Tokkurapökkyräpäivä!

Siinä oli perinteiset Polarin maanantaiterveiset. Pitkästä aikaa erittäin palkitsevatkin vieläpä! Polarin mukaan tällä viikolla pitää treenata samaan malliin. Yritän!

Yövuorot on nyt kärsitty. Yövuorojen välissä en tehnyt mitään ja se tuli tarpeeseen.  Töihin seuraavan kerran torstaina. Tänään kävin sh'bamissä (josta lähdin vähän kesken pois) ja säntäsin suoraan 45min cardiospinningiin. Päivä oli siis puhtaasti aerobisen treenin päivä ja vähän kyllä yövuorotokkura haittasi. Huomiselle sovittiin salille treffit yhden kaverin kanssa. Edessä jalkarääkkipäivä.

Äsken tein pienet alaraajojen venyttelyt spagaatitavoite tähtäimessäni ja kyllä se selvästi vaan lähtee lähestymään se lattiapinta, vaikka kaukanahan se vielä on. Leuanvetoa en ole treenannut satunnaista yrittämistä lukuunottamatta ja juoksua en ole edes ajatellut... Onhan tässä koko vuosi aikaa, paitsi ettei ole...

Yksi tavoite jäi vielä mainitsematta, mutta taidan pitää teitä vielä hetken aikaa jännityksessä, kunnes asia vähän varmistuu. :)

Lupasin jossain vaiheessa, että 30 jäsenen jälkeen uudistuu ulkoasu. Se on nyt saavutettu, joten kysynkin teiltä nyt minkälaisia toiveita teillä on  uuden ulkoasun suhteen?

Pää on väsymyksestä aivan jumissa, joten hyvää yötä. 

Viikon topit ja flopit

Viikon flopit:

• Yövuorot hajotti pään, kehon, ruokarytmin ja pilasi monta hyvää treenipäivää.
• Polarin mukaan harjoitusviikko ei ollut edes "hyvä" vaan "kuntoa on ylläpidetty". Kehoitti harjoittelemaan ensi viikolla enemmän.  - Haistakoon nyt! 

Viikon topit:

• Paino palasi takaisin omalle kymmenluvulleen, marginaalisesti tosin, mutta palasi!
• Yövuoroihin nähden harjoitusviikon saldo oli hyvä, sanoi Polar mitä tahansa. 
• Pikkumies sai siirron jatkouimakoulu 2:sta sammakoihin. <3 
• Mulla alkoi L O M A ! 
• Salitreeni on kivaa. Mun mies on kiva. Mulla on kivat kaverit. Elämä on kiva. 

 Viime viikolla ainakin kehonhuolto oli kondiksessa. Ja onhan se polar oikeassa, että aerobista on hävyttömän vähän suhteessa entisiin määriin. Tarvis varmaan päivittää ehkä Polarin harjoitusohjelman tavoitteetkin...

***

Tänään pakataan reput ja kassit ja otetaan suunta kohti itäsuomea. Tehdään pikkumiehen kanssa tosiaan kaksin syyslomaroadtrip. Mennään tänään Heinolan ja Juvan kautta Joensuuhun, jossa yövytään kavereilla pari yötä. Tiistaille on suunniteltukin treenitreffit Annan kanssa.  Keskiviikkona siirretään leiri Jyväskylään, jossa majoitutaan isoveljen nurkkiin, tavataan kavereita ja sukulaisia, käydään varmaan Peurungassa uimassa ja lauantaina mä ajattelin lähteä kavereiden kanssa katsomaan Samuli Putroa. Tosin, lauantai illan lapsenvahtikuvio on vielä semisti epävarma (lapsenvahti ei vielä tiedä), mutta eiköhän se suttaannu jotenkin. Sunnuntaina ajellaan kotiin, koska Sammakko-ryhmän ekat treenit on klo 17:30 uimahallilla.

Blogia päivittelen, jos jaksan raahata mukaan läppärin / temppuilla tablet-päivitysten kanssa. Treenikassi lähtee kuitenkin ehdottomasti mukaan, joten ei turhaan jäädä lorvailemaan, lomallakaan!

Mukavaa alkavaa viikkoa ja hyvää lomaa teille, joilla se on!

Syyslomakuva täältä.

Sunnuntain hidas lenkki ja kohti uutta treeniviikkoa

Viikonloppuna sain täytettyä tavoitteeni, jonka asetin itselleni perjantaina. Siis sen, että käyn ainakin kahdella lenkillä viikonlopun aikana. Perjantaina juoksin fiilispohjalta 8km ja eilen kävin suunnitelmallisemmin lenkillä. Tavoitteena oli juosta ns. "hidas ja pitkä" lenkki. Hidas olen kyllä, mutta kovin pitkää lenkkiä en hitaudestani johtuen saanut aikaan.

Lähdin matkaan vasta kahdeksan jälkeen illalla, joten myöhäinen lähtöaikakin hieman rajoitti matkan kestoa ja pituutta. Ehdin juosta n. 1,5h ja matkaa kertyi 11,5km. Sykkeet pysyi alkumatkan kurissa ja nuhteessa, mutta loppua kohti ei. Korkeat sykkeethän on aina ollut juoksuharjoitteluni ongelma, kun kävellen sykkeet ei nouse tarpeeksi ja juosten nousevat liikaa. Ja ei. En voi enää hidastaa, koska reipas kävely on nopeampaa, muttei silti nosta sykkeitä riittävästi. Kävelyvauhtia hitaampi juokseminenkin nostaa sykkeitä liikaa...  No, en malttanut pilata lenkkiä sykkeiden vahtimisella taaskaan, koska juoksu tuntui siltä, että olisin voinut jatkaa vaikka maailman tappiin asti hitaasti kiiruhtaen. Oli aivan mahtava lenkki. Tihkusadetta, pimeä syysilta, märkä asfaltti ja puista tippuneita, märkiä keltaisia lehtiä maassa.  Kuulokkeissa samat biisit, kuin Hämeenlinnan kaupunkimaratonin kympillä, eli vähän hevimpi setti. Biisilista löytyy täältä ja lenkin datat kiinnostuneille täältä.

Lenkille puin päälleni Asicsin juoksutrikoot, ehkä toista kertaa koskaan viimevuotisen Espoon Rantamaratonin kylkiäispaidan (ihan ok Adidaksen tekninen paita, mutta erittäin hassu leikkaus!) ja punaisen Craftin juoksutakin. Jalkaan laitoin uskolliset Nike Air Pegasus 26:t, jotka alkavat olla jo parhaat juoksukilometrinsä juosseet. Täältä sain muistutuksen siitä, mitkä ovat seuraavat juoksulenkkarit, mitkä ostan. Tunnustan. Kävin jo vähän katselemassakin.

Espoon Rantamaratoniin on aikaa kolme viikkoa. Nyt täytyy siis tehostaa juoksutreeniä. Tälle viikolle juoksupäiviksi valikoituu tiistai, torstai ja lauantai. Tiistaina ohjelmassa on kevyt lenkki. Ohjelmassa on merkitty 30-40min, mutta taidan juosta kevyesti tuon kasin. Torstaina ohjelmassa on 15min verryttely. 3-5km vetoja 80-90%max sykkeellä ja välissä 2-3min palautukset ja 15min jäähdyttely ja lauantaina mennään taas 90-120min hidasta ja pitkää.

Salille yritän päästä keskiviikkona ja perjantaina. Molempina päivinä pyrin lämmittelemään puolen tunnin spinningillä ja siihen päälle Body Pump. Torstaina voisi yrittää ajoittaa lenkin niin, että ehtisi illan venyttelytunnille. Tällä suunnitelmalla lepopäiväksi jäisi maanantai (tänään iltavuoro) ja sunnuntai (myös iltavuoro).  Perhe tässä kärsii, mutta treenattavakin on. Garminin vertailujen mukaan juoksukunto ei ole kehittynyt vuodentakaisesta juuri yhtään.

Polar kertoi viime harjoitusviikon olleen hyvä, siitäkin huolimatta, että sykemittari sekoili koko perjantain 8km lenkin ajan, eikä kellottanut lainkaan järjellisiä sykelukemia. Viikon yhteissaldo oli reilu 4h (säälittävää!). Polarin mukaan tällä viikolla pitäisi harjoitella enemmän sykealueella 1, joka ei tule tapahtumaan, jos ohjelmassa on kolme juoksulenkkiä.

Huh huh ja ohhoh!

Huh huh ja ohhoh - otsikon mukaisesti oli ehdottomasti yleisin facebookin tilapäivitys sunnuntaina kaveripiirissäni. 

Viikonloppuna vietettiin tosiaan 30-vuotissyntymäpäiviä. Ystäväni nioben kanssa aloitettiin jo perjantaina, pelattiin skippoa ja juotiin skumppaa. Vakaa aikomus oli mennä lauantaiaamuna salille.

No. Maisteltiin vielä hieman boolia ja valvottiin melkein kolmeen. Ei menty salille.

Lauantaina oli odotettu päivä ja ysäriteemalla varustetut juhlat edessä. Juhlapaikalle mentiin puolilta päivin ja hieman kahden jälkeen tuli ensimmäiset vieraat. Juuri ja juuri saatiin kaikki valmiiksi ennen sitä. Ihmeen hissukseen tipoitteli vieraita, mutta kyllä ne bileet siitä sitten käynnistyi.  Vieraita oli kaikkinensa kai jotain 25-30 väliltä ja suurin osa oli innoissaan teeman mukaan pukeutunut. Ne ketkä ei olleet löytäneet sopivia vaatteita, oli silti mukana innoissaan teemassa ja verestämässä nuoruusmuistoja.

Juhlapaikka oli tosi hyvä, mökkityylinen. Saunottiin, uitiin, juotiin, syötiin ja tanssittiin tunti tunnin jälkeen. Välillä jorattiin miehen bändin soittaman livemusiikin tahdissa ja välillä ysärimusiikkia soittavan DJ:n tahdissa. Illan päätteeksi vielä useamman tunnin saunamaraton ja lisää uintia...

Ja tanssia.

Tämä viimeinen jorauskuva on otettu klo 03:39. :D Kaverin kasvot plurrasin.

Oli tosi hyvät ja hauskat bileet. Väsymys on vaivannut koko alkuviikon ja siitä syystä treeneistäkään ei ole tullut kirjoitettua. Ei ole kyennyt tekemään mitään.  Ihania lahjojakin sain, vaikka kielsin mitään minulle ostamasta. Sain syötävää ja juotavaa juhliin (sitä olinkin toivonut, jos välttämättä pakko oli jotain ostaa), ihania tavarajuttuja ja aivan mahtavat lahjakortit sekä Oodin kolmekymppiselle. Lahjakortteja tuli Sokokselle ja Intersportiin ja sokerina pohjalla, iso elämyspuistopaketti Mikkelin Xon-elämyspuistoon x 2. Siellä on luvassa kaikkea jännää. Katapulttia / Benjihyppyä, megatrampoliinia ja jättikeinua ym. kivaa, hurjaa ja ihanaa. Harmi, ettei sinne enää tänä syksynä ehdi. No, onpahan keväälle odotettavaa!

Oodi kolmekymppiselle sisälsi sellaisia ylisanoja, että pääsi itku.

Ystäväni Joni oli kirjoittanut minusta näin:

 " Olet hauska, ystävällinen, iloinen, huumorintajuinen, kaunis ja ihana, urheilullinen, reipas, tomera, vastuuntuntoinen, älykäs, räväkkä, huomaavainen, päättäväinen, toimelias, rehti, nuorekas, temperamenttinen ja höpsö. Olen ylpeä saadessani kutsua sinua ystäväkseni. "

Kiitos, Joni. Niin mäkin sua.

Sniif ja nyyh. Mulla on kyllä aivan hurjan ihana posse ihania ihmisiä ympärilläni. Juuri omanlaisiansa, juuri täydellisiä jokainen. Aivan ihania.

Nojoo. Varsinaiseen aiheeseen palatakseni...

Viime viikko oli Polarin mukaan kuitenkin hyvä treeniviikko. Tavoitteet tuli saavutettua ja uusi ohjelma päivittyi kelloon. Nyt viikkotavoite on 5:45:00 ja tiedän jo nyt sanoa, että tällä viikolla harjoitusviikko jää auttamatta vajaaksi. Tähän mennessä en ole perjantain jälkeen tehnty mitään ja huomenna alkaa yövuorot. Yövuorojen aikaan treenaamisestahan kirjoitinkin juuri edellisten yövuorojen jälkeen.

Huomenna täytyy kuitenkin yrittää saada jotain aikaiseksi, ellei orastava kurkkukipu ylly. Viikonlopun saunomisella lienee osuutensa asiaan. Lenkkiä tai salia tai molempia suunnittelen huomiselle. Zombihoitajan valvominen loppuu sunnuntai aamuna ja sunnuntain ja maanantain välisenä yönä lähdetäänkin kohti Helsinkiä, Billundia ja Legolandia. Ensi viikolla olisi myös Hämeenlinnan kaupunkimaraton, jonne aion mennä kympille. Valmistautunut en ole, mutta vaikka menisi puolitoistatuntia sitä kymppiä juostessa, niin sinne mennään. En lähde tavoittelemaan parempaa aikaa, kuin viime vuonna, vaan endorfiineja juoksutapahtumasta ja motivaatiota treenata paremmin syksyn tapahtumiin...

Ownindex 49 - Erittäin hyvä, ellei täydellinen

Koska ranteessani keikkuu Polarin FT60 kello, niin tein pitkästä aikaa kuntotestin polarin omalla sovelluksella. Sovellus laskee indeksin, joka mittaa aerobista kuntoa leposykkeen ja sen vaihteluiden perusteella.

Polarin manuaalissa kyseisestä testistä kirjoitetaan näin:  

Polar-kuntotesti™ on helppo, turvallinen ja nopea tapa mitata aerobinen (kardiovaskulaarinen) kunto lepotilassa. Tuloksena on Polar OwnIndex, joka on verrattavissa maksimihapenottokykyyn (VO_2max), jota puolestaan käytetään yleisesti aerobisen kunnon arviointiin. OwnIndex-arvoon vaikuttavat liikunnan aktiivisuustaso pitkällä aikavälillä, syke, sykevälivaihtelu levossa, sukupuoli, ikä, pituus ja paino. Polar-kuntotesti on kehitetty terveiden aikuisten käytettäväksi. 

Suhtaudun moisiin testeihin enemmän kuin varauksella, mutta koska ei nyt ole polkupyöräergometri-testiinkään ollut heittää 70€ ylimääräistä rahaa, niin mennään näillä tiedoilla paremman puutteessa. Ja ainakin omat tulokset ovat vertailukelpoisia keskenään, jos ei muuten niin huvin vuoksi ainakin.

Aiemmin indeksini ovat keikkuneet siinä keskiverron ja hyvän rajamailla, mutta tänään räjäytin potin. Ownindex 49!

Tänään kuntoni on vielä erittäin hyvä, mutta lauantaina kolmenkympin täyttyessä kuntoni muuttuu kuin taikaiskusta erinomaiseksi.

Koska tänään mitä ilmeisimmin uskotaan satuihin, niin taidanpa pistää Tvinsiltä tilaten Ab-doerin ja Ab-Tronicin, joilla pääsee  lähes mitään tekemättä huippukuntoon ja saa litteän, lihaksikkaan vatsan  röllykän tilalle.

Siitä puheen ollen...

... ja ysärihenkisiä syntymäpäiväjuhlia kovasti odotellen!

Tähtihetkiä

Lauantaina lenkillä ekaa kertaa ikinä takaa tuleva auto tööttäili ja niiden ohittaessa apukuskin ikkunasta kurkisti minuun päin joku ehkä 18-vuotias teiniviiksi. Näytän vissiin paremmalta takaapäin!? Toivottavasti ei parka säikähtänyt naaman nähdessään.

Kävin juoksemassa siis PK-kasin, jossa välissä noin kilometrin pätkä 5:30-5:40 min/ km. Keskitahti oli 7:54min/km ja keskisyke 152.  Se on noin 40sek/km nopeampaa kuin sama lenkki samoilla sykkeillä viime vuonna. Yeah!

Eilinen päivä meni töissä ja taas kerran HML-JKL-HML välillä ratin ja penkin välissä. Periaatteessa tykkään ajaa, mutta on se  vaan puuduttavaa. Kävin veljentytön 7-vuotissyntymäpäivillä ja hain oman pikkumiehen mummolareissulta kotiin. Koko matkan satoi vettä. Oli järkyttävä paluuruuhka, ei onneksi siihen suuntaan mihin minä olin menossa.

Tänään myöhempään (vasta klo 15:00)  iltavuoroon. Huomenna vapaa!

Polar sentään palkitsi tänä aamuna:

Urheiluvälineitä ja välineurheilua

Tänään pääsin pitkästä aikaa laittamaan juoksulenkkarit jalkaan ja kävin lenkillä. Koska olen välineurheilija (ja ylpeänä tunnustan syntini), niin laitoin vasempaan ranteeseen Polarin ja oikeaan Garminin Forerunner satakympin. Koska kumpikaan sykevyö ei kommunikoi molempien kellojen kanssa, oli ympärilläni myös molempien laitteiden sykevyöt. Eikö kuulosta melko hullulta?  Ehkä, mutta kaikelle on looginen selitys, ainakin omasta mielestäni. Haluan saada treenin kirjautumaan Polarin harjoitusohjelmaan sekä sykekäppyröiden piirtyvän Garmin Connectiin käppyröiden tarkastelua varten. Se ei onnistu ilman tuplavyötä ja tuplakelloa, joten niillä mennään.

Jalkaan laitoin jo monta sataa kilometriä juosseet Niken Pegasokset, jotka sopii parhaiten penikkavaivaan taipuvaisille säärilleni. Kaapista löytyy myös Niken Vomerot, joihin yritän edelleen hiljalleen jalkojani totuttaa, jotta voisin joskus siirtyä niihin. Talvijuoksua varten on Asicsin maastojuoksulenkkarit. Juoksuvaatteiksi valikoitui kesän suosikkini, Run Wild- t-paita sekä 3/4 mittaiset Adidaksen trikoot. Ja hei, sillä todellakin on väliä, millä vaatteilla juoksee! Hyvännäköiset, istuvat ja teknistä materiaalia olevat hengittävät treenivaatteet tekevät harjoittelusta mukavampaa ja kaikin puolin kivempaa - väitän, että vaikutusta siinä mielessä on myös suorituskykyyn, jos treenaaminen on mukavampaa ja aktiivisempaa siksi, että varusteet on kunnossa.

Tämän oivalluksen kunniaksi tänään pienen pienen tilauksen tein Startfitnessille. Olen älyttömän hyvä luomaan itselleni erilaisia tarpeita. Olen jo aiemmin todennut pikaisesti alkuvuodesta ostamani salikengät huonoiksi, niissä kipeytyvät päkiät. Tarvitsin uudet. Tilasin Asicsin Gel  Kaedat ,jotka joissain yhteyksissä oli sisäliikuntakenkinä (joilta ne minusta näyttää) ja joissakin yhteyksissä  mainittu kevyinä juoksukenkinä. Maksoivat alle 25£, eiköhän niitä hintansa edestä käytä. Lisäksi halusin tarvitsin uuden hupparin vedettäväksi treenin jälkeen päälle. Reebokin harmaa alle 15£. Vanhat urheilurintsikatkin alkoivat olla jo harmaita. Tarvitsin uudet ja Nikeltä uudet maksoivatkin vain alle 13£. Viime vuonna ostamani Craftin juoksushortsit kinnaa hivenen pakarasta. Tarvitsin uudet, tilasin Asicsin Ayamit, alle 10£. Kesä ja kuuma, silloin tarvitsee shortsit! Tarvitsee! Se mitä EI tarvitse, niin kukaan EI laske noita summia yhteen. Eihän?

Henkilökohtaisesti luulen, että minun olisi kuulunut syntyä insinööriksi tai ammattimaiseksi shoppaajaksi. Sen sijaan opiskelin sairaanhoitajaksi ja olen nyt äärimmäisen viehättynyt seuraamaan sykekäyriä ja vertaamaan harjoituksia keskenään, eikä sairaanhoitajan palkalla paljoa tarvitsisi shoppailla. Shoppailen silti. Välillä tutkin niitä sykekäyriä siksi, että havaitsisin pienen pientä kehitystä tapahtuneen, mutta yleensä tuijotan niitä vain todetakseni, miten hitaasti juoksen ja miten paljon liian kovilla sykkeillä. Näin myös tänään.

Lenkki itsessään oli aivan sieltä ja syvältä. Mp3-soitinkin oli kuollut juoksutauon aikana. AARGH! En tiedä, onko se rikki vai onko tyhjentänyt akkunsa itsestään, mutta käynnistynyt se ei ollenkaan.

Lenkillä syke nousi liikaa, jalat painoivat ja hengitys oli työlästä. En pystynyt juoksemaan kuin pätkittäin, koska halusin pitää sykkeen Polarin tehoalueella 2, jonka Polarin kuntotesti on määritellyt  olemaan 132-161. Välillä sitten kävelin pätkiä, annoin sykkeen laskea ja taas hölkkäsin. 5,55km lenkkiin tuhraantui aikaa 47min. Sanoinkos minä jotain siitä kilpikonnasta? Hyvä juttu oli, että sykkeet laski myös nopeasti ja muuten fiilis juosta oli hyvä. Kyllä tästä taas noustaan.

Nielu tuntuu yhä hivenen limaiselta ja nenä aavistuksen tukkoiselta, kipeä olo ei  silti missään tapauksessa ole. Pyysin töissä silti lääkäriltä todistuksen Forssaan ja siirsin osallistumiseni ensi vuodelle. Se päätös on nyt tehty. Harmittaa.

Juoksuharrastuksen lähihistoria

Kaikki alkoi kai vuonna 2010, helmikuussa. Istuin lääkärin vastaanotolla ja kuulin mitä todennäköisimmin sairastaneeni edelliskesänä aivoinfarktin ja näin myös epikriisiin diagnoosin kohdalle kirjoitettiin. Olin tuolloin ollut juuri ja juuri 27-vuotias. Riskitekijöiksi keksittiin tupakointi ja  migreenitaipumus, sekä hyvin lievänä tekijänä hormonikierukka. Näistä kolmesta ainoa, johon saatoin itse vaikuttaa oli tuo tupakoinnin lopettaminen ja kieltämättä muutenkin aivoinfarkti kannusti elämäntaparemonttiin. Lopetin tupakoinnin ja samoihin aikoihin Hämeenlinnaan rantautui myös Zumba. Aloin käydä työkavereiden kanssa Zumbaamassa ja innostuin. Kunto kasvoi, ja lumien sulaessa aloin miettimään, että jos kestän tunnin-pari zumbaa, niin ehkä voisin aloittaa myös jonkinlaisen juoksukoulun jolla tavoitella 5km yhtäjaksoista juoksemista. Aikatavoitteeksi asetin vitosen puoleen tuntiin.

Ostin elämäni ekat juoksulenkkarit ja vähän sen jälkeen myös sykemittarin (Polar FT60). Aloin juosta. Juoksin lyhtypylvään välin, juoksin kaksi ja niin edelleen. HeiaHeian ensimmäinen juoksumerkintä on 18.5.2010 ja statistiikassa 2,4km ja aikaa oli mennyt 20min. 11.6.2010 olen kirjannut juosseeni 7km tunnissa. Heinäkuussa 2010 muutin  ja nyrjäytin muutossa nilkkani. Tämä vastoinkäyminen aiheutti aikamoisen takapakin ja myös juoksutauon. Jossain vaiheessa kesää jaksoin juosta sen 5km, mutta puoli tuntia ei ollut lähelläkään. Syksyllä jaksoin juosta 7km yhteen menoon 53minuuttiin. Se tuntui todella pitkältä lenkiltä jo se!

Talvella eksyin taas tupakkanaisten seuraan. Liikuntaharrastuskin vähän jäi ja joku hyvä tekosyykin sille varmasti oli. Heiaheia on täysin vailla merkintöjä koko talven ajan. Kevään alkaessa sulattaa lumia pois asfaltia alkoi taas juoksuvarvas kutiamaan. Huhtikuulta 2011 löytyy seuraavat merkinnät, jolloin 5km on taittunut tämän mukaan 35min. Muistan heittäneeni tuon ajan vähän hatusta, koska jotain ongelmaa oli ajanoton kanssa. Uskon, että todellinen aika oli lähempänä 40min tuossa vaiheessa talven venymisen jälkeen. Lopetin taas tupakoinnin ja otin tavoitteeksi juosta 10km putkeen numerolappu rinnassa. Sen tein Forssan suvi-illassa 2011 aikaan 1:09:03. Elämäni ensimmäisen 10km lenkin juoksin treenin vuoksi vain muutamaa päivää ennen. Lenkin jälkeen itkien soitin ystäville ja ilmoitin: "Minä. Juoksin. 10km. " Ehkä yksi elämäni suurimmista itseni voittamisen hetkistä.

Kympin suorittamisen jälkeen päätin juosta puolimaratonin syksyllä. Kesän treenit meni ensin ihan hyvin. Juoksin yhä liian kovilla sykkeillä ja liian usein. Viisaammathan jo tietää mitä siitä seuraa. Minäkin tiedän nyt. Siitä tulee rasitusvammat eli penikkaongelmat. Niiden kanssa taistellessa kesän juokseminen oli vähän sellaista sun tällaista. Samoin oli hankalaa pysytellä erossa tupakkakääryleistä. Jos juoksin, en polttanut. Jos en pystynyt juoksemaan, aloin polttamaan.

Syksyyn mennessä sain nippa nappa 200km juostuja kilometrejä alle ja osallistuin Espoon Rantamaratonin puolikkaalle. Puolikkaalle treenaaminen oli ollut tosiaan vähän epäjohdonmukaista ja tupakansavun höystämää, mutta osallistuin silti puolikkaalle, vaikka tiesin olevani ehkä jopa huonommassa kunnossa, kuin kesäkuussa Forssassa. Juoksin kuin juoksinkin ystäväni nioben kanssa puolimaratonin. Aika oli 2:27 ja risat, mutta juoksin sen. Niobe ehti oman maaliintulonsa jälkeen käydä suihkussa ja vaihtamassa vaatteet, ennen kuin tuli urheilukentälle minua kannustamaan. Hieman juostaan eri sarjoissa ja siksi niobe onkin ehdottomasti oma juoksuesikuvani.

Puolimaratonin jälkeen oli taas varmasti hyviä tekosyitä paljon, koska seuraavan kerran sain juoksutossut jalkaan vasta marraskuussa. Talven ajan kuitenkin yritin jollain tavalla juosta koko talven. Välillä aktiivisemmin, välillä vähemmän aktiiviesti. Käännekohta liikuntaharrastukseen tuli kuitenkin hieman ennen joulua, kun miehen siskon houkuttelemana kävin tutustumassa läheiseen kuntokeskukseen ja otin jäsenyyden sinne.

Kuntokeskusjäsenyyden jälkeen menetin sekä body pump että spinning-neitsyyteni, otin 10 kerran Fustra PT-paketin ja tein tuttavuutta Zumban kaltaisen Sh'bamin kanssa. Käynyt olen satunnaisesti myös Body Balancessa, Joogassa, Combatissa ja jopa Body Attackissa (joka oli mielestäni enimmäkseen maanista ryhmäpompintaa...). Olen myös syvävenytellyt, kahvakuulaillut, työmatkapyöräillyt ja juossut. Yhteensä tänä vuonna 107h edestä ja siitä juoksua on ollut vain vajaa viidesosa, reilu 20h ja noin 100km.  Treenejä häiritsi melko paljon huhti-toukokuussa opintojen loppurutistus, johon mahtui opinnäytetyön lisäksi kaikki muut viimehetken rästihommat.

Juoksussa on silti tapahtunut kehitystä, vaikka kilometrejä on tullutkin nihkeästi. Sain pari viikkoa sitten vihdoin vuonna 2010 asetetun tavoitteen täytettyä. Juoksin 5km alle puoleen tuntiin. Tarkalleen 29:32.

Myös normilenkin vertailussa voi havaita sekä "vauhdin" kasvaneen että sykkeiden laskeneen. Kyseinen vertailu on siis täsmälleen saman 8km lenkin kiertämisestä, täysin samaan suuntaan, vaikka Garmin haluaakin mitata korkeudet joka kerta eri tavalla.Turtle on the run ei todellakaan ole edes liiottelua.

Tästä siis jatketaan historiani kolmatta juoksukesää eteenpäin. Seuraava tavoite piti olla 16.6.2012 Forssassa juostava puolikas, mutta tulin kamalaan flunssaan, joten se lienee kariutuu siihen. Ehkä vaihdan osallistumisen vain kympiksi. Syksyllä haluaisin taas mennä Espooseen, koska reitti oli maisemallisesti todella kaunis. Jostain syystä tykkään ihan pöhkönä juosta veden äärellä. Mikä lie siinäkin sitten.

Tiivistän loppuun kuvamuotoon vielä treenilookkia joka lähtöön: