Toiveita ja epätoivoa

Koska huonot uutiset ensin, niin olkaa hyvä. Luvassa säälittävä epätoivo-osio.

Hei oikeesti.

Nyt ei enää lohduta yhtään, että olin takuulla yksi Hämeenlinnan kuumimmista kolmekymppisistä muijista toissa yönä.

Ei lohduta myöskään se, että on varmasti ihan normaalia ja taudinkuvaan kuuluvaa pyörtyä keittiön lattialle suihkureissun jälkeen perjantai-aamuna jos edeltävien vajaan kolmen vuorokauden aikaan on ollut  lähes koko ajan järkyttävän hottis, vuodattanut litrakaupalla tuottanut muutaman pisaran hikeä ja juonut yhteensä n. 3-4 litraa nesteitä? Hupsista saatana, syöminen unohtui. Kokonaan. Näemmä juominenkin, melkein kokonaan.

No, siitä on tultu onneksi jo vähän eteenpäin. Ainakin keräilty lattialta luut ja siirrytty työterveyden kautta sohvalle. En muuten ajanut itse. En työterveyteen enkä takaisin kotiin sohvalle. Influessaa - sanoi lääkäri. No Shit Sherlock! Mä sanoin niin jo keskiviikkona kun ilmoitin työterveyshoitajalle kärsiväni Tamiflun puutteesta. Ei uskonut, niin kärsitään nyt sitten...

Eilisen työterveysreissun jälkeen olen doupannut itseäni vuorotellen tasaisin väliajoin sekä paracetamolilla että ibuprofeiinilla. Kyseisellä coctaililla (believe in me, viimeviikonlopun coctailit oli paljon parempia ja kävi vähemmän hermolle...) kuume pysyttelee tasaisesti yli 37, mutta alle 38.

Jei.(Kuulette varmaan innostuksen huudahduksessa. Ai ette vai? )

Yhtään ei rasita se fakta että Extreme Run juostaan TÄSMÄLLEEN 35 VRK:N KULUTTUA.  Eikä varsinkaan rasita se tosiasia, että mun edellinen edes etäisesti tavoitteellista juoksun harrastamista imitoiva treeni on ollut käytännössä viime syyskuussa ennen Espoon puolimaratonia. Eihän se (siis Extreme Run) ole onneksi kuin 16km, 34 estettä ja hupisarja ja matka ei tapa vaan vauhti ja kyseessähänonvainitsensävoittaminen ja aaaaaargh, mutta voi nyt vi*tu hitto sentään silti. Ei sinne nyt a)kävelemään olla menossa eikä b) ainakaan juoksemaan vain puolikasta matkaa. Ja vaihtoehto c:tä ei ole olemassakaan. Ei. Ole.

Yhtä kaikki. Tämä tauti saisi kyllä jo hellittää. Tiistaista alkaen kipeänä! Se tarkoittaa sitä, että edellinen "urheilusuoritus" oli Himoksen mäenlaskut, jota nyt ei käytännössä voi urheilusuoritukseksi laskea ja reissuun lähtöä edeltänyt 8km lenkki. Salille olen päässyt, enmuistamillon viimeksi? Kohta olen taas niin löysä, että valun viemäristä.

Sitten se positiivisempi toive osio.

Mikäpä ei naisen mieltä sen paremmin virkistäisi, kuin shoppailu. Tai edes näyteikkunashoppailu?

Uudet juoksutossut tarvii ehdottomasti kaverikseen uudet trikoot. Eikö?

 

 

www.startfitness.co.uk

Ja paidan.

www.startfitness.co.uk

Ja koska Garmin epäilemättä jossain vaiheessa kuolee, niin voikai sitä vähän haaveillä uudesta kellostakin jo?

www.garmin.com

Tai palauttaa mieleensä muita odottamisen arvoisia asioita, kuten 30-vuotislahjaksi saamani elämyslahjakortti, jolla pääsee Mikkelin Xon-puistoon kokeilemaan uudestaan joko Benji-hypyn tai Katapultilla ilmaan leiskahtamisen.

Paranemista odotellessa ei auta kun painaa leuka rintaan ja olla valmiina vastaanottamaan seuraava yskänpuuska. Ehkätämätästä. Vaikka huomenna? Jooko!?

***
Omaa turhautumista purin tänään lapsiin. Eheheh. 

Siivousninja

 

Kuuma muija!

Tiistaina olin iltavuorossa (lastenosastolla!!) klo 22 asti. Muutaman kerran iltavuoron aikaan yskäsin ja loppumetreillä tuli vilunen olo. Parkkipaikalle kävellessä yritin pysytellä keskellä housuja ja autosta käänsin kaikki lämmityshanikat pyllygrilliä myöten täysille. Kotiin tultaessa sanoin miehelle, että mä oon niin saletisti kohta kipeenä. Kotiin tullessa näytti kuumemittari 37,1. 1½h myöhemmin 38,7 ja siitä se sitten kipusi kuvan lukemiin ja vielä vähän ylikin. Tiistai-iltana kaaduin sänkyyn ja käytännössä seuraavan kerran nousin sieltä äsken, toki eilen kävin työterveydessä. Nyt buranan voimalla on kuume laskenut ja sain itseni freesautumaan suihkuun, mutta ei se ihmeitä tehnyt. Armaan puolisoni mukaan näytän silti aivan zombielta.

Ei tarvinnut testata juoksulenkkareita. Eikä tarvi varmaan mennä viikon päästä juoksemaan tasotestiäkään. Juuri laitoin sähköpostia Runners Highille, että voiko tasotestin siirtää seuraavaan mahdolliseen testausajankohtaan... Toivottavasti tämä nyt pian helpottaa, koska on ihan tosi tosi tosi tylsää olla kipeänä.

Myös Maximin paketti saapui Buzzadorilta. Oih mitä kaikkea ihanaa testattavaa siinä olisikaan, jos vaan pääsisi treenaamaan!! Ehkä haukkaan yhden Energy Barin ja olen sen jälkeen elämäni kunnossa? Eikö? Buzzaamisesta voi lukea esim. täältä ja Maximin tuotteista täältä.

Mahtava viikonloppu!!

Edellisen postauksen informatiivinen arvo oli juuri riittävä kuvaamaan viikonloppua. Teemana oli ihanat naiset, hyvät ystävät, hyvä ruoka ja vähän hyvää juomaa.

Perjantaina pakkasin autoon laskettelukamat, bilevaatteet ja muutaman pullon kuohuvaa ja käänsin Skodani nokan kohti Jämsää ja Himosta. Varattuna oli mökki seitsemälle naiselle ja tiedossa bileviikonloppu PMMP:n (joka tosin sairastapauksen vuoksi korvaantui Movetronilla) ja Kaija Koon tahdissa. Himoksella vietettiin yhtä aikaa myös toisen hyvän ystäväni kolmekymppisiä, joten reissulla tuli parikin kärpästä samalla läimäyksellä.

Mukana kaikki tarpeellinen + vähän yli!

Yhdessä naisten kanssa etukäteen suunniteltiin ruokalistaa. Kanasalaattia, takkamakkaraa + salaattia, feta-pinaattipiirakkaa ja  salaattia, vähän herkkuja. Kävin hoitamassa ruokaostokset Jämsässä, josta kärryllinen ruokaa tarttui mukaan. Mökille, saunaan ja kaunistautumaan. Vierailu synttäribileissä ja Movetronia katsomaan. Ilta tuli tanssittua niin, että hiki oli koko ajan.

Päivi Lepistö näytti ja kuulosti ihan samalta, kuin 90-luvullakin.

Noin puoli neljä nukkumaan ja lauantai päivänä ennen puoltapäivää rinteeseen. Kaveri oli ostanut itselleen alesta Halti Tiuku-lasketteluhousut, jotka onnekseni oli hänelle vähän naftit ja mulle kuin tehdyt. Ja värinä ihana korallinen pinkki. Ostin pois ja koeajoin heti.

Olo ei ollut puolilta päivin vielä ihan freeseimmästä päästä, ja tunnustettakoon, että ensimmäisissä mäissä tuntui, että kaarteet on aivan liian jyrkkiä ja sukset kaipaa ehdottomasti pitovoidetta. Äkkiä se olo siitä freesautui ja fiilis oli mitä mahtavin. Fiilis oli ehkä jopa parempi, kuin keli ja hei, sekin oli upea!

Jossain vaiheessa oli tauko paikallaan. Rinneravintolan terassilla auringonpaisteessa oli aivan mahtava istahtaa hetki.

Tässä vaiheessa maistui jo yksi siiderikin.

Viiden tunnin laskun jälkeen olo lähenteli euforista. Ja siltä se myös näyttää.  Olo oli niin pöljän onnellinen että meinasin poksahtaa halki.

Suihkuun, syömään ja taas kaunistautumaan. Maltillisesti kuohuvaa ja pyörähdys synttäreillä ja illan päätähtenä Kaija Koo, joka veti kyllä upean keikan, vaikken nyt erityisesti fani olekaan. Tanssittua tuli taas paljon ja juotuakin - vettä enimmäkseen. :)

Sunnuntaina n. klo 9 herätys, aamiainen, porukalla mökki kuntoon, pikainen ajokunnon arviointi (myös virkavallan toimesta --> siisti rivi nollia. ;)) ja kohti Hämeenlinnaa. Olo oli viikonlopun jälkeen väsynyt, mutta ah. Niin onnellinen.

Nyt, eilen ja tänään pari iltavuoroa ja toipumista viikonlopun univeloista. Bileviikonloppu oli aivan mahtava. Ei liikaa nautintoaineita, mutta ei tiukkapipoista nollatoleranssiakaan. Hyvä fiilis, hyviä ystäviä ja ihana ulkoiluaktiviteetti rinteessä. Huomenna testaamaan uudet juoksulenkkarit ja salille. Tänään ei enää ehdi. Eilen sain myös virallisen päätöksen valinnastani toimeen. <3

Nyt on ihan kamalan hyvät pössikset elämän joka  osa-alueella. Se on varmaan tämä kevät. Nauttikaa! Pus. :*

Skål!

Ei lisättävää!

Sykkeistä ja niiden järjettömyydestä

Olen varmaan joskus sivulauseessa maininnutkin, että mun sykkeet on ihan mitä sattuu? Tai ei ne ihan mitä sattuu ole, ne on pääsääntöisesti aina ja joka kerta ihan tapissa. Nyt just en halua kuulla, että tee lisää peekoota. Mä. Yritän. Oikeesti. Paljon.

Juoksuja on nyt juostu jo useampi vuosi ja joka kauden alussa alan tahkoamaan saman ongelman kanssa. Kävellen sykkeet ei nouse pk-alueelle ja juosten menee välittömästi yli. Vaikka olen haarat rakkuloilla tahkonnut talven pk-spinningiä (ja siinä onnistunut!), niin ei. Se ei vaikuttanut ainakaan vielä millään tavalla juoksusykkeisiin.

Jännäksi sykealueiden määrittämisen tekee ilmeisesti se, että mulla on korkea maksimi (esim. Hämeenlinnan kaupunkimaratonin kympin maalisuoralla lasissa oli 201, enkä ollut edes oksentamisen partaalla) ja matala leposyke (n. 50-52).

Erisorttiset laskurit ja taulukot on kahlattu läpi jo moneen otteeseen löytääkseni sen pk-tason, mihin pitäisi oikeasti pyrkiä. Esim. laadukkaan kuntoilujournalismin riemuvoitto Kunto Plus tarjoaa tämänkaltaista laskuria:

Tämän taulukon mukaan taas mennään suht samoilla tasoilla, mutta vähän eri termeillä...  Punaisella mun omilla tiedoilla lasketut arvot.

Sykealue 127-142 on just se, mihin en saa osumaan minkäänlaista harjoitusta. 142-155 on sekin yhtä tervassa tarpomista ja tuskaa. 155-172 sykealue on se, millä tuntuu että juoksu rullaa ja kulkee ja josta nautin eniten.

172-188 haarukkaan menee 21,1km rantamaratonin puolikkaat, joissa suoritusta on kestänyt kuitenkin pitkästi kolmatta tuntia enkä ole ollut ihan lähellä kuolemaa kuitenkaan. Kai.

Tänään kävin kuitenkin lenkillä. Kevyttä hölkkää ja kävelyä heti, kun syke pomppas lähelle tai yli 150. Sain keskisykkeeksi 146 ja että oli ärsyttävää sekin. Jalat ois vienyt, mutta ei voinut antaa mennä. Yritin ajatella, että ei tämä nyt ole hassumpaa. Ihanassa keväisessä säässä lenkkeillä, vaikka kävellen... Tosiasiassa  vähän vitutti  harmitti silti. Mä. Haluan. Juosta.

DHL:n poika toi just uudet tossut.

Nike Flex Experience

Nike Pegasus + 29

Ja koska mä v*ttuunnuin arpomaan sykealueitani, niin varasin itselleni parin viikon päähän tasotestin laktaattimittauksin Pasilaan. Perse ei kestä, mutta toisaalta sehän menee pilalle juosten joka tapauksessa.

Nyt viikonlopuksi naisten kanssa Himokselle. Dietataan taas maanantaina!

Pepputreenin jälkeistä palauttelua

Eilen tosiaan tein jalkatreenin. 2kk tauon takaiset painot alkaa hiljalleen lähentyä, mutta ei vieläkään olla palattu entiseen. Etureisi-takareisi- osasto menee 5-10kg pienemmillä painoilla, kuin ennen taukoa, kyykyissä rojua on tangon päissä 5kg vähemmän, kuin ennen tapaturmaa ja prässissä ollaan taas sarjapainoissa kiltisti alle sadassa kilossa (voi säälisääli). Pohkeet menee samoilla, kun vähän irvistää tiukemmin. Askelkyykkykävely on ehkä ottanut eniten turpaansa, niin kuin eilisessä postauksessa mainitsinkin ja Easytonet ei asiaa varsinaisesti helpota...

Ei sillä. Pienentyneistä painoista huolimatta tuntuma on taas taattu. Peppu alkaa lähettämään sellaisia signaaleita, että treeni on mennyt sinne, minne on tarkoitettukin. Parhautta!

Tänään meinasin mennä palauttelemaan spinningiin. Ruokaostokset venyi kuitenkin vähän turhan pitkäksi, joten kysyin lähes naapurilta, saisiko hänestä lenkkiseuraa. Hän on aloitellut juoksentelua hiljalleen ja niin mentiin. Normikasin lenkki heitettiin, alkuun kävelyä, sitten hölkkää, jäiset kohdat kävelyä ja taas hölkkää, ylämäki kävelyä, jäisellä pientareella kävelyä ja loppumatka hölkkää. Sainpa puristettua lenkkikaverin vielä pieneen loppukiriinkin kotioven häämöttäessä jo näkökentässä.

Statsit oli jotakuinkin 8km, 1:12 ja keskisyke maltilliset 140. Olipahan ainakin palauttavaa ja peekoota. Statsit täällä

Mitähän sitä sitten. Huomenna ainakin yläkroppatreeni, mutta pitäisi sitä kuntoakin kasvattaa kohisten, joten oliskohan se sitten kävely/hölkkäpäivän jälkeen näille romupolville vähän armoa ja huomenna spinnu? Koskahan sitä kaivaisi pyörän lumihangesta ja pääsisi työmatkapyöräilemään?

Pääsiäistreenit paketissa!

Torstain kahvakuula (tai lähinnä 10kg kuulalla tehdyt kulmasoudut) tuntui sen verran lapojen välissä, että pitkän perjantain kärsimysnäytelmässä oli vähän sovellettu koko kropan läpikäynti, poislukien selkä että pääsee taas kunnolla salitreenin(kin) makuun. Suklaamunien maku on jo tullut liiankin tutuksi. Yh.

Perjantain salitreenissä testissä oli myös uudet Easytone- kengät ja ei ehkä optimaalisimmat, jos tarkoitus on tehdä yhtään askelkyykkyjä. Pampulat pohjassa haastaa siinä hommassa tasapainoa vähän turhankin kanssa ja oli jo melko lähellä, ettei tässä pohjeluun ja polven sivusiteiden perään parannella nilkan päreiksi lipsahtaneita nivelsiteitä.

Pikkumies oli viety jo torstaina mummolaan mökkeilemään, joten ihan kahdestaan saatiin miehen kanssa kotona olla.  Ja herkutella. Nyt on myönnettävä, että ruokavalio on ollut ihan sieltä ja syvältä - suorastaan poikittain. Sitä on vedetty niin paljon sontaa naamaan, että yh ja hyh. Sanomattakin on selvää, että se myös tuntuu ja näkyy, joten ryhtiliike alkaa taas änyyteenyt.

Lauantaina oli vapaapäivä. Yllätin itseni(kin) olemalla kaverin kanssa aamulenkillä ennen kahdeksaa aamulla. Noin tunnin kävelylenkki tehtiin.  Sen perään miehen kanssa käytiin asioilla kaupungilla. Ilma oli aivan ihanan keväinen ja aurinkoinen. Laitoin kaulaan PLO:n, päälle nahkatakin ja jalkaan uudet ruskeat nahkaconssit.

Käytiin vähän ostoksilla ja syömässä Rossossa. Meni perinteisten pääsiäisherkkujen puolelle ja tilattiin pääsiäispizzat. Jälkiruuat sentään jätettiin väliin. Päiväunet kainalokkain sohvalla ja salille. Koko kroppa oli vähän tukkoisen tuntunen, joten koska oli rauhallista, juoksentelin paikallani juoksumatolla 5-6km verran ja kävelin n. 15min loppuverkat. Illalla leffailta ja leffaherkut.

Sunnuntai aamuna uusi yllätys. Ennen yhdeksää (kellot kesäaikaan!) aamulenkille kaverin kanssa. Noin 45min käpsyttely, puurot napaan ja työpäivän mittaiseksi ajaksi auton rattiin. Pikkumiehellä oli äitiä ikävä, joten melkein 500km ja noin 7h taukoineen puuduttavaa ajamista.

Hätäpäiseksi reissusafkaksi ABC:n kanapasta ja  Hämeenlinnaan saapumisen jälkeen suoraan yhden melkein 7-vuotiaan neidin synttäriherkuille. Sanoinko jo, että viikonloppuna tuli mätettyä kaikkea sontaa ja paljon. Siis oikeasti. PALJON.

Illalla ryhtiliike ja viikonlopun vapaiden ainoa to do- asia pois päiväjärjestyksestä. Olohuoneesta tummanruskeat tapetit mäkeen ja vaaleampaa harmaata tilalle. Ignoratkaa sotku, siivouspäivä oli vasta tänään... Treenistä lepo.

Tänään sitten työpäivä, kodin siivousprojekti ja jalkatreeni. Aamulla polar ilmoitti harjoitusviikon olleen hyvän. Saldo lienee oli jotain 6h30min tietämillä + aamulenkit (joille en edes ottanut mittaria mukaan).  Jalkatreeni kulki pitkästä aikaa hyvin ja ollaan jo melkein niissä painoissa, joihin tammikuussa jäätiin. Jeah! Paitsi että askelkyykkykävelyt ei sujuneet ollenkaan. Ne Easytonet on edelleen siinä hommassa ihan nilkan nivelsiteiden itsemurhaa... En saanut tehtyä kuin 2x30 lisäpainoilla.

Tästä motivaatiota ryhtiliikkeeseen:

Seuraavan 14vrk:n aikana tapahtukoon jotain muutakin.

Nyt odotellaan taas Sportsdirectin pakettia. Välineurheilija hakee juoksumotivaatiota uusista juoksutossuista. Arpa osui tuttuun ja turvalliseen Nike Pegasukseen. Värinä pinkki-musta. Niillä alittuu se kymppi tuntiin. Joojoo! (Niivarmaan!)