Extremetreeniä ja vähän muuta

Edelliseen postaukseen ei tullut vinkkitulvaa, joten yllätyspalkinto jää arpomatta. Löysin PT-Pian vinkkaamana onneksi nettikaupan, josta sain tilattua kyseisen kuminauhavirityksen kotiin. En vaan tiedä koska se mahtaa saapua.

Mitäs tosiaan sitten. Tiistaina työmatkapyäräilin (6km/suunta). Keskiviikkona uusi tukka ja uusi väri. Ekaa kertaa noin puoleentoista vuoteen hiukset on molemmilta puolin samanmittaiset. Tästä on hyvä kasvattaa. Keskiviikkona kävin myös 8km pk-lenkillä. Pk lenkistä nyt ei juuri jälkipolville ole kertomista. H-i-d-a-s-t-a!  Torstaina uuden saliohjelman ohjaus ja rinta-olkapää-ojentaja treenin testaus. Nyt on kyllä Pia laittanut semmosta settiä, että alkaa yläkroppatreenissäkin olemaan tekemisen meininkiä ja tuntumaa.

Perjantaina ajattelin - huom. ajattelin - pitkää lenkkiä, mutta päädyin suunnitelma b:hen, joka oli grillausta, tomaatti-basilika-mozzarellasalaattia ja mansikoita. Skumppaa suunnittelin kanssa, mutta otinkin lasin tölkin Strongbowta. Hyvää se oli sekin.

Pöllin lapselta uuden treenivihonkin.

Tänään on ollut vapaapäivä. Aamupuuron jälkeen pari tuntia ruuan laskeutumista ja salille tyyppaamaan selkä-hauis-vatsa treeniä. Aijaijaijai! Tosin, kuminauhan puutteessa tein avustetut leuanvedot ylätaljassa vastaotteella mahdollisimman suurella painolla. Tai no, suurella ja suurella. 45kg x 4 taisi olla viimeinen sarja. Taljasuperissa teki mieli purskahtaa itkuun. Olin aivan varma, että jokaisen valtakunnassa elävän PT:n täytyy olla luonnostaan semisti sadisti, sellainen tuntuma oli ohjelmaa läpi rämpiessä. Syke paukutti vähän väliä 140+ lukemissa, mikä on erittäin poikkeuksellista yläkroppatreenille. Alkuun toki on painojen kanssa hakemista ja pitää keskittyä kyttäämään tekniikkaa, ennen kuin pääsee jonkinlaiselle hajulle.

Salihommien jälkeen oltiin kirjaimellisesti pohjalla. Nimittäin Ahveniston maauimalan altaanpohjalla. Käytiin kuvaamassa miehen bändiproggiksen tiimoilta vähän promokuvia. Muusikot on köyhiä, joten valokuvaajaksi valikoiduin minä. Hauskaa meillä ainakin oli, vaikka en tiedä tuliko kuvista kovinkaan julkaisukelpoisia. Aina ei silti jaksa.

Katso video tästä linkistä. 

Kuvaussession jälkeen sohvalla muutama tunti kuvien ja videoiden parissa naureskelua. Lenkille piti mennä, koska tällä viikolla on juostu vasta yksi lenkki, se pk kasi. Vähän vastenmielisesti lenkkarit jalkaan ja baanalle. Onneksi sain nuoresta miehestä seuraa.

Kesän eka juoksulenkki topilla ja lyhyillä trikoilla. Ei sillä, että entistä vähemmän vaatetta imartelisi näitä kurveja yhtään sen enempää kuin koko vartalon peittävä trikooasu. Pikemminkin päinvastoin. Vastenmielinen lenkki parani loppumetreillään kuitenkin noin 200%. Kun kerran jotain varten treenataan, niin treenataan sitten kunnolla.

Kotiin juoksin siis viimeiset 3,5km likomärkänä. Yhteensä siis kympin lenkin.  Ja nytpä tiedän miltä tuntuu toukokuinen vesi lenkkivaatteissa ja lenkkareissa ja miten kohmettaa lämpimät lihakset.

Märät Pegasukset on märät.

Ja märät trikoot märät.

Huomenna lepopäivä, koska maanantaina menen Runner's High:lle Pasilaan testaamaan syketasoni. Jännää!

Ja hei. Jos joku kaipaa mihin tahansa tilaisuuteen viihdyttävää orkesteria, niin Patajätkäyhtye tanssii, laulaa ja soi.