva tuli pojista otettua. Vika oli kuvaajan lisäksi myös valaistuksessa, joten silkkaa sutta ja sekundaa syntyi. Onneksi kuvaaja oli sentään aivanperhananhyvännäköinenmuija. :D - Laitetaan nyt silti nuo omakuvat pienimpinä, vaikka uudesta tukasta tykkäänkin ihan älypaljon. :)

Vasemmalta: Kalle Saarelma (basso), Miikka Henriksson (kitara, laulu) Pasi Kuitunen (rummut) ja Karo von Rutenhjelm (koskettimet, taustalaulu)

Patajätkä koostuu siis neljästä nuoresta (?), komeasta ja taitavasta muusikosta. Soitto sujuu tanssimusiikista bilemusiikkiin ja taipuu pojilta vaikka rockimpikin setti. Vaikka vedänkin nyt armottomasti kotiinpäin, niin lämpimästi suosittelen silti. Soittotaidon lisäksi pojat on erittäin mukavia. Vahvinta mitä keikan aikana näin juotavan taisi olla ravintolassa ties kuinka monta tuntia seisonut kahvi. Liittäisin riemuksenne videonkin, mutta tekniikka ja minä ei taaskaan olla väleissä. Ehkä video tupsahtaa siten, kun tähtipölyn määrä ilmassa vakiintuu optimaaliseen ja tuuli tuivertaa täsmällisesti oikeasta suunnasta ja kaikki taivaankappaleet ovat kompensaatiossa keskenään. Patajätkä löytyy myös fb:stä, jos joku haluaa tarkemmin tutkiskella.Siellä voi ehkä toimia videotkin. Ehkä.  Bändin kotisivut on päivityksen alla.

Hah! Sain videon ladattua Youtubeen! Kuvan- ja äänenlaatu suoraan Canon 500D:n ja tärinä johtui allekirjoittaneen heikoista käsivoimista kannatella kameraa vakaasti paikallaan. 

Tänään leikin aamupäivällä olevani yhä taitava parturi-kampaaja. No. En ole, mutta uskalias kaveri sai kuitenkin kätteni jäljiltä pikkujoulukampauksen. Hiusten näperteminen on toisinaan kyllä tosi hauskaa, ihan harrasteena. Sen jälkeen ruuanlaitto ja lauantaisali ihanasti yhdessä miehen kanssa. Vähän kiireellä kotiin, saunaan ja taas naama nätiksi ja kohti Fresnoa ja Verkatehdasta. Fresnossa syötiin hyvin (ja joinkin, ihan yhden kuivan omenasiiderin! Aatella!) ja Verkatehtaalla viimeisteltiin vatsalihastreeni nauramalla Sami Hedbergin stand up- keikalla.

Takana on siis ollut paljon mukavaa tekemistä yhdessä puolison kanssa ihan kahden. Huomenna treenataan istumalihaksia ja haetaan pikkumies hoitopaikastaan Joutsasta. Varmaan pitää illalla yrittää ehtiä salille jonkinlaiseen jumppaan, koska maanantaina ja tiistaina on iltavuorot ja aamutunnit on rajallisia. Huomenna lupaan tehdä enemmän treenistä ja uudesta ruokavaliosta ja sen fiiliksistä kertovamman postauksen. Tämä on ollut nyt ihan asian vierestä tämän viikon. Oon silti käynyt treenaamassakin. Joku roti sentään. :D

Ja tämä joulukuun eka oli muuten historian ensimmäinen, etten avannut omaa suklaista joulukalenteriani. Mukava yksityiskohta suhteistani suklaakalentereihin on myös se, että ensimmäisen kerran onnistuin avaamaan kalenterin luukku kerrallaan ollessani kypsässä 17-vuoden iässä. Minä olen siis esimerkki malttavaisuudesta ja kärsivällisyydestä. Ja nyt. 30-vuotiaana, suhteemme suklaakalenterin kanssa on katkennut!

Postaus on nyt melkoinen sillisalaatti. Välillä elämä on muutakin kuin jumppatrikoita ja sykelukemia. Hyvä niin. Näissä sekavissa merkeissä mentiin tämä viikko ja ensi viikolla taas tutummat, joskin varmasti yhtä sekavat  kujeet. Ja muuten.  Inbody- kehonkoostumusmittauskin!

Kuinkas teidän viikonloppu on sujunut?